Valitus Pohjois-Karjalan Maakuntakaavan 2040 1 vaiheen hyväksymisestä

Asia

Kunnallisvalitus Pohjois-Karjalan Maakuntahallituksen 13.6.2022 tekemästä päätöksestä Pohjois-Karjalan Maakuntakaavan 2040 1 vaiheen hyväksymisestä

Muutoksen hakija

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry. (toimialue Pohjois-Karjalan maakunta)

Vaatimus

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry (jatkossa piiri) vaatii, että Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hyväksymä Maakuntakaavan 2040 1 vaihekaava kumotaan lainvastaisena ja kaava palautetaan Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle uudelleen valmisteluun

Perusteet

Vaihekaava tulee kumota, koska kaavaan liittyvät turvetuotantovarausratkaisut ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia (Valtioneuvoston päätös 14.12.2017). Maakuntakaavan valmistelussa tulee alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti edistää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä, ottaa paremmin huomioon luonnonperinnön ja vesien tilan ja niiden virkistyskäyttömahdollisuuksien sekä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuvan biotalouden ja kiertotalouden edellytysten turvaaminen ja ilmastonmuutoksen hillinnän edistäminen.

Hallinto-oikeuden tulee lisäksi selvittää, onko kaavoittaja menetellyt maankäyttö- ja rakennuslain (30 §) ja lain perustelujen (HE 101/1988) vastaisesti antamalla suunnittelumääräyksen, jolla Metsähallitukselle on annettu mahdollisuus alue-ekologisen suunnittelun kautta kiertää valtion maiden SL-varausten osalta suojelumääräyksen mukaisia suojelualueen perustamiseen liittyviä velvoitteita, ja onko kaavoittaja ylittänyt toimivaltansa asettamalla maanomistajat SL-kohteiden velvoitteiden osalta eriarvoiseen asemaan.

Maakuntakaavan Natura-vaikutusten tarveharkinta on tehty liian yleisluonteisesti, jotta sen pohjalta voidaan luotettavasti arvioida, aiheutuuko kaavan turvevarausten kuivatusvesien kuormituksen vaikutuksessa oleville Natura-alueiden suojeluperusteena oleville luonnonarvoille todennäköisesti merkittäviä heikentäviä vaikutuksia, jonka perusteella voitaisiin päätellä, tarvitseeko nämä vaikutukset arvioida luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamalla tavalla.

Lisäksi maakuntakaavan ympäristövaikutusten arviointi on tehty korostaen turvetuotannon ympäristöhaittojen vähäisyyttä. Tämä asia liittyy ensimmäiseen kohtaan koskien turvetuotantovarausratkaisuja alueidenkäyttötavoitteiden kannalta. Maakuntakaavan laadinnan pohjaksi ei ole tehty riittäviä selvityksiä, joiden pohjalta maankäyttö- ja rakennuslain (1 § ja 9 §) edellyttämiä ympäristövaikutuksia olisi voitu arvioida.

Joensuussa 13.7.2022
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.

Liitteet

Liite 1 Laajat perustelut (luettavissa heti liiteluetelon jälkeen)

Liite 2a Kuvaus piirin tekemästä kartoituksesta Ilomantsin Niemissuon varausalueen metässaarekkeista ja kuvia alueelta

Liite 2b Kuvaus piirin kartoituksesta Ilomantsin Niemissuon varausalueen eteläreunalla Lamminahossa, varausalueen purkureitin varrelta Tavarapurolta ja Pohjois-Pitkäjärven itärannalta sekä kuvia alueilta.

Liite 3a Lyhyt kuvaus ja kuvia piirin tekemästä kartoituksesta Ketveleensuon varausalueen purkureitiltä Ketveleenpurolta

Liite 3b Kuvaus ja kuvia piirin tekemästä kartoituksesta Ketveleensuon varausalueen Mäenalus/Kylmäpurolta

Liite 4 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin GTK:n selvityksessä esitettyjen turvetuotantoalueiden sopivuudesta vaihemaakuntakaavan kohteiksi – perustuu hankkeiden vaikutusarvioon alapuolisten vesistöjen kuormituksen, suo- ja vesiluonnon monimuotoisuuden, alueiden virkistyskäytön ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Liite 5 Kohdekohtainen arvio vaihekaavan turvetuotantovarausten ympäristöhaitoista – liitteen 3 täydennetty esitys

Liite 6 Ote piirin vaihekaavan luonnoksen täydennyksen varausalueiden kuivatusvesien alapuolisten vesistöillä tehtyjen ennallistamis- ja kunnostushankkeiden merkityksestä vesistöjen ekologisen tilan, luonnon monimuotoisuuden edistämisen, kalatalouden sekä kalastus- ja virkistyskäyttömahdollisuuksien kannalta ja hankkeiden taloudellisista panostuksista

Liite 7 Muistutus koskien Vapo Oy:n Ilomantsin hiililaitoksen toiminnan olennaista muuttamista ja toiminnan aloittamislupaa. Ympäristölupahakemus ISAVI/7986/2020

Liite 8 Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunto maakuntakaava 2040 1. vaihekaavan ehdotuksesta (POKELY/489/2020)

Liite 9 Soiden hiilivarastojen kertyminen ja purkautuminen sekä mahdollisuus tulonmuodostukseen syrjäseuduilla.

Liite 10 Kalasääsken asuttu pesä Petronrimmellä v. 2021

Liite 11 Elinlammen kunnostustyöt

 

 

LIITE 1 LAAJAT PERUSTELUT

Osa 1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT)

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä, jonka mukaan ne koskevat alueidenkäytön suunnittelua ja valtion viranomaisten toimintaa.

Lain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on edistettävä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Alueidenkäyttötavoitteet konkretisoituvat pääasiassa kaavoituksen kautta. Maakuntakaavoituksella on tässä keskeinen rooli.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sisältö on jaettu seuraaviin viiteen kokonaisuuteen

1. toimivat yhdyskunnat ja kestävä liikkuminen
2. tehokas liikennejärjestelmä
3. terveellinen ja turvallinen elinympäristö
4. elinvoimainen luonto- ja kulttuuriympäristö sekä luonnonvarat
5. uusiutumiskykyinen energiahuolto.

Vaihekaavassa tavoitteiden toteutumista kaavaratkaisuissa on esitetty kokonaisuuskohtaisesti. Piirin näkemyksen mukaan kaavaratkaisujen perustelut kaikkien kokonaisuuksien osalta ovat alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia.

Ratkaisuissa annetaan kuva, että uusiutumatonta raaka-ainetta, turvetta, käyttävä aktiivihiilitehdas, sen käyttöön avattavat uudet turvekentät yhdessä kaavaan esitettyjen soidensuojeluvarausten kanssa ovat luonnon monimuotoisuuden edistämisen, vesiensuojelun sekä vesien virkistyskäytön sekä ilmaston muutoksen hillinnän kannalta tasapainoisia ja näin täyttävät alueidenkäyttötavoitteet.

Aktiivihiilituotannon ympäristövaikutukset ovat täysin verrattavissa turpeen energiakäytön haittoihin, jota päästökaupan myötä ollaan ajamassa alas juuri erittäin merkittävien ympäristöhaittojen takia. Vaihekaavan soidensuojeluratkaisut, joilla on tietenkin myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuden kannalta, eivät millään muotoa tasapainoita tai tee hyväksyttäväksi uusien turvetuotantoalueiden avaamista syntyviä haittoja.

Seuraavassa esitetään yksityiskohtaiset perustelut kohdekokonaisuuksissa esitettyjen alueidenkäyttötavoitteiden ja kaavaratkaisujen ristiriitaisuuksista.

Toimivat yhdyskunnat, kestävä liikkuminen ja tehokas liikennejärjestelmä (kohdat 1 ja 2)

Kaavaratkaisussa kohtien 1 ja 2 perustelut on esitetty samassa yhteydessä.

Kaavaratkaisu: Ilomantsin aktiivihiilitehdas ja sen vaatima laadukas turve takaavat tältä osin edellytykset elinkeino- ja yritystoiminnalle ja niiden kehittämiselle sekä resurssitehokkaalle yhdyskuntakehitykselle maakunnassa. Vähähiilisyysvaade edellyttää uusien tuotantorakenteiden muodostamista mihin aktiivihiili, uutena korkeamman jalostusasteen tuotteena, tarjoaa erinomaiset edellytykset. Liikennejärjestelmän toimivuudella varmistetaan kuljetusketjujen toimivuus ja aktiivihiilen, lopputuotteena, energiatehokas liikkuminen Pohjois-Karjalassa ja sen toimintaedellytysten turvaaminen ja laajennustarpeet halutaan varmistaa myös maakuntakaavassa.

Alueidenkäyttötavoitteissa tuodaan esille tukea eri alueiden elinvoimaa ja vahvuuksien hyödyntämistä ja luoda edellytykset elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämiselle. Tavoitteisiin kuulu myös luoda edellytykset vähähiiliselle ja resurssitehokkaalle yhdyskuntakehitykselle.

Kaavaratkaisu, jonka mukaan uusiutumatonta raaka-ainetta turvetta käyttävä aktiivihiilitehdas ja sen lopputuote aktiivihiili eivät tarjoa alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia edellytyksiä maakunnan elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämiselle tai vähähiilisten tuotantorakenteiden muodostamiselle.

Kuten jo yllä todettiin uusiutumatonta raaka-ainetta, turvetta, käyttävä aktiivihiilitehdas ja sen käyttöön avattavat uudet turvekentät ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja edistämisen, vesiensuojelun ja ilmaston muutoksen hillinnän edistämisen kannalta hyvin haitallisia, joten maakunnan elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämistä ei pitäisi sitoa maakuntakaavalla turpeen käyttöön perustuviin tulevaisuuden kannalta kestämättömiin ratkaisuihin.

Terveellinen ja turvallinen elinympäristö (kohta 3)

Kaavaratkaisu: Maakuntakaavassa ilmastonmuutokseen varautuminen on läpileikkaava teema koko kaavaprosessissa. Ilmastonmuutoksen torjuntaan on kaavassa varauduttu tutkimalla ja osoittamalla riittävästi luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita, joiden merkitys on hiilen varastoinnin kannalta ja kokonaisvaltaisesti ilmastomuutoksen torjunnan näkökulmasta oleellista. Tavoitteeseen on vastattu myös turvetuotantoalueiden osalta. Kaavoitettujen turvetuotantoalueiden pinta-alaa on pienennetty voimassa olevasta tilanteesta ja hallitusohjelmaan linjatut tavoitteet energiaturpeen käytön vähentämiseksi on huomioitu. Lisäksi uudet tuotantoalueet ovat osoitettu aktiivihiilitehtaan toiminnan turvaamiseksi, mikä itsessään on ekologinen lopputuote. Maakuntakaavaan osoitettava soidensuojelualueiden pinta-ala on 4 372 ha ja turvetuotannon 4 021 ha. Kaavaselostukseen on erillisenä osiona liitetty ilmastovaikutusten arviointi

Alueidenkäyttötavoitteiden mukaan kestävän alueidenkäytön yhtenä tehtävänä on ennalta ehkäistä merkittäviä terveys- ja ympäristöhaittoja. Se on välttämätöntä myös talouden kannalta. Varsinkin ilmaston lämpeneminen kasvattaa vakavien ja peruuttamattomien muutosten todennäköisyyttä, ja edellyttää alueidenkäytön ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Tarve sopeutua ilmastonmuutokseen johtuu erityisesti muutoksista sademäärissä, tulvissa, keskilämpötilassa, maaperässä ja pohjavesiolosuhteissa sekä sään ääri-ilmiöiden, kuten myrskyjen, rankkasateiden ja taajamatulvien yleistymisessä. Elinympäristön terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyviä haittatekijöitä ovat erityisesti liikenteen ja tuotantotoiminnan päästöt maaperään, veteen ja ilmaan, altistuminen melulle sekä ympäristöön vaikuttavat onnettomuudet.

Kaavaratkaisun perusteluilla haetaan harhaanjohtavasti aktiivihiilituotannosta ekologisia hyötyjä yhdistäen niihin tehdyt turvetuotantoratkaisut yhdessä soidensuojeluvarausten kanssa väittäen ratkaisujen olevan ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tasapainoisia ja alueidenkäyttötavoitteiden mukaisia.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden soiden varaaminen kaavan suojelukohteiksi on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää, mutta sillä ei ole sellaista merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta kuin kaavaratkaisussa esitetään. Soiden hiilivarastot säilyisivät lähes samanlaisina riippumatta siitä, osoitetaanko niitä kaavan suojeluvarauksiksi vai ei. Metsätalouden tai muun maankäytön osalta alueita ei uhkaisi mikään sellainen toimenpide, jolla olisi merkitystä soiden hiilivarastojen säilymisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Näin ollen suojelualueiden ilmastohyödyt eivät ole verrattavissa uusien turvekenttien avaamisen ja itse aktiivihiilituotannon haitallisiin ilmastovaikutuksiin, jotka vastaavat turpeen energiakäytön haittoja ilmastolle.

Kaavaratkaisu edistää ilmastohaittoja, joten se on täysin vastoin tämän ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän alueiden käyttötavoitteen vastainen.

 Luonto- ja kulttuuriympäristö sekä luonnonvarat (Kohta 4)

Kaavan turvetuotantoratkaisut ovat pahoin ristiriidassa tavoitekohdan kanssa. Seuraavassa esitetään yksityiskohtaiset perustelut, millä tavoin kaavan turvetuotantoratkaisut vaikuttavat tämän kohdan kolmeen alueidenkäyttötavoitteeseen, alkaen pahimmin heikentyvällä käyttötavoitteella. 

• Edistetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä.

Kaavaratkaisu. Maakuntakaavassa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö on yhteensovitettu osoittaen kaavaan turvetuotantoalueiden lisäksi luonnonarvoiltaan arvokkaita suoalueita. Maakunnallisen soidensuojeluaineiston määrittämisessä on käsitelty myös aiempien kaavavaiheiden merkinnät, uuden suojelun ja luonnonsuojeluohjelmien toteutuminen sekä edellisten kaavavaiheiden jälkeen toteutetut yksityiset luonnonsuojelualueet, jotka on perustettu luonnonsuojelulailla pysyviksi luonnonsuojelualueiksi. Tämä kokonaisuus tukee kaavan monimuotoisuustavoitetta. Tässä kaavassa ei erikseen osoiteta varsinaisia ekologisia yhteyksiä, mutta arvokkaiden soiden osoittaminen tukee osaltaan myös tätä tavoitetta.

Alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että merkittävä osa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä luonnonarvoista samoin kuin arvokkaista yhtenäisistä luonnonalueista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja sitä koskevien kansainvälisten velvoitteiden kannalta on tärkeää, että luonnonarvot ja niiden kannalta tärkeät alueet ja ekologiset yhteydet otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelussa eikä niitä pirstota tarpeettomasti muulla alueidenkäytöllä. Ekologisten yhteyksien merkitys on tärkeä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, koska ne mahdollistavat lajiston siirtymisen uusille elinalueille ilmaston lämmetessä.

Aiemman maakuntakaavan suojeluratkaisujen esittäminen vaihekaavaan liittyvänä kokonaisuutena on virheellinen, koska silloin kaavaratkaisu perustuu pääosin maakuntakaavan, ei vaihekaavan ratkaisuihin, jota tässä yhteydessä tarkastellaan. Vertailu kaavan turvevarausten ja suojeluratkaisujen tasapainoisuudesta arvokkaiden luonnonalueiden turvaamisen osalta ei myöskään pidä paikkaansa.

Kaavan suojeluvarauksilla (4372 ha) voidaan turvata luonnon monimuotoisuuden turvaamista ohjaamalla niitä suojelualueiksi, mutta niitä ei suojeluvarausten ulkopuolellakaan uhkaa turvevarauksiin liittyvä luonnon monimuotoisuuden ja ekologisten yhteyksien laajamittainen heikentyminen (lähinnä kivennäismaiden metsätalous ja mahdolliset tiehankkeet). Sen sijaan vaihekaavan turvetuotantoalueet toteutuessaan tuhoavat kokonaan huomattavan määrän luonnoltaan arvokkaita alueita ja haitalliset vaikutukset ulottuvat varausten reuna-alueisiin sekä laajasti myös kuivatusvesien purkureittien puro- ja jokivesistöihin sekä pienvesiin ja laskujärviin.

Lisäksi tasapainoisuusvertailun pinta-alat turvevarausten osalta esitetään kaavoituksen normaalikäytännön mukaisina tu-varauksina, jolloin niiden pinta-ala 5611 on selvästi suurempi kuin suojelualuevarausten (4372 ha). Vaihekaavan turvevarausten pinta-alaksi on esitetty GTK:n vaihekaavaluonnokseen liittyvän selvityksen mukaiset aktiivihiilituotantoon sopivat suoalojen pinta-alat, yhteensä 4021 ha (kaavan liitteen turvetuotannon kohdekortit, tuotantokelpoinen ala). Kartoista on helposti nähtävissä, että tuotantokelpoiset osat varausalueilla ovat useimmiten useasta osasta koostuvia pienialaisia, kapeita ja hyvin vaikeasti turvevarauksiksi rajattavia alueita. Tämän vuoksi turvetuotantovarausten pinta-aloja tulee tarkastella kaavassa asiallisesti esitettyjen tu-rajausten mukaisesti (näkyvät tarkasti kohdekorteissa). Tämä on ollut normaali menettely kaavojen turvevarauksissa (mm. aiemmat maakuntakaavat) ja myös toteutetuissa turvehankkeissa. On myös selvää, että turvetuotannon suorat haittavaikutukset kohdistuvat vähintään tu-varausten alueille. Turvetuotantoalueille rakennetaan myös tuotantoon kuuluvia rakenteita, esimerkiksi teitä, jotka sijoitetaan tu-rajausten alueelle, ei tuotantokelpoiselle osalle.

Kaavaratkaisussa ei käsitellä lainkaan ekologisten yhteyksien säilyttämisen turvaamista.

Vaihekaavassa on esitetty kaikkiaan 29 uutta turvetuotantovarausta Ilomantsiin rakennetun turvetta käyttävän aktiivihiilitehtaan raaka-ainekentiksi. Varausten kokonaisala on 5611 ha. Vaikka varausalueet ovat pääosin metsäojitettuja alueita, niillä on myös ojittamattomia, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita, jotka toimivat myös ekologisina yhteyksinä. Lisäksi huomattava osa ojituksista on ollut metsätaloudellisesti kannattamattomia ja vanhat ojat ovat umpeutuneet ja alueiden luonnon monimuotoisuus on osin palautunut. Turpeennosto tuhoaisi nämä kohteet.

Varausalueisiin rajoittuvien luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien (reunametsät ja -suot sekä pienvedet ja vesistöt) luontoarvot puolestaan heikkenevät turvetuotannon haittavaikutusten seurauksena (kuivatus-, melu- ja pölypäästöt).  Edelleen varausalueilta lähtevät turvetuotannon kuivatusvesien purku-uomat (norot, purot ja joet) ja niiden vesitaloudesta riippuvat lähiympäristöt (etupäässä uhanalaisia korpia) sekä lopulliset laskuvesistöt (järviä) ovat usein merkittäviä ekologisia yhteyksiä/arvokkaita luontokohteita. Turvetuotannon toteutuessa niiden merkitys vähenee tuotantoalueilta tulevan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen seurauksena. Lisäksi virtavesiuomien vesitalous ja hydrologia voivat myös muuttua turvetuotantoon liittyvien kuivatustöiden seurauksena.

Hyväksytyssä vaihekaavassa arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien tuhoutuminen/heikkeneminen on hyvin havainnollistettavissa valtion maille sijoittuvilla ja niihin rajoittuvilla varausalueilla tai valtion maille sijoittuvilla varausalueiden purkureiteillä. Näillä kohteilla on huomattavia määriä Metsähallituksen alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia arvokkaita luontokohteita (arvokkaita suoelinympäristöjä, pienvesiä ja pienvesien lähiympäristöjä sekä arvokkaita metsäympäristöjä), ekologisia yhteyksiä ja maisemakohteita. Alue-ekologisen verkoston tiedot löytyvät metsähallituksen karttajärjestelmästä (retkikartta.fi)

Viidellä osin valtion mailla Ilomantsissa sijaitsevilla varausalueella (Niemissuo, Tavara- ja Sikosuo, Muurinsuo, Lautasuo) on huomattavia määriä alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia osia sekä varausalueilla että niiden reunoilla ja kuivatusvesien purkureiteillä. Esimerkiksi Niemissuolla tällaisia turpeenkaivun myötä kokonaan tuhoutuvia ja eriasteisesti heikkeneviä alue-ekologisen verkoston arvokkaita luontokohteita tai ekologisia yhteyksiä on yli 100 ha (retkikartta.fi). Liitteissä 2a ja 2b on kuvaukset piirin tekemistä kartoituksesta Niemissuon varausalueen keskellä sijaitsevista pienistä vanhojen luonnonmetsien saarekkeista (3 kpl) ja suon eteläosassa varausalueen reunalla sijaitsevista Lamminahon vanhan metsän alueista sekä suon purkureitin, Tavarapuron varrelta ja Pohjoisen Pitkäjärven itärannan alueilta. Pelkästään näiden kohteiden metsälajistoon kuuluu useita 5 valtakunnallisesti- ja 2 alueellisesti uhanalaista sekä 5 valtakunnallisesti silmälläpidettävää jäkälä- ja kääpälajia. Esimerkiksi Varausalueiden saarekkeet ja niiden arvokas jäkälä- ja kääpälajisto jäisivät eristyneiksi laikuiksi keskelle turvetuotantoaluetta, lisäksi ainakin jäkälälajit kärsisivät turvepölyn aiheuttamista haitoista.

Kaikki yllä mainitut valtion maiden suot sijaitsevat kohtuullisen suppealla alueella Nuorajärven ja Ilajanjärven välisellä alueella, joten tämän aluekokonaisuuden, pelkästään valtion mailla sijaitsevien varausalueiden haitallisia vaikutuksia voidaan pitää merkittävinä arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien osalta. Lisäksi valtionmaiden varausalueista kolme, Ilomantsin Paljakansuo sekä Lieksan Ruokosuo ja Ketveleensuo rajoittuvat valtion maihin ja niiden kuivatusvesien purkureitit sijaitsevat pääosin valtion mailla ja ovat merkittäviltä osin Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston ekologisia yhteyksiä ja arvokkaita luontokohteita. Esim. Ruokosuon purkureitin Ruoko- ja Ukonpuron varret jatkuvat yhtenäisenä ekologisena yhteytenä yli 20 km:n matkalla seuraavalle suurelle suojelualueelle Patvinsuon kansallispuiston pohjoispuolella (retkikartta.fi). Liitteissä 3a ja 3b on kuvauksia ja kuvia Ketveleensuolle suunniteltujen kuivatusvesien purku-uomilta. Kartoitusalueilla uomat ja niiden vesivaikutteiset lähiympäristöt ovat luonnontilaisia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita.

Arvokkaiden luontokohteiden ja alue-ekologisen yhteyksien tuhoutuminen/heikkeneminen koskisi myös muita varausalueita, mutta niiden osalta arvokkaisiin luontokohteisiin ja ekologisiin yhteyksiin liittyvää tietoa on selvästi vähemmän kuin valtion mailta. Maakuntakaavan yhteydessä tehtyjen selvitysten, piirin lausuntoihin kokoamien tietojen ja piirin maastokartoitusten perusteella on mahdollista tehdä arviota kaavavarausalueiden haitoista valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteisiin liittyvien arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien kannalta. Metsähallituksen alue-ekologinen verkosto toimii hyvin tällaisen tarkastelun tausta-aineistona.

Esimerkkeinä arvokkaiden luontokohteiden ja ekologisten yhteyksien merkityksestä käsitellään tässä yhteydessä Ilomantsin Patrikassa sijaitsevaa Patrikansuon ja Ruostesuon aluekokonaisuutta sekä Ilomantsin ja Joensuun rajalla tien nro 500 molemmin puolin sijoittuvaa Parkusuota. Nämä alueet ovat luonnontilaisuuden puolesta hyvin erilaisia. Patrikansuon varausalueella laaja luonnontilainen suoalue, Ruostesuolla pienempi luonnontilainen osa ja Parkusuo on varausalueella laajalti metsäojitettu, luonnontilaiset osat sijaitsevat alueen suolampien ympärillä. Molempien soiden luontotiedot perustuvat piirin tekemiin kartoituksiin Patrikansuolla vuosina 2021 ja 2022 sekä Ruoste- ja Parkusuolla 2022.

Patrikansuon luonnontilainen osa on kartoitusten perusteella luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas. Merkittävä osa suosta on Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) luokiteltavaa ruohoista rimpinevarämettä. Alueen muita luonnontilaisia suotyyppejä ovat mm. saraneva VU, isovarpuräme VU.

Alueen kasvilajistossa kasvaa useita valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia (RT) sekä valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT) lajeja: pikkukihokki VU, Kaitakämmekkä (VU) punakämmekkä (RT, NT), ruskopiirtoheinä RT, rimpivihvilä RT, vilukko RT ja konnanlieko NT. Kaitakämmekän taksonominen asema on vastikään muuttunut ja laji on yhdistetty lapin- ja toukokämmekkään. Vuoden 2019 uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa lapin-/kaitakämmekkä ovat yhdessä luokiteltu vaarantuneeksi. Alueen suolinnustoon kuuluvat mm. valtakunnallisesti silmälläpidettävät liro ja valkoviklo.

Puna- ja kaitakämmekkä ovat luokiteltu luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisesti rauhoitetuiksi lajeiksi luonnonsuojeluasetuksen liitteissä 3a ja 3b. Kaitakämmekkä on rauhoitettu koko maassa toukokämmekän nimellä yhdessä lapin- ja kaitakämmekkä kanssa (liite 3a). Punakämmekkä on puolestaan rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella (liite 3b)

Ruostesuon luonnontilainen osa on saranevaa (VU), jonka halki virtaa luonnontilainen Ruostepuro. Uoman varren kasvilajeihin kuuluu myös punakämmekkä (RT). Varausalueen ja sen reunan lintulajistoon kuuluu mm. pyy (VU) ja pohjansirkku RT ja NT.

Patrikansuon kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Heinäpuron kautta Haapojärveen ja Ruostesuon vedet Ruostepuron, Korpilammen, Koskipuron ja Riihijoen kautta Ilomantsinjärveen. Toisena vaihtoehtona on esitetty Ruostesuon vesien ohjaamista yhdessä Patrikansuon vesien kanssa Haapojärveen.

Kesällä 2022 kartoitettiin osa Ruostepurosta ja Heinäpurosta. Heinäpuro on pääosin maisemallisesti edustava luonnontilainen/luonnontilaisen kaltainen pienvesiluontotyyppi. Uomaa reunustavat korvet olivat kartoitetulla osalla vesitaloudellisesti luonnontilaisen kaltaisia heinä- ja ruohokorpia (EN) ja mustikkakorpia (VU). Paikoin uomassa on nähtävillä merkkejä vanhasta uoman oikomisesta. Ruostepuroa kartoitettiin Ruostesuon varausalueen saranevalla ja Sianvaarantien eteläpuolisella osalla. Ruostepuro on molemmilla kartoitetuilla osilla luonnontilainen/luonnontilaisen kaltainen pienvesiluontotyyppi. Sianvaaran puoleisella osalla maisemamallisesti kaunista uomaa reunusti runsaslahopuinen mustikkakorpi (VU).

Alue-ekologisen tarkastelun kannalta Patrikka- ja Ruostesuon aluekokonaisuutta voidaan pitää erittäin arvokkaana luontokohteena ja Heinä- ja Ruostepuroa vastaavasti hyvin merkittävinä ekologisina yhteyksinä. Näiden kohteiden tuhoutuminen varausalueilla ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen varausalueiden reunoilla ja purku-uomien varsilla olisi molempien soiden osalta vastoin maakuntakaavoitusta ohjaavia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

Parkusuon varausalue on suurelta osin metsäojitettua rämealuetta, joten suon luonnonarvoja voidaan pitää vähäisinä, eikä sitä lähtökohtaisesti voida pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun tarkasteluun otetaan mukaan suolta lähtevät, kesällä 2022 kartoitetut kuivatusvesien purku-uomat. Suon pohjoisosan vedet johdetaan Tamma- ja Puralammenpuroa pitkin Kälkäjärveen. Suon eteläosan purkureitti ei ole tarkalleen selvillä. Ennen Ruokopuroon laskua kuivatusvedet johdetaan Lapinlammesta Ruokopuroon virtaavaa uomaa pitkin.

Kälkäjärveen laskevat purouomat ovat monin paikoin kauan sitten oiottuja uomia, joiden vierellä virtaavissa vanhoissa mutkaisissa uomissa virtasi kartoitusten aikaan runsaasti vettä. Molemmilla puroilla on myös luonnontilaisia osia. Uomien varsien molemmilla puolilla on lähes koko matkalla vesitaloudellisesti luonnontilaisia/luonnontilaisenkaltaisia puustoisia soita, pääosin Etelä-Suomessa uhanalaisia korpia: mustikka- ja puolukkakorpi (varpukorvet EN), ruohokorpi (EN), metsäkortekorpi (EN) ja muurainkorpi (EN). Puralammenpuroon virtasi myös pieni luonnontilainen lähdenoro. Tammapuronvarren on paikoin runsaasti lahopuuta. Uomien varsien korpien ja rämeiden linnusto on hyvin edustava, lajistoon kuuluvat mm. hömötiainen (EN) töyhtötiainen (VU), metsähanhi (VU), pohjansirkku (RT ja NT, yhteensä 5 paria) ja metso.

Ilomantsintien eteläpuolella, varausalueen reunalla virtaava uoma on aluksi oiottua/luonnontilaisenkaltaista, jota reunustaa lahopuista mustikka- ja pohjavesivaikutteista ruohokorpea. Uoma jatkuu luonnontilaisenkaltaisena lahopuisten korpien reunustamana Lapinlammesta lähtevälle purolle saakka. Tämä purouoma on mutkainen, luonnontilaisen kaltainen ja sitä reunustaa leveitä mustikka- ja ruohokorpia. Rajavyöhykkeen puolella uoma ja lähiympäristö vaikuttivat samantyyppisiltä kuin kartoitetulla osalla. Myös karttatarkastelun perusteella rajavyöhykkeellä virtaava uoma ja kuivatusvesien lopullinen lasku-uoma, Ruokojoki näyttävät luonnontilaiselta. Kartoitusalueen uomaa reunustavien korpien linnustossa havaittiin mm. töyhtötiainen (VU) ja hiirihaukka (VU).

Parkusuon esimerkki osoittaa, että varausalueeseen liittyvät ekologiset yhteydet voivat olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita, vaikka itse varausalueen merkitys on vähäinen. Turvetuotannon seurauksena näiden ekologisten yhteyksien luontotyyppien ja eliölajien elinolot heikkenevät kuivatusvesien kiintoaine- ja ravinnekuormituksen sekä mahdollisti myös korpien vesitaloudelle aiheutuvien haittojen takia sekä turvetuotannon reunoille myös kuivatus-, melu- ja pölyhaittojen takia. Ottaen huomioon varovaisuusperiaatteen, tälläkin kohteella maakuntakaavoituksen ohjeena olevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät toteudu ekologisten yhteyksien osalta.

Parkusuon varausalue ja purku-uomien vaikutusalue on kokonaisuudessaan metsäyhtiön omistamalla kiinteistöllä. Yhtiöt ovat sitoutuneet FSC-sertifiointiin, jossa on määritelty elinympäristökohtaisesti metsätaloustoimenpiteisiin liittyviä säästövelvoitteita. Niiden mukaan vesitaloudeltaan mm. luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet ja rämeet on aina säästettävä hakkuissa.  Uomiltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten virtavesien ja lähteiden reunoille jätetään vähintään 20 metrin ja eri-ikäisrakenteisten tai näkyvästi lahopuustoa sisältävien vesistöjen ja pienvesien reunoille jätetään vähintään 30 m puustoinen rantavyöhyke.  Arviomme mukaan nämä säästökohteet luovat tärkeän luonnon monimuotoisuutta turvaavan ja ekologisia yhteyksiä edistävän verkoston FSC-sertifioiduille metsätalousalueille. Vastaavia FSC-sertifioinnin piirissä olevia yhtiöiden kiinteistöjä on ainakin 18 varausalueella, joten haitat näiden kohteiden ekologisten yhteyksien turvaamisen kannalta voivat olla merkittävät ja näin alueittenkäyttötavoitteiden vastaisia.

Varausalueilla sijaitsevien tai niiden vaikutuksessa olevien valtion maiden alue-ekologisen verkoston (Niemis-, Tavara- ja Siko-, Muurin-, Lauta-, Paljakan-, Ruoko- ja Ketveleensuo), yhtiöiden FSC-sertifioitujen metsäalueiden laajuuden ja yllä esitettyjen yksittäisten esimerkkien (Parku-, Patrikka- ja Ruoste- ja Ketveleensuo)  sekä piirin aiempien lausuntojen kohdekohtaisen tarkastelun (liitteet 4 ja 5) sekä kaavassa olevien selvitysten perusteella on selvää, että kaikilla tai lähes kaikilla varausalueilla on luonnon monimuotoisuuden ja ekologisen yhteyksien turvaamisen ja edistämisen kannalta merkittäviä alueita, jotka tulisi ottaa huomioon maakuntakaavoituksesta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti. 

Yllä esitetyn perusteella piirin vaatimus maakuntakaavan palauttamisesta uudelleen valmisteluun on myös perusteltu. Uudelleen valmistelussa tulee keskittyä tämän alueidenkäyttötavoitteen mukaisesti edistämään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä. 

Turvevarausten sijasta uudessa valmistelussa kaavaan tulee varata ojitettuja, metsätaloudellisesti epäonnistuneita soita kaavamerkinnällä ”soiden ennallistamisalue”.  Piiri esitti tätä jo maakuntakaavasta antamissa lausunnoissaan.  Maakuntaliitto ei hyväksynyt esitystä, vaikka merkintä olisi tukenut valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

 Huolehditaan virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydestä sekä viheralueverkoston jatkuvuudesta

Kaavaratkaisussa todetaan vain, että arvokkailla soilla on maankäytöllinen yhteys voimassa olevan kaavan viheryhteysmerkintöihin. Virkistyskäyttöön liittyvästä tavoitteesta ratkaisussa ei todeta mitään.

Tämän alueidenkäyttötavoitteen mukaan kaupungistuminen, luonto- ja kulttuurimatkailun kasvu, ihmisten vapaa-ajan lisääntyminen sekä luontoliikunnan tärkeä merkitys kansanterveydelle lisäävät virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden tarvetta. Tämän vuoksi alueidenkäytössä on tarpeen kiinnittää huomiota laadultaan ja tavoitettavuudeltaan hyvien virkistysalueiden riittävyyteen ja virkistysyhteyksien jatkuvuuteen.

Hyväksytyssä vaihekaavassa turvetuotantovarauksilla ja erityisesti varausalueilta johdettavilla kuivatusvesillä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia alapuolisten vesistöjen veden tilaan ja sitä kautta vesistöjen virkistyskäytön laadun heikkenemiseen, tässä tapauksessa haitat kohdistuvat virkistyskalastukseen ja muuhun vesistöjen virkistyskäyttöön ja niiden kehittämismahdollisuuksiin. Piiri on kuvannut yksityiskohtaisesti näitä vaikutuksia maakuntakaavan luonnokseen kokoamasta kohdekohtaisesta tarkastelusta (liite 5).

Turvetuotannon kuivatusvesien kiintoaine- ja ravinne- ja humuskuormitus heikentävät alapuolisten laskuvesistöjen virkistyskäyttöä ja niiden kehittämismahdollisuuksia. Turvetuotannon kuormituksesta johtuvan liettymisen aiheuttamat sameushaitat voivat vaikuttaa kasveihin ja kasviplanktoniin, myös pohjaeläimet ja kalat voivat kärsiä liettymisestä.

Kiintoaineksen määrän kasvu voi haitata kalojen hapensaantia ja sorapohjalle kutevien harjuksen ja taimenen lisääntymistä kutupohjien liettymisen myötä ja turpeennoston valumavesien kuormituspiikit voivat olla kohtalokkaita kalojen poikasille. Varausalueiden kalatalous- ja virkistyskalastushaitat haitat kohdistuvatkin eniten vesistöihin, joiden alueella esiintyy luontaisesti tai niille on istutettu tai ollaan kunnostusten jälkeen istuttamassa arvokkaista kalalajeista järvilohta, taimenta, harjusta ja siikaa. Näistä merkittävimmät ovat Lieksanjoen vesistöalue ja Vaikkojoki Juuassa ja Koitajoki Ilomantsissa.

Ketveleensuon ja Rimpisuon varausalueiden aiheuttaman kuormituksen suurimmat haitat tulisivat aiheutumaan Pudasjoen harjuskannelle, koska joki on erityisen tärkeä harjuksen esiintymisalue koko Lieksanjoen alueella. Joen taimenkannat kärsivät samalla kuivatusvesien kuormituksesta. Lieksanjoen vesistöalue on kansallisen kalatiestrategian kärkikohde ja todettu erityisen tärkeäksi mm. Saimaan järvilohen ja Vuoksen taimenen hoito-ohjelmissa ja siellä on kalataloudellisten kunnostustöiden rinnalla tehty suuria panostuksia järvilohen ja -taimen kannanhoidollisiin toimenpiteisiin.

Juuan Tiiskinsuon varausalueen vedet laskevat Vaikkojokeen, joka on kalataloudellisesti ja virkistyskalastuksen kannalta arvokas taimenen, harjuksen ja siian elinalue. jokialueella on kunnostettu kaikkiaan 21 erillistä koskialuetta Juuan Kajoonkosken ja Kaavin Ruukinkosken välillä ja kunnostetulle Hirvolankoskella kunnostettiin noin hehtaarin suuruinen yhtenäinen poikastuotantoalue.

Vaihekaavassa todetaan turvetuotannon painopisteen jatkossa siirtyvän myös Koitajoen valuma-alueelle. Koitajoen luontaisesti lisääntyvä planktonsiika on valtakunnallisesti vaarantunut uhanalainen ja kalataloudellisesti merkittävä laji. Jo nyt turvetuotannossa olevat alueet ovat liettäneet lajin kutupaikkoja, joita on kalastusalueen ja valtakunnallisen Freshabit Koitajoki hankkeen toimesta yritetty puhdistaa. Lisäksi alueella ollaan parhaillaan ennallistamassa metsätalouden kannalta epäonnistunutta Pieni- ja Iso Piitsonsuon sekä Sammalpuronsuon (noin 300 ha) ojitettua suokokonaisuutta Tornator Oy:n, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Hiilipörssi Oy:n yhteistyönä.  Ennallistamisella pystytään parantamaan alueen suoluonnon monimuotoisuutta sekä Koitajoen veden laatua ja sitä kautta myös planktonsiian elinympäristöä. Uudet turvetuotantoalueet heikentäisivät edelleen lajin selviytymismahdollisuuksia, alueen kalastusta ja perinteistä nuottauskulttuuria Koitajoella.

Polvijärven Suurisuon varausalue sijaitsee Kiskonjoen ja Lipasjoen välissä, lähellä molempia jokia. Turvekentän kuivatusvesien Kiskonjoen purkupisteen alapuolella noin kilometrin päässä sijaitsevan Vääräkosken alueella on tehty taimenistuksia ja jokialueella on tehty tehty/suunniteltu kalataloudellisia kunnostuksia Pro Höytiäisen Wirtavesitiimin toimesta. Lipasjoelle on myös suunniteltu taimenistutuksia.

Ketveleen-, Rimpi-, Tiiskin-, Kuuksen-, Kauha- ja Suurisuon varaus-alueilta tuleva vesistökuormitus heikentäisi niiden kuivatusvesien lasku-vesistöjen arvokkaiden kalalajien elinoloja ja sen myötä vesistöjen virkistys-kalastusta ja kalatalouskunnostusten tarjoamat kalastuksen kehittämismahdollisuudet heikkenevät virkistyskäyttöön liittyvän alueidenkäyttötavoitteen vastaisesti.  

Rääkkylän Tuohtaansuon valumavedet voidaan johtaa joko Piimäjoen kautta Joki-Hautalampeen tai suoraan suon lähistöllä sijaitsevaan Suuri-Onkamoon. Sintsin seudun Kyläyhdistys ja Pro-Onkamojärvi ry ovat tehneet Pieni- ja Suuri-Onkamojärven alueella vuodesta 2009 lähtien laajoja ja kustannuksiltaan suuria (1,3 milj. euroa) ennallistamistöitä järvien valuma-alueella ja hoitokalastusta järvialueilla. Lisäksi yhdistykset ovat myös tehneet myös hyvin laajaa ja merkittävää talkootoimintaa hankkeiden edistämiseen.

Tohmajärven Konnunsuon varausalueen vedet johdetaan osin Ruostepuron ja Luosojoen kautta Tohmajärven Väärälahteen.  Tohmajärven kunnan johtamassa hankkeessa tehtiin laajoja ja kustannuksiltaan mittavia (yli 700 000 euroa) ennallistamistöitä Tohmajärven valuma-alueella. Ranta-asukkaiden muodostama Puhdas Tohmajärvi ry osallistui myös rahoitukseen ja teki hankkeen aikana laajaa ja merkittävää talkootoimintaa hankkeen edistämiseksi. Hankkeessa kunnostettiin mm. Konnunsuon kuivatusvesien lasku-uoma Ruostepuro sekä tällä ja Saarekkeenpurolla tehtiin mm. mittavia ja järeitä eroosiosuojauksia lähes 4 km:n matkalla, joiden ansiosta Luosojoen reitin eroosioherkkyys on vähentynyt.  Lisäksi erillisenä hankkeena Vapo Oy on tehnyt turvetuotannon aiheuttamien virkistyskäyttöhaittojen korjaamiseksi Väärälahden kunnostuksen Itä-Suomen aluehallintoviraston päätösten velvoitteiden mukaisesti.

Ilomantsin Paljakan- ja Tavara-Sikosuon turvekenttien kuivatusvesien laskuvesistö on Ilajanjärvi, missä   Vapo Oy teki vuonna 2013 Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen (Nro 18/2013/2) mukaisen kunnostustyön. Siinä poistettiin aiemmista turvetuotanto-hankkeista järven pohjoispäässä sijaitsevaan Särkilahteen kertyneitä lietteitä alueen virkistyskäyttö edellytyksien parantamiseksi.

Tuohtaan-, Konnun-, Paljakan- ja Tavara-Sikosuon varausalueilta tuleva vesistökuormitus heikentää niiden laskuvesistöjen virkistyskäyttöä sekä kunnostustöiden tarjoamia virkistyskäytön kehittämismahdollisuuksia alueidenkäyttötavoitteiden vastaisesti. 

Muurinsuon varausalueeseen rajoittuu Elinlampi, jonka kautta ohjataan myös varausalueen kuivatusvedet lammesta lähtevään uomaan. Elinlampi on kunnostettu lintujen elinympäristöksi Kotiseutu Life+ hankkeessa. Kunnostuksessa Elinlammen vedenpintaa nostettiin 20 cm rakentamalla lammesta laskevaan puroon pohjapato. Tämän ansiosta lammen vesipinta-ala on laajentunut ja alueesta on kehittynyt lajistoltaan monipuolinen lintuvesi (liite 11). Lammen vakinaiseen pesimälinnuston merkittävin laji on valtakunnallisesti vaarantunut metsähanhi.  Lammen rantaan rakennetun lintutornin ansiosta alueella on merkitystä myös virkistyskäytön kannalta.

Muurinsuon turvetuotannon aiheuttaman kuormituksen seurauksena lammen umpeenkasvu kiihtyisi uudelleen ja tuotannon aiheuttaman häiriön seurauksena metsähanhien pesintä Elinlammella loppuisi ja muiltakin osin järven linnustollinen merkitys ja sitä kautta virkistyskäyttö alueella loppuisi alueidenkäyttötavoiden vastaisesti. 

Muurinsuon varausalueen lähistöllä sijaitsee myös Maakunnallisesti arvokas retkeilyreitti, susitaival, joka kulkee Teponsärkällä 1,4 km:n matkalla 600-800 metrin päässä varausalueen Elinsuon osasta. Vastaavasti Ilomantsin Niemissuolla Susitaival kulkee 2,5 km:n matkalla alle 400 metrin päässä varausalueesta, lyhyellä matkalla retkeilyreitti rajoittuu suoraan turvekentän reunaan.

Turvevarauksen melu-, pöly- ja maisemahaitat Niemissuolla heikentävät hyvin merkittävästi retkeilyreitin houkuttelevuutta virkistyskohteena ja voi olla, että Niemissuon kohdalla reitille joudutaan etsimään uusi linjaus. Myös Teponsärkällä turvetuotantoalueen melu- ja maisemahaitat heikentävät luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokkaalla särkällä kulkevan reitin merkitystä virkistyskäytön kannalta.

Molemmilla kohteilla retkeilyreitin virkistyskäyttömahdollisuudet heikentyisivät alueiden-käyttötavoitteen vastaisesti, Niemissuolla heikentyminen olisi hyvin merkittävää.

Luodaan edellytykset bio- ja kiertotaloudelle sekä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.

Kaavaratkaisu: Voimassa olevassa maakuntakaavassa on annettu erityistä painoarvoa bio- ja kiertotaloudelle, mikä on maakunnan yksi erikoistumisen valinta. Metsäbiotalouden tuotannolliset keskittymät ovat samalla kiertotalouden esimerkkialueita maakuntakaavassa, joilla on aktiivihiilen myötä suora yhteys maakuntakaava 2040, 1. vaihekaavaan

Alueidenkäyttötavoitteiden mukaan on tarpeen varautua bio- ja kiertotalouden kasvuun osana Suomen uusiutuvaa elinkeinorakennetta ja kiinnittää huomiota luonnonvarojen sijoittumiseen ja niiden kestäviin hyödyntämisedellytyksiin. Bio- ja kiertotalouden edistämiseksi on tarpeen huomioida tuotantolaitosten lisäksi logistiikan toimivuus sekä uusiutuvien luonnonvarojen tuotantomahdollisuudet.

Kaavaratkaisusta saa käsityksen, että vaihekaavan turpeesta tehtävän aktiivihiilen tuotanto jatkaa voimassa olevan maakuntakaavan metsäbiotalouden tuotannollisia keskittymiä, jotka ovat kiertotalouden esimerkkialueita. Uusiutumatonta turvetta raaka-aineena käyttävä aktiivihiililaitosta ei voi verrata puuta tai muita uusituvia raaka-aineita käyttäviin laitoksiin, eikä turpeesta tehtävällä aktiivihiilellä on mitään tekemistä kiertotalouden kanssa.

Uusiutumattoman turpeen laajamittaista käyttöä (turvevaraukset 5611 ha) edistävä vaihekaava on vastoin alueidenkäyttötavoitetta luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseksi. Turpeen käyttö vie myös edellytyksiä bio- ja kiertotalouden kehittämiseltä. Piirin vaatimus kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteluun on perusteltua myös tämän alueiden käyttötavoitteen perusteella. Kaavan uudelleen valmistelussa tulee tavoitteen mukaisesti keskittyä luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä bio- ja kiertotalouden edistämiseen. Silloin vaihekaavaratkaisut tukisivat oikeasti vahvistetun maakuntakaavan mukaisia bio- ja kiertotalouden ratkaisuja.

Piiri on aktiivihiililaitoksen ympäristöluvasta tekemässä valituksessa esittänyt, että turpeen sijasta aktiivihiileltä tulisi valmistaa uusiutuvista raaka-aineista (liite 7). Silloin toiminnasta aiheutuvat mahdolliset ympäristöhaitat vähenisivät oleellisesti ja toiminta integroituisi luontevasti jatkuvasti kehittyvään kiertotalouteen ja tukisi sitä. Näin toteutettuna Ilomantsin aktiivihiilitehdasta voitaisiin pitää kaavaratkaisussa esitettynä metsäbiotalouden tuotannolliskeskittymänä ja samalla kiertotalouden esimerkkialueena.

Uusiutumiskykyinen energiahuolto (kohta 5)

Kaavaratkaisu: Pohjois-Karjala on vähähiilinen uusiutuvan energian mallimaakunta sekä Euroopan metsäosaamisen keskittymä. Voimassa olevassa maakuntakaavassa on varauduttu uusiutuvan energiatuotannon kasvattamiseen. Maakuntakaava 2040, 1. vaihekaavassa energiahuoltoa ei käsitellä omana teemanaan. Sillä on kuitenkin vähintään epäsuorat vaikutukset kaavaratkaisuun erityisesti turvetuotantoalueiden osalta. Korkeamman jalostusasteen tuote jo itsessään edistää tämän tavoitteen toteutumista, mikä edellyttää sekä logistiikan että muun infrastruktuurin toimivuutta. Tässä kaavavaiheessa perinteiseen polttoturpeeseen varatut EO/tu-alueet vähenevät ja niiden käytöstä ollaan luopumassa kokonaan, mikä ohjaa energiatuotantoa ekologiseen suuntaan. Uusia kaavaan osoitettuja tu-alueita ei ole tarkoitettu turpeen polttokäyttöön vaan aktiivihiilen raaka-aineeksi. Näin menetellen osoitetut kaavaratkaisut ovat sekä ekologisesti että energiantuotannon kannalta perusteltavissa. Maakuntakaava vastaa osaltaan näiden tarpeiden täyttämiseen.

Alueidenkäyttötavoitteiden mukaan on tarpeen varautua uusiutuvan energiatuotannon, erityisesti bioenergian tuotannon ja käytön merkittävään lisäämiseen sekä tuulivoimapotentiaalin laajamittaiseen hyödyntämiseen. Bioenergian käytön lisääminen asettaa vaatimuksia niihin liittyvien kuljetusten ja varastoinnin toimivuudelle.

Kaavaratkaisun perustelut turvetuotannosta aktiivihiilen tuotantoon pyritään tarkoitushakuisesti osoittamaan, että aktiivihiili olisi korkeamman jalostusasteen tuote, jolla tuetaan voimassa olevan maakuntakaavan uusiutuvan energiatuotannon kasvutavoitteita ja Pohjois-Karjalan vähähiilisen maakunnan tavoitteita.

Uusiutumatonta raaka-ainetta, turvetta, käyttävä aktiivihiilitehdas ja sen käyttöön avattavat uudet turvekentät ovat luonnon monimuotoisuuden edistämisen, vesiensuojelun ja ilmaston muutoksen hillinnän edistämisen kannalta hyvin haitallisia. Turpeenoton ympäristöhaitat ovat täysin samalaisia kuin turpeenotossa energiakäyttöön. Myöskään aktiivihiilituotannosta johtuvat ilmastopäästöt eivät juurikaan poikkea aktiivihiilituotannosta. Hiilitehtaan ensimmäisen vaiheen lupahakemuksen asiakirjojen perusteella valmiissa tuotteessa on vain 25% raaka-aineen hiilimäärästä. Näin ollen karkeasti laskien 75% raakaturpeen hiilestä palaa prosessissa, joten käytännössä lähes kaikki laitoksen tarvitsema energia siis tuotetaan turvetta polttamalla (liite 7).

Yllä esitetyn mukaisesti vaihekaavan turpeennosto ja aktiivihiilituotanto ovat vastoin uusiutumiskykyiselle energiahuollolle asetettuja alueidenkäyttötavoitteiden mukaisia uusituvan energiantuotannon lisäämistavoitteita.

 Osa 2. Kaavan suunnittelu- ja suojelumääräys

Maankäyttö- ja rakennuslain 30 §:n mukaan maakuntakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan maakuntakaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa (maakuntakaavamääräykset).

Jos jotakin aluetta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, maakuntakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset).

Vaihekaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, ml. hoito- ja käyttösuunnitelmissa, tulee erityistä huomiota kiinnittää virkistyskäytön ja suojelun yhteensovittamiseen sekä luoda edellytykset seudullisten virkistysreittien toteutumiselle. Metsähallituksen mailla soidensuojelu voidaan toteuttaa alue-ekologisen suunnittelun keinoin.

Kaavan suojelumääräyksen mukaan alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja. Suojelumääräys on voimassa, kunnes alue on muodostettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi, kuitenkin enintään 5 vuotta.

Suunnittelumääräykseen tehty muutos Metsähallituksen maiden suojelun toteutuksesta alue-ekologisin suunnittelun keinoin tehtiin kaavan luonnosvaiheessa Metsähallituksen luonnoksesta antaman lausunnon mukaisesti. Metsähallitus oli kaavaehdotukseen tehtyyn suunnittelumääräyksen muutokseen hyvin tyytyväinen: ”Metsähallitus pitää hyvänä, että kaavaehdotukseen merkityt uudet valtionmaan suojeluvaraukset voidaan toteuttaa alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Kohteiden suojeluarvot turvataan kattavasti tehokkaimmin alue-ekologista verkostoa täydentämällä ja kohdentamalla kohteille luonnonhoitotoimia, joita metsähallitus toteuttaa omistajapoliittisten linjausten mukaisesti. Toteutuskeino mahdollistaa sisään jäävien kivennäismaiden metsien hoidon jatkamisen. Samalla vältetään hankalien lonkeroisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja kulkuoikeuksiin liittyvät ongelmat”.

 Alue-ekologisen suunnittelun mukaan ekologisen verkoston ytimet koostuvat kohteista, jotka on määritelty metsätaloustoimien ulkopuolelle. Näitä ovat lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen suojelumetsät sekä valtaosa tärkeistä elinympäristöistä ja uhanalaisista lajien esiintymistä. Muilla alue-ekologisen verkoston osilla eri asteiset metsänkäsittelyt ovat mahdollisia.

 Hyväksytyssä kaavassa on tehdyn karttatarkastelun (retkikartta.fi) perusteella vähintään seitsemän kokonaan tai osin valtion mailla sijaitsevaa SL-merkinnällä varattavaa soidensuojelukohdetta. Metsähallitus voi kaavan suunnittelumääräyksen mukaan toteuttaa näiden kohteiden soidensuojelun alue-ekologisen suunnittelun keinoin, vaikka SL-kohteiden tarkoituksena on osoittaa luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita, jotka ovat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä.

Maakuntakaavassa mukana olevat valtion mailla sijaitsevat alue-ekologisen suunnittelun mukaisesti hoidettavat SL-varaukset ovat vaihtelevalta osin (retkikartta.fi) arvokkaiden luontokohteiden tai muiden alue-ekologisen verkostokohteiden ulkopuolisia normaaleja metsätalousalueita. Esimerkiksi kaavan SL-kohteeksi varattu Lieksan Purnusuon-Pitkäsuon alueesta (200 ha) suuri osa ei kuulu alue-ekologisen verkoston kohteisiin ja näin merkittävä osa alueesta voi piirin arvion mukaan jäädä SL-merkinnästä huolimatta normaaliksi metsätalousalueeksi, vaikka alue-ekologista verkostoa täydennettäisiin.

Suunnittelumääräyksen mukainen valtion maiden suojeluvarausten hoito alue-ekologisen suunnittelun pohjalta on täysin ristiriidassa vaihekaavan suojelumääräyksen kanssa. Niiden mukaan suojeluun varatuilla alueilla ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat vaarantaa alueen suojeluarvoja kuten esim. alue-ekologisessa suunnittelussa sallittavat hakkuut ja teiden kulkuoikeudet yllä esitetyn mukaisesti, puhumattakaan alue-ekologisten kohteiden varaamista turvetuotantoon kuten tässä vaihekaavassa on tehty.

Rakennuslain uudistamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 101/1998) mukaan suojelumääräykset eivät olisi ehdollisia siten kuin lain 33 §:ään sisältyvä rakentamisrajoitus. Tämän ehdottoman luonteensa vuoksi suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Kohtuullisuuteen voidaan vaikuttaa, kuten nykyisen rakennuslain 135 §:n mukaista suojelumääräystä annettaessa, määräyksen alueellisella rajaamisella, sisällöllisesti lievällä määräyksellä tai rajaamalla ajallisesti määräyksen soveltamisaikaa.

Metsähallitukselle on suunnittelumääräyksellä annettu mahdollisuus kiertää SL-varausten osalta suojelumääräyksen mukaisia suojelualueen perustamiseen liittyviä velvoitteita. Metsähallituksen ei siten tarvitse huolehtia lainkaan maankäyttö- ja rakennuslain ja hallituksen esityksen (HE 101/1998) mukaisista suojelumääräyksistä. Pyydämme hallinto-oikeutta selvittämään, onko tässä asiassa menetelty vastoin maankäyttö- ja rakennuslakia sekä onko kaavoittaja ylittänyt toimivaltansa asettamalla maanomistajat SL-kohteiden velvoitteiden osalta eriarvoiseen asemaan. 

3. Vaikutukset Natura 2000 -verkostoon

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Vaihekaavaselostuksen mukaan maakuntakaavassa ”Natura vaikutuksia on arvioitu koko kaavaprosessin ajan. Kaavaa varten on myös laadittu Natura tarvearviointi, mikä löytyy liiteaineistosta. Vaikutusten arviointi koskee tässä kaavassa turvetuotantoa. Arvioinnin mukaan kaavaratkaisu ei heikennä Natura-arvoja. Tuotantoon soveltuvat alueet on käyty suokohtaisesti läpi kaavaprosessin aikana Natura vaikutuksia silmällä pitäen. Kaavassa ei ole ristiriitaa Natura-alueiden ja turvetuotantomerkintöjen (EO/tu) sekä (tu) välillä. Uudet tuotantoon soveltuvat alueet on suunniteltu jo selvitysvaiheessa muun muassa Natura-vaikutuksia ennakoiden.”

Vaihekaavan kaavamääräykseen on lisätty kaikkia tuotantoalueita koskeva vaade vesiensuojelumenetelmien tehokkuudesta ja yhteisvaikutuksista vesistöihin. Lisäksi on annettu määräys tuotannon vaiheistamisesta ja alueiden jälkikäytöstä. Kaavalla pyritään vaikuttamaan siihen, että tuotantoa vaiheistamalla ja tuotantoalueita ennallistamalla vaikutukset jäisivät mahdollisimman pieneksi. Natura-vaikutusten ohella näillä ohjaustavoilla pyritään vähentämään myös vesistövaikutuksia.

Natura-arviointi on kaksivaiheinen. Tarveharkinnassa selvitetään, aiheutuuko alueelle todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Jos niitä ei aiheudu, Natura-arviointi on tarpeeton. Jos merkittäviä haitallisia vaikutuksia todennäköisesti aiheutuu, tehdään luontotyyppi- ja lajikohtainen Natura-arviointi, jossa selvitetään yksityiskohtaisemmin luontotyypeille ja lajeille aiheutuvia vaikutuksia. Luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan kaavaa ei voida hyväksyä tai vahvistaa, mikäli arviointi osoittaa luontoarvojen merkittävästi heikentyvän.

Maakuntakaavan Natura tarveharkinta on tehty hyvin pintapuolisesti, vaikka harkinnassa ei tarvitse arvioida yksityiskohtaisia luontotyypeille tai lajistolle aiheutuvia haittoja. Tarveharkinnassa olisi kuitenkin pitänyt tarkastella edes yleispiirteisesti hankkeiden vaikutuksia Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kunkin Natura-alueen suojelutavoitteen mukaisesti. Esimerkiksi osalla Natura-alueista on suoraan vesistöihin rajoittuvia Natura luontotyyppejä, joihin varausalueiden vesistökuormituksella voi olla heikentäviä vaikutuksia.

Seuraavassa arvioidaan näitä vaikutuksia tämän lähtötilanteen mukaisesti.

 

Varausalueet: Rimpisuo (114 ha) ja Ketveleensuo (134 ha)

Natura-alue: FI0700028 Reposuo – Kalliolahdensuo SAC/SPA 910 ha

Tarveharkinnan mukaan Näiden soiden käyttöönotto turvetuotantoalueina lisää kuormitusta Reposuo-Kalliolahdensuon Natura-alueella, joka sijaitsee Pankakosken taajaman itäpuolella. Linnuntietä lähin tu-alue sijaitsee noin 1,5 kilometrin päästä Natura-alueesta, mutta valuma-alueen vedenvirtaus huomioiden matka on todellisuudessa 4-5 kilometriä.

Alueen Natura-perusteina olevat luontotyypit eivät ole uhattuna, koska Natura-alue sijaitsee ison virtaveden rannalla, on mahdollinen uusien tu-alueiden aiheuttama kuormituslisä varsin minimaalinen. Alueen direktiivilajeista saukko ja metsäpeura ovat nisäkkäitä, muut lintuja. Lajisuojelun kannalta Rimpisuon ja Ketveleensuon turvetuotanto ei heikennä Reposuo-Kalliolahdensuon arvokkaiden lajien elinvoimaisuutta.

Piirin arvion mukaan Natura-alueen suot Pudasjärven ja Pankajärven sekä niiden välisen kapean Putaansalmen ranta-alueille ovat laajalti suunniteltujen turvetuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutuspiirissä, lähellä varausalueita.  Nämä alueet ovat Natura-alueen tietolomakkeen tarkoittamia vaihettumis- ja rantasoita (34 ha), joille piirin käsityksen mukaan voivat ulottua tuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormituksen haitalliset vaikutukset. Kyse on nimenomaan hienojakoisesta turvelietteestä, jolla on vähäisen ominaispainonsa takia taipumus kulkeutua virtavesissä pitkälle, ja joka herkästi kasautuu suojaisille rannoille ja saattaa merkittävästi heikentää rantakasvillisuusvyöhykkeiden tilaa (Simola 2021 https://www.geologinenseura.fi/sites/geologinenseura.fi/files/geologi_-_artikkelit/geologi_2021_4_01_simola_turpeenkaivunjaljet.pdf)

Tarveharkinnassa olisi pitänyt arvioida jollakin tasolla hankkeiden aiheuttaman kuormituksen mahdollista vaikutusta alueen vaihettumis- ja rantasoihin ja niillä mahdollisesti esiintyviin tietolomakkeessa mainittuihin eliölajeihin, koska ne kuuluvat Natura-alueen suojeluperusteisiin. Tämän arvion perusteella harkinnassa olisi luotettavammin voinut arvioida turvehankkeiden mahdollisesti aiheuttamaa luontotyyppien ja siellä esiintyvien lajien heikentämistä ja sen suuruutta varsinaisen Natura vaikutusten arvioinnin kannalta.

Kevättulvien ja rankkasateiden aikaan turvetuotantoalueilta voi tulla huomattavia kuormituspiikkejä alapuolisiin vesistöihin. Tulva-aikana tuotannon kuormittavien vesien kuljettama turveliete leviää Natura-alueen ranta- ja vaihettumissoille, tässä tapauksessa vaikutus voi olla suurin Putaansalmen rantasoille. Natura tietolomakkeella on mainittu ainakin kahdeksan lintulajia, joista kaikki voivat esiintyä rantasoilla. Lisäksi lomakkeella mainitaan kaksi uhanalaista lajia, joista piirillä ei ole tietoa, joten piirillä ei ole tietoa voivatko ne esiintyä Natura-alueen turvetuotannon vaikutuspiirissä olevilla luontotyypeillä. Edelleen lomakkeen mukaan Natura-alueella esiintyy myös valtakunnallisesti vaarantunutta kaitakämmekkää. Piirin käsityksen mukaan kämmekät voivat kuulua ranta- ja vaihettumissoiden lajistoon.

Kaikki tietolomakkeella mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan alueella vallitsevan luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tilan säilyttämistä turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Yllä esitetyn perusteella Natura tarveharkinnassa ei ole luotettavasti arvioitu turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen piirissä olevien Natura luontotyyppien, ranta- ja vaihettumissoiden sekä niillä mahdollisesti esiintyvien Natura tietolomakkeella mainittujen eliölajien sekä kahden muun alueella esiintyvän uhanalaisen lajin sekä kaitakämmekän suojelutavoitteen toteutumista alueella. Tämän vuoksi tarveharkinnan perusteella ei voi myöskään luotettavasti poissulkea, että turvevarausalueiden turvetuotannon vesistökuormituksesta aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleville luonnonarvoille.

 

Varausalueet: Kuuksensuo S (305 ha), Kuuksensuo N (140 ha) ja Kauhasuo (209 ha)

Natura FI0700011 Kesonsuo, Palokangas – Selkäkangas – Syväysjoki SAC 8764,76 ha

Kesonsuo on Pohjois-Karjalan merkittävin luonnontilainen keidassuo. Tämä edustava keidassuo on myös linnustollisesti erittäin arvokas. Kesonsuo on Ramsar-alue, Project Mar -kohde ja Project Telma -kohde. Rauhoitetun keidassuoalueen ympäristössä olevat soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvat suot täydentävät ekologisesti yhtenäistä kokonaisuutta. Osa ohjelmarajaukseen kuuluvista soista on ojitettu, pääasiassa 60- ja 70-luvulla. Natura -ehdotuksessa mukana olevat ojitetut suot ovat potentiaalisia ennallistamisalueita.

Tarveharkinnan mukaan lähimmät Natura-alueet ovat linnuntietä mitattuna Korvinsuo-Parilamminsuo sekä Kesonsuo-Palokangas-Selkäkangas-Syväysjoki reilun 7 kilometrin päässä.

Tarkasteltujen soiden ja Natura-alueiden välimatka on pitkä. Mahdolliset Natura-vaikutukset liittyvät vedenlaadun heikkenemiseen. Kelsimänjokeen kohdistuvat yhteisvaikutukset heikentäisivät laskennallisen tarkastelun perusteella joen ekologista tilaa fosforin osalta. Alueella on jo laajamittaista turvetuotantoa, mihin kaavoitetut alueet tulisivat rajoittumaan. Etäisyys ja sekoittuminen Koitajoen pääuomassa virtaavaan runsaaseen vesimäärään eliminoi merkittävät Natura-vaikutukset.

Piirin arvion mukaan tarveharkinnassa ei lainkaan käsitellä varausalueilta lähtevän kuormituksen vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin ja eliölajeihin, vaan tyydytään vain toteamaan, että etäisyys ja sekoittuminen Koitajoen pääuomassa virtaavaan runsaaseen vesimäärään eliminoi merkittävät Natura-vaikutukset.  Tarveharkinta on jo tämän vuoksi täysin riittämätön arviolle siitä, pitääkö hankkeelle tehdä varsinainen Natura vaikutusten arviointi.

Varausalueet purkavat vetensä Kelsimänjokea pitkin Koitajokeen, joka on alajuoksultaan luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Kesonsuon kohdalla Koitajoki virtaa Natura-alueen halki noin 16 km:n matkalla. Joki kuuluu Natura-luontotyyppinä Fennoskandian luonnontilaisiin jokireitteihin ja sen pinta-ala Natura-alueella on 500 ha. Alueella on ranta- ja vaihettumissoita 1230 ha ja ne piirin käsityksen mukaan sijoittuvat Koitajoen ranta-alueilla.

Koitajoki ja sitä reunustavat ranta- ja vaihettumisuot ovat alttiita varausalueilta tulevan ravinne-, kiintoaine ja humuskuormitukselle. Kuten edellä Reposuon ja Kalliolahdensuon osalta todettiin kevättulvien ja rankkasateiden aikaan turvetuotantoalueilta voi tulla huomattavia kuormituspiikkejä alapuolisiin vesistöihin kuten Natura-alueella Koitajoelle. Tulva-aikoina tuotannon kuormittavia vesiä ja niiden mukana kulkeutuvaa hienojakoista turvelietettä leviää helposti myös Natura-alueen ranta- ja vaihettumissoille.

Koitajoella erilaisia ulkopuolisia kuormitusvaikutuksia kuvaavat hyvin alueella esiintyvän valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltavan planktonsiian selvityksissä. Planktonsiian kutualueiden on todettu liettyneen ja alueella tavataan paikoitellen runsaasti humusmassaa jokiuomassa. Planktonsiian mätikuolemien on todettu olevan korkeampia kuin vertailuvesistöissä. Kalatalouden toiminnallisen tarkkailun yhteydessä on havaittu myös verkkojen limoittumista. Planktonsiian tärkeimmät kutualueet Koitajoella sijaitsevat juuri joen Natura-alueeseen kuuluvalla osalla.

Natura-alueen monipuoliseen linnustoon kuuluu runsaasti vesilintuja, kahlaajia sekä muita rantalintuja, joiden esiintymisalueeseen kuuluvat Koitajoki ja sitä reunustavat ranta- ja vaihettumissuot. Varausalueiden kuormitushaitat voivat vaikuttaa heikentävästi näiden lajien ruokailu- ja pesimäympäristöjä. Lajeista suojelullisesti merkittävimmät ovat valtakunnallisesti uhanalaiset jouhisorsa VU, tukkasotka EN, haapana VU, metsähanhi VU, suokukko CR ja pajusirkku VU.

Yllä esitetyn perusteella Natura tarveharkinnassa ei ole lainkaan arvioitu turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen vaikutuksille alttiina olevien Natura luontotyyppien, Fennoskandian luonnontilaisen jokireitin, Koitajoen sekä sitä reunustavien ranta- ja vaihettumissoiden luonnonoloihin. Sama koskee Koitajoella esiintyvän uhanlaisen planktonsiian sekä ranta- ja vaihettumissoilla mahdollisesti esiintyvien Natura tietolomakkeella mainittujen useiden lintulajien elinympäristöihin. Tämän vuoksi tarveharkinnan perusteella ei voi myöskään luotettavasti poissulkea, että Kuuksen- ja Kauhasuon turvetuotannon vesistökuormituksesta aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleville luonnonarvoille. Piirin arvion mukaan tässä tapauksessa heikentävät vaikutukset ovat merkittäviä.

 

 Varausalueet: Vasikkasuo (494 ha), Lautasuo (83 ha) ja Heinäsuo (122 ha)

 Natura FI0700029 Puohtiinsuo SAC 891,00 ha

Puohtiinsuo on Pohjois-Karjalassa ainutlaatuisen mittava aapasuokokonaisuus. Suolla on laajoja ravinteikkaita osia, joista parhaimmat, lettoiset alueet, sijaitsevat erityisesti Puohtiinlammen rannalla. Kohteen eteläosan Nuorajärveen rajautuvat rannat ovat kauttaaltaan tulvivaa rantaluhtaa. Puohtiinsuon Natura-alueen pohjoisosassa on vanhaa ojitusta, joka on kuitenkin kasvamassa umpeen.

Tarveharkinnan mukaan suoalueet purkavat vetensä Nuorajärveen. Lähin Natura-alue on Puohtiinsuo, joka sijaitsee linnuntietä 2,5 kilometrin päässä Lautasuon ehdolla olevasta tu-alueesta. Naturaan kuuluvan Puohtiinsuon osan pohjoispuolella on vielä tällä hetkellä turvetuotantoa. Turvetuotannon Natura-vaikutukset voivat liittyä lähinnä vesistövaikutuksiin. Potentiaalisten tu-alueiden vedet laskevat ensin Viinijärveen ja Taipaleenjokea pitkin Nuorajärveen, johon Puohtiinsuo rajoittuu.

Turvetuotantoa suunniteltaessa on kuitenkin huomioitava koko valuma-alueen soiden käyttö kokonaisuudessaan ja turpeenotto tulee porrastaa, ettei kuormituslisä nouse merkittäväksi. Välimatkan ja vesien sekoittumisen myötä vaikutukset Natura-alueeseen ovat vähäiset.

Piirin arvion mukaan tarveharkinnan mukaan hankkeilla arvioidaan olevan vesistökuormituksesta johtuvia vähäisiä vaikutuksia, tosin tätä arviota ei ulotettu Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin tai eliölajeihin. Piirin näkemyksen mukaan vasta tällaisen tarveharkinnan perusteella voidaan arvioida vesistökuormituksen haittaa Natura-alueelle niin luotettavasti, että sen perusteella voidaan päätellä pitääkö hankkeelle tehdä varsinainen Natura vaikutusten arviointi.

Natura-alueen tietolomakkeen mukaan alueen Natura-luontotyypeistä 95 ha on vaihettumis- ja rantasoita. Ilmakuvatarkastelun perusteella tulvivia rantaluhtia on Viinijärven Retulahdella, mihin Vasikka- ja Lautasuon varausalueiden vedet laskevat, lähimmillään etäisyys Lautasuosta myös suunniteltujen purkureittien kautta on noin 2,5 km. On täysin selvää, että varausalueiden tuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormituksella, erityisesti vesien mukana kulkeutuvalla hienojakoisella turvelietteellä on vaikutuksia eritysesti näille tulviville rantaluhdille ja niiden eliölajeille. Kevättulvien ja rankkasateiden aikaan turvetuotantoalueilta tulevien kuormituspiikkien vaikutukset rantaluhdilla voivat olla merkittäviä.

Natura -alueen muiden ranta- ja vaihettumissoiden voidaan arvioida myös olevan alttiita varausalueiden kuormitukselle. Vaikutukset voivat piirin käsityksen mukaan ulottua aina Puohtiinlammelle ja sitä reunustaville laajoille ja kasvistollisesti arvokkaille letoille. Tietolomakkeen mukaan Natura-alueen lettojen pinta-ala on peräti 14,2 ha.

Natura-alue ulottuu paikoin myös Nuorajärven vesialueelle, joka kuuluu Puohtiinlammen tavoin Natura luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet. Niiden pinta-ala on tietolomakkeen mukaan 2,5 ha. Kuormituksen vaikutukset näille luontotyypeille ja niiden eliölajeille ovat piirin arvion mukaan myös merkittävät

Tietolomakkeella mainituista tärkeistä lintu- ja kasvilajeista ainakin metsähanhi (VU) sekä kaita- (VU) ja punakämmekkä (NT) voivat esiintyä varausalueiden kuormituksen piirissä olevilla Natura luontotyypeillä. Turvelietteen leviäminen on haitallista hanhien pesimä- ja ruokailualueille sekä kämmeköiden kasvupaikoille.

Natura-alueen suojelutavoitteen mukaan kaikki yllä mainitut varausalueiden kuormitukselle alttiit luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan mm. alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Yllä esitetyn perusteella Natura tarveharkinnassa ei ole luotettavasti arvioitu turvetuotantoalueiden vesistökuormitukselle alttiina olevien humuspitoisten järvien ja lampien sekä ranta- ja vaihettumissoiden ja lettojen sekä luontotyypeillä mahdollisesti esiintyvien Natura tietolomakkeella mainittujen eliölajien suojelutavoitteen toteutumista Puohtiinsuon alueella. Tämän vuoksi tarveharkinnan perusteella ei voi luotettavasti poissulkea, että Vasikka-, Lauta- ja Heinäsuon turvetuotannon vesistökuormituksesta aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Puohtiinsuon Natura-alueen suojeluperusteena oleville luonnonarvoille. Piirin arvion mukaan tässä tapauksessa heikentävät vaikutukset ovat merkittäviä.

 

Varausalueet: Lylykoskensuo (211 ha), Riihisuo (100 ha)

 Natura FI0700042 Viitasuo SAC 628 ha

Viitasuo on laaja luonnontilainen ja edustava keidassuo, joka rajautuu Koitajokeen. Suo on linnustollisesti arvokas, sillä pesimälajistoon kuuluu mm. maailmanlaajuisesti uhanalainen mustapyrstökuiri. Viitasuo muodostaa Kesonsuon Natura-alueen kanssa laaja-alaisen linnustollisesti ja keidassuoluonnon kannalta merkittävän suojelukokonaisuuden. Alueet ovat läheisyytensä lisäksi kytköksissä toisiinsa Koitajoen kautta. Viitasuo on Pamilon voimalaitoksen säännöstelyn alaisena, mutta säännöstely ei ole merkittävästi vaikuttanut keidassuokompleksin rakenteeseen.

Natura tarveharkinnan mukaan Lylykoskensuon tu-aluemerkintä sijaitsee linnuntietä lähimmillään 1,7 kilometrin päässä Viitasuon Natura-alueesta. Lylykoskensuo sekä ylempänä samalla valuma-alueella sijaitseva Riihisuo purkavat vetensä Koitajokeen. Riihisuon ja osittain Lylykoskensuon purkureitti Koitajokeen on kohtuullisen pitkä, jolloin reitin pienempiin puroihin voi kohdistua merkittäviä vaikutuksia.

Soiden mahdollinen käyttö turvetuotannossa lisää Koitajoen kuormitusta, mutta suuren virtaveden katsotaan myös laimentavan turvetuotannon vesistövaikutuksia. Laskennallisen tarkastelun perusteella sen ravinnepitoisuudet eivät merkittävästi lisääntyisi (Ramboll 2021, 33). Tu-alueilla ei myöskään ole kuivattavaa vaikutusta, sillä maasto on jo laajalti ojitettu Viitasuon Natura-alueen ja tarkasteltujen soiden välillä. Kaavan tu-soiden käyttöönotolla ei voida katsoa olevan merkittävää haitallista vaikutusta Viitasuon Natura-alueeseen. On tärkeää huomioida saman valuma-alueen tu-kohteiden tuotannon vaiheistaminen.

 Piirin arvion mukaan tarveharkinnan perusteella todetaan, että varausalueiden turvetuotannolla ei voida katsoa olevan merkittävää haitallista vaikutusta Viitasuon Natura-alueeseen Harkinnassa ei kuitenkaan lainkaan käsitellä varausalueilta lähtevän kuormituksen vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin ja eliölajeihin, jotka ovat Natura-alueen suojeluperusteita. Tarveharkinta on tämän vuoksi perusteluiltaan riittämätön siinä tehdylle Viitasuon Natura alueen haitta-arviolle.

Natura-alueen tietolomakkeen mukaan alueen Natura-luontotyypeistä 47 ha on vaihettumis- ja rantasoita ja joille tuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormituksella ja erityisesti kuormitusvesien kuljettamalla hienojakoisella turvelietteellä voi olla haitallisia vaikutuksia. Tietolomakkeella mainituista lintulajeista mustapyrstökuirin (VU) ja suokukon (EN) pesimä- ja ruokailuympäristöt voivat olla näillä luontotyypeillä ja niihin kohdistuvien kuormitushaittojen vaikutusalueella.

Natura-alueen suojelutavoitteen mukaan kaikki yllä mainitut varausalueiden kuormitukselle alttiit luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan mm. alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Tarveharkinnassa olisi myös pitänyt arvioida, millainen on Riihi- ja Lylykoskensuon sekä muiden Koitajoen alaosan alueella sijaitsevien varausalueiden, Kuuksensoiden ja Kauhasuon yhteisvaikutus Viitasuon Natura-alueelle.

Yllä esitetyn perusteella Natura tarveharkinnassa ei ole luotettavasti arvioitu turvetuotantoalueiden vesistökuormitukselle alttiina olevien Natura luontotyyppien, ranta- ja vaihettumissoiden sekä niillä mahdollisesti esiintyvien Natura tietolomakkeella mainittujen eliölajien suojelutavoitteen toteutumista Viitasuon alueella. Tämän vuoksi tarveharkinnan perusteella ei voi luotettavasti poissulkea, että Riihi- ja Lylykosken turvetuotannon vesistökuormituksesta ei aiheudu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Viitasuon Natura-alueen suojeluperusteena oleville luonnonarvoille. Lisäksi harkinnassa olisi pitänyt ottaa huomioon myös muiden Koitajoen alaosan alueella sijaitsevien vaihekaavan varausalueiden aiheuttaman kuormituksen yhteisvaikutukset.

 

Varausalue Tuohtaansuo 136 ha.

Natura FI0700005 Joki – Hautalampi SPA

Joki-Hautalampi on kansainvälisesti arvokas lintuvesi, jolla on monipuolinen pesimälinnusto. Lajistossa ovat monipuolisesti edustettuina vesilinnut ja ruovikkolajit. Merkittävä osa alueella pesivistä lajeista luokitellaan tällä hetkellä valtakunnallisesti uhanalaisiksi.

Tarveharkinnan mukaan Piimäjoen alaosan valuma-alueella, rajautuen välittömästi kaavassa esitettyyn tu-merkintään, on laajoja turvetuotantoalueita. Ne ovat vaikuttaneet Joki-Hautalammen vedenlaatuun jo kauan lisäten kuormitusta. Nykyinen tuotanto on vähentymässä. Mahdollinen uusi Tuohtaansuon tu-alue jää pinta-alaltaan pienemmäksi kuin poistuvat turvetuotantoalueet. Käsiteltäessä valuma-alueen turvetuotantoa kokonaisuutena, voidaan tulkita kuormituksen Joki-Hautalampeen tulevaisuudessa vähenevän.

Tuohtaansuo sijaitsee mustaliuskealueella, jolloin kallioperässä on luontaisesti rikkiyhdisteitä ja metalleja. Mustaliuske ja sen yhteydessä esiintyvät sulfidipitoiset maakerrokset aiheuttavat merkittävän happamoitumisriskin maaperään ja vesistöihin. Suon ojittaminen ja turvekerroksen poistaminen saa mustaliuskeen ja sen rapauman hapettumaan. Hapettumisen seurauksena muodostuu happoja, pH laskee ja liukenee ympäristölle haitallisia metalleja.

Tuohtaansuon käyttöönotto ei mm. mainitut riskitekijät huomioiden ja tuotantoa porrastaen vaaranna merkittävällä tavalla Joki-Hautalammen Natura-alueen luontoarvoja. Vesistökuormitus ja kallioperän lisäämä happamoitumisriski tulee huomioida, mutta kokonaisuutena turvetuotannon negatiiviset vaikutukset valuma-alueella todennäköisesti pienenevät samassa suhteessa, kun turvetuotantoaloja poistuu käytöstä.

Piirin arvion mukaan tarveharkinnan mukaan arvion mukaan Tuohtaansuon turpeenoton vesistökuormitus ei aiheuta merkittävää heikennystä Natura-alueen luonnonarvoihin. Tämä arvio ei ulotu Natura-alueen suojelun perusteena oleviin lintu- ja muihin eliölajeihin lajeihin. Piirin näkemyksen mukaan vasta tällaisen tarveharkinnan perusteella voidaan arvioida vesistökuormituksen haittaa Natura-alueelle niin luotettavasti, että sen perusteella voidaan päätellä pitääkö hankkeelle tehdä varsinainen Natura vaikutusten arviointi.

Lisäksi arviossa vähäisiä vaikutuksia perustellaan sillä, että tulevaisuudessa turvetuotannon kokonaisvaikutukset Natura-alueen valuma-alueella vähenevät, koska vanhoja tuotantoalueita poistuu käytöstä. Tuntuu oudolta, että uusien turvetuotantohankkeiden hyväksymiseen haetaan tukea vanhojen tuotantoalueiden haittojen vähenemisellä. Tämän sijasta piirin käsityksen mukaan tarveharkinnassa olisi pitänyt tarkastella uuden tuotantoalueen aiheuttamia vaikutuksia Natura-alueelle  yhteisvaikutuksena alueen vanhojen turvekenttien kanssa. Vaihekaavassa on osoitettu EO/tu -merkinnällä Tuohtaansuon alueelta vielä suuri määrä,714,1 ha, vanhoja turvetuotantoalueita turpeennostoon. Tämä on selvästi suurin vaihekaavassa osoitettu vanhojen turvekenttien kokonaisuus, joilta vielä tullaan nostamaan turvetta energiantuotantoon.

Natura-alueen suojelutavoitteiden mukaan kaikki tietolomakkeella luetellut lintulajit, joista merkittävä osa (14) on valtakunnallisesti uhanalaisia kosteikkolajeja, kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lajeista mustatiira kuulu myös luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan, että alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys. Tämä kohta on merkittävä arvioitaessa alueelle tulevan ulkopuolisen kuormituksen vaikutusta. Tästä esimerkkinä on alueella viime vuosina voimakkaasti yleistyneet lampikorentolajit.

Joki-Hautalammen alueella vuonna 2021 tehty lampikorentoselvitys (lumme-, siro- ja täplälampikorento) ELY-keskus 2022) osoitti, että lampialue on näiden EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) tiukkaa suojelua vaativien lajien tärkeä lisääntymisalue. Lummelampikorennolle (n. 2300 korentoa) alue on valtakunnallisesti ja täplälampikorennolle (44 korentoa) maakunnallisesti tärkeä. Selvityksen mukaan näiden lajien esiintymiä uhkaavia tekijöitä ovat vesialueiden umpeenkasvu sekä maataloudesta ja turvetuotannosta johtuvan ylirehevöitymisen aiheuttamat happikadot ja kasvillisuuden väheneminen.

Tämän perusteella piiri arvioi, että nykyisen turvetuotannon ja uuden turvekentän avaaminen voivat lopulta johtaa Joki-Hautalammen liialliseen umpeutumiseen ja ylirehevöitymiseen. Tällainen kehitys voi piirin käsityksen mukaan uhata myös alueen arvokkaan linnuston elinympäristöjä. Tämän vuoksi alueella tulisi Natura-alueen suojelutavoitteiden mukaisesti parantaa alueella esiintyvien elinympäristön laatua lajien populaation elinvoimaisuutta ennallistamis- ja hoitotoimenpiteillä.

 Yllä esitetyn perusteella Natura tarveharkinnassa ei ole luotettavasti arvioitu Tuohtaansuon turvetuotantoalueen vesistökuormituksia Joki-Hautalammen Natura alueen arvokkaalle linnustolle ja muulle eliölajistolle aiheutuvia vaikutuksia ja niiden merkitystä lajien suojelutavoitteen toteutumisen kannalta. Tämän vuoksi tarveharkinnan perusteella ei voi luotettavasti poissulkea mahdollisuutta, että Tuohtaansuon varausalueen turvetuotannon vesistökuormituksesta aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Joki-Hautalammen Natura-alueen suojeluperusteena olevalle eliölajistolle. Piirin arvion mukaan tässä tapauksessa heikentävät vaikutukset voivat olla jopa merkittäviä.

Piirin käsityksen mukaan muille tarveharkinnassa arvioiduille Natura-alueilla ei ilmeisesti aiheudu tarveharkinnan arvion mukaisesti merkittäviä heikentäviä vaikutuksia vaihekaavassa turpeennostoon varatuilta alueilta. Tosin kummassakin arviossa voi olla aineiston mahdollisen puutteellisuuteen liittyviä luotettavuusongelmia.

Yhteenvetona yllä esitystä piirin vaatimus vaihekaavan kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteluun on myös kaavan Natura vaikutusten arvioinnin kannalta perustelua. Uudessa valmistelussa Natura tarveharkinnassa tulee keskittyä kunkin Natura-alueen suojeluperusteena olevien Natura luontotyyppien ja alueen eliölajien vaikutusten arviointiin sekä mahdollisuuksien mukaan arvioida hankkeita myös luonnontyypeille ja eliölajeille Natura-alueiden tietolomakkeella esitettyjen suojelutavoitteiden turvaamis- ja kehittämismahdollisuuksien kannalta.

 

4. Vaihekaavan ympäristövaikutusten arviointi

Vaikutusarvioinnin taustaselvitykset

Maakuntakaavan 2040 1-vaihekaavassa tehty ympäristövaikutusten arviointi on merkittävästi puutteellinen eikä ole toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain 5§, 9§ ja 28§ eikä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n edellyttämällä tavalla.

Vaihekaavan laadinnassa ei ole noudatettu lain 9 §:n mukaisia velvoitteita, jotka ympäristövaikutusten arvioinnille keskeisiä

”Kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus”.

”Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia”.

Lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssa täsmennetään kaavatyön edellyttämien selvitysten sisältöä. Vaihekaavatyö ei täytä siinä annettua riittävyyden vaatimusta.

Nyt tehdyt selvitykset ovat keskeisiltä osiltaan puutteelliset, ja niistäkin tehdyt ympäristövaikutusten arvioinnit on tarkoitushakuisesti arvioitu vähäisiksi.

Ympäristövaikutusten epävarmuudet ja puutteet on nostettu esiin mm. Pohjois-Karjalan ELY-keskus lausunnossaan vaihekaavasta (30.12.2021 POKELY/489/2020, liite 8). Ympäristövaikutusten puutteellisuus on osoitettu myös piirin kokoamassa suokohteiden tietopaketissa (liite 4), joka toimitettiin Maakuntaliitolle jo kaavaluonnoksen yhteydessä. Siinä piiri esitti turvetuotantoon varattujen soiden osalta tarkempia tietoja kohteiden luonnonarvoista, luontotyyppien ja lajien uhanalaisuudesta sekä kuormituksen vaikutuksista purkuvesistöihin.

Huomattava osa piirin selvityksessä esitetyistä tiedoista, esim. uhanalaisten suotyyppien esiintymisestä perustui GTK:n aineistoihin, jotka piirillä oli käytössä. Näitä ei kuitenkaan juuri huomioitu kaavaehdotuksessa. Tietoja on edelleen täydennetty kaavaprosessin edetessä, mutta tulos on edelleen sama, lopullisessa vaihekaavassa tietojen huomioon ottaminen on edelleen ollut vähäistä. Suokohtaisia luontotietoja on vielä täydennetty kesällä 2022 piirin varausalueilla tekemillä maastokartoituksilla. Selvitysten mukaisia uusia tietoja on esitetty valituksen alueidenkäyttötavoitteita käsittelevässä osassa. Sama kaavan taustaselvityksiin liittyvä puutteellisuus näkyy myös edellisessä kappaleessa käsitellyssä kaavan Natura vaikutusten tarveharkinnan tarkastelussa.

Vaihekaavaluonnoksessa esitetyt turvetuotantoalueet perustuvat maakuntaliiton GTK:lta tilaamaan selvitystyöhön turvetuotantoon soveltuvista soista: Turpeen käytön ja tuotannon näkymät Pohjois-Karjalassa vuoteen 2040 (GTK  24.2.2021, GTK/608/03.02/2020, Matti Laatikainen ja Timo Suomi).

Selvityksessä esitetään 39 uutta aluetta turvetuotantoon. Selvityksen lähtökohtana oli ensisijaisesti turpeen laatu ja riittävän turvemäärän osoittaminen Ilomantsin aktiivihiilitehtaan raaka-aineeksi. Turvetuotantoon osoitettujen suoalueiden osalta tuotannon ympäristövaikutuksia tarkasteltiin olemassa olevien aineistojen (turpeen määrä ja laatu) ja karttatarkastelun pohjalta, eikä varsinaisia maastokäyntejä esimerkiksi alueiden nykyisten luontoarvojen pohjaksi tehty.

Selvityksessä ei myöskään hyödynnetty GTK:n omia aineistoja suotyypeistä, jolloin monet 2018 uhanalaisiksi luokitellut suotyypit olisivat tulleet esille. Myös vesien ekologista tilaa heikentävät vaikutukset ovat jääneet yleiselle tasolle ja niiden osalta arviointiperusteita ei selvityksessä todeta. Siinä kuitenkin tuodaan esille, että turvetuotantoon soveltuviksi arvioitujen alueiden rajallisen määrän vuoksi mahdollisia vesistövaikutuksia on tarkasteltava kuitenkin siten, että riittävä määrä turvetuotantoon osoitettavaa pinta-alaa varmistetaan. Tämä voi vaatia suon osoittamista turvetuotantoon soveltuvaksi, vaikka suon purkuvesistön tila olisi hyvää heikompi. Laki vesienhoidosta edellyttää kuitenkin hyvää heikommassa ekologisessa tilassa olevan vesistön tilan parantamista hyvään ekologiseen tilaan, eikä hyvää heikomman ekologisen tilan heikentäminen ole lain mukaista.

GTK:n esittämät 39 turvetuotantoon varattua suoaluetta siirrettiin sellaisenaan kaavaluonnokseen, mutta luonnoksesta annettujen lausuntojen perusteella 10 varaussuota poistettiin kaavaehdotuksessa. Kaavaehdotuksen selostuksessa (s. 20) turvevarausten poisto käsittelevässä kohdassa kuitenkin todetaan, että ”kaavassa tuodaan esille ja tässä todetaan, mahdollisuus hakea ja saada ympäristölupa turvetuotannolle myös maakuntakaavan tu-merkintöjen ulkopuolisille alueille.” Piirin arvion mukaan maakuntakaava ei näin ollen toimi alueen kehittämistä ja luonnonkäyttöä ohjaavana kaavana, vaan jättää nimenomaisesti turvetuotannon osalta ohjausvastuunsa toteuttamatta.

Arviointi on tehty fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella. Sen sijaan vaikutusarviointeja biologisten tekijöiden (kasviplankton, piilevät, litoraalin ja profundaalin tai koskialueiden pohjaeläimistö, kalasto) tilaan ei ole tehty, vaikka osalla kohteista niistä on mainittu nykytilaa kuvaava tilanne. Nykytilaa on kuvattu myös hydrologis-morfologisilla arvioilla. Selvityksen mukaan uusilla turvetuotantoalueilla on merkittävää vaikutusta alapuolisiin purkuvesiin. Selvityksessä todetaan mm., että ”lähes kaikilla alueilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pienempiin vesistöihin, kuten puroihin tai luonnontilaisuuden arvioinnissa havaittuihin lähteisiin” ja edelleen että, ”Lisäksi turvetuotannon kiintoaine- ja humuspäästöt voivat aiheuttaa liettymistä etenkin pitkäviipymäisiin järviin   pienivirtaamaisiin jokiin. Liettymisen aiheuttama sameushaitta voi vaikuttaa kasveihin, kasviplanktoniin, pohjaeläimiin ja kaloihin ja täten heikentää vesistön ekologista tilaa.” Tämän perusteella voidaan päätellä, että vaikutukset kohdistuvat erityisesti vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnissa käytettäviin biologisiin parametreihin.

Vesiluonnon monimuotoisuuden, vesiluontotyyppien ja lajien uhanalaisuuden osalta vaikutusarviointia ei tehty, vaikka vuonna 2018 valmistuneessa luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa todetaan virtavesien osalta mm. seuraavasti: ”Etelä-Suomen virtavesityypit arvioitiin joko uhanalaisiksi (69 %) tai puutteellisesti tunnetuiksi (DD) (31 %), eikä silmälläpidettäviä (NT) tai säilyviä luontotyyppejä ollut”. Ja edelleen, että ”Vaarantuneiksi (VU) arvioitiin koko maan tasolla havumetsävyöhykkeen suuret ja keskisuuret joet sekä pikkujoet ja purot”. Lähteiden osalta arvioinnissa todettiin:” lähteikköluontotyypit olivat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia (EN).”

Luontoarvojen selvitys toteutettiin tilaajan esittämien seitsemän luonnontilaisuusluokaltaan I-II soiden sekä niiden lähiympäristön tarkasteluna. Luontoarvojen selvitystyö on keskeinen osa tällaista turvetuotannon vaihekaavaa. Silti tämä selvitys kattoi vain neljäsosan turvetuotantoon esitetyistä soista. Lisäksi selvitys oli hyvin yleispiirteinen; Se toteutettiin ilmakuva- ja karttatulkinnalla, maastokäyntejä ei arvioinnin tueksi tehty lainkaan.

Selvitystä voidaan pitää merkittävän puutteellisena, koska suurimpaan osaan turvetuotantoon esitetyistä soista arviointia ei tehty lainkaan, ja koska pelkällä ilmakuva/karttatulkinnalla ei luonnonarvoja ja luonnon monimuotoisuutta juurikaan voi selvittää. Luontotyyppejä ei juuri voida tunnistaa eikä varsinkaan alueen lajistoa selvittää edes yleispiirteisesti eikä voida arvioida esimerkiksi vanhojen metsäojitettujen soiden ojien umpeen kasvamisen myötä palautuneita luontoarvoja.

Selvityksen puutteellisuus näkyy hyvin selvityksen taulukossa 3-1., jonka mukaan usean kohteen luonnontilaisuuden (suot ja lähteet) ja/tai mahdollisten vesilakikohteiden arviointi edellyttää maastokäyntejä. Sama koskee myös muita kohteita, joita selvitystyössä ei arvioitu. Luontoympäristön selvityksen puutteellisuus näkyy myös, kun vertaa sitä luonnonsuojelupiirin kokoamiin paljon kattavampaan suokohtaisiin tietopaketteihin (liitteet 4 ja 5). On huomattava, että tämä piirin kokoama tietoaineisto on sekin vain melko yleispiirteinen kooste olemassa olevasta tiedosta ja vaatisi paljon maastokartoituksin tehtäviä täydennyksiä.

Näiden selvitysten puutteellisuus käy hyvin ilmi, piirin pääosin kesällä 2022 tekemien maastokartoitusten pohjalta, vaikka kartoitukset ovat käsittäneet varausten laajuuden takia vain valikoituja osia koko alueesta tai niille suunnitelluista kuivatusvesien purkureiteistä (Niemis-, Patrikka-, Ruoste-, Muurin-, Parku- ja Ketveleensuo). Näitä tietoja on käsitelty tarkemmin luonnon monimuotoisuutta ja ekologisia yhteyksiä käsittelevän alueittenkäyttötavoitteen tarkastelussa ja liitteissä 2a, 2b, 3a ja 3b. Niiden perusteella kuva kartoitettujen varausalueiden/suunniteltujen kuivatusvesien purkureittien luonnonarvoista on täydentynyt merkittävästi. Kaikilla näillä alueilla on merkittäviä suo-, metsä ja vesiluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä alueita, kohteista pääosa (Ruoste-, Muurin-, Parku- ja Ketveleensuo) ei kuulunut kaavan luontoselvitykseen valittuihin kohteisiin.

Kokonaisuutena arvioiden kaavaa varten tehdyt selvitykset ovat puutteelliset eikä niiden pohjalta voida arvioida kaavan todellisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiseen, eikä vesien tilaan ja vesiluonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi vaikutukset ja niiden vähentämismahdollisuudet olisi tullut käsitellä erikseen omina lukuinaan.

Vaikutusten arviointi

Kaavaselostuksessa kaavan vaikutusten kuvaus on poikkeuksellisen huono ja tarkoitushakuinen. Kokonaisuutena arvioiden kaavaselostuksesta ei lukijalle selviä, mitkä kaavan vaikutukset ovat.

Kaavaselostuksessa on kyllä esitetty, mitä vaikutusten arvioinnin tulee sisältää (MRA 1 §). Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset

• ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön
• maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon
• kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin
• alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen
• kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön
• elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.

Ja edelleen maankäyttö ja rakennuslain velvoitteet:

Lain 1 §:n mukaan tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä, parantaa yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia sekä edistää kestävää kehitystä. Lain 3 §:n mukaan suunnitelmasta tai ohjelmasta vastaavan viranomaisen on huolehdittava siitä, että suunnitelman tai ohjelman ympäristövaikutukset selvitetään ja arvioidaan riittävässä määrin valmistelun kuluessa, jos suunnitelman tai ohjelman toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.”

Lisäksi kaavaselostuksessa on viitattu lakiin ympäristövaikutusten arvioinnista:

Laissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä todetaan, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan turvetuotantohankkeeseen, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 ha. Arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Kaavan tarkoituksellinen turvetuotannon edistäminen ja sen haitallisten ympäristövaikutusten vähättely ja auki kirjoittaminen näkyvät selvästi vaikutusten koontitaulukossa (Taulukko 6, Maakuntakaavan kokonaisvaikutukset maankäyttöluokittain).

Vaikutukset on arvioitu niin, että koko kaavaa ajatellen on saatu positiivinen kokonaisarvio. uusien turvetuotantoon esitettyjen soiden vaikutukset kasvien- ja eläinlajien, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin on arvioitu merkinnällä -/+, vaikka myöhemmin tekstissä todetaan: ”turvetuotannossa olevan suon luonnonarvot menetetään yleensä lopullisesti” ja edelleen: ”turpeenotto uhkaa suoluontoa etenkin seuduilla, missä tuotantovaraukset sijoittuvat vähille jäljellä oleville ojittamattomille soille. Lisäksi turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen voivat ulottua tuotantoalueen ulkopuolelle (Ympäristöministeriö, 2015)”.

Pohjois-Karjalassa suoalueista on ojitettu lähes 80 % ja huomattava osa jäljellä olevista luonnontilaisista soista sijaitsee suojelualueilla. Suoluonnon monimuotoisuuden turvaamisen nämä alueet eivät yksin riitä, vaan suojelutarvetta on kaikilla vielä luonnontilaisilla tai suoluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luonnonarvoja (valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset suoluontotyypit ja lajit) sisältävillä soilla. Kaavaselostuksessa tehty kytkentä turvetuotantoon esitettyjen soiden ja kaavaan SL-merkinnällä suojeltaviksi esitettyjen soiden välillä on perusteeton, kun luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja turvaaminen edellyttäisi nykyistä huomattavasti suurempien aluekokonaisuuksien ja niihin liittyvien metsätaloudellisesti kannattamattomien alueiden ennallistamista.

Oikea merkintä taulukossa turvetuotantoon esitettyjen soiden vaikutuksiin kasvien- ja eläinlajien, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin olisi ollut –, jolloin kaavan vaikutukset olisi taulukoitu oikein. Nyt kaavaselostuksessa on tarkoitushakuisesti saatu turvetuotannon osalta yhteisvaikutuksiksi 0, kun sillä todellisuudessa on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia.

Vesistövaikutusten osalta taulukossa on esitetty merkintä –, joka perusteltua, kun otetaan huomioon turvetuotannon kuormituksen vaikutukset purkuvesistöihin, vesiluonnon monimuotoisuuteen ja vesimuodostumien ekologiseen tilaan.

Turvetuotanto

Luvussa 6.2.2 on käsitelty turvetuotantoon esitettyjen uusien tuotantoalueiden vaikutuksia. Vaikutukset on tunnistettu pääosin yleisellä tasolla käyttäen ympäristöministeriön (2015) tekstejä, joiden väliin on kirjoitettu turvetuotantoaluevarauksia puolustavia tekstejä.

Luvun alussa todetaan mm. ”Polttoturpeesta ollaan luopumassa sen ilmastovaikutuksista johtuen. Kokonaisuutena turpeen polttokäyttö on jo vähentynyt ja sama trendi jatkuu. Muuttuneeseen tilanteeseen ovat voimakkaasti vaikuttaneet sekä kansainvälinen että kansallinen ilmastopolitiikka. Lisäksi taustalla ovat luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelukysymykset ja turpeen käytön negatiiviset vaikutukset niihin.” Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Ilomantsin aktiivihiilitehdas käyttää huomattavan osan turpeesta (pelletteinä) laitoksen energian tuotantoon. Laitoksen ensimmäisen vaiheen lupahakemuksessa turpeen sisältämän hiilen määrästä noin ¾ käytetään energiantuotantoon eli polttoturpeena. Tätä ei mainita myöskään kaavaselostuksen ilmastovaikutusten osiossa.

Samassa kappaleessa todetaan myös: ”Toisaalta turvetta voidaan hyödyntää raaka-aineena uudenlaisiin korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, jolloin negatiivisia vaikutuksia kompensoidaan lopputuotteen ekologisuudella”. Tällä ei voida perustella uusien tuotantoalueiden aiheuttamia merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ensinnäkään aktiivihiili ei ole korkeamman jalostusasteen lopputuote ja valmistuksen edellyttämä turpeen määrä suhteessa laitoksessa energian tuottamiseen käytettävän ja lopputuotteeseen sitoutuvan hiilen osalta on huono. Myöskään kaavaan tehtyjen tuotantoaluevarausten toiminnan aiheuttamien ympäristövaikutusten kompensaationa laitoksen lopputuotetta ei voi ajatella. Kaavaselostuksessa ei myöskään ole avattu mitä lopputuotteen ekologisuudella tarkoitetaan.

Otsikolla Turvetuotannon vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen, maisemiin ja elinympäristöihin on todettu seuraavasti (Ympäristöministeriö 2015): ”turvetuotannossa olevan suon luonnonarvot menetetään yleensä lopullisesti” ja edelleen: ”turpeenotto uhkaa suoluontoa etenkin seuduilla, missä tuotantovaraukset sijoittuvat vähille jäljellä oleville ojittamattomille soille. Lisäksi turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen voivat ulottua tuotantoalueen ulkopuolelle (Ympäristöministeriö 2015)”. Tässä on esitetty selkeä osoitus hyvin haitallisista vaikutuksista.

Jatkossa kaavaselostuksessa kuitenkin todetaan: ”Tässä vaihemaakuntakaavassa vaikutuksia pyritään vähentämään suunnittelun keinoin. Turvetuotantoon soveltuvat alueet on osoitettu kaavaan valtakunnallisesti asetettujen tavoitteiden (VAT, suostrategia, vesienhoidon suunnitelmat) mukaisesti pääosin jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille.” Kun kaavaa varten ei ole tehty maastoselvityksiä kaavaan esitettyjen uusien turvetuotantoalueiden ja niiden alapuolisten purkuvesistöjen luonnonarvoista, niin suunnitteluilla ja luvun toisessa kappaleessa esitetyillä valintakriteereillä ei ole voitu arvioida todellisia vaikutuksia eikä myöskään niiden mahdollisia vähentämiskeinoja. Tässä siis vain väitetään luontoympäristövaikutuksia vähennetyn suunnittelun keinoin. Minkäänlaista vaikutusten arviointia ei kuitenkaan ole tässä esitetty eikä tehty, niin kuin MRL 9 § ja MRA 1 § edellyttäisivät. Eikä sellaista arviota olisi voitu huolellisesti tehdäkään, kun ei kelvollista luontoselvitystäkään ole tehty.

Turvetuotannon jälkikäyttöä koskevassa kappaleessa (s. 38) todetaan, että ”maakuntakaavaan ei kuitenkaan osoiteta ennallistettavia alueita erillisellä kaavamerkinnällä, sillä ennallistamistoimenpiteitä voidaan toteuttaa ilman maakuntakaavan ohjausvaikutusta”.  Sama asia toistetaan vielä ilmastovaikutusten arvioinnissa (s. 45). Näissä kohdissa viitattaneen piirin tekemään ehdotukseen soiden ennallistamisen kaavamerkinnästä, jolla voitaisiin ohjata soita ennallistamiseen. Piirin esitys ei liity turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön tai niiden ennallistamiseen, vaan esityksen mukaan ennallistamisella pyrittäisiin ohjaamaan puuntuotannollisesti epäonnistuneita metsäojitettuja soita kaavaan soiden ennallistamisalueiksi. Maakunnassa tällaisia soita on hyvin paljon, mutta niiden saaminen ennallistukseen on merkittävä pullonkaula, ennallistamisen laajentumisen kannalta. Maakuntakaava olisi tässä erittäin hyvä ohjauskeino ja Maakuntaliitto yhdessä ELY-keskuksen kanssa voisivat olla keskeiset toimijat soiden ennallistamisen ohjaamisessa. Ennallistamisella, kuten jo valituksen eri yhteyksissä todettu, suurta merkitystä suoluonnon monimuotoisuuden, vesiensuojelun sekä ilmaston muutoksen hillinnän edistämisen kannalta. On selvää, että erilaisten turmeltujen luontokohteiden ennallistamistoimet tulevat olemaan yhä vahvemmin tulevaisuudessa monimuotoisuuden suojelun keinovalikoimassa.

Luvussa Turvetuotannon vesistövaikutukset pinta- ja pohjavesiin todetaan: ”Vesistövaikutusten sekä luonnontilaisuusluokan II soiden osalta laadittiin edelleen tarkentavat selvitykset syksyllä 2021. Niiden perusteella ei löytynyt kaavoituksen osoittamien toimintojen toteuttamista estäviä tekijöitä. Havaittuihin luontoarvoihin tai vesistövaikutuksiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset tulee, selvitysten mukaan, arvioida tapauskohtaisesti jatkotoimenpiteiden selkiytyessä ja jatkoselvitystarpeet tulee huomioida viimeistään ympäristölupavaiheessa.” Tämä osoittaa, että myös vesistövaikutusten osalta vaikutuksia vesimuodostumien veden laatuun ja vesiluonnon monimuotoisuuteen ei ole arvioitu riittävästi. Vaikka suokohtaiset ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristölupavaiheessa ja osalla kohteita YVA-menettelyssä, niin selvityskohteiden esittäminen maakuntakaavassa olisi edellyttänyt yksittäisten kohteiden ympäristövaikutusten arviointia myös kokonaisuutena.

Maakuntakaavaa varten tehdyissä selvityksistä on kuitenkin luettavissa vesimuodostumien ekologiseen tilaan haitallisesti vaikuttavia vaikutuksia.  Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299) edellyttää kuitenkin, että hyvää ekologista tilaa huonommassa tilassa olevilla vesimuodostumilla on ryhdyttävä toimenpiteisiin hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Ja edelleen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevilla vesimuodostumilla tila tulee säilyttää. Ramboll Oy:n selvityksessä todetaan osan purkuvesistöissä olevaa hyvää huonommassa ekologisessa tilassa, joten lisäkuormitus vaikeuttaa näiden vesimuodostumien hyvän ekologisen tilan saavuttamista ja mahdollisesti joillain kohteilla alentaa nykyistä ekologista tilaluokkaa.

Usealla alueella, joihin nyt esitettyjen uusien tuotantoalueiden kuivatus vedet johdetaan tai välillisesti vaikuttavat, on tehty aktiivisia valuma-alue- tai muita kunnostustöitä hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi/säilyttämiseksi. Hankkeita on tehty sekä julkisella rahoituksella että paikallisten asukkaiden ja toimijoiden talkootyönä. Näihin kunnostustöihin on huomattavia rahasummia mm. EU- ja kansallisella rahoituksella. Maakuntakaavaan varattujen alueiden lisäkuormitus heikentää näiden hankkeiden vaikutuksia sekä vesimuodostumien ekologisen tilan että vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuuden osalta.

Kaavaselostuksessa todetaan: ”Tulevaisuudessa turvetuotannon painopiste näyttäisi siirtyvän Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueelta sekä Pielisjoen-Pyhäselän Oriveden alueelta Koitajoen alueelle.” Selostuksessa ei kuitenkaan mainita, että Koitajoki on sekä alueellisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti merkittävä virtavesi, jossa on erityisen merkittäviä ja edustavia meanderoivia jokijaksoja. Koitajoen valuma-alueella useita laajoja Natura-aluekokonaisuuksia ja vesiluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä alueita.

Koitajoella jo pelkästään planktonsiika (VU) ja sen kutualueet edellyttävät vesimuodostuman veden laadun säilyttämistä vähintään nykytasolla ja mahdollisuuksien mukaan myös veden laadun parantamista. Valtakunnallisessa metsähallituksen koordinoimassa Freshabit-EU-hankkeessa Koitajoella tehtiin valuma-aluekunnostuksia ja planktonsiian kutualueiden liettymien (metsätalous ja turvetuotanto) poistoa. Vastaavanlaisia kunnostustöitä on tehty myös muiden jokien valuma-alueilla ja jokiuomissa. Näitä on tarkemmin kuvattu liitteessä 6 ja myös valtakunnallisten alueidenkäyttöä käsittelevässä kohdassa. Koitajoki on myös luonto- ja kulttuurimatkailun kannalta keskeinen alue Pohjois-Karjalassa. Haitalliset vesistövaikutukset ja turvetuotantoalueiden maisemalliset haitat vaikuttavat myös matkailuelinkeinon kehittämismahdollisuuksiin, jotka olisi myös pitänyt huomioida vaikutusten arvioinnissa.

Linnustovaikutuksia on maakuntakaavaa varten tarkasteltu yleispiirteisesti olemassa olevien paikkatietoaineistojen perusteella. Maakuntakaavassa turvetuotantoon soveltuvia alueita (tu) ei osoiteta kansallisille (FINIBA) eikä maakunnallisille (Maali)

Linnustovaikutuksia kaavassa ei ole käytännössä esitelty lainkaan. On selvää, että turvetuotannon vaikutukset ulottuvat laajemmalle alueelle kuin arviossa tarkastellut varausalueet. Varausalueiden kuivatusvesien kuormittava vaikutus voi vaikuttaa heikentävästi alapuolisten vesistöjen linnustoon. Varausalueiden kuormittavat vesistövaikutukset ulottuvat kaavassa mainituista kansallisista tärkeistä (FINIBA): Mekrijärven ympäristön suot Ilomantsissa, Puohtiinsuo, Kesonsuo ja Viitasuo, Reposuo Lieksassa Onkamojärvet (Joensuu, Rääkkylä, Tohmajärvi) ja Rääkkylän lintuvedet, Joki-Hautalampi ja kaavassa mainituista Maakunnallisesti arvokkaista lintualueista (MAALI): Kesonsuo, Suuri-Onkamo ja Joki-Hautalampi.

Suuri Onkamon FINIBA kohdetta lukuun ottamatta kaikki muut varausalueiden vesistökuormituksen vaikutusalueella olevat FINIBA- ja MAALI-kohteet (Repo-, Puohtiin-, Keson- ja Viitasuo sekä Joki-Hautalampi ovat Natura-alueita, joille aiheutuvia heikentäviä Natura vaikutuksia on arvioitu yksityiskohtaisesti valituksen Natura -alueiden tarveharkintaa käsittelevässä osassa. Natura-arvion perusteella varausalueiden kuormituksella on vähintään heikentävää, osin jopa merkittävää heikentävää vaikutusta näille tärkeille lintualueille.

Onkamojärvien FINIBA ja MAALI -rajaukseen kuuluva Suuri-Onkamo sijaitsee lähellä Tuohtaansuon varausaluetta, jonka kuivatusvesien toinen vaihtoehtoinen ohjausreitti Piimäjoen sijasta olisi varausalueen lähellä sijaitsevat Suuri Onkamo. Maali-alueiden kuvauksessa mainitaan mm., että Suuri-Onkamolla tavataan syksyisin maakunnan suurimmat silkkiuikkujen ja isokoskeloiden kerääntymät. Piirin arvion mukaan turvetuotantoalueen vesien ohjaamisella voi olla lisärehevöitymisen kautta myös heikentäviä vaikutuksia tälle tärkeälle lintuvedelle. Suuri-Onkamon on jo nykyisin hyvin rehevä ja sen ekologinen tila on vain tyydyttävä.

