Lausunto Pudasjärven Ruostesuon turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
20.5.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Asia: Lausunto Vapo Oy:n Ruostesuon (Pudasjärvi) turvetuotantohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Luontoarvojen selvittäminen
Linnustoselvitys on tehty sekä Isosuolta että Ruostesuolta. Selvityksen tuloksena todetaan, että linnusto on monipuolista ja edustavaa. Linnustoarvot ovat suurimmat Isosuon puolella, joka ei ole hankealuetta. Se on kuitenkin vaikutusaluetta. Selostuksessa on esitettävä, miten viereen tuleva nostoalue vaikuttaisi Isosuon linnustoon.
Linnustoselvitystä on myös täydennettävä muutonaikaisilla ja sulkasatoajan havainnoilla. Lisäksi on selvitettävä, mikä merkitys Ruostesuon-Isosuon kokonaisuudella on alueen petolinnustolle reviirin ruokailualueena sekä ylipäänsä lintukannoille.
Kasvillisuusselvitys on puutteellinen. Maastossa on käyty 23.8. ja 2.9.2005 täydentämässä vääräväri-ilmakuvista ja peruskartalta määritettyjä kuviotietoja. Kuten kasvillisuusselvityksessä mainitaan ajankohta on ollut liian myöhäinen muun muassa kämmekkälajien tunnistamiseen. Tutkimusalueen uhanalaistietoja on kaivettu rekistereistä. Selvityksen perusteella on pääteltävissä, että rekisteritiedot ovat satunnaisia ja vanhoja. Vuoden 1958 havainto lettorikosta on siksi sivuutettu kokonaan. Rekisterin tiedot antavat viitteitä siitä, että alueella on myös vaateliasta lajistoa, jopa uhanalaisia ja rauhoitettuja, mutta siihen ei voi tietenkään vajavaisena tyytyä. Kasvillisuusselvitys on uusittava ja kartoitettava lajisto kattavasti, harvinaisten ja uhanalaisten lajien ohella tyypillinen lajisto sekä määritettävä suotyypit ja arvioitava niiden uhanalaisuus Suomen ympäristökeskuksen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaisesti (Suomen ympäristö 8/2008). Maastotyö on ajoitettava lajien tunnistaminen optimoiden. Kuten linnustonkin osalta kuivatuksen ja turvepölyn vaikutus Isosuon kasvistoon ja suotyyppeihin on arvioitava.
Pienvesien ja uomien lähiympäristön (Ruosteoja sivuhaaroineen) tila ja luontoarvot on selvitettävä ja kuvattava selostuksessa.
Ohjelman mukaan vaikutustenarviointimenettelyssä keskitytään eläimistön osalta linnustoon kohdistuviin vaikutuksiin. Rajaus on liian suppea. Livojoki on arvokas vesistö. Status liittyy sekä vesistön laatuun että joen vedenalaiseen lajistoon.
Livojoki on yksi Suomen merkittävimmistä raakkujoista. Mikään hanke ei saa vaarantaa raakun esiintymää ja sen elinkelpoisuutta. Raakku on uhanalainen, luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää. Lajin suojelun tehostamiseksi on Livojoella työskennelty monin tavoin useita vuosia. Tiedossa on, että valuma-alueella tehtävä heikentävästi veden ja pohjan laatuun vaikuttava luonnontilaisen suon kuivatus on suuri uhkatekijä raakulle. Riittävä raakkuselvitys on tärkeä osa vaikutusten arvointimenettelyä. Riittävän selvityksen tulee sisältää tiedot raakkuesiintymän laajuudesta ja elinvoimasta. Raakkuun kohdistuvien vaikutusten arvioinnin vaikutusalue ulottuu Livojoen suulle asti. Jos ohjelmavaiheessa tullaan siihen tulokseen, ettei asianmukaista selvitystä pystytä tekemään, on syytä arvioida hankkeen jatkomahdollisuudet.
Ohjelmassa kerrotaan, että Ruostesuo on Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston turvetuotantoon hyväksymä suo, mutta siitä ei ole varausta maakuntakaavassa. Maakuntavaltuuston kannanotolla on mielipiteen painoarvo. Sillä ei ole mitään merkitystä arvioitaessa Ruostesuon soveltumista turpeenottoon. Sen sijaan on arvoitava, miten hanke toteuttaa turpeenkaivuuta koskevaa valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta ja sitä mukailevaa maakuntakaavan suunnittelumääräystä.
Vesistövaikutukset
Ohjelmassa listatuista hankkeen kannalta keskeisistä suunnitelmista ja ohjelmista puuttuvat valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös sisältää myös saman sijainninohjauskeinon haittojen vähentämiseksi kuin alueidenkäyttötavoite. Periaatepäätös on luvitusta ohjaava asiakirja. Vesienhoitosuunnitelma puolestaan on ehdotusvaiheessa, mutta se perustuu voimassa olevaan vesienhoitolakiin ja tulee jo vuoden 2009 aikana hyväksytyksi. Se on siten hankkeessa huomioon otettava vesiensuojelua linjaava ja myös luvituksessa velvoittavana huomioon otettava asiakirja. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että alueidenkäyttötavoite vaatii hankkeen valuma-aluekohtaista vaikutusten tarkastelua. Siihen eivät Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailusta saatavat ominaiskuormitusluvut anna vastausta.
Livojoki on luokiteltu vesienhoitosuunnitelmassa ekologiselta luokaltaan erinomaiseksi. Luokan pysyminen on vesiensuojelun ensimmäinen tavoite ja velvoite, mikä myös tukee raakun elinolosuhteiden turvaamista. Se on myös asetettu vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa tärkeäksi tavoitteeksi.
Livojoen valuma-alueella ei ole toistaiseksi lainkaan turpeennostoalueita. Lupia on yritetty hakea 1990-luvulla, mutta huonolla menestyksellä. Esimerkiksi vesiylioikeuden 21.6.1995 Savisuon hakemuksesta annetun kielteisen päätöksen perusteluissa todetaan, että Savisuon turvetuotantoalueen kuntoonpanon ja siellä harjoitettavan tuotannon yhteydessä vapautuvien kuivatusvesien johtamisesta vesistössä aiheutuvat lisähaitat olisivat erityisesti yleiseltä kannalta katsottuna huomattavat. Livojoen tila on 1990-luvulta parantunut ja sen kalatalous- ja virkistyskäytön merkitys ovat entisestään vahvistuneet puhumattakaan monimuotoisuuden suojelusta erityisesti suojeltavine lajeineen.
Selostuksessa on arvioitava, mitä osin luonnontilaisen suon ja kaikilta osin kasvipeitteisen suon kuivatus turpeennostoa varten vaikuttaisi Livojoen veden laatuun ja vesistön tilan kehitykseen ottaen huomioon erilaiset sääolot ja vuodenajat ja niiden mukaan vaihteleva vesiensuojelun toimivuus sekä kuivatusvaiheen kuormituspiikit, jolloin vesiensuojelumenetelmät ovat vielä vajaakäytössä. Siinä on myös arvioitava, vaarantaako hanke valtioneuvoston periaatepäätöksen ja vesiensuojelusuunnitelman tavoitteen vesistön pysymisestä erinomaisessa tilasssa. Selostuksessa on myös analysoitava Livojoen valuma-alueella samanaikaisesti vireillä olevien soiden kuivatushankkeiden yhteisvaikutuksia sekä toteuttamiskelpoisuutta yleiseltä kannalta aiempiin päätöksiin verraten.
Vaikutusten arvioinnin rajaaminen
Vesistövaikutukset ja vaikutukset vesiluontoon on selvitettävä Ruosteojasta Livojoen suulle asti.
Arviointiohjelman ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen liittyvien vaikutusten tarkastelun rajaaminen lähimpiin häiriintyviin kohteisiin on liian suppea. Ruostesuo-Isosuo -kokonaisuus on merkityksellinen marjastuksen, metsästyksen, retkeilyn ja lintu- tai muun luontoharrastuksen kohteena ja Livojoki virkistyskalastuskohteena. Niiden vaikutusalue on jotain ihan muuta kuin pölyn leviämisalue tai kivenheiton matka lähimarjastuspaikalle.
Epävarmuustekijät
Hankkeen epävarmuustekijöitä ovat raakun ohella ilmastonsuojelu. Kasvihuonekaasujen päästörajat voivat vain tiukentua. Jo EU:n yksipuolisesti päättämällä 20 prosentin päästöjen leikkaustavoitteella vuoteen 2020 mennessä turvemaiden päästöjä täytyy vähentää ja suuremmat kansainväliset leikkauspäätökset lopettavat turpeenpolton kokonaan. Korkeintaan suopelloilta ja ravinteikkaimmilta metsäojitusalueilta kaivetun turpeen energiakäyttö jatkuu jonkin aikaa. Tämä hyvin todennäköinen kehityskulku täytyy tuoda esiin arviointiselostuksessa. Siitä on olemassa tuoreita tutkimustuloksia, joihin valtakunnallinen turvetuotantoa koskeva alueidenkäyttötavoitekin perustuu (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. 11/2007. MMM ja Boreal environment research volume 12 no 2 2007).
Ilmastovaikutusten arviointi
Viittauksen hallitusohjelmaan kirjattuun haaveeseen muuttaa turpeen luokitusta uusiutuvien suuntaan voi poistaa, sillä niin EU kuin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC ovat sen tyyppiset esitykset torjuneet. Turpeen päästökerroin on IPCC:n viimeisen luokituksen mukaan noin 12 prosenttia suurempi kuin kivihiilen. Jatkossakaan ei ole odotettavissa Suomen tämänhetkisen hallitusohjelman mukaista poliittista päätöstä turpeen luokituksesta, koska se ei ole tieteellisesti perusteltavissa eikä jonkun maan taloudellinen etu voi ratkaista asiaa. Se romuttaisi koko ilmastonsuojelutyön.
Vuosien 2002-2005 aikana suoritettu laaja tutkimusohjelma (loppuraportti mainittu MMM-julkaisu 11/2007) on täsmentänyt tietoja ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Niiden perusteella Tilastokeskus laskee vuosittaiset päästöt maaraporttia varten ja näitä laskentaperusteita voi käyttää myös yksittäisen turvesuon kuivatuksen ja turvekenttien sekä aumojen päästölaskennassa. Turvemaiden kuivatuksen ja suopeltojen viljelyn aiheuttamat päästöt raportoidaan maankäytön muutoksista aiheutuvina ja turpeen polton päästöt energiasektorin päästöinä. Yhteensä ne muodostavat Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa.
IPCC:n määrittelemän turpeenpolton päästökertoimen avulla on helppo arvioida myös Ruostesuon turvemäärästä (2 036 000 MWh) poltettaessa aiheutuvat päästöt ja suon turpeen sisältämän hiilivaraston menetys. Tässä kohdassa on aivan turhaa spekuloida minkäänlaisilla ”elinkaarilaskelmilla” tai jälkikäytöllä, sillä IPCC:n ohjeistuksen mukaan turpeen polton päästöt raportoidaan silloin, kun ne tapahtuvat. Mahdollinen energiakasvien viljely suonpohjilla tulevaisuudessa vähentää osaltaan turpeenpolton tarvetta ja hieman pienentää turvemailla aiheutettuja päästöjä. Täten suonpohjien energiakasvien viljely kyllä palkitaan silloin, kun sitä todellisuudessa tapahtuu, ei etukäteen niinkuin ”elinkaarilaskelmat” edellyttävät.
Turvesoiden polton päästöjen arviointi nimenomaan YVA-lain mukaisessa menettelyssä on erittäin tärkeää siksi, että ajastaan jälkeen jäänyt ympäristönsuojelulaki ei sitä ympäristöluvan harkintavaiheessa edellytä. Tällä hetkellä jää lupaviranomaisten harkintaan se, miten YVA-selvityksen ilmastovaikutukset lupaharkinnassa painavat, mutta kun otetaan huomioon ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamien päästöjen suuruus sekä kansainvälisten päästörajojen tiukentuminen, turpeenkäytön päästöjä on pakko leikata tuntuvasti jo lähitulevaisuudessa.
Hankkeen vaihtoehdot
Luonnon monimuotoisuuden kannalta hankkeen toteutusvaihtoehdoilla ei ole suuria eroja. Hankealueen supistaminen rajaamalla läntinen osa pois voi olla yksi haittoja ehkäisevä lisävaihtoehto. Se vähentäisi hankkeen haitallisia vaikutuksia Isosuohon. Jäljelle jäisivät kuitenkin vaikutukset Livojokeen ja raakkuun sekä ilmastovaikutukset.
Erilaiset vesiensuojeluratkaisutkaan eivät vakuuta, sillä kaikki päästävät vesiä kuormittavaa ainesta läpi enemmän tai vähemmän vuodenajasta riippuen. Vesienhoitosuunnitelman turvetuotantoa koskevat linjaukset on vaihtoehtojen asettamisessa ja tarkastelussa otettava huomioon. Tämänhetkisenä parhaana käyttökelpoisena tekniikkana pidetään luonnontilaista pintavalutuskenttää tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää, jotka ovat myös tuotantokausien ulkopuolisena aikana toimivia. Vaihtoehdossa VE 3 kemikalointi olisi käytössä sulanmaan aikana. Se ei ole riittävä vesiensuojelujärjestely. Kemikalointi voi olla täydentävä vaihtoehto, joka tehostaa pintavalutusta ja virtaamansäätöä. Siksi suunnitelmaan on lisättävä neljäs vaihtoehto: VE 4 kemikaloinnilla tehostettu ympärivuotinen pintavalutus luonnontilaisen suon kautta.
Tärkeintä on 0-vaihtoehdon perusteellinen arviointi ja muiden vaihtoehtojen vertaaminen siihen KAIKKIEN ympäristövaikutusten osalta. Tällöin etenkin ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tekijöitä täytyy tarkastella alueellisen ja valtakunnallisen näkökulman lisäksi myös EU:n ilmastopolitiikan ja YK:n ilmastosopimuksen näkövinkkelistä. Ohjelmassa ei ole näistä kansainvälisten sopimusten velvoitteista mitään mainintaa, vaikka ne tulevat määrittämään myös kiristyvät kansalliset päästörajat ja vaikka turvemaiden käytön ilmastovaikutukset korostuvat nimenomaan luonnontilaisten soiden kuivattamisessa ja poltossa.
Energiahankkeiden 0-vaihtoehtoon kuuluu esittää keinot, millä vaihtoehtoisella tavalla suunnitelmassa esitetty energiamäärä tuotetaan, jos hanke jätetään suunnitellussa muodossa toteuttamatta. Suomen uusiutuvan energian korkea lisäysvelvoite edellyttää etsimään korvaavia polttoaineita nimenomaan uusiutuvien joukosta ja tavoitetta tukevat myös uudistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Turpeen hankintaa ne ohjaavat yksiselitteisesti ihmistoiminnan jo pilaamille soille ja suopelloille, ei missään tapauksessa luonnontilaisille soille, jollaisesta tässäkin tapauksessa isolta osin on kyse.
Pudasjärvellä on erittäin suuret metsäenergiavarat, joiden käyttö on vielä vähäistä. YVA-selostuksessa tulee kuvata näitä varantoja ja selvittää, missä määrin niillä voidaan korvata se energiamäärä, mikä nyt yvattavien Ruostesuon sekä Vastasuon ja Konttisuon säästämisellä menetetään. Koska turpeenottoa perustellaan myös sen työllistävyydellä, sen ja metsäenergian työllistävät vaikutukset on tuotava rinnakkain esille. Muutoin vaihtoehtojen työllistävyysvertailu on merkityksetön. Liekö lipsahdus, mutta ohjelmassakin todetaan aivan oikein, että tuotantoalueiden käyttöönotto korvaisi muualta tuotavia kotimaisia polttoaineita eli uusiutuvaa metsäenergiaa.
VE 0 ei ole myöskään staattinen vain nykytilan huomioon ottava vaihtoehto. Ruostesuon ojitetut osat ovat suoluonnoltaan muuttuneita, mutta ojikoiden metsätaloudellinen merkitys ei ohjelmasta käy ilmi. Ruostesuon ojitettu osa saattaa kuulua niihin metsäojitettuihin soihin, joita ei enää kannata kunnostusojittaa. Hukkaojitus selittää turpeenkaivuuhanketta, mutta ojitusalueen ennallistaminen on sille vastakkainen varteenotettava vaihtoehto. Sitä lisää se, että ojittamattomat osat ovat puronvarsia. Ennallistaminen paitsi estäisi vesistökuormitusta tukisi hyvin Livojoen valuma-alueen kunnostamista. Ennallistamisella on saavutettavissa monia pitkäaikaisia ekosysteemipalveluja, olipa ennallistuminen passiivista tai aktiivisten toimien seurausta. 0-vaihtoehdon ennallistamismahdollisuus on siten hyvin merkityksellinen vaikuttava tekijä vaihtoehtojen vertailussa.
Turve versus metsäenergia yhteenvetona
Vaihtoehtojen vertailua varten tulee yhteenvetona esittää, mitkä vaikutukset turve- tai metsäenergian käytöllä on alueen työllisyyteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja hiilivarastoihin, vesistöihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä sen virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaamiseen.
Vasta näin laadittu selostus toteuttaa aidosti YVA-lain henkeä ja kirjainta.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri