Kommentti Pärnävaaran ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­man luonnokseen

Kehittämissuunnitelmassa ehdotetaan useita kesäajan toimintoja Pärnävaaran ympäristöön ja lähialueille. Suurin osa suunnitelmista on uskoaksemme toteutettavissa, mutta joitain toimintoja esitetään myös luonnonsuojelualueelle, jossa on voimassa lainsäädännöllisiä rajoitteita. Huomautamme kohteliaasti, että osa luonnonsuojelualueelle hahmotelluista suunnitelmista vaarantaisi merkittäviä luontoarvoja, eikä luonnonsuojelulaki mahdollista kaikkien esitettyjen toimintojen toteuttamista. Tärkeää on ottaa huomioon niin luonnonsuojelualueen perustamispäätös, kuin luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettujen lajien esiintymät.

Luonnonsuojelualueen perustamispäätöksessä on kerrottu alueen yleiset rajoitukset, sallitut toimenpiteet, ja poikkeuslupien edellytykset. Yleisissä rajoituksissa kielletään teiden ja polkujen rakentaminen, sekä myös kaikenlainen maisemakuvaan tai eliölajien säilymiseen epäedullisesti vaikuttava toiminta. Pärnävaara on nykyisellään poikkeuksellinen uhanalaisten kasvi- ja hyönteislajien keskittymä. Nykyisen luonnonsuojelulain kriteereillä Pärnävaaralta on havaittu ainakin kahdeksan rauhoitettua kasvilajia, yhdeksän rauhoitettua hyönteislajia, ja yksittäisiä rauhoitettuja jäkälälajeja. Lajeista kolme on erityisesti suojeltavia. Lisäksi alueelta löytyi tieteelle aiemmin kuvaamaton pistiäislaji. Kerromme alueen luontoarvoista tarkemmin kohde kohteelta.

Jyrkänne luonnonsuojelualueen itäreunalla

Luonnoksessa esitetään jyrkänteen lähettyville uutta luontopolkua, sekä kuntoportaiden rakentamista ja kalliokiipeilyä. Pärnävaaran jyrkänne on poikkeuksellinen erityiskohde, jossa elää useita harvinaisia ja lain suojaamia eliölajeja. Osa lajistosta on rauhoitettu jo vuosikymmeniä sitten. Jyrkänne ja sen alusmetsä ovat aiemmin muodostaneet myös metsälain 10 §:n määrittelemän erityisen tärkeän elinympäristön. Luonnonsuojelualueen muodostumisen jälkeen metsälakia ei kohteella enää sovelleta, mutta kohteen virkistyskäyttöön vaikuttavat edelleen luonnonsuojelulain esittämät rajoitteet, kuten lukuisten lajien rauhoitukset.

Kalliolla ja sen alusmetsissä on havaittu kuuden luonnonsuojelulailla rauhoitetun lajin esiintymät sekä useita muita harvinaisia lajeja (ks. liite 1). Lajistoon kuuluu niin kallioseinämillä kasvavia jäkäliä ja putkilokasveja, kuin metsälajeja. Metsäluontotyypeistä lajistorikkaimpia ovat lehdot, ja jyrkänteen viereinen lehto on tärkeä kohde myös paikalliselle perhoslajistolle. Huomionarvoisia ovat kohteen pienilmasto, harvinaisille hyönteisille sovelias aluskasvillisuus, sekä lukuisten eliölajien hyödyntämät puulajit, kuten haapa ja lehmus. Haavikon pesimälinnustossa on havaittu ainakin yksi EU:n lintudirektiivin ensimmäisen liitteen laji.

Lisäksi huomioitava on, että vaaran laella on havaittu ruokailevan eri lepakkolajeja, kuten pohjanlepakko ja toistaiseksi tarkalleen määrittämättömiä viiksisiippalajeja. Kaikkien lepakoiden elinympäristöä koskee luontodirektiivin osoittama heikentämiskielto sekä Euroopan lepakoiden suojelusopimus. Jos nämä lepakot pesivät jyrkänteellä, se on myös luontodirektiivin suojaama kohde.

Painotamme, että lehtoa ja jyrkännettä tulisi säästää laajamittaiselta kulutukselta. Olemme vetäneet ohjattuja retkiä jyrkänteen vierellä lehdossa, emmekä halua alueella liikkumista kieltää, joskin suureksi yltyvä maapinnan kulutus olisi lehdon aluskasvillisuudelle riski. Rauhoitettua kirkiruohoa on esiintynyt latu-uran lähelläkin, minkä vuoksi liikkumisen tulee olla varovaista. Myös kalliokiipeilyn järjestäminen jyrkänteellä voisi herkästi johtaa useisiin luonnonsuojelulain rikkomuksiin. Vaaran koillisnurkan viettävälle kalliorinteelle aikoinaan puhdistettu ja kiinnityskoukuilla varustettu ”helppo” kiipeily/laskeutumisrinne on vähemmän ongelmallinen, mutta aiemmin harrastajat ovat puhdistaneet jyrkänteen keski- ja eteläosien pystyjyrkkiä seinämiä, joilla kasvaa lukuisia rauhoitettuja ja erityissuojeltavia kasveja. Kerran tämä johti poliisitutkintaan.

Huomautamme, että ainakaan luonnonsuojelualueen perustamispäätös ei lähtökohtaisesti salli uusien reittien tekoa. Luonnos osoittaa kohteelle myös talvikauden valaistusta, joka auttaa hiihtäjiä talvikaudella. joskin kesä- ja syyskaudella jyrkännettä ja lakialuetta täytyy varjella myös keinovalon tuomilta haitoilta. Jos luonnonsuojelualueelle tuotaisiin ympärivuotista valaistusta, haittavaikutuksille herkkiä kohteita olisivat etenkin lehto ja muut hyönteiskeskittymät, sekä lepakoiden elinympäristöt.

Pärnävaaran laki ja paahderinteet

Vaaran laen kallioilla kasvaa laajalti useita rauhoitettuja kasvilajeja, kuten lehtoneidonvaippaa, pikkutervakkoa ja erityisesti suojeltavaa vuorimunkkia. Nykyinen maastopyöräilyreitistö on herättänyt järjestöissämme hieman huolta, joskaan emme ole pitäneet riskiä kovin suurena. Pääosin Bike Park sijoittuu vaaran länsirinteen pohjoisosaan, jossa luontoarvot ovat näkemämme perusteella tavanomaisemmat, eikä tiedossamme ole uhanalaisten lajien esiintymiä vaaran länsipuolen alarinteiltä. Luonnonsuojelualueen puolella oleva telemaston huoltotie ja latu-urat vaaran eteläsivulla ovat kuitenkin herkkää aluetta, esimerkiksi harjuhietaorvokin kasvupaikkoja.  Maastopyöräilyn reittejä tällä alueella tulisi karsia tarpeen mukaan.

Nykyisellään riskinä on, että ihmiset eksyvät reiteiltä. Osa kasvillisuudesta hyötyy maaston kulutuksesta, mutta varsinkin maastopyöräily reittien ulkopuolella muodostaisi konkreettisen uhan alueen rauhoitetuille kasviharvinaisuuksille. Rauhoitetun lajin yksilöiden tuhoaminen on viime kädessä luonnonsuojelulain rikkomus. Riskiä voi minimoida eristämällä ja aitaamalla kaikkein herkimpiä alueita, mitä tulisi harkita, jos vaaran laella ihmisten liikkuminen kasvaa. Ihmiset saattavat ymmärtää rajoitukset, jos alueilla on infotaulut selventämässä perusteita.

Kohteelle on suunniteltu näköalatornia. Ohjeistamme huomioimaan tarkasti myös alueen paahderinteet ja varjostuksen tuomat riskit. Vaaran laen harvapuustoisilla kohteilla elää juurikin valoa ja paahteisuutta tarvitsevaa kasvillisuutta sekä niillä hyönteislajeja, joille varjoisuuden lisääminen olisi ongelma. Lämpimät paahde-elinympäristöt ovatkin elinedellytys alueen kolmelle erityisesti suojeltavalle lajille (erittäin uhanalaiset ahdeyökkönen ja vuorimunkki, sekä äärimmäisen uhanalainen rusovainupistiäinen). Muistutamme myös, että keinovalonkin lisääminen tuottaisi riskejä lajistolle, kuten lepakoille.

Monet paahderinteet löytyvät entisen laskettelurinteen puolelta, vähäpuustoisilta kohdin. Ne ovat kriittisen tärkeitä kohteita useille alueen hyönteisharvinaisuuksille. Pärnävaaralla elää useita uhanalaisia lajeja, mutta alueen huomattavin löytö on ollut tieteelle uusi pistiäislaji, joka sittemmin nimettiin taigaoksahukaksi. Osa alueen pistiäis- ja perhoslajeista tarvitsee paahteisilla paikoilla eläviä ravintokasveja. Historiallisesti urheilun aiheuttama kulutus on alueella auttanut lajistoa, jolle suurin uhka koituu umpeenkasvusta. Käytännössä laskettelurinne tarvitsee ajoittaista luonnonhoitoa, kuten varjostavien puiden poistoa. Toimintojen ja toimenpiteiden suunnittelu edellyttää kuitenkin suojeltavien selkärankaisten huomioimista. Pärnävaaran lakialue on luonnonsuojeluasetuksella suojeltavien tiaistenkin elinympäristöä, sekä lain ja luontodirektiivin suojaamien lepakoiden ruokailualuetta. Osa lajistosta hyötyy alueen vanhoista puista.

Luonnonsuojelualueen eteläreunan rinne

Kolmas merkittävä uhanalaiskeskittymä sijaitsee vaaran etelärinteellä, luonnonsuojelualueen eteläreunan kohdilla. Kohde on aiemman ihmistoiminnan muovaama. Kaskeamisen, laidunnuksen ja urheilun tuoman kulutuksen kautta alueella on säilynyt merkittävä määrä harvinaistunutta niittykasvillisuutta, josta osa on nykyään rauhoitettu (ks. liite 1). Merkittäviä lajistolöytöjä ovat maakunnassa ja valtakunnallisesti hyvin harvinaiset hirvenkello ja tummaneidonvaippa. Metsittynyt rinne on eläintenkin suosima. Metsäpoluilla on havaittu vakituisina lajeina uhanalaistunut riistalintu pyy ja rauhoitettu vaskitsa.

Avoimet latu-urat ovat hirvenkellon kasvupaikkoja. Ne ovat myös sopivia kasvualustoja kuivaa ja paahteista ympäristöä vaativille harjujen kasvilajeille, jotka elättävät rauhoitettuja pölyttäjäharvinaisuuksia. Esimerkiksi tunturikurjenherne on harjuympäristön yleinen kasvi, jolla elää monia suojeltavia hyönteisiä. Lisäksi luontodirektiivillä tiukasti suojeltu kirjoverkkoperhonen pesiytyy usein kangasmaitikoille valoisissa mutta kosteissa kohdin, jollaisia on nähtävissä latu-urien varrellakin. Kirjoverkkoperhosta koskee pitkälti sama lainsäädännöllinen sääntely kuin liito-oravaa, eikä perhosen lisääntymis- ja levähdyspaikkaa saa hävittää.

Suunnitelma esittää mahdollisuutena asfaltoidun rullahiihtoradan. Luonnonsuojelualueen puolella se olisi uhka latu-uralla esiintyville silmälläpidettäville ja uhanalaisille lajeille. Varsinkin rauhoitettu hirvenkello kärsisi selvästi. Kävelyn tapainen kulutus voi edesauttaakin latu-urien lajiston selviämistä, mutta etelärinteellä asfaltointi ja maastopyöräilyn laajentuminen kohteelle, tulee rauhoituksien vuoksi poissulkea.

Suunnitelmissa kannattaa huomioida, että luontoarvoiltaan korkeatasoisia kohteita on myös luonnonsuojelualueen ulkopuolella etelä- ja lounaissunnassa. Rauhoitetut kirkiruoho ja lehtoneidonvaippa ovat kasvaneet osin suojelualueen eteläpuolellakin verrattain kapealla kaistaleella. Suojelualueesta lounaiseen on myös laadukas suppa, jonka luontotyyppinä on harmaaleppäluhtakorpi. Järjestömme ehdottikin vuonna 2011 luonnonsuojelualueelle rajausta, jossa suppa ja hieman laajempi osa etelärinteestä olisivat mahtuneet suojelualueen sisään.

Yhteenveto

Pärnävaaran jyrkänne ja sen alusmetsä ovat erityislaatuisia useiden luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettujen eliöiden esiintymisen vuoksi. Kalliokiipeily kohteella vaarantaisi useiden rauhoitettujen lajien menestymismahdollisuuksia, ja siten johtaisi herkästi luonnonsuojelulain rikkomiseen. Painotamme, että kiipeilyharrastukselle on löydettävissä sopivampia paikkoja, joissa merkittävät luontoarvot eivät vaarannu. Kasvien ja sienten, sekä kallioperän vahingoittaminen, eliölajien säilymiseen epäedullisesti vaikuttava toiminta ja polkujen rakentaminen, ovat vastoin luonnonsuojelualueen määräyksiä.

Pärnävaaran lakialueella tulisi harkita liikkumisen ohjaamista aitauksin, jos kävijämäärää aiotaan kasvattaa. Osa uhanalaiskeskittymistä voidaan eristää ihmisten liikkumiselta, ja infotaulut auttaisivat kävijöitä hahmottamaan alueen luontoarvoja sekä suojeluperusteita. Paahdeympäristöt tarvitsevat luonnonhoitoa, ja osin hyötyvät kulutuksesta, mutta liiallista rasitusta aiheuttavia aktiviteettejä tulee välttää. Varjoisuuden ja lisääntyvän keinovalon tuomat uhat on punnittava huolella suojeltavan ja erityisesti suojeltavan lajiston kannalta.

Etelärinne tarvitsee jonkin verran luonnonhoitotoimia, kuten umpeenkasvun ja varjostavan kasvillisuuden hillitsemistä metsässä. Luonnonhoidon tavoitteissa on paljon yhtymäkohtia liikuntareittien hoidon ja ylläpidon kanssa, kun biologiset perustavoitteet ymmärretään oikein. Aiempi maankäyttö ja liikuntareitit ovat osaltaan edesauttaneet rinteen lajiston selviämistä tähän saakka. Maastopyöräilyn laajeneminen suojelualueen eteläreunalle tulee kuitenkin jättää toteuttamatta merkittävien luontoarvojen vaarantumisen vuoksi. Toteamme saman myös asfaltoinnista, jonka ei tule ulottua etelärinteen erityiskohteille.

Katsomme, että luonnonsuojelualueen laajentaminen etelä- ja lounaissuunnassa olisi tarpeen, jotta rauhoitettujen kasvien esiintymät ja harvinaiset luontotyypit mahtuisivat kokonaan suojelualueen sisään. Suojelualueen rajaus jäi varsinkin eteläsuunnassa kapeaksi. Kun rauhoitettuja kasveja on aiemmin kasvanut suojelualueen etelärajan ulkopuolellakin, näiden lajien nykyinen levinneisyys tulisi selvittää joko maastokatselmuksella tai luontoselvityksellä. Myös luontoarvoiltaan korkeatasoinen lounaisrinteen suppa tulisi liittää suojelualueeseen. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueverkostoa täytyy jatkossa kasvattaa merkittävästi, ja Pärnävaaran suojelualueen laajentaminen edesauttaisi hieman suojelutavoitteiden täyttymistä. Valtaosa suojelualueen ulkopuolisista kohteista on silti verrattain tavanomaista ympäristöä, jossa maankäytölle ei tiettävästi ole suuria esteitä.

 

Joensuussa 19.09.2022

Joensuun seudun luonnonystävät ry.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.

Liitteet

Liite 1 Pärnävaaran harvinaista lajistoa ja niiden lakisääteiset määräykset  (pdf)

Liite 2 Vanha ehdotus Pärnävaaran suojelualueeksi  (pdf)