Mielipide Kärsämäen Rimpinevan turpeenottohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
25.6.2008
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
Dnro: Psy-2008-y-13
Hakija: Vapo Oy
Asia: Rimpinevan turvetuotantoalueen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä toiminnan aloittamislupa, Kärsämäki.
Ympäristöluvan lisäksi hankkeesta vastaava hakee toiminnalleen myös vesilain 15 §:n mukaista lupaa Rimpilammen vesipinnan alentamiseksi sekä toiminnan aloittamislupaa.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Vapo Oy:n hakemuksen hylkäämistä kaikilta osin seuraavin perustein:
Rimpinevalle haetaan lupaa 69.5 hehtaarin turpeennostoalalle, josta luonnontilaista pinta-alaa on 48.2 hehtaaria ja ojitettua 21.3 hehtaaria. Kaikkiaan Vapon hallussa on 132 hehtaaria. Tuotantoon kaavailtu osa suota on metsäojitukselta säästynyt suon märkä keskiosa.
Ympäristönsuojelulain perusteella ei voida ottaa huomioon suon muuttamisen fyysisiä vaikutuksia itse nostokentällä muutoin kuin, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Sen sijaan voidaan ja tulee ottaa huomioon toiminnasta aiheutuvien päästöjen vaikutukset nostokentän ulkopuolelle. Jos selvitykset, kuten kasvillisuus- ja linnustoselvitys, laaditaan vain itse nostokentäksi kaavaillulta alueelta, selvitysten rajaus on liian suppea ja hakemus siltä osin puutteellinen. Vaikutusalueeksi on rajattava koko se alue, joka kuivatuksen ja nostotoiminnan vaikutuksesta muuttuu. Lisäksi pölyn ja melun vaikutuksia on arvioitava myös luonnonympäristölle. Rimpinevalla selvitysalueeseen sisältyy turpeenottoalueen lisäksi ainakin Rimpilampi sekä suon lounaiskulmaan jäävä suurehko ojittamaton alue, joka todennäköisesti kuivuu turvekentän ojitusten seurauksena. Lisäksi luonnontilaisena säilyneen suon luontotyyppien seudullinen merkitys on selvitettävä ja arvioitava maakuntakaavan ohjaavaa vaikutusta suon maankäyttöratkaisuun.
Rimpineva sijaitsee seudulla, jonka suoluonto on laajoilla alueilla lähes totaalisesti ojituksin hävitetty. Kuivatusten kompensoimiseksi ei myöskään ole perustettu merkittävässä määrin soidensuojelualueita. Tuoreen Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksen (Suomen ympäristö 8 / 2008) mukaan vain kaksi suoluontotyyppiä ja 4 prosenttia Etelä-Suomen eli hemi-, etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen suotyyppiryhmistä tai suotyypeistä on arvioitu säilyviksi. Selvitys paljastikin, että suoluonto voi odotettuakin huonommin Lapin ja Koillismaan eteläpuolella. Uhanalaisia kyseisen alueen soista on peräti 77 prosenttia ja silmälläpidettäviä 19 prosenttia. VMI9-tulosten perusteella karkeasti arvioituna ojittamattomasta suopinta-alasta noin puolet sisältyy Etelä-Suomessa uhanalaisiin suoluontotyyppeihin, noin 40 prosenttia silmälläpidettäviin ja noin 10 prosenttia säilyviin, todetaan selvityksessä. Säilyviksi arvioidut kaksi suotyyppiä Etelä-Suomessa ovat rahkarämeet ja keidasrämeet.
Rimpinevalla on kasvillisuusselvityksen mukaan välipintaisia oligo- ja mesotrofisia saranevoja ja oligo- ja mesotrofisia rahkasammalrimpinevoja. Suursaraikko ympäröi suolla sijaitsevaa Rimpilampea. Maastokäynti suolle tehtiin vasta 15.8.2007. Ajankohta on liian myöhäinen tarkempaa kasvillisuusselvitystä varten. Uhanalaisuustiedot onkin tarkistettu Syken tiedostoista, joten pääosin on tukeuduttu olemassa olevaan lajitietoon ja maastokäynnillä on selvitetty lähinnä vain suotyypit. Suolla havaittiin kuitenkin alueellisesti (3a keskiboreaalinen Pohjanmaa) uhanalainen rimpivihvilä (Juncus stygius) ja Suomen kansainvälinen vastuulaji vaaleasara (Carex livida). Maaston vaikeakulkuisuus riitti selitykseksi välttää tarkempi kasviston selvittäminen. Molemmat mainitut kasvilajit ilmentävät kasvupaikan ravinteisuutta, joka yleensä lisää suokasvillisuuden monimuotoisuutta ja vaateliaisuutta. Lisäksi suo on hyvä karpalosuo, joka tarkoittaa, että suolla on virkistyskäyttö- ja keruutuotemerkitystä.
Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite edellyttää, että maakuntakaavoituksessa otetaan huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitetaan yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Valtakunnallisesta alueidenkäyttötavoitteesta johdettu maakuntakaavan turvetuotantoa koskeva suunnittelumääräys edellyttää, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Tarkistettu alueidenkäyttötavoite kuuluu, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite, myös Pohjois-Pohjanmaan turpeen hyödyntämistä tukevaksi muokattu sovellutus, edellyttävät suon merkittävyyden selvittämistä ottaen huomioon suotyyppien uhanalaisuuden ja soisista luontotyypeistä riippuvaisen lajiston elintilan pienenemisen ja pirstoutumisen. Voimaperäisesti metsäojitetulla alueella (ks esimerkiksi maastokartta Piippola 3411) turvetuotannon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (ja niiden maakunnallisia sovellutuksia) tulee tulkita erityisen tiukasti ja ohjata turpeennosto soiden ojittamattomien märkien keskiosien sijaan ojitetuille soille, joita näillä alueilla on yli 80 prosenttia turvemaiden kokonaismäärästä. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa jokainen luonnontilainen ja ennallistamiskelpoinen suo on seudullisesti merkittävä. Kasvillisuusselvitys on puutteellinen, mutta antaa muun materiaalin ohessa viitteen siitä, että Rimpinevan kuivatus turpeenottoon olisi maakuntakaavan ja YSL 6 ja 42 §§:ien vastainen toimi.
Suolla sijaitseva Rimpilampi on erotettu tuotantokentästä. Sille haetaan vesilain 1 luvun 15 pykälän muuttamislupaa. Lupahakemuksessa ei kuitenkaan esitetä mitään selvityksiä ottotoiminnan vaikutuksista Rimpilampeen. Luontoselvityksessä lammen todetaan olevan arvokas luonnontilainen pienvesi, joka lisää alueen monimuotoisuutta vähäjärvisellä alueella. Lampi on myös tärkeä lintujen muutonaikainen lepäilyalue. Lupaharkinnassa on perusteltua ottaa huomioon vesilain 1 luvun 15 §, jonka mukaan vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 2) aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista, 3) melkoisesti vähentää luonnonkauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai soveltuvuutta virkistyskäyttöön sekä 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto). Turvekenttä ulottuu hakemuksen mukaan lähimmillään noin 50 metrin päähän lammesta, josta erittäin todennäköisesti seuraa myös sen vesipinnan haitallista alenemista muun pilaantumisen ohella (turvepöly). Lammen vesien johtaminen alapuoliseen vesistöön on yleisen edun vastaista vesien turhaa kuormittamista. Hankkeen hyöty energiantuotannossa jää aiheutettuun haittaan nähden mitättömäksi eikä siinä vielä ole otettu huomioon suon kuivatuksen haittoja monimuotoisuudelle, virkistyskäytölle tai ilmastonsuojelulle.
Linnustoltaan suo arvioidaan tavanomaiseksi. Tavanomaisuus, tyypillisyys ei ole luonnonsuojelubiologinen vika. Pohjanmaan suot eivät yleensäkään ole parimääriltään ja lajistoltaan kovin runsaita. Suon merkitystä vielä lisää alueen soiden ojitustilanne. Lintudirektiivilajeista Rimpinevalla pesivät kapustarinta ja liro. Liro ja niinikään suolla pesivä valkoviklo ovat myös maamme erityisvastuulajeja. Hakemuksen mukana oleva linnustoselvitys antaa liian yksipuolisen kuvan avosoiden merkityksestä soista riippuvaisille lintulajeille. Paikallisten metsästäjien mukaan Rimpineva on seudun riekkokannan viimeisiä tukikohtia ja tärkeä teeren soidinpaikka. Paikallisten havaintojen mukaan myös kurki kuuluu suon pesimälajistoon. Suo on niinikään tärkeä muutonaikainen suolintujen levähdys- ja ruokailupaikka. Ottaen huomioon maakuntakaavan suunnittelumääräyksen yksittäinen käynti turpeennostokentäksi rajatulla alueella linjalaskennan tekemiseksi ei selvästikään ole riittänyt selvittämään suon seudullista merkitystä. Tältäkin osin hakemus on erittäin puutteellinen.
Rimpinevan turpeenottoalueen vedet aiotaan suunnitelman mukaan laskea Ristisenojan kautta Lamujokeen. Ristisenoja on jo ennestään äärimmäisen kuormittunut ja rehevä vesistö, jossa etenkin fosforin pitoisuudet ovat korkeita ja huomattava osa fosforista on vesiliukoista ja siten välittömästi perustuotannon käytettävissä. Tällä hetkellä Ristisenojan perustuotanto on voimakkaasti typpirajoitteista. Rimpinevan nostoalueelta vapautuva epäorgaaninen typpi lisäisi siten koko määrällään Ristisenojan rehevöitymistä. Siitä voi olla suurta haittaa etenkin Lamujoen kalakannoille, joita on tähän mennessä sekä hoidettu että kalastettu tehokkaasti. Haitat ovat suurimpia lohikaloille ja ravulle, joita on hakemuksen tietojen mukaan istutettu jokeen ainakin vuodesta 1990 lähtien. Vesienhoitolain toimeenpanon valmistelun tausta-aineistossa Lamujoen nykyinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Tavoitteena olevaan hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä on mahdotonta päästä, mikäli vesistön huuhtoumakuormitusta ei saada pienennettyä. Ainakin tulee estää uusien kuormituslähteiden syntyminen, joihin Rimpinevan ohella kuuluu Savineva, lähellä sijaitseva niinikään luonnontilainen suo, jonka ottaminen turpeenkaivuun piiriin on samanaikaisesti luvanhakuvaiheessa. Hanketta ei kuitenkaan mainita Rimpinevan hakemuksessa, vaikka molempien soiden kuivatusvedet johdettaisiin Ristisenojaan > Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen.
Hakija perustelee uusien turvesoiden tarvetta Kanteleen Voiman Haapaveden lauhdelaitoksen tulevilla tarpeilla. Perustelu on kestämätön. Turvelauhteen tuotantoa tukeva syöttötariffi on voimassa vuoteen 2010. Suomen valtiolla on toistaiseksi suunnitelmia jatkaa tukea, mutta päästökaupan toimimattomuus päästöjen vähentäjänä saa kasvavaa kritiikkiä osakseen. Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen paine luo epävarmuutta turvelauhteen tuotantoon. Suuriin, turvetta käyttäviin vastapainelaitoksiin on taas liian pitkä matka, lähimpänä olevaan Kajaaniinkin noin 110 kilometriä ja Ouluun ja Kokkolaan 130-140 kilometriä. Todennäköisesti Haapaveden turvelauhdetta kannattaa tuottaa enää vain muutaman vuoden ajan. Tuotannon tarvitsema turve voidaan sen aikaa hankkia haitattomimmin entisiltä suonpohjilta tai vähintään metsäojituksissa kaikki luontoarvonsa ja ennallistamiskelpoisuutensa menettäneiltä turvemailta. Missään tapauksessa uusia soita ei odotettavissa olevana turvelauhteen käyttöaikana edes ehditä ottaa käyttöön, joten lisätuho on turhana estettävä lupien epäämisellä.
Luonnontilaisen suon ollessa kyseessä lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon myös YK:n ilmastosopimuksen kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen hoitoa ja suojelua sekä päästöjen raportointia koskevat määräykset. Luonnontilaisten soiden kasvihuonekaasupäästöjä ei raportoida. Kun suo kuivatetaan turpeennostoa varten, siitä tulee hiilidioksidin päästölähde, jonka turvekentiltä ja aumoista hiiltä karkaa luonnollisen hajoamisen kautta sekä turpeen poltosta. Nämä ihmistoiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt tulee raportoida ilmastosopimuksen piirissä. Kokonaisuutena ihmistoiminnan (ojitukset, viljely ja turpeen poltto) turvemailla aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt kohoavat runsaaseen 20 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuodessa, mikä käy ilmi Tilastokeskuksen laskemasta taulukosta (liite 1). Tilasto osoittaa omlata osaltaan, että paine leikata turpeenkäyttöä on kova. Ensimmäisenä kyseeseen tulee turvelauhdesähkön tuotannon vähentäminen.
Sosiaaliset vaikutukset
Rimpinevaa lähin asuttu kiinteistö on 320 metrin päässä, vaikka hakemuksessa vähimmäisetäisyytenä pidetään 400 metriä. Pöly- ja meluhaitta voi olla suuri, sillä turvetie on hakemuskartassa piirretty kulkemaan melkein talon piha-alueella.
Alueella, jossa on runsaasti turpeenottoa ja toisaalta vähän jäljellä alkuperäistä suoluontoa, turpeenoton sijoittaminen edelleen yhä uusille luonnontilansa säilyttäneille soille koetaan voimakkaan negatiivisena maiseman ja virkistyskäytön mahdollisuuksien heikennyksenä.
Luvanhakija on laiminlyönyt vastuunsa olla selvillä riittävästi toimintansa ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, mutta on arvioitavissa, että Rimpisuon turpeenotto aiheuttaisi merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleistä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä YSL 6 ja 42 §§:ien sekä vesilain 1 luvun 15 §:n perusteella.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Vapo hakee hankkeelleen myös töiden aloituslupaa ennen kuin lupa on lainvoimainen. Sitä perustellaan käytössä olevien turvevarojen puutteella ja kasvavalla kysynnällä.
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta.
Hakija on tietoisesti jättänyt ottamatta huomioon alueidenkäyttötavoitteet ja niiden ohjeistamat kaavalliset ratkaisut sekä myös turveteollisuuden omat ympäristöohjeet. Keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen tiheästi ojitetuilta turvemailta löytyy turpeenottoon uusia poistuvia turvekenttiä korvaavia kohteita ilman luonto- ja virkistyskäyttöarvojen menetyksiä. Turpeenotto Rimpinevalta ei olisi raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi välttämätöntä.
Rimpineva on luonnontilainen suo. Kasvipeitteen poistaminen ja suon kuivatus olisivat peruuttamattomia toimenpiteitä. Vakuus ja varsinkin 5000 euron suuruinen vakuus on merkityksetön, koska suota ei voitaisi enää palauttaa ennalleen. Suon monimuotoisuuden ja monikäytön tuhoutumisen lisäksi peruuttamattomia olisivat vesistövaikutukset sekä vaikutukset ilmastoon. Vaikka kuorittua ja kuivatettua suota luvan epäämisen johdosta ryhdyttäisiin ennallistamaan, suo säilyisi muuttuneena pitkään kasvihuonekaasujen päästöraportoinnin piirissä.
Koska täytäntöönpano tekisi muutoksenhausta hyödytöntä, päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi ympäristönsuojelulain 101 pykälän vastaista.
Luonnonsuojelupiiri varaa vielä mahdollisuuden täydentää mielipidettään myöhemmin.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
[Liitettä ei tässä]
Liite 1: Taulukko turpeen energiakäytön ja tuotantoalueiden päästöistä sekä muista turvemaiden maankäyttöön liittyvistä päästöistä ja nieluista.