Mielipide: Ilmastokriisiä ei voi ratkaista luontokatoa lisäämällä

Karjalaisessa 7.6. julkaistussa kirjoituksessaan Veli Sorsa ihmetteli, kuinka tiukasti suojeltu viitasammakko sekä erittelemätön erittäin uhanalainen lintulaji voivat uhata Kyyrönsuolle suunniteltua teollisen mittakaavan aurinkovoimalan toteutumista. Tarkalleen ottaen lajit eivät uhkaa koko hankkeen toteutumista, mutta luultavasti vaikuttavat kyllä sen laajuuteen ja toteuttamiseen.

Kyyrönsuo on esimerkki miten teollisen mittakaavan uusiutuvan energian hankkeisiin liittyy niiden luontovaikutukset vaikutusten minimointi. Vaikka uusiutuva energia on sinällään kannattavaa, ei siirtymä pois fossiilisista voi tarkoittaa luontokadon kiihdyttämistä. Uusiutuvan energian tuotantolaitokset tulee sijoittaa tarkasti niin, etteivät ne uhkaa jo valmiiksi uhanalaisia lajeja, pirsto metsäalueita tai vaaranna metsien hiilinieluja ja -varastoja.

Erityisesti viitasammakon suojelu tuntuu kirjoittajaa ihmetyttävän – onhan laji todettu elinvoimaiseksi. Laji on ns. direktiivilaji, joten se on todettu “Euroopan yhteisön tärkeänä pidetyksi lajiksi”, jonka suojelusta säädetään EU:n luontodirektiivissä. Useat viitasammakon elinympäristöt ovat uhanalaisia luontotyyppejä, joten viitasammakon elinympäristön suojelu hyödyttää monia lajeja ja elinympäristöjä.Tarkoituksena on siis pitää laji elinvoimaisena, eikä päästää sitä uhanalaistumaan ja aloittaa suojelutoimet vasta sitten.

Linnut osaavat kyllä vaihtaa asuinpaikkaansa, mutta tällä hetkellä lintujen elinympäristöjen muutos on jo niin suuri, että uusimman arvion mukaan lähes puolet Suomen pesimälajistosta ovat ns. punaisen kirjan lajeja, eli silmälläpidettäviä tai uhanalaisia. Yleisellä tasolla linnustomme köyhtyy nopeasti ja Maikkari uutisoi 5.6. kuinka lintujen laulu on vähentynyt ja hiljentynyt niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin.

Esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoittelussa on kiinnitettävä huomiota laitosten linnustovaikutuksiin ja sijoitettava ne muualle kuin muuttolintujen päämuuttoreiteille. Tuulivoimalaitokset itsessään vievät vähän tilaa, mutta suuret teollisen mittakaavan tuulipuistot tarvitsevat paljon huoltoteitä, jotka pahimmillaan pirtovat yhtenäisiä metsäalueita sekä tärkeitä viherkäytäviä.

Kaiken tämän keskellä emme voi siis luottaa, että lajit kyllä väistävät rakennusprojektejamme, vaan luonnon monimuotoisuuden tukeminen ja lisääminen tulee olla kaiken rakentamisen ja alueiden käytön tavoitteena. Tämä vaatii, että selvitämme tarkkaan energiahankkeiden luontovaikutukset ennen rakentamista ja sovitamme ne elonkirjon kehykseen. Se saattaa hidastaa projekteja, mutta samalla emme kiihdytä toista aikamme suurta ongelmaa.

Antti Saarelainen
toiminnanjohtaja
Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry

Mielipidekirjoituksesta julkaistiin lyhempi versio Karjalaisessa 11.6. Tässä versiossa pesimälajiston uhanalaisuutta käsittelevää osiota on tarkennettu.