Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Kuivaniemen Polvisuon tur­peen­nos­to­hank­keen YVA-ohjelmasta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

13.11.2009

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi

Viite: Lausuntopyyntö PPO-2009-R-25-531

Asia: Lausunto Polvisuon turpeennostohankkeen YVA-ohjelmasta

Oijärven etelälaidalla sijaitseva Polvisuo on nykyisten ympäristökriteerien mukaan täysin sopimaton turpeennostokohteeksi, joten kaikki sen kuivatuksen ja turpeenkaivuun mahdolliset ympäristövaikutukset tulee arvioida erityisen tarkasti ja verrata niitä kattavasti 0-vaihtoehtoon.

Hankkeen perusteluista

Hankkeen perustelut nojaavat Vapon omiin liiketoiminnallisiin tavoitteisiin, eikä niissä ole millään tavalla otettu huomioon toimintaympäristön ja yhteiskunnan tarpeiden muuttumista. Ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen ja vesienhoitolain tavoitteiden toteuttaminen edellyttävät nykymittakaavaisen turpeenpolton alasajoa, eikä suinkaan lisäämistä.

Turpeen huoltovarmuus taas on sadekesien myötä menettänyt uskottavuutensa ja todellinen huoltovarmuus on tällä hetkellä kivihiilen varassa. Paneutumalla tosissaan uusiutuvien saatavuuden, logistiikan ja polton kehittämiseen kotimaisten polttoaineiden huoltovarmuus paranee nykyisestä ja samalla saavutetaan kustannustehokkaimmin noin kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin päästövähennykset turpeenpolton loppuessa. Se on paljon, kun päästöjen määrä nyt on 80 miljoonan tonnin tasolla.

Kun päästökauppa alkaa päästövähennysten kiristyessä todella purra, Suomella ei ole mitään mahdollisuutta jatkaa turpeen polttoa. Irlanti, joka on Suomen ohella toinen Euroopan maa, jossa turve-energialla on suurempaa merkitystä, on jo tehnyt oikean johtopäätöksen ja päättänyt luopua turpeesta 15-20 vuoden siirtymäajalla.

Arvioitavat vaihtoehdot ja toteuttamatta jättäminen

Toteuttamisvaihtoehtoja on useita, mutta ne eroavat toisistaan vain vähän. Muuttuvat tekijät koskevat vesiensuojelujärjestelyjä ja purkupaikkaa, joka on oleellisin. VE4 käsittää sulanmaan aikaisen kemikaloinnin. Talvella käytössä olisivat vain laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Ottaen huomioon laskureitin Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki vaihtoehtoa on täydennettävä talvisella pintavalutuksella. Ilmaston muuttumiseen liittyy muun muassa talviaikaisten tulvien kasvava todennäköisyys. Laskeutusaltaat ja virtaamansäätö eivät edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa, vaan siltä vaaditaan ympärivuotisesti tehokkaampia keinoja.

0-vaihtoehto on sisällöltään puutteellinen. Nykytilan säilyminen sellaisenaan ei riitä vaikutusten vertailun aineistoksi. Suo on pääosin luonnontilainen. Osa suosta on esiojitettu (kopo-osjitus) nimenomaan turpeenottoa silmällä pitäen. Vaihtoehdossa on tarkasteltava suon ennallistamismahdollisuuksia ja sen vaikutuksia vesistöön, monimuotoisuuteen ja ilmastoon ja otettava tulokset vertailussa huomioon.

Vaikutusten arviointi

Hankkeen arviointiohjelma on tehty huolimattomasti. Sen ympäristövaikutuksia aiotaan myös arvioida toistakymmentä vuotta vanhojen kriteerien pohjalta. Toki ne edelleen ovat voimassa, mutta uudet turvetutkimustulokset, niiden perusteella lasketut kasvihuonekaasujen päästöraportit, vesienhoitolain toimeenpano sekä alueidenkäyttötavoitteiden turvesoita koskevien määräysten kiristyminen tuovat arviointiin uusia näkökulmia, joita ohjelmasta ei paljoa löydä.

Hankkeesta on odotettavissa suuria ympäristövaikutuksia vesistöön, ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Nämä kolme merkittävintä hankkeen ympäristövaikutusta on tärkeää arvioida jokaisessa vaihtoehdossa erikseen. Ilmastovaikutusten kohdalla tulee lähteä siitä, että YK:n ilmastosopimus määrittelee suot hiilivarastoiksi, joita sopijaosapuolet ovat sitoutuneet hoitamaan, suojelemaan ja lisäämään. Tämä edellyttää nollavaihtoehdon kohdalla myös suon ojitettujen osien ennallistamisvaikutusten arviointia sekä suon hiilivaraston laskemista.

Jos hankkeen toteuttamisvaihtoehdon työllisyysvaikutukset lasketaan, täytyy laskea myös, miten toteuttamatta jättäminen työllistää uusiutuvan energian hankinnassa. Muutoin arviointi ei ole tasapuolinen, sillä toisin kuin ohjelma väittää metsäbiomassa on turpeen korvaaja sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Turpeen korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä on yhteiskunnan etu. Vanhoissakin laitoksissa turpeen osuutta voidaan laskea merkittävästi ja uusissa laitoksissa turvetta ei tarvita pää- eikä sivupolttoaineena. Virheelliset oletukset vääristävät vertailun tuloksia.

Suunnittelualueen ympäristö ja sen nykytila

Oijärven vedenlaatu

Kevättalvinen happitilanne on Oijärven vedenlaadun kriittisiä tekijöitä, sillä happikato aiheuttaa myös sisäistä kuormitusta. Hoitotoimenpiteiden tehovaiheen jälkeen hapettomia tilanteita ei ole esiintynyt, mutta tilanteen seuraaminen on tärkeää. Keskiarvojen sijaan taulukoihin tarvitaan hapen kevättalvisia kyllästysarvoja pitemmältä ajalta. Tiedot löytyvät Kuivajoen vesistön yhteistarkkailuraporteista.

Nykyinen ympäristökuormitus

Kappaleessa väitetään, että hankealue on pääosin metsäojitettua aluetta ja Polvisuon nykyinen kuormitus on arvioitu siltä pohjalta. Muualta tekstistä ja karttatarkastelun perusteella selviää, että pääosa suosta on luonnontilaista. Kappaleen laskelmat täytyy tehdä uudestaan.

Kalasto ja kalastus

Polvisuo sijaitsee Keski-Perämeren kalastusalueella, ei Simojoen, niinkuin kappaleessa väitetään. Kuivajoen kalastoa ja kalastusta ei jokisuun nahkiaisenpyyntiä lukuunottamatta käsitellä ollenkaan. Selostuksessa asia täytyy korjata, sillä joen vedenlaatu riippuu ratkaisevasti Oijärven vedenlaadusta. Kuivajoki on SAP-ohjelman kohde ja se oli aikaisemmin hyvä harjusjoki. Harjuskanta lähes tuhoutui 1990-luvun laajojen turvesuokuivatusten jälkeen ja harjuksen lisääntyminen on edelleen heikkoa. Tiedot löytyvät Lapin vesitutkimus Oy:n ja Pöyryn yhteistarkkailuraporteista eri vuosilta.

Vesistövaikutukset

Järveen laskevan Kivijoen varrella on vuoden 2008 yhteistarkkailuraportin mukaan jo 1389 hehtaaria turvesoita, joista suurin osa oli tuolloin käytössä. Turvesoiden käyttöönotto aiheutti viime vuosikymmenen lopulla Oijärvessä pilaantumiskierteen, jota on viime vuosina yritetty korjata hoitokalastuksella ja vesikasvien niitolla. Toimenpiteiden seurauksena aiemmin säännölliset kevättalviset happikadot näyttävä jonkin verran lieventyneen, mutta paremman tilan vakiintuminen edellyttää hoitotoimien jatkamista ja ulkoisen kuormituksen merkittävää vähentämistä.

Myös Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Kivijoen ja Oijärven tila on luokiteltu tyydyttäväksi, joten sen vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttaminen edellyttää vesiensuojelun tehostamista. Vesistön nykyinen tila, vesienhoitolain mukainen tilatavoite ja Polvisuon jätevesien arvioitu vaikutus tilatavoitteen saavuttamiseen tulee arviointiselostuksessa kuvata kattavasti.

Hankkeen suunnittelu edellyttää myös Natura-arviointia, sillä vedet on tarkoitus johtaa Natura-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen.

Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen

Arviointiohjelman mukaan suunniteltu hankealue on pääosin luonnontilaista suota, jolla esiintyy myös metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, pieniä luonnontilaisenkaltaisia kangasmetsäsaarekkeita.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan turpeenotto tulee ohjata kokonaan ojitetuille tai sellaisille soille, jota ovat jo menettäneet täysin luonnontilansa. Polvisuo on viimeisiä laajan turpeennostokeskittymän alueella sijaitsevia luonnontilansa säilyttäneitä soita, joten sen kohdalla on perusteita soveltaa alueidenkäyttötavoitteita erityisen tiukasti. Keskittymän alueella soiden hyödyntäminen on ollut niin intensiivistä, että ”tavanomaisinkin” suoluonto on muuttunut alueella äärimmäisen uhanalaiseksi.

Kasvillisuusselvityksessä alueelta ei ole löydetty uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja tai luontotyyppejä. Selvityksen ajankohta, 7-8.8. on kuitenkin jo liian myöhäinen esimerkiksi uhanalaisten kämmeköiden löytämiseksi ja etenkin tunnistamiseksi. Kasvillisuuskartoitus on vuodelta 2003. Luontoselvityystä on täydennettävä oikea-aikaisella ja tarkalla laji- ja suotyyppi-inventoinnilla. Suotyyppien uhanalaisuus tulee selostuksessa määritellä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaisesti. Vuoden 2003 tietojenkin mukaan Polvisuolta näyttää löytyneen useita vaarantuneita suotyyppejä. Niiden, samoin kuin muidenkin luonnontilaisten suotyyppien merkitystä korostaa seudun suoluonnon täydellinen tuhoutuminen, mikä täytyy tuoda selostuksessa selkeästi esille.

Samaa periaatetta tulee soveltaa myös arvioitaessa Polvisuon merkitystä alueen linnustolle. Kun ”tavanomainen” harvinaistuu, siitä tulee jossain vaiheessa uhanalaista. Kannan heikkeneminen alkaa elinympäristöjen tuhoutuessa. Tyypillinen esimerkki Polvisuon tapauksessa on riekko, jonka kanta aikaisemmin oli turvattu alueen runsailla soilla. Nyt Polvisuo lienee Oijärven-Tannilan alueen viimeisiä riekkosoita.

Pöly ja melu

Vesistö-ja luontovaikutusten lisäksi ovat pöly ja melu hankkeen merkittävimmät paikallisten ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen vaikuttavat tekijät. Esimerkiksi melu kantautuu järven selällä kauas ja toiminnan pölyhaittoja voimistaa se, että lähin asutus on vallitseviin tuuliin nähden alapuolella.

Pöly itsessään aiheuttaa myös vesistövaikutuksia. Tuulen voimakkuudesta ja pyörteisyydestä riippuen pöly saattaa levitä yli kilometrinkin päähän ennen kuin se laskeutuu alas. Pölyn vaikutukset on arvioitava Oijärven osiin, Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi.

Ilmastovaikutukset

Turvemaiden käyttö on suuri ilmastovaikuttaja ja vaikutukset ovat valtakunnallisia ja globaaleja. Laajan turvetutkimusohjelman loppuraportin (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa, MMM 11/2007) mukaan luonnontilaisten soiden turpeen poltto aiheuttaa myös kaikkein suurimmat kasvihuonekaasujen päästöt. Päästökerroin on jopa 10-12 prosenttia korkeampi kuin kivihiilellä.

Toinen päästölähde syntyy luonnontilaisen suon maankäytön muutoksesta, myös turvekentät ja aumat luetaan laskennallisesti päästölähteiksi ja niiden päästöt päästöraportoinnin piiriin. Raportin mukaan nämä päästöt ovat yllättävän korkeita, noin 20 tonnia hiilidioksidia hehtaarilta vuodessa, joten pelkkä Polvisuon luonnontilaisen osan (arvio 120 hehtaaria) maankäytön muutoksesta aiheutuva CO2-päästö kohoaa 2400 tonniin vuodessa.

Tilastokeskus on laskenut em. tutkimusohjelman tulosten perusteella, että turvemaiden hyödyntäminen (metsäojitukset, viljely ja turpeen poltto) aiheuttavat Suomessa valtavat, yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa. Turpeen poltto aiheuttaa siitä lähes puolet, joten hankkeen ilmastovaikutusten arviointi on turvesoiden YVA-prosessien tärkeimpiä tehtäviä. Laskenta tulee tehdä IPCC:n määrittelemien ja Tilastokeskuksen käyttämien mallien mukaisena, jolloin tulosta voi käyttää vertailuna 0-vaihtoehdon ja toteuttamisvaihtoehtojen ilmastovaikutuksen välillä. Turpeen polton vaikutuksia ei voi jättää pois laskelmista, koska ne ovat oleellinen osa päästöjä. Samalla laskennalla selviää myös Polvisuon sisältämän hiilivaraston määrä. Kaikki nämä tiedot tulee löytyä arviointiselostuksesta osana hankkeen eri vaihtoehtojen ilmastovaikutusten arviointia.

Turvesoiden ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämisestä

Suot hiilinieluina ja -varastoina on eräs esimerkki niiden tuottamista ekosysteemipalveluista, joiden merkitys on vasta alkanut selvitä laajemmin. Turpeenpolton kehittämisvaiheessa myöskään suoluonnolle ei annettu minkäänlaista arvoa. Polvisuon ympäristö, Oijärven-Tannilan alue on siitä surullinen esimerkki.

Turpeennostohankkeiden YVA-ohjelmien rakennekin on samaa perua, niissä tuodaan korostetusti esille turpeen merkitystä polttoaineena, työllistäjänä ja taloudellisina arvoina toiminnan ympäristövaikutusten jäädessä sivuosaan. Arvioinnista puuttuu kokonaan ekosysteemipalveluja arvioiva lähestymistapa. Luonnon- ja ympäristönsuojelun perustuu yhä enemmän ekologisen kestävyyden periaatteille tiedon lisääntymisen ja kansainvälisten sopimusten ja yhteistyön seurauksena.

Kansallisessa luonnonvarastrategiassa (Sitra 4/2009) todetaan: ”Luonnonvaroihin perustuva varallisuus velvoittaa meitä käyttämään luonnonvaroja älykkäästi… Se edellyttää, että ekosysteemeistä huolehditaan niin, että ne voivat tuottaa ihmisen ja luonnon kannalta tärkeitä palveluja tulevaisuudessakin”. Jatkossa todetaan, että luonnonvarastrategian periaatteet otetaan huomioon kasallisen suo- ja turvestrategian valmistelussa.

Tämä edellyttää ekosysteemilähestymistavan käyttöönottoa myös turpeenottoalueiden sijoittelussa, valinnassa ja käytössä. Ekosysteemilähestymistapa merkitsee alueiden ja resurssien käytön suunnittelua ja toteutusta siten, että huomioidaan ja turvataan:

1. Biodiversiteetin suojelu

2. Bd- ja ekosysteemipalvelujen kestävä käyttö

3. Hyötyjen oikeudenmukainen jako

Nykyinen turvevarojen ryöstökäyttö ja suoluonnon tuhoaminen on tulossa tiensä päähän. Siirtymäajan merkitys tulee ottaa huomioon turpeenkaivuun ympäristövaikutusten arvioinnissa.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri