Muistutus Neovan Ketveleensuon ympäristölupahakemukseen

Lausunnot 16.4.2024

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri vastustaa Neova Oy:n suunnitelmia avata Lieksan Ketveleensuolle uusi turvetuotantoalue. Toteutuessaan hanke uhkaisi suoluonnon lisäksi Pudasjoen harjuskantaa sekä sen alapuolisten vesistöjen tilaa.

Itä-Suomen aluehallintovirasto
ymparistolupa.ita@avi.fi
ISAVI/11997/2023

Asia: Ketveleensuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Lieksa

Muistuttaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry

Vaatimus

Hakemus on hylättävä ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena

Hankealueen kuvaus ja maakuntakaava

Neova Oy hakee ympäristölupaa Ketveleensuon ottamiseksi turvetuotantokäyttöön. Turvetuotantoalue tulisi olemaan kokonaisuudessaan 52 hehtaaria, sisältäen 5.5 hehtaarin auma-alueet. Kuntoonpano- sekä tuotantovaiheineen alueen käyttö kestäisi noin vuoteen 2060 ja kuormittaisi tuotantoalueen alapuolisia vesistöjä huomattavasti ja pitkäkestoisesti.

Ketveleensuo on osoitettu maakuntakaavassa turvetuotannon kannalta tärkeäksi alueeksi (tu)-merkinnällä. Ketveleensuo sijoittuu Ruunaan-Lieksanjoen alueelle, joka on maakuntakaavassa matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealuetta. Suunnittelumääräyksen mukaan on yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota luontomatkailun, matkailuelinkeinojen ja vapaa-ajantoimintojen kehittämiseen. Ketveleensuon käyttöönotto turvetuotantoalueena on vastoin maakuntakaavan tavoitteita, koska se uhkaa Lieksanjoen melontareitistön vesistöä sekä Pudasjoessa luontaisesti elävää harjuskantaa.

Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 2075/2023 maakuntakaavasta kuusi turvetuotantovarausta riittämättömiin selvityksiin perustuen. Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry haki valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta kaavaan jäljellejääneiden turvetuotantomerkintöjen poistamiseksi kaavasta (liite 1). Valituslupa on tällä hetkellä käsittelyssä. Myös maakuntakaavan selostuksessa nostetaan esiin, kuinka Pohjois-Karjalan soista on tutkittu vain noin kolmasosa, joten myös tutkimattomia soita on osoitettu maakuntakaavassa turvetuotantoalueiksi (Pohjois-Karjala 2023 s. 93).

Näin ollen ei voida katsoa, että luonnonsuojelulain 13. pykälän 4. momentin mukaisesti turvetuotantoon osoitettujen alueiden luonnonarvot olisi otettu riittävällä laajuudella huomioon turvetuotantoa ohjaavassa maakuntakaavassa.

Vaatimuksen perustelut

Hankkeen vaikutus vesistöihin

Hankkeessa turvetuotantoalueen vedet johdettaisiin pintavalutuskentän kautta Ketveleenpuroon ja siitä eteenpäin Joutenjärven kautta Pudasjokeen ja Pudasjärveen. Pudasjoki on Lieksa-Ruunaan strategisessa yleiskaavassa 2040+ merkitty arvokkaaksi pienvedeksi. Ketveleenpuro on luokittelematon puro, joka yhdistää tuotantoalueelta lähtevää laskuojaa Joutenjärven kautta Pudasjokeen.

Ketveleenpuro on vaihtelevasti virtaava puro, jossa esiintyy luontaista mutkittelua ja uomassa kiviä. Puronreunametsät ovat eri-ikäisrakenteisia koivuvaltaisia sekametsiä. Metsissä on runsaasti, noin 10 m3/ha, eri lahoasteista lahopuuta ja uhanalaisia lajeja. Koko Ketveleenpuron matkalla on runsaasti uhanalaista takkuhankajäkälää (Evernia divaricata, VU), myös raidankeuhkojäkälää (Lobaria pulmonaria, NT) löytyi. (Kartoitusraportti 2023, liite 2).

Ketveleensuon eteläpuolella ja selvitysalueen eteläosissa sijaitseva Mäenaluspuro sekä sen alajuoksulla virtaava luonnontilainen Kylmäpuro, joka päättyy Kylmänpuronniityn kautta Pudasjokeen, kuuluvat Havumetsävyöhykkeen purojen ja pikkujokien luontotyyppiin (EN). Kartoituksen perusteella Mäenaluspuro on pääosin luonnontilainen, paikoin voimakkaasti mutkitteleva ja vaihtelevasti virtaava puro, jonka uomassa runsaasti lahopuuta. Rantavyöhykkeellä esiintyy runsaasti myös pystyyn kuollutta puustoa. Uomassa ei näy ruoppauksen merkkejä, mutta koska uomaan on alajuoksulla vedetty runsaasti ojia, sen ranta-alue on luokiteltu suomuuttumaksi, tarkemmin ruohoiseksi sararämemuuttumaksi (liite 2 kartoitusraportti 2023). Vaikka lupahakemuksen suunnitelmissa turvetuotannon purkuvedet on tarkoitus johtaa kohti pohjoista Ketveleenpuron kautta, on erityisesti ylivirtauksen sattuessa luultavaa, että purkuvesillä on vaikutuksia myös Mäenaluspuroon.

Hakemuksen mukaan Ketveleensuolta johdettavat kuivatusvedet sekoittuvat poikkeuksellisen suuriin vesimääriin heti Joutenjärvessä, ennen kalataloudellisesti arvokasta Pudasjokea. Tehokkaan laimentumisen vuoksi Ketveleensuon kuivatusvedet eivät hakijan mukaan aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia veden laatuun tai kalastoon missään purkuvesistöjen osassa. Tosiasiassa vain pieni osa Lieksanjoen yläpuolisen valuma-alueen vedestä kulkee Pudasjoen kautta, päävirtaaman kulkiessa Rekusenjärven ja Naarajoen kautta Pankajärveen.

Purkuvedet johtuvat Pudasjokea pitkin Pudasjärveen, joka on osa Pankajärveä. Pankajärven ekologinen tila on määritelty hyväksi ja biologisten sekä fysikaaliskemiallisten muuttujien tila on erinomainen. Toteutuessaan Ketveleensuon turvetuotantoalue uhkaa Pankajärven hyvää ekologista tilaa ja hanke vaarantaa vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa esitettyjen tilatavoitteiden saavuttamisen. Fysikaalis-kemiallisista tekijöistä kokonaisfosfori- (16,67 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus (258 μg/l) kuvaavat erinomaista tilaa. Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa 2022-2027 todetaan, että tavoitteiden saavuttamiseksi Pielisen reitillä tarvitaan kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä kattavasti. (ELY-keskus 2022).

Pankajärveltä vedet purkautuvat eteenpäin Lieksanjokeen. Lieksanjoki on yksi kansallisen kalatiestrategian kärkihankkeista, joilla tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalojemme elinvoimaisuuden vahvistaminen ja vaellusyhteyden palauttaminen. Lieksanjoessa on järvilohta ja järvitaimenta sekä luontaisesti lisääntyvä harjuskanta. Purkureitillä on myös Natura-vesistöihin kuuluva Reposuo- Kalliolahdensuo (Natura -tunnus FI0700028), SAC/SPA-alueet.

Uutena turvetuotantoalueena hankkeella voi olla perustamisvaiheessa ennalta-arvaamattomia vaikutuksia. Kuntoonpanovaiheessa vesistöihin kohdistuva kuormitus on luvanhakijan arvion mukaan huomattava (62-81 % vesistön kokonaiskuormituksesta). Hakemuksen perusteella tuotantovaiheessa turvetuotantoalueen käyttöönotto noin kaksinkertaistaa vesistöihin kohdistuvan kuormituksen. On kyseenalaista kestääkö hyvin herkäksi todettu Pudasjoki tämänkaltaisia päästöpiikkejä.

Hakemuksessa luetellut vesiensuojelukeinot (pintavalutuskenttä) ovat riittämättömiä varmistamaan, etteivät laskuvedet uhkaa turvetuotannon alaista vesiluontoa. Pudasjoen osalta lajien herkkyys on arvioitu erityisen suureksi. Pintavalutuskenttien teho erityisesti humuksen vähentämisessä on kiistanalainen, eivätkä ne vähennä tarpeeksi myöskään turvetuotannon muita päästöjä. (Liukkonen 2013).

Kenttäkerroksen kasvillisuuden sekä runsaasti vettä pidättävän rahkasammalvaltaisen pohjakerroksen poistossa suo menettää kykynsä tasoittaa tulvavesiä, joten turvetuotantoalueet ovat alttiita suurille sademäärille ja vaihteleville sääolosuhteille. Ilmastonmuutoksen myötä odotettavissa on entistä enemmän ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateita, jotka voivat aiheuttaa lisää ylivirtausta ja ravinne- ja humusainevalumapiikkejä turvetuotantoalueilta alapuolisiin vesistöihin.

Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, että toiminnasta ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Tämä arvioidaan ottaen huomioon vastaanottavan vesistön pilaantumisriskit sekä toiminnan sijoituspaikka. Ympäristönsuojelulain ja vesienhoidon sekä merenhoidon järjestämisestä annetun lain perusteella noudatetaan vesipolitiikan puitedirektiiviä, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristölupaa ei myönnetä toimenpiteelle, joka huonontaisi pintavesien tilaa jonkin laadullisen tilaluokan osalta (Korkein hallinto-oikeus: päätös 2019:166, 19.12.2019/6070).

Hankkeen vaikutus kalastoon

Pudasjoen herkkyys ympäristövaikutuksille, erityisesti lajiston osalta, on arvioitu erittäin suureksi. Joessa on luontaisesti lisääntyvä harjuskanta, ja on todennäköistä, että siellä elää myös jonkin verran järvilohia ja taimenia. Nämä lajit saattavat käyttää jokialuetta vaellusreittinä järvialueiden ja Lieksanjoen yläosien välillä. Vaikutusten arvioinnissa on paljon epävarmuuksia, sillä tarkkaa tietoa Pudasjoen harjuksen elinympäristöistä, kutualueista ja muiden lohikalojen esiintymisestä ei ole saatavilla. Voidaan kuitenkin pitää varmana, ettei turvetuotantoalueen avaamisen negatiivista vaikutusta vesistön vaelluskalakantoihin voida estää.

Turvemailta peräisin olevien kiintoaine- ja humuskuormituksen, mukaan lukien niihin sitoutuneen raudan, on todettu merkittävästi vaikuttavan lohikalojen lisääntymisen onnistumiseen heikentämällä mätimunien kehittymistä (Laine ym. 2001). Lisäksi turpeesta huuhtoutuvat humushapot happamoittavat vesiä, mikä on epäedullista lohikaloille.

Pankajärveltä purkuvedet purkautuvat eteenpäin Lieksanjokeen, joka on yksi kansallisen kalatiestrategian kärkihankkeista, joilla tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalojemme, järvilohen ja järvitaimenen, elinvoimaisuuden vahvistaminen ja vaellusyhteyden palauttaminen.”Ympäristönsuojelulain 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijaitseville luonnonarvoille.” Lieksanjoki on Pielisjoen ja Ala-Koitajoen ohella tärkeimpiä kohteita äärimmäisen uhanalaisen (CR) järvilohen luontaisen lisääntymisen palauttamisen sekä esimerkiksi emokalapyynnin kannalta. (Piiroinen 2021). Monet toimijat kuten Lieksan kaupunki ovat panostaneet huomattavasti rahaa uhanalaisten vaelluskalakantojen palauttamiseksi vesistöön. Ketveleensuon turvetuotantoalue uhkaisi toteutuessaan tätä työtä.

Lisäksi Lieksanjoen on havaittu kivisimppua (Cottus gobio), joka on EU:n luontodirektiivin 2 liitteessä mainittu laji, jonka suotuisa suojelutaso on pyrittävä säilyttämään tai palauttamaan.

Hankkeen vaikutus alueen luonnontilaan

Ketveleensuon käyttöönotto turvetuotantoon uhkaa useita silmälläpidettäviä ja vaarantuneita lajeja ja elinympäristöjä. Sekä vapaaehtoisten ammattilaisten toteuttamissa kartoituksissa että Neovan Sitowiseltä tilaamassa selvityksessä on erityisesti suon pohjoispuoliskon ojittamattomilta alueilta löydetty uhanalaisia ja vaarantuneita luontotyyppejä ja lajeja. Hakijan toimittamien tietojen mukaan selvitysalueen pohjoispuoliskolla ojittamattomat nevaosat ovat pääosin säilyttäneet rimpinevoille tyypillisen kasvillisuusrakenteen ja maastoselvityksen kuivan ajankohdan huomioiden ojittamattomassa vastaanottajaosassa on yhä runsaasti avovetisiä rimpiä. Laajemmassa tarkastelussa avosuota ympäröivät ojitukset eivät ole tyrehdyttäneet tehokkaasti veden virtausta suon keskiosiin, jonka vuoksi heikkoon minerotrofiaan viittaavaa lajistoa esiintyy alueella yleisesti. Ojat ovat avosuon ympäristössä myös enimmäkseen umpeenkasvaneita ja osassa ojitusalueitakin luonnontilan heikkeneminen ja muutos alkuperäisestä voidaan arvioida vähäiseksi. (Sitowise 2024).

Selvitysalueen pohjoispuolen ojittamattomissa osissa esiintyy luonnontilansa enimmäkseen säilyttänyttä rimpinevaa ja rimpinevarämettä (Etelä-Suomi: VU-EN) ja Mäenaluspuron ympäristössä varsinaista sararämettä (Etelä-Suomi: EN) ja tupasvillarämettä (Etelä-Suomi: VU). (Sitowise 2024). Suokokonaisuutta on syytä tarkastella lupaa myönnettäessä myös topografisena kokonaisuutena. Suon vesitalouden muuttaminen kuivattamalla vaikuttaa koko suoaltaan vesitalouteen. Ympäristölupaa ei tule myöntää hankkeelle, joka toteutuessaan uhkaa myös suon ojittamattomien osien luonnontilansa säilyttäneitä alueita.

Alueet, joilla on havaittu keski- ja runsasravinteisilla eli keski- ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla esiintyvää kasvillisuutta, kuten siniheinää tai katajaa, voivat mahdollisesti olla ojituksen muuttamia entisiä lettorämeitä tai muita runsasravinteisia suotyyppejä. Ketveleenpuron varressa on eri-ikäisrakenteista koivuvaltaista puustoa ja runsaasti lahopuuta sekä myös korpisuutta, mm. ruohokorpea, jossa esiintyy mesotrofisia putkilokasvilajeja. Keski- ja runsasravinteisuutta ilmaisevan kasvillisuuden säilyminen osoittaa, että kyseisellä alueella on ennallistamispotentiaalia. Letot ovat ovat suoluontotyypeistä monimuotoisimpia ja erityisesti Etelä-Suomessa harvinaisimpia (Rehell 2021; Suomen ympäristökeskus 2021).

Jäkälälajeista mainittavia Ketveleenpuron varressa ovat erittäin runsas uhanalainen takkuhankajäkälä (Evernia divaricata, VU) sekä raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria, NT) (Kartoitus 2023, liite 2). Ketveleensuon laidassa kuivahkon ja kuivan kankaan talousmetsissä on ollut silmiinpistävän vahvaa palodynamiikkaa, ja siitä merkkinä runsaasti palokantoja ja kelomaapuuta, joissa uhanalaisia lajeja, mm. ryväsjäkälää (Hertelidia botryosa, VU, hongantorvijäkälää (Cladonia parasitica, VU) ja kelohurmejäkälää (Ramboldia elabens, RT/3b). Vaikka turvetuotanto ei tuhoaisikaan uhanalaisten jäkälien esiintymiä itse suolla, jäkälien tiedetään olevan herkkiä pölylaskeumille (Farmer 1993), joten tuotantoalueelta lähiympäristöön leviävä turvepöly heikentää uhanalaisten jäkälien elinolosuhteita.

Suunnitellun turvetuotantoalueen sisällä ja lähialueilla havaituista jäkälistä ja sammalista uhanalaiset ovat luonnonsuojeluasetuksen lajeja. Kantoraippasammal on myös kansainvälinen vastuulaji ja lahokaviosammal koko maassa rauhoitettu direktiivilaji (II-liite). Silmälläpidettävä ja suolla runsas jauhehankajäkälä on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lisäksi monet havaituista lajeista ovat huomioitu valtakunnallisessa SUMI-hankkeessa luonnonsuojelualueverkostosuunnittelun kannalta oleellisina lajeina. (Liite 3).

Hakijan tilaamien selvitysten lisäksi alueella olisi pitänyt tehdä myös sammalselvitykset erityisesti osilla, jossa esiintyy meso-eutrofista putkilokasvilajistoa uhanalaisten sammallajien mahdollisen esiintymien arvioimiseksi. Luontoselvityksistä puuttuvat myös kokonaan selkärangattomien eläinten kartoitukset, erityisesti soilla tärkeät perhos- ja korentoselvitykset. Lisäksi jokiympäristön muutoksille herkkien virtavesiselkärangattomien esiintymistä ei ole kartoitettu, vaikka Lieksanjoelta on löytöjä mm. äärimmäisen uhanalaisesta petosurviaisesta (Raptobaetopus tenellus (CR; Erityisesti suojeltavat lajit; Kiireellisesti suojeltavat lajit) sekä rauhoitetusta kirjojokikorennosta Ophiogomphus cecilia. Kirjojokikorento kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Litteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua ja niiden lisääntymis-, lepo- ja ruokailuympäristöjen heikentäminen on kiellettyä. Liitteessä II luetelluille lajeille edellytetään erityisten suojelualueiden osoittamista (Natura 2000 -verkosto). Kirjojokikorento suosii lisääntymispaikkanaan pienten jokien ja leveiden purojen koskikohtia ja niiden kaltaisia virtapaikkoja, koska toukat tarvitsevat hapekasta vettä (laji.fi). Lajin elinympäristön muutosten riskien osalta on esimerkiksi Sodankylä Viiankiaavan aluetta kartoitettaessa todettu, että ‘lähtökohtaisesti olisi varmistettava, että alueellinen maankäyttö ei aiheuta pitkäaikaisia muutoksia veden virtaukseen, tilavuus- ja ravinnepitoisuuksiin eikä lisää haitallisten yhdisteiden vapautumista tai kulkeutumisriskiä tunnetun populaation elinympäristön yläpuoliseen vesistöjärjestelmään (Albus Luontopalvelut 2018).

Yhdistyksen arvion mukaan hankkeen pölyhaitoilla on merkittäviä vaikutuksia pienvesiin sekä alueen lähistön luonnonoloille. Tuotannosta vapautuva turvepöly aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia lähialueen luontotyyppeihin ja eliölajistoon. Tutkimusten perusteella kasvillisuus kärsii mitä todennäköisimmin turvepölystä samoilla mekanismeilla kuin muun pölyaineksen laskeumassa: kasvu, lehtibiomassa ja siementuotanto vähenevät sekä hengitysaineenvaihdunta heikkenee.

Eliölajeista jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille, joten ne lienevät herkimpiä myös turvepölylle, joka vaikuttaa epifyytteihin mekaanisesti ja kemiallisestikin. Monet pienet rupijäkälät peittyvät helposti pölyyn ja niiden leväosakkaan yhteyttäminen heikkenee. Epifyytit ovat sadeveden ja sen mukana runkoa ja oksia myöten valuvien ravinteiden varassa. Turvepölyn happamoittava vaikutus heikentäisi myös lajiston kuntoa. Jäkälälajistossa mahdollisesti tapahtuvat muutokset heijastuvat myös niiden elinympäristöjen kuten boreaalisten luonnonmetsien tai puustoisten soiden monimuotoisuuden vähenemiseen.

Hankkeen vaikutukset linnustoon

Hakijan toimittamat linnustoselvitykset on tehty kiireessä kasvillisuusselvityksen ohessa ja ne ovat aivan riittämättömät. Linnustoselvitykseen käytetyssä ajassa ei ole mahdollista saada kattavaa kuvaa alueen linnustosta, eikä hakijan toimittaman selvitysten perusteella ole mahdollista arvioida alueen arvoa linnustolle. Hakijan selvityksessä alueella havaittiin EU:n lintudirektiivin lajiluettelossa I mainittu teeri (Lyrurus tetrix, DI). Kokeneiden luontokartoittajien tekemässä selvityksessä syksyllä 2023 alueella havaittiin lisäksi närhi (NT) ja EU:n direktiivilajit riekko (VU), suopöllö ja palokärki (Kartoitusraportti 2023, liite 2)

Hankkeen vaikutukset ilmastoon

Maakuntakaava 2040:n 1. vaiheen kaavaselostuksessa todetaan, että taustalla ovat ilmastotavoitteet, joiden myötä polttoturpeen käytöstä ollaan alun perin luopumassa, sekä luonnon monimuotoisuus- ja vesiensuojelukysymykset, erityisesti turvetuotannon ja arvokkaiden soiden osalta. (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2023).

Aktiivihiilituotannon ympäristöhaitat ovat samanlaisia kuin turpeenoton energiakäytössä. Turpeennosto ja aktiivihiilituotanto ovat ristiriidassa alueidenkäyttötavoitteiden mukaisen uusiutuvan energiantuotannon lisäämistavoitteiden kanssa. Ketveleensuolle suunniteltu uusi turpeennosto- ja turvetuotantoalueen ympäristölupa on ristiriidassa maakuntakaavan luontomatkailun, matkailuelinkeinojen edistämisen ja ilmastotavoitteiden kanssa.

Lopuksi

Ylläolevaan vedoten esitämme, ettei Ketveleensuon turvetuotantoalueelle myönnetä ympäristölupaa. Ketveleensuo sijoittuu Lieksa-Ruunaa strategisen yleiskaavan alueelle. Lieksan kaupunki tukee maakunnan ilmasto- ja energiaohjelman 2030:n asettamia tavoitteita, että turpeen energiakäytöstä luovutaan maakunnassa vuoteen 2030 mennessä. Ketveleensuon aluetta olisi syytä kehittää osana Ruunaan retkeilyalueeseen liittyvää virkistyskäyttöä ja luontomatkailua. Lisäksi Ketveleensuon ojitettujen osien ennallistaminen tukisi sekä Ruunaan retkeilyalueen toimintoja että Lieksanjoen uhanalaisten vaelluskalakantojen palauttamistoimia. Tämä tukisi myös sekä Lieksan kaupungin että maakuntaliiton asettamia tulevaisuuden kehittämistavoitteita paremmin kuin turvetuotanto.

Joensuussa 12.4.2024

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry.

Lähteet

Albus Luontopalvelut OY 2018: Kirjojokikorennon (Ophiogomphus cecilia) esiintyminen ja elinvoimaisuus Sodankylän Viiankiaapaa reunustavissa joissa kesällä 2018 Raportti AA Sakatti Mining Oy:lle 15.11.2018 [päivitetty 20.02.2019]

ELY-keskus 2022: 9.2.1 Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi ja arvio toimien riittävyydestä eri osa-alueilla. Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpidesuunnitelma 2022-2027. eTpo. ELY-keskus. Luettu 28.3.2024. https://www.etpo.fi/fi/pohjois-karjala/osa-ii/9/9-2/9-2-1/

Farmer, A.M. 1993: The effects of dust on vegetation – a review. Environmental Pollution 79: 63-75.

Laine, A., Heikkinen K. & Sutela T. 2001: Incubation success of brown trout (Salmo trutta) eggs in boreal humic rivers affected by peatland drainage. Archiv für Hydrobiologie, pp.289-305. https://doi.org/10.1127/archiv-hydrobiol/150/2001/289

Liukkonen, H. 2014: Turvetuotantoalueiden pintavalutuskenttien toimivuus Saarijärven reitillä. Opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Luettu 1.4.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/81064

Piironen, J. 2021: Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 63:2021. Luettu 23.3.2024. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182830/Raportteja%2063%202021%20Saimaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2021: Maakuntakaava2040. Kaavaselostus. Julkaisu 201. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Luettu 20.3.2024. https://pohjois-karjala.fi/wp-content/uploads/2022/03/Maakuntakaava-2040-Kaavaselostus.pdf

Rehell, S. 2021: Lettojen esiintyminen ja ennallistamismahdollisuudet. Powerpoint-esitys. Suomen ympäristökeskus Luettu 1.4.2024. https://www.syke.fi/download/noname/%7BBEDC0D98-C46A-4382-8BE9-73B1ADF848D7%7D/171535

Sitowise 2024: Ketveleensuo, Lieksa. Luontotyyppi-, kasvillisuus- ja linnustoselvitys. Sitowise.

Suomen ympäristökeskus (2021): Arvokkaita lettosoita inventoidaan. Suomen ympäristökeskus. Luettu 1.4.2024. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Arvokkaita_lettosoita_inventoidaan(60915)