Mielipide Viinivaaran-Kälväsvaaran ja Ylikiimingin harjujakson pohjavesihankkeesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
6.8.2009
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro Psy-2009-y-9 15.6.2009
Hakija: Oulun kaupunki / Oulun Vesi
Asia: Mielipide hakemuksesta Viinivaara-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson pohjaveden ottamiseksi ja ottamoiden rakentamiseksi, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja sen paikallisyhdistys Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry vaativat hakemuksen hylkäämistä. Oulun kaupungille / Oulun Vedelle ei tule myöntää lupaa pohjavedenottoon Viinivaaran-Kälväsvaaran ja Ylikiimingin harjualueilta otosta aiheutuvien vesilain 1 luvun §§:n 15, 15a ja 17a, 2 luvun §§:n 5 ja 6, 9 luvun 8 §:n sekä vesienhoitolain 4 luvun §§:n 21 ja 23 ja luonnonsuojelulain 10 luvun 66 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen 1 luvun 2 §:n vastaisten seurausten johdosta.
Hakija perustelee hakemustaan siirtyä pohjaveden käyttöön raakavesilähteenä tarpeella parantaa vedenhankinnan varmuutta ja hyvälaatuisen veden turvaamista sekä pyrkimyksellä edistää Oulun seudun vesihuoltoyhteistyötä ja toteuttaa valtakunnallisia vesihuollon tavoitteita.
Siirtyminen pohjaveden käyttöön kokonaisuudessaan ei ole yleisen edun vaatima muutos eivätkä hankkeen tavoitteet esitetyssä muodossa nykytilaan verrattuna yleisen edun kannalta välttämättömiä kuten sekä vesilaki että luonnonsuojelulaki vaativat, jos hankkeesta aiheutuu merkittävä haitta luonnonolosuhteille. Hakijalla on useita haitattomampia ja edullisempia vaihtoehtoja pyrkiä saavuttamaan niitä vesihuollolle asetettuja tavoitteita ja velvoitteita, joita nykytilanteessa ei riittävästi voida ottaa huomioon.
Perustelut
Oulun kaupunki / Oulun Vesi hakee lupaa ottaa pohjavettä 32 500 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 32 vedenottamosta. Niistä 23 sijaitsisi Viinivaaran-Kälväsvaaran ja 9 Ylikiimingin harjujaksolla. Ottamoille haetaan pysyvää käyttöoikeutta.
Hakemusasiakirjojen mukaan Oulun vedenkulutus on vuonna 2009 27 500 kuutiota vuorokaudessa ja ennusteen mukaan vuonna 2020 33 000 kuutiota / vrk. Hakemusta edeltäneessä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankkeesta vastaava on mitoittanut vedentarpeen ja saatavuuden 35 000 kuutioksi vuorokaudessa. Hakemus koskee noin 7 prosenttia pienempää ottomäärää, 32 500 kuutiota vuorokaudessa. Hakemuksen mukaan vedentarve on kuitenkin jo vuonna 2020 arvioitu olevan 33 000 kuutiota vuorokaudessa. Vuoden 2020 asukasmääräksi Oulussa on arvioitu 150 000 asukasta ja veden keskikulutukseksi noin 150 l/vrk. Hakemuksessa esitetään ennusteena, että suurin kulutus olisi 39 000 kuutiota/vrk ja pienin kulutus 23 000 kuutiota/vrk. Lisäveden saatavuus ja sen ottopaikat jätetään avoimiksi kysymyksiksi.
Tarvittavasta pohjavedestä Kälväsvaara tuottaisi 4000 kuutiota/vrk, Viinivaara 23 000 kuutiota/vrk ja Ylikiiminki 5500 kuutiota/vrk. Niiden lisäksi osin samoihin vedenlähteisiin kohdistuu paikallista hyödyntämistä.
Kälväsvaaran pohjavesiesiintymän hyödyntämistä on pienennetty ympäristövaikutusten arvioinnin hakijan luvanhakuprosessiin alun perin valitsemasta VE2 vaihtoehdosta 7000 kuutiosta/vrk 4000 kuutioon vuorokaudessa. Vedenotto Kälväsvaarasta sijoittuisi harjun luoteisosaan.
Muilta kuin Kälväsvaaran osalta ottopaikkoja tai -määriä ei ole merkittävästi muutettu:
Hakemus YVA (VE2) Antoisuus (YVA)
Viinivaara 16 900 kuutiota/vrk 17 000 kuutiota/vrk
Vaanaharju-Kiviharju 2 000 2 000 2 000
Sarvivaara 1 700 2 000 2 000
Pitääminmaa 2 400 2 000 2 500
Kälväsvaara 4 000 7 000
Ylikiiminki 5 500 5 000 9 500
Hanke ei ole yleisen edun mukainen
Vesilain 9 luvun 8 §:n mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.
Lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taika muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.
Vesilain 2 luvun 5 §:n mukaan rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja.
Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetään, että jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei tämän luvun 5 §.stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.
Vesilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään hyödystä, että rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- ja vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyväksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.
Rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset.
Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.
Hankkeella ei ole toteuttamisedellytyksiä yleiseltä kannalta katsoen. Sen tavoiteltavat hyödyt ovat muilla vähemmän haitallisilla ja kustannuksiltaan edullisemmilla tavoilla saavutettavissa, kun taas siitä aiheutuvat erittäin merkittävät ja pysyväisluonteiset haitat eivät ole korvattavissa eivätkä lievennettävissä.
Pohjavesi ei ole subjektiivinen oikeus
Oulu käyttää talousvetenään Oulujoen pintavettä. Se on hyvää raakavettä, josta nykyaikaisilla puhdistusmenetelmillä saadaan korkealuokkaista talousvettä, jonka riittävyys on taattu. Juomavetenä se ei erotu sokkotesteissä pohjavesiin verrattuna hajultaan, maultaan tai laadultaan heikommaksi kuluttajienkaan mielestä. Oulun Vesi esittää hakemuksessaan, että pohjavesi raakavetenä olisi tasalaatuisempaa, josta on etua, kun puhdistustekniikkaa on enää vaikea kehittää paremmaksi. Pintavesi on kuitenkin raakavetenä käytössä monissa isoissa taajamissa Suomessa eikä niissä ole mahdollisuuttakaan siirtyä pohjaveden käyttöön. Pintavesi on käytössä myös muissa maissa hyvin yleisesti. Tavallista on myös jäteveden kierrättäminen uudelleen talousvedeksi. On siten oletettavaa, että sekä puhdistustekniikka että vesiensuojelu vastaavat myös vesihuollon tarpeisiin riittävästi. Pohjavedestä saatava positiivinen mielikuvalisä ei ole sellainen yleisen edun vaatima pakottava tarve, jonka takia hankkeelle tulisi myöntää lupa.
Valmius poikkeustilanteissa turvata riittävä vedensaanti on ratkaistavissa tarkasteltavaa hanketta huomattavasti edullisemmin ja järkevämmin
Erityisesti hakija vetoaa Oulun vesihuollon turvaluokitukseen, jota tulee parantaa lisäämällä kriisitilanteissa talousveden saatavuutta. Kuten todettua pohjavettä ei ole saatavissa kaikkialla, joten se ei voi olla veden saannin turvaamisen edellytys. Oululla on lukuisia mahdollisuuksia lisätä vesihuollon turvallisuutta, vaikka pintavesi säilyisi raakavesilähteenä. Tosiasiassa ne ovat turvallisuudeltaan parempia ratkaisuja kuin siirtyminen täysimääräiseen pohjaveden käyttöön.
Hakemuksessa ei tarkemmin eritellä, mitä poikkeusoloilla tarkoitetaan. Se olisi ollut tarpeen, sillä pintaveden saastuminen raakavesilähteenä poikkeuksellisesti kelvottomaksi on yleensä lyhytaikainen ilmiö. Sen sijaan pohjaveden pilaantuminen on pysyväisluonteista. Pohjavedenottamon saastuminen puolestaan on hyvinkin yleistä. Hakemuksessa ei kuitenkaan tuoda esille pohjaveden laadun haavoittuvuutta.
Pitkän prosessin kuluessa on esitetty lukuisia vaihtoehtoja vesihuollon kehittämiseksi kriisitilanteisiin paremmin vastaavaksi, joista mainittakoon muun muassa ottopaikkojen lisääminen Oulujokeen ja jopa Oulujärveen asti sekä lähikuntien välisen yhteistyön kehittäminen siirtoverkoston parantamiseksi ja kasvattamiseksi. Yksi tyydyttävä ratkaisu sekä ympäristövaikutuksiltaan että turvaluokan kohottamiseksi ja pohjavesipisteiden lisäämiseksi sitä juomavedeksi haluaville olisi pohjaveden saannin lisääminen toteuttamalla osa nyt esillä olevasta suunnitelmasta. Se mahdollistaisi kahden erillisen toisistaan riippumattoman riittävän tuottavan vesilähteen ylläpidon.
Hankekuvauksessa esitetään tavoitteena olevan, että poikkeusoloissa voitaisiin jakaa verkostosta 50 l/as/d eli noin 7500 kuutiota/vrk. Vesiposteista ja kuljetuksilla jaettava määrä on 3300-4800 m3/d, miniminä 5 l/as/d, josta ainakin osa otettaisiin Hangaskankaalta. Naapurikunnilta ja Hangaskankaalta voidaan nykyisin saada lyhytaikaisesti vajaa 5000 kuutiota/vrk, mikä määrä katsotaan verkoston toiminnan kannalta hankalan pieneksi. Jos hankkeesta toteutettaisiin pelkästään Ylikiimingin osuus (5500 m3/d), tulisi em. lukujen perusteella poikkeusolojen aikana pohjavettä verkostoon ja vesiposteihin yli 10 000 m3/d, minkä pitäisi riittää hyvin poikkeusolojen tarpeisiin, jos ja kun poikkeusolo ei koskisi pohjavesien pilaantumista. Näiden lukujen valossa haettua kokonaismäärää (32 500 m3/d) ei mitenkään voida perustella välttämättömäksi poikkeusolojen vuoksi. Tästä syystä hankkeessa pitäisi ehdottomasti ottaa tutkittavaksi suppeampi vaihtoehto, esimerkiksi Ylikiimingin harjujakson ottamot ilman Viinivaaraa, Pitääminmaata, Sarvivaaraa ja Kälväsvaaraa. Normaalioloissa käytössä olisi pintavesi raakavesilähteenä.
Hankkeen hintakin jäisi tällöin murto-osaan nyt esillä olevasta hankkeesta. Yhteisön edun mukaista ei olekaan siirtyä normaalioloissa pohjaveden käyttöön ja pintaveden ylläpito varajärjestelmänä. Se täytyy ottaa huomioon intressivertailussa.
Hanke olisi erittäin merkittävästi haitallinen ympäristön luonnonsuhteille
Kälväsvaaran pohjaveden ottomäärä on ympäristöviranomaisen kanssa käydyn neuvottelun tulos. Ympäristöviranomainen on päättänyt, että hanke ei Kälväsvaaran 4000 kuution vuorokausioton määrällä vaadi luonnonsuojelulain 66 pykälän mukaista valtioneuvoston poikkeuslupaa, koska hanke ei ole enää luontoarvoja merkittävästi heikentävä Olvassuon Natura-alueelle. Niinikään vaikutukset Naturassa olevan Kiiminkijoen luontotyyppiin ”pikkujoet ja purot” vähentyisivät merkittävän rajan alle ( Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto 26.2.2008), mutta heikentävät vaikutukset säilyisivät.
Se, ettei hanke ole enää merkittävästi heikentävä Olvassuon ja Kiiminkijoen Naturassa suojelluille luontotyypeille ja lajeille on ympäristöhallinnon ja hakijan välinen sopimus, joka pohjaa asian vakavuuteen nähden suhteellisen vähäiseen tutkimusaineistoon, mallinnuksiin ja tiedon puutteista johtuviin epävarmoihin arviointeihin ja jota osaltaan selittää hallinnon sisältä tuleva paine olla edistämässä pohjavesihanketta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on muun muassa ollut edustettuna Oulun kaupungin asettamassa hankkeen ohjausryhmässä ja ympäristökeskuksen silloinen johtaja Mauno Rönkkömäki on ilmoittanut puheenvuorossaan Oulun kaupunginhallituksen kuulemistilaisuudessa 2.2.2004, että ”ympäristökeskus on antamissaan lausunnoissa suhtautunut periaatteessa myönteisesti ja todennut, että pohjavesihanke parantaa selkeästi oululaisten kuluttajien veden laatua ja turvallisuutta”.
Metsähallitus toteaa lausunnossaan myös, että uuden suunnitelman mukaisesti toimittaessa kielteiset vaikutukset Kälväsvaaran suunnalla vähenevät. Sensijaan ”Metsähallitus katsoo, että Pitääminmaan osalta merkittävätkään vaikutukset Olvassuon luontotyypeille ”aapasuot” ja ”humuspitoiset järvet ja lammet” eivät ole poissuljettuja. ”Lähteiden ja lähdesoiden” luontotyyppiin kohdistuisi paikallisesti selvä vaikutus, jonka merkitys koko Natura-alueen kannalta olisi kuitenkin edellämainittuja luontotyyppejä vähäisempi”. Siis asiantuntijalausunnoissa on erilaista tulkintaa sinänsä vaikeassa ”merkittävän” vaikutuksen määrittelyssä.
Vielä epäselvempi on muokatun hankkeen vaikutusten arviointi Kiiminkijoen Natura 2000 -alueen suojelluille luontotyypeille pikkujoet ja purot ja Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Ympäristökeskus toteaa lausunnossaan 26.2.2008, että luontotyypille ”Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit” koituvat haittavaikutukset Kiiminkijoessa pienenisivät Kälväsvaaran 4 vedenottamon poiston seurauksena ja jotka näkyisivät Nuorittajoessa Ison Olvasjärven ja Olvasojan ohella. Lausunto on ristiriitainen ympäristökeskuksen Viinivaaran pohjavesihankkeen Kiiminkijokea koskevasta Natura-arvioinnista 18.9.2002 (1100L0457-255) antaman lausunnon kanssa. Siinä ympäristökeskus toteaa, että ”Viinivaaran pohjavesihankkeen kaikki tarkastellut ottovaihtoehdot heikentäisivät vaikutusalueellaan selvästi ja monitahoisesti Kiiminkijoen Natura-alueen suojelun perustana olevia luontotyyppejä.” Vaihtoehdossa kolme ottomäärä Kälväsvaarasta on 4000 kuutiota vuorokaudessa ja vaihtoehdossa neljä Kälväsvaara ei sisälly ottoalueisiin. Ylikiimingin ottoalue sen sijaan puuttuu vaihtoehdosta 1 ja on ottomäärältään pienempänä mukana muissa vaihtoehdoissa hakemushankkeeseen verrattuna. Ympäristökeskuksen mukaan ”Natura-arviointi osoittaa kiistattomasti pohjavedenoton vaikuttavan Kiiminkijoen alueen kolmesta luontodirektiivin luontotyypistä merkittävästi kahteen, pikkujokiin ja puroihin sekä Fennoskandian luonnontilaisiin jokireitteihin. Pikkujokien ja purojen luontotyyppi käsittää sellaiset tyyppinsä edustajat, joita voidaan pitää luonnontilaisuudeltaan edustavina, suorastaan alueellisesti omaa luokkaansa. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiin kohdistuvana vaikutuksena olisi Nuorittajoen ja eräiden sen sivujokien sekä Kivijoen veden laadun heikkeneminen. Lisäksi eräiden jokireittiin lukeutuvien järvien, tärkeimpänä Ison Olvasjärven, veden laatu heikkenisi. Jos hanke toteutettaisiin ilman Kälväsvaaran ottoa, vaikutukset pienenisivät joissakin kohdissa, mutta toteaa myös, että haittoja ei voida kompensoida esitetyillä tavoilla vedenlaatua vaarantamatta.”
Allekirjoittajien mielestä pohjavedenotto on merkittävästi suojeltuja luontoarvoja heikentävä hakemuksen mukaisena edelleen niin Olvassuon kuin Kiiminkijoen Natura-alueille. Hanke aiheuttaa haitallisia muutoksia pohjavesivaikutteiseen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ja pienvesiin ja jokireitteihin. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen taulukosta 13-1 vaihtoehtojen vaikutuksista luonnonympäristöön se käy hyvin ilmi.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on laajasti esitetty vaikutusalueen lähteikköluonnon tilaa ja luontoarvoja, jotka todetaan erityisen edustaviksi. Siinä todetaan esimerkiksi, että kaikissa vaihtoehdoissa Viinivaaran, Pitääminmaan, Sarvivaaran ja Vaananharjun alueilla voimakkaita vaikutuksia olisi suurimpaan osaan luonnontilaisista lähteistä ja niiden lähiympäristön lähdevaikutteisista soista.
Hakemuksessa on lyhyt katsaus Metsähallitukselta ja Metsäkeskuksesta saaduista tiedoista pohjaveden ottoalueen ulkopuolisista metsätalousalueiden vesilain mukaisten lähteiden, uomien ja alle 1 hehtaarin kokoisten lampien alueellisista esiintymistä. Niiden tilasta ja edustavuudesta ei kerrota mitään tietoja eikä arvioita säilymisestä. Vasta tilatiedot ja niiden vertailu esimerkiksi Viinivaaran alueella menetettävään pienvesien monimuotoisuuteen ja edustavuuteen antaa lupaharkinnalle kestävämpää pohjaa. Todennäköisesti pohjavesihanke heikentäisi merkittävästi pienvesiluonnon suotuisaa suojelun tasoa entisestään. Esimerkiksi vedenottomäärä Pitääminmaasta kasvaisi merkittävästi käsittäen lähes koko arvioidun vuorokautisen kertymän. Sen vaikutukset vesilailla suojeltuihin lähteisiin ja puroihin on siihen nähden puutteellisesti selvitetty, mutta tiedossa on, että pohjavesien purkausalue, Olvasojan rannan lähteikkö on lajistoltaan ja vesimäärältään maakunnan arvokkaimpia.
Edelleen Pitääminmaan oton vaikutukset ulottuisivat haitallisina Natura-suojeluohjelmassa suojeltuihin aapasoihin ja Pieneen Olvasjärveen, joka edustaa luontotyyppiä ”humuspitoiset lammet ja järvet” ja jonka esiintymän veden pumppaus saattaa vaarantaa.
Soisten luontotyyppien ja pienvesien lisäksi hankkeella olisi suuri vaikutus Kiiminkijoen suurimman sivujoen, Nuorittajoen virtaamiin. Vaihtoehdosta riippumatta alivirtaama pienenisi ja veden laatu todennäköisesti heikkenisi, kun laadultaan parhaan jokeen virtaavan veden eli pohjaveden määrä vähenisi. Alimmat virtaamat saattaisivat pienetä joen suupuolessa jopa 20-25 prosenttia. Ylikiimingin Puolivälinharju ja Keihäskangas eivät edes olleet oton piirissä Natura- tai YVA-selvityksissä. Virtaamien vähentyminen jo sinänsä aiheuttaa rehevöitymistä. Sitä pahentaisi vielä aie kompensoida veden vähyyttä rakentamalla Isoon Olvasjärveen säännöstelytilaa sekä ottamalla tyhjentynyt turvesuo veden varastoaltaaksi. Määrällisesti mainituilla keinoilla voidaan ehkä korvata Nuorittajoen virtaamamenetys, mutta lähdeveden vaihtaminen turvesuon vesiin aiheuttaa todellisen pilaantumisvaaran jo ennestäänkin kuormittuneessa Nuorittajoessa.
Vesienhoitolain mukaan kaikkien vesien tila ei saa enää heiketä ja niiden tulee saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Nuorittajoen nykyinen tila on luokiteltu vain tyydyttäväksi. Ekologinen luokitus perustuu laajaan aineistoon (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alustava kokonaisarvio Pohjois-Pohjanmaan jokivesien ekologisesta tilasta 13.2.2008). Merkillepantavaa siinä on, että hydrologismorfologisen tilan muutokset on arvioitu erittäin vähäisiksi, mutta hajakuormitus suurehkoksi ja pistekuormitus kohtalaiseksi.
Nuorittajoki on osa Kiiminkijoen Natura-aluetta. Sen ohella Kiiminkijoki kuuluu Project Aqua – vesiensuojeluohjelman tieteellisiksi tutkimuskohteiksi varattuihin vesistöihin, lohikantojen elvytysohjelmaan (SAP) ja erityistä suojelua vaativiin vesiin. Maakuntakaavassa Kiiminkijoki on arvokas vesistö. AV-merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Kiiminkijoen vesistö on nimetty erityiseksi alueeksi. Se on muiden vastaavien ohella kirjattu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään rekisteriin, mikä korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Kiiminkijoen pääuoma ja Nuorittajoki kuuluvat niihin vesistöihin, joissa on tehtävä lisätoimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi. Mittavalle lisäkuormitukselle, virtaamien manipuloinnille ja ylipäänsä valuma-alueen heikennyksille ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.
Kiiminkijoen virtaamamenetyksiä korvaavalle Ison Olvasjärven säännöstelylle sekä loppuunkaivetun turvesuon, Vainionsuon, vesivarastolle aiotaan hakea lupaa vasta pohjaveden ottoluvan ratkaisun jälkeen. Lupa vesijohtojen rakentamiseen haetaan niinikään jälkikäteen. Tällainen suuren hankkeen pilkkominen osiin on haitallista lupaharkinnan kannalta ja heikentää mahdollisuuksia arvioida hankekokonaisuuden kaikkia ympäristövaikutuksia, etenkin kun toimitaan laajasti Natura-alueilla. Edellä todettu Kiiminkijoen-Nuorittajoen asemasta tarkoittaa välttämättömyyttä käsitellä Nuorittajoen virtaamakompensointia samassa toimituksessa pohjaveden ottoratkaisun kanssa.
Aika on tuntematon tekijä pohjavesipintojen voimakkaan, pysyväisluontoisen ja laajalla alueella tapahtuvan alentamisen seurauksissa. Vaikutukset ovat myös kumuloituvia, joita ei tyypillisesti ole otettu huomioon. Hitaat, mutta peruuttamattomat muutosten ketjut paljastuvat ajan myötä. Esimerkiksi laajojen metsäojitusten kuivattava vaikutus näyttää useasti pitemmän päälle näyttäytyvän myös niiden sisään jäävien luonnontilaisten soiden kuivumisena. On hyvin todennäköistä, että tällaisia pitkäaikaisvaikutuksia pohjavesialueen pumppauksista ulottuu myös Natura-suojelualueen sisäpuolelle ja muuallakin kuin Pitääminmaan suunnalla. Se on vastoin luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain mukaista Natura-suojeluohjelmaa, jonka tarkoituksena on turvata suojeltujen luontoarvojen säilyminen suotuisalla tasolla pitkällä aikavälillä. Sen on erityisen tärkeää onnistua edes suojelualueilla. Tuore Suomen neljäs maaraportti luonnon monimuotoisuuden tilasta osoittaa ikävästi, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu Suomessakin eikä maa täytä tavoitetta vähentää biodiversiteetin köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä (www.biodiversity.fi ja www.luonnontila.fi). Hankkeesta suojeluarvoille aiheutuvat menetykset eivät ole myöskään korvattavissa. Niitä ei löydy suojeltavaksi muualta eikä hankkeen haittojen kompensointisuunnitelmalla ole mitään tekemistä luontoarvojen säilyttämisen kanssa.
Hakemuksen arvion mukaan Ouluun saatavissa olevat riittävät pohjavesivarat on kartoitettu. Uusia hyödyntämismahdollisuuksia ei ole Kälväsvaaraa lukuunottamatta, mutta Oulun vedenkulutus ylittää lupahakemuksen pumppausmäärän jo vuonna 2020. Oulun alue on kasvukeskus nyt ja todennäköisesti jatkossakin. Miten vedentarve kehittyy, on vielä arvailujen varassa, mutta hankkeesta vastaava olettaa sen kasvavan. Oulun vedenkulutus alkaa olla jo tasolla, jota alueen pohjavesivarojen avulla on mahdotonta tyydyttää ilman korjaamattomia ekologisia vaurioita. Jos ja kun pohjaveden saatavuus ei riitä Oulun kaupungille, on kuitenkin vaarana, että siirryttyään kokonaan pohjaveden käyttöön kaupungin tarpeen täyttäminen vaatii jossain vaiheessa ottomäärien lisäämistä myös Kälväsvaarasta. Saatavuus ja laatu pitemmällä aikavälillä ovat hankkeen vakavia epävarmuustekijöitä. Lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon raskaaseen ja kalliiseen hankkeeseen sisältyvä riski ympäristön lisäkuormituksesta entistä haitallisemmassa määrin.
Oulun Veden hakemus tulee hylätä
Hankkeen kielteiset ympäristövaikutukset ovat kaiken kaikkiaan kokonaisvaikutuksiltaan niin suuria, että esitettyjä pohjavesimääriä ei voida kestävästi ottaa suunnittelualueelta. Haittoja ei voida lieventää merkittävästi eivätkä korvaavat suojelutoimet ole mahdollisia. Allekirjoittaneiden mielestä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen ja sen suunnitelman edelleen heikentävän Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja. Jos hakemuksen käsittelyä jatketaan, luvan myöntäminen edellyttää luonnonsuojelulain 10 luvun 66 §:n mukaista valtioneuvoston poikkeuslupaa. Sen edellytyksenä on, että hanke on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta ja että vaihtoehtoista ratkaisua ei ole. Yhdistysten mielestä hanke ei täytä kumpaakaan vaatimusta eikä sen käsittelyä tule jatkaa.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Pirkko-Liisa Luhta
puheenjohtaja
Leena Puhakka
sihteeri