Puhe Metsämarssilla
Hyvät metsien ja luonnon ystävät,
onpa hienoa, että olette mukana täällä Joensuun metsämarssilla! On tärkeää, että erilaiset järjestöt ja liikkeet, ihmiset eri taustoista kokoavat voimansa yhteisten metsien puolesta, meidän kaikkien tulevaisuuden puolesta.
Olen Anna Mustonen, tutkija ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja, Enon luonnonystävistä kotoisin oleva luonnonsuojelija.
Tänään eri puolella Suomea metsämarssit vaativat hallitukselta vahvempia toimia metsäluonnon suojelun ja metsien hiilinielujen puolesta. Ympäristökriisin ratkaisu tahtoo vaihtuvilta hallituksilta ja päättäjiltä niin globaalisti kuin paikallisestikin jäädä muiden päätösten jalkoihin. Aina on löytynyt tärkeämpiä ja akuutimpia kysymyksiä ratkaistavaksi tai edistettäväksi. Koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssota ovat vaatineet hallitukselta paljon. Mutta nämä muut kriisit eivät oikeuta unohtamaan kamppailuamme luontokatoa ja ilmastonmuutosta vastaan. Jos emme toimi nyt, humanitaariset kriisit ja konfliktit tulevat vain kiihtymään. Tästä syystä meillä on nyt valtava kiire korjata se mitä vielä on korjattavissa.
Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Pohjois-Karjalassa niin suoraan kuin monien välillisten vaikutusten kautta. Me emme voi ummistaa silmiämme maailman vähäosaisimpiin kohdistuvilta ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, sillä meikäläinen kulutuskulttuuri ja tuotannon siirtäminen, ja näin myös päästöjemme siirtäminen rajojemme ulkopuolelle ovat sen juurisyitä. Emme voi myöskään ummistaa silmiämme globaalilta metsäkadolta ja maapallolle elintärkeiden hiilinielujen ja hiilivarastojen tuhoutumiselta. Se tulee vaikuttamaan meistä jokaiseen. Suomen tulee kantaa vastuunsa maailmalla.
Sanotaan, että me täällä Pohjois-Karjalassa elämme metsien keskellä. Karttaa katsellessa se pitää paikkansa, mutta millaisten metsien keskellä me ja meidän metsiemme lajit elämme? Yhä useampi sieni- ja marjapaikka on tänäkin kesänä tuhoutunut, kesämökkien ympärysmetsät hävinneet ja luonnoneläimet ajautuneet yhä ahtaammalle. Metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat olleet ensisijainen syy lajien uhanalaistumiseen Suomessa. Nykyiset luonnonsuojelualueet eivät riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta eikä talousmetsissä käytössä olevat suojelun keinot siihen myöskään riitä.
Toinen toistensa vieressä olevat avohakkuut ja avohakkuusta toipumassa olevat taimikot eivät muodosta metsää, joka olisi kykenevä selviytymään ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista muutoksista. Lajit eivät pääse siirtymään pohjoiseen, eivätkä yksilajiset ja tasaikäiset metsät kykene vastustamaan metsätauteja ja tuholaisia. Tarvitsemme voimakkaan muutoksen nykyiseen metsienkäsittelyyn. Meillä on valtavan tehokas ja vahva metsäsektori Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, kehutaan että Joensuu on Suomen tai jopa koko Euroopan metsäpääkaupunki täällä sijaitsevan metsätutkimuksen, -koulutuksen ja osaamisen ansiosta. Tämä koneisto voidaan kääntää tukemaan metsäluonnonsuojelua ja metsien hiilinielujen ja -varastojen turvaamista.
Meillä on kaikki valta käyttää metsiämme toisin. Metsänhoitoa on tehostettu voimaperäisesti vuosikymmenten ajan. Nyt on aika korjata aikanaan tehtyjä virheitä, korjata tuolloin aiheutettu luonnontuho ja tukea luontoa toipumaan noista muutoksista. Esimerkiksi metsäojitettujen soiden ennallistaminen voisi tuoda myös työtä ja toimeentuloa alueelle, jos siihen ohjataan tukea ja rahoitusta, niin kuin tehtiin aikanaan ojitusten toteuttamiseksi.
Melkoinen valtamerilaiva on siis käännettävä uuteen asentoon ja samalla on uudistettava vuosikymmeniä vallinneita ajattelutapoja. Siihen tarvitaan kaikkia järjestöjä ja ympäristöliikkeitä, nuoria ja vanhoja. Kukin voi tehdä oman pienen osansa ja näyttää, että olemme kyllästyneet siihen, että päättäjät lykkäävät tulevaisuuttamme koskevia päätöksiä ja taipuvat metsäteollisuuden painostuksen alla. Tarvitsemme järjestöjä, jotka jaksavat tehdä väsymätöntä työtä metsäluonnon puolesta, tarvitsemme niihin aktiiveja, uusia sukupolvia, mutta tarvitsemme myös jokaista metsässäliikkujaa, niitä jotka havainnoivat muutoksia metsissä, niitä, jotka siirtävät luonnontuntemustaan toisille ja niitä, jotka vievät nekin metsään, jotka eivät koe oloaan siellä kotoisaksi.
Kiitos kun olette tulleet tänään paikalle ja kiitos kaikille mukanaoleville järjestäjille!