Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Saarisuon tur­ve­tuo­tan­toa­lu­een ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­ses­ta, Vaala, Utajärvi

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

24.11.2008

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi

Viite Dnro Psy-2006-y-194, 16.10.2008

Asia Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Vaala, Utajärvi

Hakija Vapo Oy

Vaatimus

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri toistaa kantansa, jonka se on ilmaissut 19.2.2007 kuulutettaessa hanketta ensimmäisen kerran. Vapo Oyn lupahakemus kunnostaa Saarisuon 82 hehtaarin suuruinen suoalue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.

Saarisuon kuivattaminen turpeenottoa varten aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Se myös estäisi vesienhoitolain 21 pykälän velvoittaman vesiensuojelutavoitteen saavuttamisen. Lisäksi Saarisuon ottaminen turvetuotantoon olisi maankäyttö- ja rakennuslain 22 ja 28 pykälien sekä ympäristönsuojelulain 6 pykälän vastainen.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri viittaa aikaisemmin lausumaansa ja toteaa, että hakijan valitus ympäristölupaviraston ratkaisusta ja uusi rajausesitys ei oleellisesti muuta hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia, eikä edellytä lupaviraston päätöksen muuttamista. Suunniteltu turpeennostoala pienenisi vain noin 4 %, joten sen vaikutus koko kentän vesistöpäästöihin on vähäinen.

Vaikutuksista Haapolampeen valittaja on esittänyt uudenlaisia ehdotuksia. Leveämmän kaistan jättäminen turpeennostoalueen ja Haapolammen väliin voisi vähentää vaaraa lammen vesipinnan laskusta turpeen kautta suotautumalla. Toisaalta märän turpeen painuminen metrejä syvien veto-ojien vaikutuksesta voi yhtäkaikki olla niin suurta, että Haapolammen vedet karkaavat niihin pintoja pitkin. Valituksessa esimerkkitapaukseen viitaten esitetty arvio, että suon pinta voisi tehokkaan kuivatuksen vaikutuksesta laskea enintään 80 metrin päässä ojituksesta ei pidä paikkaansa todella märän ja paksun turvekerroksen ollessa kysymyksessä.

Karttaliitteessä taas on esitetty aivan virheellistä tietoa Haapolammen nykyisestä valuma-alueesta ja mahdollisten turvekuivatusten siinä aiheuttamista muutoksista. Valittajahan arvelee, että suoralla sadannalla olisi merkittävä osuus Haapolammen vesitalouteen. Väite perustuu täydelliseen asiantuntemattomuuteen tai on tietoista harhauttamista.

Haapolammen nykyinen valuma-alue on esitetty kartassa huomattavasti todellista pienempänä. Räikkäniemestä avosuolle päätyvä metsäoja (näkyy valittajan karttaliitteessä) tuo edelleen vesiä laajalta ojitusalueelta sekä suon länsilaidan kivennäismailta Saarisuolle. Itse asiassa suon länsi-lounaislaidan metsäojat ovat luontaisesti umpeutumassa sen takia, että luontaisen vedon järjestäminen muualle ei ole onnistunut ojitusvaiheessa, vaan pääosin vedet valuvat suon länsiosista ojituksista huolimatta edelleen vähitellen Haapolampeen. Kesän 2008 maastokäynneillä todettiinkin erityispiirteenä suon säilyttäneen luontaisen vesitaloutensa hyvin.

Kun metsäojitukset todellisuudessa ovat pienentäneet vain vähän Haapolammen luontaista valuma-aluetta, Vapon suunnittelemat turvekuivatukset tulisivat kokonaisuudessaan sijoittumaan lammen valuma-alueelle ja metrejä syvät veto-ojat tulisivat ohjaamaan pääosan Haapolampeen nyt tulevasta vesimäärästä muualle. Dramaattisia muutoksia lammen vedenkorkeuksiin ei voida kompensoida eristysojien kääntämisellä , vaan seurauksena tulisi olemaan vesilain 15 §:n kieltämiä muutoksia Haapolammessa.

Turvepölyn vaikutukset Haapolampeen valittaja aikoo uskoo ehkäistyvän sillä, että turvesuon laitamille kasvaa mahdollisesti joskus pölyä sitova metsä. Mahdollisesti kasvaakin, mutta vasta sitten kun Saarisuon turpeet on jo aikoja sitten kärrätty poltettavaksi. Luonnonsuojelupiiri ei yhdy valittajan käsitykseen siitä, että Haapolammen vedenlaadun huononeminen ei olisi luvan epäämisperuste.

Lisäperustelut hakemuksen täydennyksen johdosta

Hakijan mukaan suo on varattu Kainuun seutukaavassa turvetuotantoon. Suon maankäytöllistä asemaa arvioitaessa on vanhentuneen seutukaavan sijaan kuitenkin otettava huomioon maakuntavaltuuston 7.5.2007 hyväksymän Kainuun maakuntakaavan turpeenkaivuuta koskevat määräykset.

Saarisuo on keskeisiltä osiltaan ojittamaton. Reunaojituksista huolimatta sen vesitalous on myös pysynyt lähes häiriintymättömänä. Kasvitieteellisen asiantuntija-arvion mukaan suota voi edelleen pitää luonnontilaisena. Reunaojitukset eivät ole muuttaneet suon tilaa.

Maakuntakaavan turvetuotantoa koskee yleinen suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Turvetuotantoa tulee harjoittaa siten, että sen aiheuttama paikallinen ja valuma-aluekohtainen vesistön kuormituksen lisäys ei vaaranna vesistöjen tilaa. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet.

Kainuun liitto on päätynyt osoittamaan maakuntakaavassa yksittäisten soiden sijaan turvetuotantovyöhykkeitä (eo-tt). Ratkaisun taustalla on KHOn päätös 25.8.2006 nro 2170 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turpeenottoa koskevista varauksista. Päätöksen mukaan suokohtaisten ottovarausten tulee perustua riittäviin selvityksiin. Kun sen enempää maakuntaliitto kuin turvetuottajatkaan eivät halua selvityksiä tehdä, Kainuun liitto on ratkaissut asian luopumalla suokohtaisista varauksista. Osamerkinnällä osoitetaan yksittäisten soiden sijaan valuma-aluekohtaisia turvetuotantovyöhykkeitä. Turpeenottovyöhykkeet on osoitettu Kainuun järvien ja jokien käyttökelpoisuusluokituksen perusteella. Niillä valuma-alueilla, jotka eivät sisälly turvetuotantovyöhykkeisiin,otetaan huomioon ainoastaan koko maakuntakaava-aluetta koskeva edellä mainittu suunnittelumääräys. Osa-aluemerkinnällä osoitetuille turvetuotantovyöhykkeille on annettu suunnittelumääräys: ”Seuraavilla vesistöalueilla turvetuotannon suunnittelussa on otettava huomioon vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta pyritään vähentämään.” Saarisuo sijaitsee Kutujoen yläosa -vesistöalueella 59.27.

Kaavan mukaan turvetuotannon käynnistäminen kaikilla uusilla tuotantoalueilla edellyttää turvetuotannon käynnistämistä koskevien yleisten määräysten mukaisia suunnitelmia ja niihin liittyviä vaikutusten arviointeja. Turvetuotantovyöhykkeisiin sisältyvillä valuma-alueilla on tavoitteena vesistön kokonaiskuormituksen vähentäminen. Vyöhykkeet käsittävät sellaisia valuma-alueita, joihin sisältyy keskimääräistä enemmän välttävään tai tyydyttävään käyttökelpoisuusluokkaan kuuluvia jokia. Kutujoen alueella ovat lisäksi perusteena vesistön potentiaaliset kehittämismahdollisuudet Oulujokeen mahdollisesti palautettavan luonnonlohikannan poikastuotantoalueena.

KHOn tulkinnan mukaan turvetuotantoalueen fyysisen muuttamisen vaikutuksia ottoalueen maisema- ja luontoarvoihin ei voi ottaa lupaharkinnassa ympäristönsuojelulain nojalla huomioon. Kyseisen ympäristönsuojelulain puutteen takia KHO on katsonut päätöksessään Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turpeenottoa koskevista varauksista, että ”ympäristönsuojelulain mukaisen lupaharkinnan suppeudesta ja maakuntakaavan merkityksestä siinä esitetty, turvetuotantoa koskevalla kaavavarauksella on tärkeä asema luonnon monimuotoisuuden säilyttämismahdollisuuden kannalta”. Luonnonsuojelupiirin mielestä Vaalan Saarisuon turpeennoston lupaharkinnassa on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 6 pykälän velvoite arvioida sijoituspaikan soveltuvuus, kuten tulevassa oikeusvaikutteisessa kaavassa edellytetään.

Haapolammelle aiheutuisi erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista

Saarisuo sijaitsee soisella, metsäojitusten muokkaamalla alueella, jota idässä rajaa pienten järvien ryhmä. Suolla olisi läheisen Niskasuon turvetuotantoalueen kanssa yhteinen pintavalutuskenttä, jota pitkin jätevedet ohjattaisiin Hetejärveen.

Hakemusta on täydennetty uutta kuulemista varten Haapolampea koskevalla vaikutusarviolla. Aiemmassa hakemuksessa Haapolammesta ei annettu mitään tietoja. Se oli rajattu tuotannon sekä vaikutusten ulkopuolelle.

Täydennyksen päätelmä turpeenoton vaikutuksesta Haapolammen vedenkorkeuksiin ja vedenlaatuun on virheellinen. ”Selvitys” on paremminkin selitys, jonka tueksi ei esitetä asialliseen paikkatietoon pohjaavia laskelmia. Selityksessä keskitytään arvaamaan vedenkorkeuden alenemisriskiä. Kuivatuksen ja valuntojen muutosten vaikutukset Haapolammen vedenlaatuun jätetään kokonaan arvioimatta.

Jonkinlaisiin veden suotautumislaskelmiin viitaten konsulttiselvityksessä arvioidaan, että Saarisuon turvekuivatuksilla olisi vaikutusta Haapolammen vedenkorkeuksiin vain erityisen pitkinä kuivuuskausina. Lammen etäisyydeksi kuivatettavasta turpeennostoalueesta mainitaan 120 metriä. Liitteenä olevasta kartasta mitattuna etäisyys eristysojaan on kuitenkin lyhimmillään vain 90 metriä. Lisäksi konsultilta on jäänyt huomaamatta, että pinnanmyötäisesti rahkoittuvan Haapolammen vesitilavuus ulottuu näillä kohdin 20-30 metriä näkyvän vesirajan ulkopuolelle, kuten huomattiin esimerkiksi katselmustilaisuudessa 29.8.2007. Konsulttiselvityksessä esitetään sen sijaan, että Haapolammen ja kuivatusalan väliin jäisi 200 metriä leveä kannas, jolla pohjavesipinta säilyisi lammen vesipintaa korkeammalla, vaikka se eristysojan toisella puolella putoaisi noin kaksi metriä. Laskelmien mukaan vesipinta nousisi lammen ja kannaksen välillä likimain suon pinnan tasoon. Todellisuudessa Haapolammen vapaan vesipinnan ja turvealueen reunaojien väliin jäisi vain 60-70 metriä leveä turvekerros, mikä pudottaa pohjan konsultin suotovirtauslaskelmien uskottavuudelta.

Kevätylivalunnan ja valuma-alueen pienenemisen merkitys lammen vedenkorkeuksiin on ohitettu pelkällä huitaisulla ”ei vaikutusta”. Haapolammen luontainen valuma-alue on 0.65 neliökilometriä, josta Saarisuon osuus 0.33 neliökilometriä eli 50 prosenttia. Käytännössä tämä merkitsee Haapolampeen tulevan kevätvalunnan puolittumista, mutta vieläkin suurempi merkitys on sillä, että lammen valuma-alueen turpeiden veden varastointitilavuudesta valtaosa menetetään. Tämän vaikutus korostuu etenkin kuivina aikoina lammen vesipinnan haitallisena alenemisena. Konsultin mukaan lammen vesipinnan taso turvataan laskemalla siihen eristysojien vesiä. Ne eivät kuitenkaan riitä turvaamaan lammen luontaisen vesitasapainon säilymistä, sillä valuma-alueella sijaitsevan turvekentän vedet joka tapauksessa ohjataan pois suolta.

Raportissa todetaan, että turpeennoston vesistövaikutuksia suhteellisen karun Haapolammen tilaan on vaikea arvioida, eikä tällaista arviota esitetäkään, vaikka lampi varattaisiin sen valuma-alueesta jäljelle jäävän ojitetun osan laskeutusaltaaksi. Konsultilla on kuitenkin pätevyyttä esitellä sivukaupalla arvioita kilometrien päässä laskuvesistöissä tapahtuvista vesistövaikutuksista, tai pikemminkin niiden olemattomuudesta. On selvää, että lampeen johdettavien uusien turvealueen eristysojien vedenlaatu olisi jo sinällään huomattavasti heikompaa kuin nykyisen, vanhojen metsäojien kautta tapahtuvan tulovirtaaman vedenlaatu. Muutosta vielä ratkaisevasti pahentaisi se, että laskuoja ja Haapolampi ovat turvekenttään nähden vallitsevien tuulten alapuolella välittömien pölylaskeumien alueella. Pölyämisen likaava vaikutus kestäisi samankaltaisena koko nostoajan.

Kaiken kaikkiaan raportti Saarisuon turpeenottoalueen vaikutuksesta Haapolammen vedenkorkeuksiin ja vedenlaatuun on heikkotasoinen ja puutteellinen. Suotovirtauslaskelmissa on tarkasteltu Haapolammen vedenkorkeuden alenemisriskiä teoreettisesti sitomatta laskelmaa paikkakohtaisiin maastossa todennettaviin ominaispiirteisiin. Sen seurauksena Haapolampeen kohdistuvia todellisia vaikutuksia ei ole saatu selville eikä toiminnanharjoittaja ole siten riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (YSL 5 §). Todennäköisesti Haapolampeen aiheutuisi vaikutuksia, jotka ovat ympäristönsuojelulain 42 pykälän 1 momentin 2. ja 4. kohtien ja vesilain 15 §:n vastaisia, joten luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä.

Saarisuo on vähintään seudullisesti merkittävä

Täydennetty linnustoselvitys osoittaa, että Haapolammen alue on linnustollisesti edustava kohde, joka muodostaa eteläpuolella sijaitsevan ojittamattoman Saarisuon kanssa yhtenäisen elinympäristökokonaisuuden. Uusia EU:n lintudirektiivin ja Suomen erityisvastuulajeja löytyi useita niin, että koko Saarisuon alueella on tavattu nyt yhteensä 4 direktiivilajia ja 8 erityisvastuulajia. Haapolammen arvioitiin olevan myös merkittävä lintujen muuton- ja pesimäaikainen ruokailu- ja levähdyspaikka, mikä edelleen vahvistaa luonnontilaisen ja maisemallisesti näyttävän Saarisuon arvoa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Linnustoarvoa korostavat myös allekirjoittaneiden havainnot Saarisuolta 23.8.2007. Tuolloin suolla tavattiin muun muassa alueellisesti uhanlainen isolepinkäinen (2), linnustoselvityksissä mainitsemattomat lintudirektiivin I-liitteen lajit sinisuohaukka (naaras) ja suopöllö, teeri, korppi, kaksi nuorta nuolihaukkaa sekä joutsenperhe. Lajisto osoittaa ojittamattoman märän suoseudun suurta merkitystä linnuston pesimäajan elinpiirinä metsäojitus- ja turpeenottoalojen puristuksessa.

Lisäksi todettakoon, että Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raportin (Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.). Suomen ympäristö 8 / 2008) mukaan vain yksi Sakari Rehellin turpeenottoalueeksi rajatulta alalta määrittämistä suotyypeistä kuuluu säilyviin, lopuista 60 prosenttia on silmälläpidettäviä ja 40 prosenttia vaarantuneita (taulukko 11 raportin osa 1 sivulla 87: Luontotyyppitason eli suotyyppien ja suotyyppiryhmien uhanalaisuusluokat, uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät.).

Valuma-alue jo ylikuormittunut

Hakemuksen mukaan Saarisuon kuivatetun alan jätevedet johdettaisiin Hetejärveen ja sieltä Heteojaa pitkin Naamanjokeen ja edelleen Oulujokeen. Tätä osin hakemus on muuttumaton.

Hetejärvi on pieni, rehevä ja matala järvi. Lähteisyyden ansiosta se on kuitenkin välttynyt umpeenkasvulta ja kalakuolemilta ja säilyttänyt virkistyskäyttöarvonsa. Naamanjoen vesi on puolestaan sameaa ja kiintoainepitoista. Hakijan mukaan jo rehevä järvi ei enää kuormittuisi lisää. ”Tuotantovaiheen kuormitus ei muuttane merkittävästi jo nykyisellään rehevän ja humuspitoisen järven kokonaistilaa.” Ojittamattoman Saarisuon merkitys on kuitenkin järven raskaasti ojitetulla valuma-alueella suuri. Lisäksi uudistuva vesiensuojelu edellyttää vesistön tilan parantamista eikä salli enää heikentämistä. Hetejärvellä on myös virkistyskäyttöä, vaikka varsinaisen selvityksen tekeminen on tältäkin osin laiminlyöty. Naamanjoen virkistyskäytöstä ei anneta senkään vertaa tietoja. Saarisuo kuuluu kuitenkin Kutujoen yläosan valuma-alueeseen (nro 59.27), jolta maakuntakaava edellyttää kuormituksen leikkaamista.

Turvepölyn leviämisestä annetaan hakemuksessa niinikään niukasti tietoa. Sitä perustellaan sillä, että lähiseudulla ei ole asutusta. Pöly likaisi ja lannoittaisi kuitenkin Haapolammen ohella useita pieniä järviä, kuten Otermaa ja Paatinjärveä. Pölyn leviäminen ja sen vaikutukset on otettava huomioon lupaharkinnassa asutuksesta riippumatta. Oterma esimerkiksi sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Saarisuosta. Järvellä on huomattavaa virksityskäyttöä ja lisäksi sillä on kalataloudellista merkitystä varsinkin Kutujoen valuma-alueen järvenä.

Turveteollisuuden syksyllä 2006 hyväksymien ympäristöperiaatteiden mukaan turveteollisuus ottaa huomioon yhteiskunnalliset suositukset ja pyrkii ohjaamaan noston suopelloille ja metsäojitetuille soille. Vaalan Saarisuo kuuluu puutteellistenkin selvitysten perusteella ehdottomasti niiden soiden joukkoon, jotka eivät noudatettaessa turpeennoston sijoittumista ohjaavaa valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta kuulu turpeenoton piiriin.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri