Vi­reil­le­pa­no­vaa­ti­mus Palokin voimalaitoksen ka­la­ta­lous­vel­voit­teen muuttamiseksi

Vaatimukset

Hallintolain (434/2003) 19 §:n perusteella vaadimme Pohjois-Savon Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusta panemaan vireille vesilain (587/2011) 3 luvun 22 §:n mukaisen menettelyn Heinäveden kunnassa sijaitsevan, Pohjois-Karjalan sähkö Oy:n omistaman Palokin voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen (Itä-Suomen vesioikeuden päätös No: 32/I/70/122/53/59–59, annettu 12.3.1970, istutusvelvoitetta päivitetty 2009) muuttamiseksi.Kalatalousvelvoitteen painopiste on kohdistettava vaelluskalakantojen luontaisen elinkierron palauttamiseen, joka mahdollistetaan velvoittamalla luvanhaltija vaellusyhteyden avaamiseen sekä takaamaan padon alapuolisella koskialueella riittävän suuri ympäristövirtaama, jolla tarkoitetaan sellaista jatkuvaa ja riittävää virtaamaa, joka ylläpitää virtaveden ekosysteemiä. Riittävän virtaaman verrokkina voidaan pitää esimerkiksi Varkauden Ämmäkosken luonnonmukaista ohitusuomaa, jossa virtaama on 10 m³/s (Maa- ja metsätalousministeriö, 30.11.2022).

Lisäksi luvanhaltija tulee velvoittaa tukemaan luontaista lisääntymistä ja kalakantojen elpymistä ennallistamalla voimalaitosrakentamisen seurauksena tuhoutuneita järvilohelle ja -taimenelle soveltuvia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita sekä elinympäristöjä. Vastaavanlaiset kirjaukset on sisällytetty kalatalousvelvoitteiden muutoshakemusten lupaehtoihin esimerkiksi sekä Kemijoella että Iijoella (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 17.3.2017 & 27.10.2017).

Perustelut

Olosuhteet Palokissa ovat olennaisesti muuttuneet vesilain 3:22 tarkoittamalla tavalla erityisesti vaelluskalakantojen ja kalanviljelyn tilanteen, vaelluskalojen elinolosuhteiden muutoksen sekä yleisesti kalastonhoitoa ja kalanviljelyä koskevan, luontaisen elinkierron palauttamisen merkitystä korostavan tiedon lisääntymisen perusteella. Nykytiedon valossa on selvää, että Vuoksen vesistöalueella tarvitaan kiireellisiä ja vaikuttavia toimia uhanalaisten vaelluskalojen elvyttämiseksi sekä koko virtavesiluonnon ja vaeltavien kalakantojen monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Toimet ovat tarpeellisia järvitaimenen ja erityisesti kriittisessä tilanteessa olevan järvilohen sekä niiden luontaisen lisääntymisen vahvistamisen osalta, johon nykyinen istutusvelvoite suhteessa aiheutetun vahingon määrään, saati muut Vuoksen vesistöalueella tehdyt toimenpiteet eivät ole kyenneet riittävän tehokkaasti vastaamaan. Nykyinen velvoite on tarkistettava, koska se ei kalatalousvelvoitteena vastaa muuttuneiden olosuhteiden vaatimaa tasoa tai korvaa kalakannoille aiheutettua vahinkoa.

Olosuhteiden muutosta edustavat myös lainsäädännön kehitys sekä siihen perustuvat kansainväliset ja kansalliset velvoitteet, strategiat ja sopimukset. Uuden tiedon ja lainsäädännön asettamien raamien valossa vaelluskaloille sekä muille virtavesilajeille tulisi mahdollistaa luontainen elinkierto, joka rakennetussa virtavesistöissä edellyttää vaellusyhteyden avaamista sekä riittävän suuren ympäristövirtaaman takaamista.

Olosuhteiden olennaiset muutokset

Lainsäädännölliset puitteet

Kansallisen lainsäädännön lisäksi kalatalousvelvoitteiden muuttamista koskevassa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon Euroopan unionin asettama lainsäädäntö, erityisesti vesipuitedirektiivi, sekä niin kansalliset kuin kansainvälisetkin sopimukset, kuten YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Biodiversiteettisopimus, Convention on Biological Diversity CBD), ja niiden toimeenpanoa ohjaavat kansalliset strategiat ja suunnitelmat, jotka korostavat ennen kaikkea vaelluskalojen luontaista elinkiertoa, ja näin myös osaltaan edustavat muuttuneita olosuhteita.

Montrealissa joulukuussa 2022 YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 15. osapuolikokouksessa Suomi sitoutui osaltaan toimiin, jolla pysäytetään luontokato 2030 mennessä. Sopimus koskee myös sisävesiä ja uhanalaisia kalalajeja, kuten Saimaan järvilohta ja Heinäveden reitin taimenta, ja velvoittaa ennallistamaan vähintään 30 prosenttia tilaltaan heikentyneistä maa- ja vesiekosysteemeistä.

Vesilain (587/2011) 3:22 mukaisesti kalatalousvelvoitetta voidaan hakemuksesta muuttaa, mikäli olosuhteet alueella ovat olennaisesti muuttuneet, jolloin määräys ei enää kata niitä menetyksiä, joita hanke tosiasiassa aiheuttaa. Kalastuslaissa (379/2015) puolestaan todetaan, että “lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu”.

Euroopan unionin komission asettaman vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan jäsenmaissa tulee kiinnittää erityistä huomiota ekologisiin virtaamiin ja vaelluskalojen luonnonkierron mahdollistamiseen myös rakennetuissa vesistöissä, huomioiden erityisesti olemassa olevien vesivoimalupien uudelleenarviointi ympäristövirtaamien ja vesivoiman aiheuttamien ekologisten haittojen lieventämisen kannalta. Komission palauteraporteissa (3/2015 ja 2/2019) Suomea on huomautettu edellä mainittujen toimien puutteellisuudesta.

Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategia 2030 (2020) edellyttää, että vähintään 25 000 kilometriä jokia Euroopan unionin alueella tulee ennallistaa eli palauttaa vapaasti virtaavaan tilaan vuoteen 2030 mennessä. Esimerkkinä, tästä Suomelle ositettu tavoite täyttyisi jo pelkästään yhden vaellusesteen eli Palokin pienvesivoimalaitoksen poistamisella, jonka myötä avautuisi peräti 1523 km uomaverkostoa vapaan vaelluksen alueeksi. Palokin voimalaitoksen yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 2012 km² (verrokkina esim. Vantaanjoen valuma-alue on 1685 km²). Uomaverkosto ja valuma-alue on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1.  Palokin vesivoimapadon yläpuolinen valuma-alue ja uomaverkosto tunnettuihin vaellusesteisiin saakka (Jenny Jyrkänkallio-Mikkola, WWF).

Kansallinen kalatiestrategia, jonka tarkoituksena on vahvistaa uhanalaisia ja vaarantuneita vaelluskalakantoja, valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriön toimesta ja hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä 8.3.2012. Strategiassa todetaan, että virtavesiluonnon ja vaelluskalakantojemme monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan resurssien ohjautumista luonnollista lisääntymistä edistäviin toimenpiteisiin, koska vaelluskalakannat eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luontaisen elinkierron varmistamista. Kalatiestrategian valmisteluvaiheessa ELY-keskukset nimesivät alueiltaan kärkikohteita, joihin Vuoksen vesistön alueella kuului Palokin kosket käsittävä Juojärven reitti. Palokin voimalaitoksen osalta kalatiestrategiassa todetaan, että vaellusyhteyden palauttaminen “edellyttää Nälön padon ainakin osittaista purkamista ja vaihtoehtoisten kalatieratkaisujen selvittämistä”.

Kalatalousvelvoitteiden päivittäminen viranomaistyönä on kirjattu pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan 10.12.2019 (Valtioneuvosto, 2019), jossa se nostetaan yhdeksi tärkeäksi toimeksi vaelluskalakantojen elvyttämistyön toteuttamisessa luontaisen kierron palauttamisen, vaellusesteiden purkamisen, ohitusratkaisuiden toteuttamisen sekä lisääntymisalueiden kunnostamisen ohella.

Palokin voimalaitospato mainitaan myös Vuoksen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2022–2027 (Kotanen ym., 2022), jossa Juojärven reitti mainitaan kuuluvaksi merkittävimpiin vaelluskalavesistöihin, joissa on tarve parantaa ja elvyttää kalojen luontaista lisääntymistä. Vesienhoidon yleissuunnitelma Heinäveden reitin kalatalousalueelle (Hagman ym., 2021) nostaa Palokin nousuesteen poistamisen Juojärven reitin valuma-alueen tärkeimmäksi ja keskeisimmäksi tavoitteeksi.

Saimaan järvilohen toimenpideohjelmassa 2021–2030 (Piironen, 2021) todetaan, että Palokin entisten koskien ympäristö on suurin potentiaalinen järvilohen lisääntymisalue Lieksanjoen ja Ala-Koitajoki-Pielisjoki-systeemin ulkopuolella. Koskien ennallistamisella luontaisiksi elinympäristöiksi voitaisiin palauttaa jopa 25 ha äärimmäisen uhanalaiselle järvilohelle ja erittäin uhanalaiselle järvitaimenelle soveltuvaa lisääntymisaluetta. Vuoksen vesistön järvitaimenkantojen toimenpideohjelmassa (Rajala, 2018). Heinäveden reitti on määritelty kärkikohteeksi järvitaimenen ja sen elinalueiden osalta.

Lisäksi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan valtioneuvoston huoltovarmuusselontekoa varten antamassa lausunnossa (MmVL 31/2022 vp – VNS 8/2022 vp) vaelluskalakantojen palauttaminen on tunnistettu myös osaksi kansallista ruokaturvaa: ”Kalanviljelyn ohella valiokunta nostaa esiin myös luonnonkalan merkityksen huoltovarmuuden takaamisessa, ja katsoo vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymiskierron palauttamista tukevien vesistöjen ennallistamistoimien olevan tässä suhteessa erittäin tärkeitä”.

Vaelluskalakantojen tilaa, elinympäristöjä ja kalastonhoitoa koskevan tiedon lisääntyminen

Viimeisimmän, vuonna 2019 julkaistun Suomen eliölajien uhanalaisuutta koskevan arvion (Hyvärinen ym., 2019) mukaan Saimaan järvilohi on äärimmäisen uhanalainen ja kuuluu Suomen uhanalaisimpiin kalalajeihin. Eteläisen Suomen luonnonvaraiset taimenkannat, mukaan lukien Vuoksen vaeltavat taimenkannat, luokitellaan erittäin uhanalaisiksi. Vuoksen vesistöalueella sekä rasvaevälliset järvilohet että -taimenet ovat kokonaan rauhoitettuja. Kalakantojen tilanne on erityisen kriittinen järvilohen kannalta, jonka lisääntymisalueista suurin osa on menetetty patoamisen seurauksena.

Palokin koskilla, jotka yhdistivät Heinäveden ja Juojärven reitit, on ollut merkittävä rooli koko Vuoksen vesistön vaelluskalojen poikastuotantoalueena. Palokin kosket kuuluivat merkittävimpiin järvitaimenen lisääntymisalueisiin ennen Palokin voimalaitoksen rakentamista vuonna 1961, ja voimalaitoksen rakentamisen on todettu olevan yksi merkittävimmistä syistä järvitaimenkannan heikkenemiseen Heinäveden reitillä (Rajala, 2018). Voimalaitoksen rakentamisen seurauksena menetettiin arviolta 25 ha Heinäveden reitin merkittäviä erityisesti järvitaimenen, mutta myös järvilohen sekä vaellussiian mahdollisia luontaisia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Huomionarvoista on, että vaelluskalakantojen merkittävä negatiivinen uhanalaistumiskehitys on tapahtunut Vuoksen vesistöalueen koskien patoamisen jälkeen, joten olosuhteet sekä yleinen tilanne ja tietoisuus kalakantojen elinvoimaisuuden osalta ovat luvan myöntämisen ajasta muuttuneet olennaisesti.

Vuoksen vesistöalueella elinympäristökunnostuksia sekä pyrkimyksiä käynnistää ja tukea luontaista lisääntymistä on tehty Ala-Koitajoella, Pielisjoella ja Lieksanjoella. Kantojen säilyttäminen on kuitenkin edelleen pääasiallisesti kalanviljelyn ja istutusten varassa (Piironen, 2021). Heinäveden reitillä Kermankosken, Kissakosken ja Haapakosken sekä alempien Vihovuonteen ja Pilpankosken sekä ylempänä sijaitsevan Karvionkosken kunnostukset ovat lisänneet taimenen sekä mahdollisesti myös muiden vaelluskalalajien edellytyksiä levittäytyä luontaisesti Palokin koskille ja lisääntyä siellä.

Tutkimustiedon lisäännyttyä on havaittu, että suurikokoisemmat taimenen ja järvilohen poikaset löytävät ravintoa ja selviävät predaatiosta pienempiä paremmin. Merilohen poikasilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että luonnonkudusta syntyneet smoltit selviävät yli nelinkertaisesti laitoskasvatettuja paremmin (Saloniemi ym., 2004). Tämän tiedon valossa nykyinen 6000:n 2-vuotiaan poikasen, saati alkuperäisenä kalatalousvelvoitteena olleen 140 000 vastakuoriutuneen taimenenpoikasen istuttaminen, on perustunut nykytiedon valossa vanhentuneeseen käsitykseen eri-ikäisten laitoksessa kasvatettujen taimenenpoikasten selviytymisestä. Päijänteen taimen- ja järvilohimerkinnät 2011–2016 -selvityksen (Puranen ym., 2017) mukaan 2-vuotiaita järvilohen ja -taimenen poikasia ei ole mielekästä istuttaa, koska niitä ei juurikaan palaudu kalastuksen saaliina.

Myös kalastuspaine ja virkistyskalastuksen määrä Vuoksen vesistön vaelluskalojen elinalueilla on kalatalousvelvoitteen antamisen jälkeen lisääntynyt, jolloin istutuksilla tuettava kalakantojen hoito vaatisi vähintään todellista luonnonpoikastuotantoa vastaavan määrän istutuksia. Lisäksi tulisi huomioida myös muut vaeltavat kalalajit. Voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen tehtävä on korvata voimalaitoksen kalakannoille aiheutetun vahingon lisäksi myös kalastukselle aiheutettuja haittoja, joista kumpaankaan nykyinen kalatalousvelvoite ei kykene vastaamaan vesilain kalatalousvelvoitteelle määrittämän tehtävän mukaisesti. Jokien patoaminen on aiheuttanut merkittävän esteen myös kalastusmatkailun kehittymiselle, mikä on aluetaloudelle haitallista (Pohja-Mykrä ym., 2018). Kalastusmatkailijat arvostavat luontaisesti lisääntyviä kalakantoja. On myös huomioitava, että kalataloudellisesti kunnostetuilla koskilla on saatu merkittävää taloudellista arvoa alueen kalastusmatkailulle (Maa- ja metsätalousministeriö, 2008).

Kalanviljelyn haasteet

Vuoksen vesistöalueen merkittäviä järvitaimen- ja järvilohikantoja on ylläpidetty pääosin viljelyn ja istutusten avulla. Käsitykset ja tietous kalakantojen säilyttämisestä viljelyolosuhteissa ovat kuitenkin olennaisesti muuttuneet. Kalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden merkitys on korostunut, sillä nykyään tiedetään, että pelkästään laitoskasvatukseen perustuva viljelykierto johtaa kalojen sopeutumiseen laitosoloihin ja näin ollen merkittävästi heikompaan selviytymiseen luonnossa.

Geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi kalakantojen säilyttämisen tuleekin nykytiedon valossa nojata entistä enemmän luonnonkiertoon ja luonnosta peräisin oleviin emokaloihin. Erityisesti Saimaan järvilohen, mutta myös järvitaimenen, laitosviljelyn kohdalla entistä suuremmaksi uhaksi on viime vuosina muodostunut myös vesihome, joka helposti tappaa viljelyolosuhteissa jo valmiiksi heikot emokalat sekä poikaset (Piironen, 2021). Näin ollen, mikäli kalakantojen säilyminen sekä perinnöllinen monimuotoisuus halutaan turvata, on vaeltaville kalalajeille välttämätöntä taata mahdollisuuksia luontaiseen lisääntymiseen.

Luonnonvarakeskuksen kalankasvattajille tekemässä kyselytutkimuksessa nousi esille, että osa kasvattajista näkee vesihomeen lisääntymisen johtuvan epäedullisiksi muuttuneista ilmasto-olosuhteista, kuten “pitkittyneistä syksyistä (pintavalunta järviin ja laitoksen tuloveteen, veden lämpötilojen pitkäaikainen pysyminen vesihomeelle otollisissa lukemissa), yhä useammin toistuvista hellekesistä (esim. vuodet 2006, 2010, 2014 ja 2018) ja auringonsäteilyn voimistumisesta.” (Janhunen ym., 2019). Asia vaatii jatkotutkimusta, mutta ilmastonmuutoksen vaikutusta vesihomeen lisääntymistä aiheuttavana tekijänä ei voida poissulkea.

Luontaisen elinkierron merkitys ja yleinen arvojen muutos

Vuodesta 2009 lähtien Palokin voimalaitoksen kalastolle aiheuttamaa haittaa on kompensoitu istuttamalla voimalaitoksen ylä- ja alapuolelle yhteensä 6000 kappaletta kaksivuotiasta istukastaimenta. Kuten aiemmin todettiin, viljelyistutukset tai muut alueella toteutetut luonnonkutua edesauttamaan pyrkivät toimet, kuten Kuurnan voimalaitoksen Laurinvirta, eivät ole kyenneet riittävästi ja tarpeeksi nopeasti auttamaan vaeltavia kalakantoja, vaan Vuoksen vesistössä tarvitaan merkittävästi lisää luontaista lisääntymistä sekä poikastuotanto- ja elinympäristöjä, jotta uhattuna olevia vaelluskalakantoja voidaan elvyttää.

Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttaminen on tarpeellista, koska vaelluskalakantojen heikentymisen vuoksi on välttämätöntä mahdollistaa geenikantaa parantavaa ja ylläpitävää luontaista lisääntymistä. Ajatus istutettujen kalojen kyvystä korvata luonnonkiertoa menettämättä kalakantojen elinvoimaa on vanhanaikaista tietoa, eikä vastaa nykypäivän tutkimustietoa tai lainsäädännöllisiä vaatimuksia. Myös yleinen käsitys virtavesiluonnon monimuotoisuudesta sen edellyttämine vapaine kulkureitteineen on muuttunut. Vaeltavien kalalajien lisäksi myös nisäkkäät, linnut, kalat ja selkärangattomat tarvitsevat vapaata kulkuyhteyttä eli ekologista jatkumoa ylä- ja alapuolisiin vesistöihin, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi edes kohtuullisesti rakennetuilla jokialueilla.

Lisäksi voidaan todeta, että myös yleiset asenteet ja arvomaailma sekä esimerkiksi kalastus- ja luontomatkailun merkitys yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Palokin voimalaitoksen voimassa oleva kalatalousvelvoite heijastelee menneisyyden asenteita ja tietoutta, ollen siten myöhemmän arvopohjan sekä lainsäädännön ja tutkimustiedon kanssa ristiriitainen. Nykyisin luontoa halutaan ja pyritään ennallistaen palauttamaan alkuperäiseen muotoonsa, joka näkyy sekä kansallisella että EU:n tasolla lainsäädännössä ja strategioissa.

Palokin koskien merkitys mahdollisena potentiaalisena vaelluskalojen lisääntymis- ja elinalueena on viime vuosina entisestään korostunut ja noussut myös laajalti yleiseen keskusteluun. Koskien ennallistamisesta on julkaistu selvitysraportti (Viialainen, 2022), jonka mukaan koskien vapauttaminen olisi merkittävin keino järvilohen sekä taimenkantojen pelastamiseksi. Minimiratkaisu, eli luonnonmukainen ohitusuoma, ei arvioiden mukaan riitä auttamaan järvilohta tai yleisesti auta kehittämään esimerkiksi matkailua ja aluekehitystä.

Yhteenveto

Tässä vaatimuksessa kuvailtujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että Palokin voimalaitoksen kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneiden olosuhteiden perusteella vanhentuneet, eivätkä vastaa nykypäivän tutkimustietoa vaelluskalakantojen säilymisen edellytyksistä, saati niitä tavoitteita ja toimenpiteitä, joita sekä kansallinen että EU:n lainsäädäntö sekä erilaiset kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja strategiat edellyttävät. Vaikuttavien toimien tarvetta vaelluskalakantojen vahvistamiseksi ja niiden luontaisen elinkierron palauttamiseksi sekä koko virtavesiluonnon elvyttämiseksi tukevat myös yhteiskunnan yleiset arvonmuutokset sekä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen korostuminen.

Palokin voimalaitoksen kohdalla olosuhteet ovat selkeästi muuttuneet vesilain 3:22 mukaisesti tässä vaatimuksessa esitettyjen syiden perusteella. Voimalaitoksen kalatalousvelvoite ei vastaa nykytietämyksen mukaista voimalaitoksen rakentamisen seurauksena syntynyttä kalakantojen hoidon ja suojelun tarvetta, jossa painotetaan luontaisen lisääntymisen ja elinkierron mahdollistamista. Kalaistutukset pääasiallisena velvoitemuotona edustavat pikemminkin väliaikaista kuin kestävää ratkaisua, eivätkä ne ota huomioon ekologista jatkumoa, jolla taataan sekä vaelluskalojen että muiden lajien vaellusyhteys sekä ylä- että alapuolisten vesistöjen välillä. Lisäksi nykyinen kalaistutusten määrä on jo itsessään tutkimustietoon verrattuna moninkertaisesti liian pieni.

Velvoitteiden saattaminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia on erityisen merkittävää vaelluskalakantojen, erityisesti äärimmäisen uhanalaisen järvilohen ja erittäin uhanalaisen järvitaimenen kannalta. On selvää, ettei etenkään järvilohi tule selviämään ilman luontaisen lisääntymisen mahdollistamista. Erityisen uhan kalalajien säilymiselle muodostaa kalanviljelylaitoksissa leviävä vesihome. Nykyisessä kalatalousvelvoitteessa ei ole myöskään otettu huomioon kalankulun totaalista estymistä Juojärven ja Heinäveden reittien välillä, saati muita virtaavissa vesissä kutevia kalalajeja, esimerkiksi siikoja ja harjuksia. Kalakantojen elpymistä tulee jatkossa tukea myös istutuksin, jolloin on otettava huomioon kaikki vaeltavat kalalajit sekä tässä vaatimuksessakin esille tuotu uudempi tutkimustieto kalaistutuksista erityisesti poikasten selviytymisen osalta.

Vesivoimarakentamisen aiheuttamien menetysten kompensoiminen ja Vuoksen vesistöalueen vaelluskalakantojen elvyttäminen vaatii nykytiedon valossa ennen kaikkea luontaisen elinkierron palauttamista, joka mahdollistetaan vaellusyhteyden avaamisella ja ekologisesti merkittävällä ympäristövirtaamalla (esim. aiemmin mainittu 10 m³/s Varkauden Ämmäskosken kohdalla) sekä luvanhaltijan toteuttamalla menetettyjen lisääntymis-, poikastuotanto- ja elinalueiden ennallistamisella. Nämä asiat on otettava huomioon muuttuneet olosuhteet huomioivassa ja ajantasaisessa kalatalousvelvoitteessa.

LÄHDELUETTELO

Euroopan komissio, Ympäristöasioiden pääosasto, EU biodiversity strategy for 2030: bringing nature back into our lives. 2021. Euroopan unionin julkaisutoimisto. https://data.europa.eu/doi/10.2779/677548

Hagman, A-M., Hakala, A., Heikkala, E., Kangas, H. 2021. Vesienhoidon yleissuunnitelma Heinäveden reitin kala talousalueelle. Etelä-Savon ELY-keskus. Ramboll Oy. https://www.kolovedenkalastusalue.fi/wp-content/uploads/2021/06/Vesienhoidon-yleissuunnitelma-Heinavedenreitin-kalatalousalueella.pdf

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501

Janhunen, M., Koski, P. & Makkonen, J. 2019.  Vesihomeselvitys suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla. Luonnonvarakeskus (Luke).  https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/tieteellinen-tutkimus/liitteet/vesihomeselvitys_2018_hankkeen-loppuraportti_28.2.2019.pdf

Kalastuslaki. 10.4.2015/379. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150379

Kansallinen kalatiestrategia. 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012.  https://mmm.fi/documents/1410837/1516655/1-4-Kansallinen_kalatiestrategia2012.pdf/fae1c9f2-2908-4859-82ce-0b46c612f179/1-4-Kansallinen_kalatiestrategia2012.pdf?t=1444216497000

Kotanen, J., Manninen, P. & Roiha, T. (toim.). 2022. Vuoksen vesistöalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–202. Osa 1. Vesienhoitoaluekohtaiset tiedot. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöministeriön raportteja 20|2022. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184581/Raportteja%2020%202022.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 17.3.2017. Kemijoen Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken, Valajaskosken, Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan sekä Raudanjoen Permantokosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttaminen. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/22142746/Hakemus+Kemijoen+velvoitemuutos+170316+final.pdf/4a4a53fc-abc9-4b7b-8773-6d2849295b2b

Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 27.10.2017. Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttaminen – Vesilain 3 luvun 22 §:n mukainen hakemus. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/27194853/HAKEMUS+-+Iijoen+kalatalousvelvoitteiden+muuttaminen.pdf/90339e5e-2f23-4f22-a88d-91c6802c5c22

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto MmVL 31/2022 vp – VNS 8/2022 vp. Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/MmVL_31+2022.aspx

Maa- ja metsätalousministeriö. 2008. Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma 2008–2013. https://mmm.fi/documents/1410837/1721038/Kalastusmatkailunkehit.pdf/60cb7077-ae2e-47b3-80be-3ee6a71aa2e0/Kalastusmatkailunkehit.pdf

Maa- ja metsätalousministeriö. 30.11.2022. Vesi virtaa Ämmäkosken ohitusuomassa. Tiedote. https://mmm.fi/-/vesi-virtaa-ammakosken-ohitusuomassa

Piironen, Jorma. 2021. Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Raportteja 63|2021.

Pohja-Mykrä, M., Matilainen, A., Kujala, S., Hakala, O., Harvio, V., Törmä, H. & Kurki, S. 2018. Erätalouteen liittyvän yritystoiminnan nykytila ja kehittämisedellytykset. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160877/40-2018-Er%C3%A4talousraportti.pdf

Puranen, M., Havumäki, M. & Ranta, T. 2017. Päijänteen taimen- ja järvilohimerkinnät 2011–2016. Hämeen kalatalouskeskus ja Keski-Suomen kalatalouskeskus ry. https://www.ekpk.fi/attachments/ekpk/text_editor/3506.pdf?name=Paijanteen_taimenen_ja_jarvilohen_merkintatutkimus_2017

Rajala T. (toim.) 2018. Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelma. Pohjois- Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Raportteja 60/2018.

Saloniemi, I., Jokikokko, E., Kallio-Nyberg, I., Jutila, E. & Pasanen, P. 2004. Survival of reared and wild Atlantic salmon smolts: size matters more in bad years. ICES Journal of Marine Science 61, 782-787. https://doi.org/10.1016/j.icesjms.2004.03.032

Valtioneuvosto (2019) Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vesilaki. 27.5.2011/587. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587

Vesipuitedirektiivi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23.10.2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EUVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73). https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2000/60/oj?locale=fi

Viialainen, Matti. 2022. Kuntaselvityshenkilön raportti Palokin koskien ennallistamisesta. https://hiitolanjoki.fi/wp-content/uploads/2022/10/Raportti_Palokin_selvitys_2022.pdf

Vireillepanovaatimuksen allekirjoittajat

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON POHJOIS-KARJALAN PIIRI RY

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON ETELÄ-SAVON PIIRI RY

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON POHJOIS-SAVON PIIRI RY

HEINÄVEDEN LUONNONYSTÄVÄT RY

VAIKKOJOKI-JUOJÄRVI KALATALOUSALUE

SUVASVEDEN KALATALOUSALUE

ETELÄ-SAVON KALATALOUSKESKUS

ETELÄ-KARJALAN KALATALOUSKESKUS

MÄKELÄN OSAKASKUNTA

TUUSNIEMEN OSAKASKUNTA

UKONLAHDEN OSAKASKUNTA

POHJOIS-KARJALAN VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI RY

POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI RY

ETELÄ-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI RY

ETELÄ-KARJALAN VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI RY

PRO HEINÄVESI -KANSALAISLIIKE

SUOMEN LUONNONSUOJELULIIITTO RY

LUONTO-LIITTO RY

WWF SUOMI

VILLILOHI RY

VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYS VIRHO RY

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖ RY

KALATALOUDEN KESKUSLIITTO

HEINÄVEDENREITIN KALATALOUSALUE (lisätty allekirjoittajiin 31.3.2023)

Vireillepanovaatimuksesta lisätietoja antavat:

Anna Mustonen
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja
pohjois-karjala@sll.fi
0503365531

Marianne Valkama
Luonto-Liiton Virtavesiryhmän puheenjohtaja
virtavesiryhma@luontoliitto.fi
0400397163