Kommentti Joensuun kau­pun­gin­val­tuus­tol­le Palokista

• Palokin oleellinen ympäristökysymys on Heinäveden reitillä vaeltava järvitaimen, jonka luonnonvarainen kanta esiintyy vähäisissä määrin Heinäveden eteläosissa.
• Taimenen pelastamisella on kiire, mutta laitosten emokalastoja uhkaa nyt vesihome. Lopulta elinkierto täytyy turvata luonnonympäristössä, jossa vaelluskalojen tulevaisuus on entistä epävarmempi. Lohikalojen perimän heikentyminen on vähentänyt niiden kykyä selvitä ympäristömuutoksista, joita ilmastonmuutos pahentaa.
• Nälönvirta-mallin arvioidaan lisäävän taimenen tuotantoa, mutta Laurinvirta ei ole toiminut odotetusti, ja Nälönvirta tulisi muokatulle turvemaalle, jossa kiintoaines voi muodostaa uhan poikasille. Koskien vapauttamisen hyödyt on myös arvioitu paljon suuremmiksi.
• Virtavesien luontotyypit ovat Etelä-Suomessa lähes kauttaaltaan uhanalaisia. Lukuisat eliöryhmät ja luontotyypit voivat hyötyä koskien ennallistamisesta. Kun Heinäveden alueella on edelleen runsaasti luonnontilaisen kaltaista luontoa, ennallistamisella voisi sitoa yhteen merkittäviä luontokokonaisuuksia.
• Heinävedelle matkailu on merkittävä tulolähde. Nyt maankuntakaava käsittelee etenkin alueen liikenneyhteyksiä. Matkailun potentiaali on ollut esillä Matti Viialaisen johtamassa selvityksessä. Heinäveden kunta kannattaa koskien vapauttamista.
• Palokin koskien vapautusta on toivottu niiden patoamisesta lähtien, minkä voi todeta useista kommenttipuheenvuoroista. Turpiinin uusimisen myötä kosket olisivat kahlittuina vielä vuosikymmeniä.

Huomioita vaelluskaloista

Palokin alueella akuutein luonnonsuojelukysymys on Heinäveden reitin taimenen kohtalo. Viime vuosikymmenen kuluessa geneettisellä kartoituksella on todettu Vuoksen vesistössä elävän kaksi erillistä järvitaimenen kantaa, yksi Pielisjoen-Lieksanjoen alueella ja alkuperäinen Heinäveden reitillä vaeltava kanta. Jälkimmäinen on merkittävä, koska se on geneettisesti ainutkertainen, ja koska se edelleen elää luonnonvaraisena monista ympäristömuutoksista huolimatta (Piironen ym. 2016, 3; Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskusten esitelmä 1.2.2023).

Aikanaan Suomessa oli lähes sata vaelluskalakantoja omaavaa jokea, ja Vuoksen vesistön kaikilla reiteillä eli järvitaimenta. Kun Palokin voimalaitos valmistui Outokummun Keretin kaivoksen tarpeisiin, se katkoi taimenen vaelluksen Juojärven suunnalta ja hävitti Palokin kosket. Vuoksen taimenkantoja on sekoitettu istutuksin 1960-luvulta alkaen. Vuonna 2016 Luken ja Helsingin yliopiston selvityksessä todettiin kantojen erillisyys, ja että järvitaimenen kantojen säästämiseksi täytyy perustaa erillisiä emokalastoja ja luopua Vuoksen yhteisen taimenkannan viljelystä. Työryhmän mukaan ”Vuoksen vesistön erittäin uhanalaisten vaeltavien taimenkantojen säilyttäminen luontaisessa ympäristössään elinkelpoisena ja itsensä ylläpitävinä on ehdottomasti hoidon tärkein tavoite” (Piironen ym. 2016, 3; Takkunen ym. 2018, 8).

Luonnontieteissä monimuotoisuudetta mitataan kolmella osa-alueella, eli elinympäristöissä, lajeissa ja genetiikassa. Geneettinen monimuotoisuus on tärkeää, koska se kertoo lajien kyvystä sietää tauteja ja ympäristön muutoksia. Esimerkiksi Saimaan järvilohi on kokenut voimakkaan pullonkaulailmiön, eli lisääntyvien yksilöiden määrä on romahtanut rajusti, mikä tekee lohesta hyvin alttiin ongelmille, kuten nyt vesihomeelle ja ilmastonmuutokselle. Kun järvilohi on nyt aivan sukupuuton partaalla, lohikantojen risteytys on ollut eräs ratkaisu pelastaa edes osa Saimaan järvilohen geeneistä ja tuottaa Vuoksen vesistössä pärjäävä kanta (Piironen 2021, 13-15; Ympäristöhallinnon verkkopalvelu).

Yksilöiden määrää oleellisempi lukema on usein ns. efektiivinen eli tehollinen populaatiokoko, joka arvioi tutkittavaa populaatiota suhteessa ihannepopulaatioon. Mittaustapaa käytetään laajalti uhanalaisuusarvioissa, koska se huomioi erilaisia lajien selviytymiselle oleellisia tekijöitä. Lisääntyviä yksiöitä on kokonaispopulaatiosta vain vähän, ja efektiivisellä populaatiokoolla arvioidaan geneettisen vaihtelun menettämistä sukupolvien välillä. Aiemmin käytössä oli sääntö 50/500, jonka mukaan eläinpopulaatio voi säilyä elinvoimaisena, jos 50 yksilön efektiivinen populaatio vaihtaa geenejä 500 yksilön kanssa vähintään kerran sukupolvessa. Nyttemmin painotus on 100/1000 -säännössä, eli elinvoimaisten populaatioiden täytyisi olla suuria. (Frankham, Bradshaw & Brook 2014; Piironen 2016, 12; Virkkala 1995, 18).

Vuonna 2016 Heinäveden reitin järvitaimen arvioitiin jokseenkin vanhan 50/500 -arvion täyttäväksi. Mutta pienet populaatiot voivat menettää monimuotoisuuttaan nopeasti, eikä 100/1000 -säännön toteutumista olla lähelläkään. Nyt suuri uhka on vesihome, joka on hävittänyt viime aikoina emokalojen ikäluokkia Saimaan järvilohelta ja saimaannieriältä. Vaikka Heinäveden reitin taimenia on siirretty laitokselle, kantaa ei siellä ole voitu uusia luonnonkalojen vähyyden ja karanteenimääräysten vuoksi. Vesihome iskee kaloihin jossain määrin luonnossakin. Lisäksi alati paheneva ilmastonmuutos muokkaa vesistöjä, ja tuo lisärasitteita kylmään sopeutuneille lohikaloille. (Deinet ym. 2020, 9; Piironen ym. 2016, 3, 12; Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskusten esitelmä 1.2.2023; Vuori 2022; YLE:n uutinen 9.7.2023).

Esitetty kompromissi

Kun Laurinvirta-mallia esiteltiin, sen kerrottiin palavereissa olevan kokonaan uudenlainen ratkaisu. Keinotekoinen koskiympäristö, jollaista ei ole maailmalla yritetty. Ensimmäiset kutupesät nostivat toivetta järvilohen pelastumisesta. Vuosina 2021 ja 2022 sähkökalastuksissa havaittiin vain yksittäisiä poikasia, ja olemme kuulleet, että tämä vuosi on ollut kolmas epäonninen peräkkäin. Painotamme, ettei Laurinvirta ole ollut mikään menestystarina. Se ei ole toiminut läheskään riittävästi, ja kokonaisuuteen käytetyillä miljoonilla olisi saanut tehokkaammat ohitusuomat Pielisjokeen.

Nyt sähköyhtiö kutsuu sivuillaan Nälönvirtaa esittävän konsultin työtä puolueettomaksi ja voimalaitoksen purkua suosittelevaa virkamiestyötä tarkoituksenmukaisesti johdattavaksi. Nälönvirta-malliin liittyy kuitenkin edelleen epäselvyyksiä, emmekä ole nähneet Rambollin selvitystä tai mallin tarkkoja hahmotelmia. Sähköyhtiö kertoo sanallisesti ohitusuomasta, joka kulkisi Honkalahdesta Nälönjoelle. Vastaavia uomia on aiemmin esitetty, muttei suinkaan parhaina vaihtoehtoina. Eri tutkijat ovat aiemminkin todenneet koskien vapauttamisen olevan taimenelle paras ratkaisu. Kyse on elinympäristössään säilyneestä vaelluskalasta, joille patojen purun on todettu olevan tehokasta. (Pohjois-Karjalan sähkö 26.5.2023).

Nälönvirran esitetty virtaama on järvilohen kannalta erittäin alhainen, ja taimenelle malli voisi olla, riippuen toteutuksesta, edelleen osittainen vaelluseste. Virtaaman nosto voisi olla mahdollista, mutta Laurinvirran virtaama on ollut voimakas heikoin tuloksin. Oleellisia asioita ovat putouskorkeus ja kutupaikkojen pinta-ala, mutta viime kädessä ratkaisu olisi enemmän vesivoiman kuin vaelluskalan ehdoilla tehty ratkaisu. Kutualueissa saisi pinta-alaa, joskaan määrät eivät vielä palauttaisi taimenen elinvoimaisuutta. (ELY-keskus 2023, 11).

Painotamme myös, että etenkin Suomen purotaimenkannat ovat kärsineet merkittävästi ojituksista. Heinäveden kunnasta vain noin kymmenen prosenttia on turvemaata, ja silti Nälönvirta osoitettaisiin alueen harvojen ojitettujen soiden läpi. Uoma voi sijaintinsa puolesta olla toteutettavissa vähällä vaivalla, ja palauttaa osin vaellusyhteyksiä, mutta sama sijainti omaa riskejä ravinteiden huuhtoutumisesta kutualueelle. Liete on ennenkin ollut vaarallista taimenen poikasille, joten Nälönvirta-mallissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota sijainnin riskialttiuteen. (Kauppinen 2019, 268-271; Turunen ym. 2019, 37-40).

Ennallistamisen potentiaali

Patojen purusta on paljon kokemusta. Yhdysvalloissa on purettu hieman yli 2000 patoa vuodesta 1912 alkaen, ja niistä 65 purettiin viime vuonna. Nyt meneillään oleva Klamath-joen ennallistaminen on historiallisen suuri projekti, johon budjettia on varattu 450 miljoonaa dollaria. Ranskassa on aloitettu Sélune-joen suurten patojen purkaminen. Suomessa on vasta tehty ensimmäisiä purkuja, ja vaikka Palokin vapauttaminen olisi valtakunnallisesti valtava työ aiempaan verrattuna, se ei olisi kansainvälisessä mittakaavassa suuri. (American Rivers American Rivers -järjestön sivusto; The Conversation 12.7.2023; The Freshwater Blog 20.7.2019).

Verrattain huonosti esillä ollut asia ollut Heinäveden alueen sopivuus ennallistamiseen. Vesistökunnostukset lähtevät valuma-aluekunnostuksesta, joka voi tuoda suuria kustannuksia. Tarkkoja selvityksiä tästä ei ole tehty, joskaan emme usko, että kunnostuksen tarpeen olisi suuri. Heinävedellä on lopulta vähän turvemaita, ja osa Palokin vesistöihin rajautuvista soista on yhä luonnontilaisia. Kunnan vesistöt ovat osin erinomaisessa kunnossa. Metsätalouden jälkiä on runsaasti, mutta tiedämme, että osa Palokin rantametsistä on säästynyt iäkkäinä ja lajistoltaan arvokkaina. Karttoihin merkityt ojitukset ovat verrattain pienillä alueilla, ja kunnan eteläpuolella on myös huomattavan suuria luonnontilaisen kaltaisia metsäalueita.

Huolella toteutettuna kunnassa olisi nähdäksemme merkittävää potentiaalia luontomatkailulle. Meneillään olevassa maakuntakaavaprosessissa onkin pontevasti painottunut matkailun merkitys Heinävedelle, ja samaten liikenneyhteydet ovat voimakkaasti olleet esillä. Matkailun potentiaalia onkin ajateltu Matti Viialaisen selvityksessä (Viialainen ja Hiitolanjoen Voima Oy 2022, 36, 37). Heinäveden pohjoisosissa on jo luostarit, vaellusreitti, retkikohteenakin viehättävä Varissuo ja luostarivaellusreitti, sekä pienimuotoista museotoimintaa. Jos Palokin kosket vapautuisivat, kosket olisivat käytössä melontaan. Palokin koskien tapausta on käsitelty paljonkin elinkeinokysymyksenä, joka ei ympäristöjärjestöissä ole herättänyt porua, sillä luonnolle koskien vapautus olisi paras ratkaisu.

Jokiluonto on virtavesien verkostoa, ja virtavedet ovat Etelä-Suomessa laajalti olleet talouskäytössä. Virtavesiluonnon tilanne on nykyään Lapin ulkopuolella huono (Ympäristöhallinnon verkkopalvelu). Jokien varsilla on tavallisesti useita erilaisia luontotyyppejä kuten metsiä ja luhtia. Koskien ennallistamisen potentiaali on merkittävä toki vaelluskaloille, mutta myös virtavesien linnuille, hyönteisille, äyriäisille ja kasveille. Kyse on kokonaisuuksista, joita ei vielä Nälönvirralla voi vielä tavoittaa.

Yleisesti

Palokin vapauttamista koskevissa keskusteluissa on noussut esiin, että turpiinin uusiminen lisää voimalan käyttöikää vuosikymmeniksi. Ilmastonmuutos, sekä historiallinen ja tuleva maankäyttö uhkaavat jo nyt vesistöjä, sekä niiden vaelluskaloja. Geneettisesti heikentyneet kannat kestävät haasteita aiempaa heikommin. Pidämme hyvin epävarmana, että Nälönvirta toimisi, kun Laurinvirtakaan ei ole tuottanut alun jälkeen tulosta. Painotamme, ettei sähköntuotannon ehdoilla tapahtuvaa taimenen pientä poikastuotantoa voida pitää ekologisesti hyvänä ratkaisuna.

Suomessa monet vaelluskalakantojen palauttamiseen liittyvät toimet on tehty sähköntuotannon ehdoilla. Helikopterikuljetukset vaellusesteiden yli, ja Laurinvirran kaltainen kompromissi ovat nekin tulleet kalliiksi. Nyt Saimaan järvilohen pelastaminen sukupuutolta vaatii suuria ponnisteluja, ja monet muut vaelluskalat uhkaavat seurata perässä. Perimältään heikentyneiden vaelluskalojen pelastaminen joka tapauksessa maksaa paljon, mutta miljoonia ei tule käyttää sukupuuton pitkittämiseen vaan ainutlaatuisten kantojen pelastamiseen. Painotamme, että vaelluskalakysymyksissä tarvitaan kauaskatseisia ja tehokkaita ratkaisuja. Saimaan järvilohen ongelmia tuskin ratkottaisiin Palokissa, mutta alueen vapaat kosket voisivat olla tarpeellinen apu sukupuuton estämisessä ja kannan palauttamisessa.

On totta, että kalastusrajoituksia täytyy uusia, eikä Palokin koskien vapauttamisen jälkeenkään järvitaimeneen keskittyvää kalastusta voisi aloittaa suuressa mittakaavassa vuosiin. Jos Palokin koskien vapautus hoidetaan kuitenkin ammattimaisesti, järvitaimenkannalla on mahdollisuus palautua tehokkaasti. Vapaiden koskien ympärillä elpyisi myös muu virtavesiluonto, joka on Etelä-Suomessa laajalti uhanalaista. Emme myöskään näe matkailun tai elinkeinojen paranevan Nälönvirta-ratkaisulla. Kosket ovat itsessään vetonaula, joiden luo ihmiset hakeutuvat.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.
Joensuun seudun luonnonystävät ry.

Lähdeluettelo

• American Rivers järjestön sivusto. ”Restoring damaged rivers”
  https://www.americanrivers.org/threats solutions/restoringdamaged river s/ Noudettu 1.10.2023.
• The Conversation 12.7.2023. “Removing dams from the Klamath River is a step toward justice for Native Americans in Northern California”.
  https://theconversation.com/removing-dams-from-the-klamath-river-is-a-step-toward-justice-for-native-americans-in-northern-california-196472 Noudettu 1.10.2023.
• The Freshwater Blog 20.6.2023. “Europe’s largest dam removal project underway on the Sélune River in France”.
  https://freshwaterblog.net/2019/06/20/europes-largest-dam-removal-project-underway-on-the-selune-river-in-france/ Noudettu 1.10.2023.
• Deinet ym. 2020. The Living Planet Index (LPI) for migratory freshwater fish Technical Report. World Fish Migration Foundation, The Netherlands.
  https://worldfishmigrationfoundation.com/wp content/uploads/2020/07/LPI_report_2020.pdf
• Ely-keskus 2023. ”Palokin koskireitin ja vesivoimalaitoksen kalataloudelliset kehittämismahdollisuudet”. Pohjois Savon elinkeino –, liikenne ja ympäristökeskus.
• Frankham, Bradshaw & Brook 2014. Genetics in conservation management: Revised recommendations for the 50/500 rules, Red List criteria and population viability analyses. Biological Conservation 170: 56–63.
• Kauppinen, Juha 2019. Monimuotoisuus. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki.
• Piironen ym. 2016. ”Vuoksen vesistön ja Mäntyharjun reitin taimenkantojen geneettinen kar-toitus”. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7 / 2016. Luonnonvarakeskus.
  https://jukuri.luke.fi/handle/10024/532051
• Piironen, Jorma; Turunen, Timo (Toim.) 2021. Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, raportteja 63/2021
  https://www.doria.fi/handle/10024/182830
• Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskusten esitelmä 1.2.2023.
• Pohjois-Karjalan Sähkö 26.5. 2023. ”Nälönvirta-malli mahdollistaa taimenen elinolojen parantamisen Palokissa”. Tiedote.
  https://www.pks.fi/uutiset/nalonvirta-malli-mahdollistaa-taimenen-elinolojen-parantamisen-palokissa/ Noudettu 1.10.2023.
• Takkunen ym. 2018. ”Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelma”. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, raportteja 60 / 2018. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. https://www.doria.fi/handle/10024/165202
• Turunen ym. 2019. ”Kiintoaineen eroosio ja sedimentaatio virtavesissä – luonnollisesta prosessista virtavesien ongelmaksi”. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46 / 2019. Suomen ympäristökeskus SYKE, Suomen vesikeskus. https://helda.helsinki.fi/items/ee5f20a9-e7c6-4df7-88dd-3debe329b574
• Viialainen & Hiitolanjoen Voima Oy 2022. ”Kuntaselvityshenkilön raportti Palokin koskien ennallistamisesta”.
  https://hiitolanjoki.fi/wp-content/uploads/2022/10/Raportti_Palokin_selvi-tys_2022.pdf
• Virkkala, Raimo 1995. ”Metsien suojelualueverkon rakenne ja kehittämistarpeet – ekologinen lähestymistapa”. Suomen ympäristö 16. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
  http://hdl.handle.net/10138/174346
• Vuori, Kari-Matti 2022. ”Ilmastonmuutos ja humus haastavat vesien tila-arvioinnin”. Tieteessä Tapahtuu, 40 (5).
  https://journal.fi/tt/article/view/122941
• Ylen verkkosivusto 9.7.2023. ”Outo tauti tappaa Saimaan uhanalaisia lohikaloja: järvilohta ja saimaannieriää uhkaa jopa sukupuutto.
  https://yle.fi/a/74-20040137 Noudettu 1.10.2023.
• Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. ”Geneettinen monimuotoisuus”.
  https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/geneettinen-monimuotoisuus Noudettu 1.10.2023.
• Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. ”Sisävesi- ja rantaluontotyyppien uhanalaisuus”.
  https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyp-pien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/sisavedet-ja-rannat Noudettu 1.10.2023