Piirin kokoamien tietojen perusteella varausalueilla on muita linnustohaittoja, joista tässä yhteydessä tuodaan esimerkkeinä muutamilla varausalueilla esiintyville suojelullisesti merkittäville lintulajeille.

Ilomantsin Paljakansuon varausalueella, joka on aiemmin ollut turvetuotannossa ja sen jälkeen siellä kasvatettiin ruokohelpeä, Vielä 2017 on havaittu mm. yksi luonnonsuojelualain tarkoittama erityisesti suojeltava laji. Lajin esiintyminen tällä hetkellä alueella on epävarmaa, koska alueen pensoittuminen ehkä liiaksi vaikuttanut lajin elinympäristövaatimuksiin. Muita alueen on valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat mm. metsähanhia, riekko, sinisuohaukka ja suokukko. Turvetuotannon uudelleen aloittamisen sijasta alueen ennallistamisella Paljakansuon arvokkaan linnuston elinympäristöt voitaisiin turvata.

Ilomantsin Muurinsuon varausalueella oleva Elinlampi on kunnostettu linnustoltaan edustavaski lintuvedeksi (liite 11), jonka pesimälajistoon kuuluu mm. metsähanhi. Lampi jäisi lähes kokonaan suoraan turvetuotannon ympäröimäksi ja suon kuivatusvedet ohjattaisiin aluksi Elinlampeen ja sieltä edelleen eteenpäin. Elinlammen linnustollinen arvo heikkenisi merkittävästi Muurinsuon turpeenoton seurauksena.

Joensuun Petronrimmellä varausalueella pesii suojelullisesti merkittävä kalasääski, pesintä suolla todennäköisesti loppuisi alueella turvetuotannon seurauksena. Tosin hankkeen ympäristölupakäsittelyssä tämän suuren petolinnun pesän ympärille on jätettävä pesinnän turvaamisen kannalta vähintään 500 metrin suojavyöhyke. (KHO:2015:3). Alueen avoimuuden takia (liite 10) ja alueella sijaitsevien kolmen vaihtoehtoisen pesäpaikan suojavyöhykkeen rajaaminen riittävän leveäksi pesinnän turvaamisen kannalta voi olla hankalaa. On selvää, että Petronrimmen linnustollinen merkitys heikkenisi oleellisesti turvetuotannon seurauksena.

Turvetuotannon vaikutukset ihmisten elinoloihin, asumiseen ja virkistäytymiseen

Kaavaselostuksessa todetaan: ”Turvetuotannolla kuitenkin on aina melu- ja pölyvaikutuksia. Tämän vuoksi kaavaan ei ole osoitettu tuotantokelpoisen alueita alle 500 metrin etäisyydelle vakituiseen ja vapaa-ajan asuinrakennukseen. Lisäksi tuotantotoiminnalla on vaikutuksia virkistyskäyttöön muun muassa liikkumisen estymisen, marjastuksen ja metsästyksen muodoissa.”

Tässä olisi pitänyt mainita myös kalastus, joka merkittävässä roolissa sekä paikallisten että kesämökkiläisten ja muiden alueilla käyvien virkistyskäytössä. Uudet kaavaan merkityt turvetuotantoalueet heikentävät merkittävästi alueen väestön perinteisiä nautintaoikeuksia (marjastus, kalastus ja metsästys) ja vapaa-ajan käyttömahdollisuuksia samoin kuin myös muiden alueilla liikkuvien virkistysmahdollisuuksia.

Alueidenkäyttötavoitteita koskevassa osassa ja liitteessä 6 on laajemmin käsitelty erityisesti turvevarausten haitallisia vaikutuksia virkistyskäytön, erityisesti juuri kalatalouden ja kalastuksen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämisen ja näihin liittyvien kunnostustöiden taloudellisen panostusten kannalta.

Arvokkaiden soiden vaikutusten arviointi

Vaihekaavassa suojeluun varatuilla soilla on merkitystä maakunnan soidensuojeluverkoston kehittämisessä, mutta soiden määrä ja 26 kpl ja kokonaisala, 4327 ha on kuitenkin täysin riittämätön ottaen huomioon suoluonnon ja erityisesti suoluontotyyppien nykyisen heikko tilanne. Lähes kaikki suoluontotyypit ovat uusimman uhanalaisuusarvion (2019) ovat Etelä-Suomessa, siten myös Pohjois-Karjalassa.

Kohteiden kokonaisala kaavassa ei ole myöskään missään suhteessa kestävällä pohjalla, kun sitä verrataan turvetuotantovarauksiin, joissa varausalueiden suoluonto tuhotaan kokonaan ja heikentävät vaikutukset näkyvät suoluonnon tilan heikkenemisenä myös varausalueiden reunoilla ja kuivatusvesien purkureittien vaikutuspiirissä olevien vesistöjen (purot, joet ja lammet, järvet) pienvesien (pikkulammet ja norot) varsilla.

Suojelualue- ja turvetuotantovarausten pinta-alojen tasapanoisuus ei pidä paikkaansa kuten kaavaselostuksen kaikissa asiaa käsittelevissä kohdissa annetaan ymmärtää. Tämä tuotiin jo esille valituksen alueitten käyttötavoitteita käsittelevässä kohdassa. Tasapainoisuusvertailussa pinta-aloina turvevarausten osalta pitää käsitellä kaavan tu-varausten mukaisesti, jolloin niiden pinta-ala 5611 ha on selvästi suurempi kuin suojelualuevarausten ala, 4372 ha. Kaavassa turvevarausten kokonaisalaksi on esitetty aktiivihiilituotantoon sopivien suoalojen mukaisesti vain 4021 ha. Kaavan liitteessä olevista turvevarausten kohdekorteista on helposti nähtävissä, että tuotantokelpoiset osat varausalueilla ovat useimmiten useasta osasta koostuvia pienialaisia, kapeita hyvin vaikeasti turvevarauksiksi rajattavia alueita. Tämän vuoksi on selvää, että varausten pinta-aloja tulee tarkastella kohdekorteissa esitettyjen tu-rajausten mukaisesti, joka on normaali menettely maakuntakaavojen turvevarauksissa.

Kaavoittajan välinpitämättömyys suoluonnon monimotoisuuden ja erityisesti puustoisten suotyyppien heikon huomioon ottamisessa suhteessa metsätalouteen heijastuu vaikutusarvioinnin sivulla 41. ”Luonnonsuojelualueina SL-merkinnällä osoitettavat suot aiheuttavat metsätaloudelle hyvin vähän vaikutuksia, sillä suot ovat rajattu mahdollisimman yksityiskohtaisesti käsittämään vain turvemaita. Valituilla soilla ei ole puuntuotannollista arvoa, joten suojelualueiden perustaminen mahdollistaa maanomistajille suurimman taloudellisen hyödyn”. Kuitenkin metsätaloudellisesti merkittävät puutoiset suoluontotyypit, erityisesti korpien kaikki suotyypit, ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia.  Niiden uhanalaistumisen merkittävimmät syyt ojitus ja puuston hakkuut liittyvät niiden metsätaloudelliseen merkityksen.

Kaavateksti sivulla 41 jatkuu seuraavasti: ”Suot ovat valittu siten, että niille ei tultaisi myöntämään lupia ojitukseen tai perustettaviksi turvetuotantoalueiksi herkän ja arvokkaan luontonsa takia”.

Tämänkin suojelualueiden perustamisen perusehdon toteutuminen on vaihekaavan perusteella epäselvää. Tämä liittyy valituksessa aiemmin käsiteltyyn suojelualueita koskevaan suunnittelumääräykseen, jonka mukaan valtion maille sijoittuvilla soiden suojeluvarauksilla (SL-merkintä) Metsähallitus voi hoitaa suojelualueita alue-ekologisen suunnittelun mukaisesti.

Suunnittelumääräyksen käsiteltiin yksityiskohtaisesti jo aiemmin valituksessa. Tässä yhteydessä todetaan, että alue-ekologisen verkoston hoidossa metsätaloustoimien ulkopuolelle jäävät lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen suojelumetsät sekä valtaosa tärkeistä elinympäristöistä ja uhanalaisista lajien esiintymistä. Muilla alue-ekologisen verkoston osilla, esim. ekologisten yhteyksien alueilla ja maisemakohteilla eri asteiset metsänkäsittelyt ovat mahdollisia.

Kohteiden hakkuumahdollisuuksista saa hyvän kuvan metsähallituksen vaihekaavasta antamasta lausunnosta. ”Kohteiden suojeluarvot turvataan kattavasti tehokkaimmin alue-ekologista verkostoa täydentämällä ja kohdentamalla kohteille luonnonhoitotoimia, joita metsähallitus toteuttaa omistajapoliittisten linjausten mukaisesti. Toteutuskeino mahdollistaa sisään jäävien kivennäismaiden metsien hoidon jatkamisen. Samalla vältetään hankalien lonkeroisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja kulkuoikeuksiin liittyvät ongelmat”.

Alueiden hakkuisiin, teiden rakentamiseen ja muihin mahdollisiin hoitotoimiin voi mahdollisesti liittyä myös mm. kunnostusojituksia ja kulkuyhteyksien järjestelyyn liittyviä ojitustoimia. On selvää, että näiden kohteilla tehtävät metsähakkuut (myös esim. puustoiset suot) ja mahdolliset ojitukset voivat SL-kohteiden suojelumääräyksen vastaisesti vaarantaa alueen suojeluarvoja.

Vaihekaavan turvevaraukset osoittavat myös, että alue-ekologisen suunnittelun keinoin hoidettavat valtion maat voivat päätyä jopa turvetuotantoalueiksi. Tämä voi tulevaisuudessa koskea myös vaihekaavan alue-ekologisin keinoin hoidettavia suojelualueita toisin kuin alueiden vaikutusarviossa myös turvetuotannon osalta esitetään: ”niille ei tultaisi myöntämään lupia ojitukseen tai perustettaviksi turvetuotantoalueiksi herkän ja arvokkaan luontonsa takia”.

Kuten jo valituksen alueidenkäyttötavoitteita koskevassa osassa todettiin, viidellä osin valtion mailla sijaitsevien varausaluerajausten sisällä sekä näiden ja kolmen muun varausalueen reunoilla ja niiden purkureittien kuivatusvesien kuormituksen vaikutuspiirissä on runsaasti alue-ekologisen verkoston arvokkaita luontokohteita  (suo- ja metsäelinympäristöjä, pienvesien lähiympäristöjä, ekologisia yhteyksiä ja maisemakohteita), jotka joko tuhoutuvat kokonaan (varausalueet) tai niiden luonnonarvot heikkenevät, osin jopa hyvin merkittävästi (varausalueiden kivennäismaasaarekkeet, reunat ja purkureittien joki-, puro-, norouomien vesivaikutteiset alueet ja paikoin laskuvesistöjen ranta-alueet). Yksityiskohtaiset perustelut on esitetty valituksen alueidenkäyttötavoitteiden kohdassa.

Tuomme esille Metsähallituksen maankäyttöpuolen näkemyksen ratkaisulle turvevarausten sallimisesta metsähallituksen mailla sijaitseville alue-ekologisen verkoston kohteille. ”Maakuntakaavassa on otettava huomioon myös mahdollisuus liiketoiminnan maankäyttöön turvetuotannossa, joten siihen soveltuvia alueita on osoitettu aiemmin mahdolliselle tuotannolle. Poikkeusolot tai kriisitilanteet voivat tuottaa isojakin muutostarpeita energiahuollon tarpeissa. Huoltovarmuus on turpeen kohdalla hyvin merkittävä ja huomioitava asia, johon on syytä varautua eri skenaarioiden varalta. 

Turvealueen ympäristöluvittaminen tuotantoon on kohdekohtainen ja ympäristölupaviranomainen (AVI) päättää kohteen rajauksista, soveltuvuudesta, sekä kaikista muista lupaehdoista erikseen”.

Vastaus osoittaa, että Metsähallitukselle turvetuotannon hyväksyminen valtion maille on normaalia liiketoimintaa, missä tämän vaihekaavan esimerkkien mukaisesti turvevarauksiin liittyvillä alue-ekologisen verkostoon kuuluville luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla alueilla ei ole mitään merkitystä.

Vaikutusarviossa tarkasteltiin myös vaihekaavaan liittyvää suokyselyä, jonka ”tulokset painottivat vahvasti soiden luontoarvoja. Useassa vastauksessa perusteltiin, että massiiviset ojitukset ja turvetuotanto ovat muuttaneet suoluontoa valtavasti, joten jatkossa tulisi suojelun ja ennallistamisen keinoin pyrkiä vahvistamaan soiden luonnonarvoja, kuten monimuotoisuutta. Soilla nähtiin erittäin tärkeä merkitys hiilivarastona, hiilen sitomisessa sekä sopeutumisessa ilmastonmuutokseen myös hydrologian kannalta. Luontoarvojen lisäksi nähtiin, että tulevaisuudessa soiden merkitys kulttuuriperinnössä sekä virkistys- ja matkailukäytössä tulee korostumaan”.

Vaikutusarvion mukaan: ”Maakuntakaavassa asiaan vastataan osoittamalla kaavaan enemmän soidensuojelualueita (SL) kuin uusia turvetuotantoon soveltuvia alueita. Vaikka maakuntakaavaan ei osoiteta ennallistettavia alueita niin sen mahdollisuus ymmärretään ja huomioidaan yhtenä mahdollisuutena turpeenottoalueiden jälkikäyttöä arvioitaessa”.

Ilmastovaikutuksien arvioinnissa sivulla 46 luetellaan asioita, joiden väitetään tukevan kaavan ilmastomyönteisiä tavoitteita. Kaavassa uusia turvetuotantoalueita osoitetaan aktiivihiilitehtaan toiminnan turvaamiseksi. Aktiivihiilituotannon oletetaan ilman mitään perusteita vähentävän öljypohjaisten tuotteiden käyttöä ja aktiivihiilen väitetään olevan lopputuotteena ekologinen. Lisäksi jättämällä avoimeksi kysymys vihjataan harhaanjohtavasti, että voisiko aktiivihiilellä olla suurempi positiivinen vaikutus päästöjen vähenemiseen kuin mitä soiden avaamisen negatiivinen vaikutus on. Tässä ei lainkaan kerrota sitä, että vain pieni osa (noin ¼) tehtaan käyttämästä turpeesta päätyy lopputuotteeseen, pääosa poltetaan laitoksen energiantuotannossa.

Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden soiden osoittamisella maakuntakaavaan väitetään myös olevan suoria ilmastomyönteisiä vaikutuksia. Tällöin keskeisiä asioita ovat monimuotoisuuden turvaaminen ja hiilen sidonta. Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden soiden varaaminen kaavan suojelukohteiksi on tietenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää, mutta sillä ei ole käytännössä merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta. Suojeltavien soiden hiilivarastot säilyisivät lähes samanlaisina riippumatta siitä, osoitetaanko niitä kaavan suojeluvarauksiksi. Metsätaloudessa tai muussa alueiden maankäytössä soita ei uhkaisi mikään sellainen toimenpide, joilla olisi merkitystä soiden hiilivarastojen säilymisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Näin ollen suojelualueiden ilmastohyödyt eivät ole millään muotoa verrattavissa uusien turvekenttien avaamisen ja itse aktiivihiilituotannon haitallisiin ilmastovaikutuksiin. Kuten yllä on jo todettu aktiivihiilituotannon ympäristövaikutukset ovat täysin verrattavissa turpeen energiakäytön haittoihin, jota päästökaupan myötä ollaan ajamassa alas juuri erittäin merkittävien ympäristöhaittojen takia.

Kokonaisuutena arvioiden kaavaselostuksen ympäristövaikutusten kuvaus on merkittävästi puutteellinen ja harhaanjohtava. Vaikutusten kuvaukseen ei ole edes siirretty kaavaa varten tehtyjen ympäristövaikutusten keskeisiä kohtia. Myös kaavan tausta-aineistosta olisi ollut tarkempaa tietoa ympäristövaikutuksista, joita olisi tullut tiivistää kaavaselostuksen tähän osioon.

Tekstissä käytetyt uhanalaisuuden lyhenteet: VU= vaarantunet, EN=erittäin CR=kriittisen uhanalainen, RT= alueellisesti uhanalainen ja NT=silmälläpidettävä