Mielipide Pyhännän Kurkinevan turvetuotantohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
7.12.2009
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi
Dnro: Psy-2009-y-44
Asia: Kurkinevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Pyhäntä
Hakija: Vapo Oy
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii luvan epäämistä Kurkinevan turpeenottohankkeelta ympäristönsuojelulain vastaisena (YsL 1, 4, 5, 6, 8, 41, 42 §§). Lisäksi hanke ei täytä maankäyttö- ja rakennnuslain 22, 28 ja 30 §§:n vaatimuksia, joten sille ei tule myöntää lupaa myöskään lain 32 §:n perusteella.
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, sille ei tule antaa toiminnan aloittamislupaa ennen päätöksen lainvoimaisuutta (YsL 101 §).
Perustelut
Hanke on YsL:n 1 §:n tavoitteiden ja 4 §:n yleisten periaatteiden vastainen
Vapo Oy hakee ympäristölupaa Pyhännän Kurkinevalle tarkoituksenaan nostaa 100.2 hehtaarin alalta turvetta Haapaveden lauhdevoimalan polttoaineeksi.
Turpeen poltto sekä turvekenttien ja aumojen päästöt aiheuttavat Suomessa noin kymmenen miljoonan hiilidioksiditonnin kasvihuonekaasujen päästöt vuodessa, mikä on kolmasosa koko energiateollisuuden päästöistä. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ’Kohti vähäpäästöistä Suomea’ linjaa kivihiilen ja turpeen käytön lopetettavaksi vuoteen 2050 mennessä, ellei niiden polton hiilipäästöjä pystytä ottamaan talteen. Hiilidioksidin talteenottomenetelmä tuskin tulee käyttöön Suomessa, sillä täältä puuttuvat luontaiset loppusijoituspaikat. Menetelmä ei yleistyne muuallakaan ehkä vuosikymmeniin, sillä hiilen poisto ja loppusijoitus ovat kalliita toimenpiteitä ja koko järjestelyn toimivuuteen liittyy monia epävarmuustekijöitä.
Lauhdesähkön tuotanto, jossa yli 60 prosenttia polttoaineesta menee hukkaan, ei todellisuudessa ole enää energian tuotantoa, vaan energian ja sen tuottamiseksi käytetyn luonnonvaran tuhlaamista.
Lauhdesähkön tuotanto turvetta polttamalla on pahoin ristiriidassa ympäristönsuojelulain tavoitteiden kanssa, joilla halutaan muun muassa edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä torjua ilmastonmuutosta ja tukea muutenkin kestävää kehitystä.
Hanke on YsL 5 ja 42 §§:n vastainen
Kurkinevan tapauksessa tuhlaaminen koskisi myös luonnon monimuotoisuutta. Osa (25-30 prosenttia) suunnitellusta turpeennostoon rajatusta alueesta on luonnontilaista suota, jollaisille ei voimassaolevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tule enää turpeenottoa ohjata. Hakemuksen kasvillisuusselvityksen mukaan ojittamaton alue ei ole juurikaan muuttunut kasvillisuudeltaan ympäröivien ojitusten takia. Osa ojituksista on jo umpeenkasvaneitakin.
Mikä merkityksellisintä hankealueen ojittamaton ala jatkuu toiminnallisesti ja vesitaloudeltaan saumattomasti läntiseen luonnontilaiseen osaan Kurkinevaa. Luonnontilainen Kurkineva kattaa kasvillisuusselvityksen mukaan noin 1.5 neliökilomertrin laajuisen alueen. Hakemuksessa ei todeta mitään niistä vaikutuksista, jotka kohdistuisivat suon läntiselle luonnontilaiselle osalle. Kasvillisuus- ja linnustoselvitykset on laadittu vain varsinaisesta turpeenkaivuukentäksi kaavaillusta osasta. Linnustoselvityksessä viitataan aivan oikein ”tarpeeseen arvioida mahdolliset vaikutukset rajausaluetta tiiviisti ympäröivään linnustollisesti ilmeisesti arvokkaampaan alueeseen”. Jos turpeennostoalue kuivataan Kurkinevan itäreunaan esitetyssä muodossa, seurauksena on laajaa YsL:n 42 §:n vastaista kuivumista ja luontoarvojen heikkenemistä luonnontilaisen aapasuon puolella.
Luontoselvityksen mukaan hankealueelta ei ole tavattu Suomessa uhanalaiseksi todettuja kasvilajeja tai suotyyppejä. Niitä saattaa kuitenkin olla hankealueen ulkopuolisella, sen uhkaamalla suoalueella. Sitä paitsi vuonna 2004 tehty suotyyppi-inventointi perustuu vanhentuneeseen tietoon. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan alueella inventoiduista suotyypeistä ainakin yksi neva- ja yksi rämetyyppi ovat silmälläpidettäviä ja kaksi rämetyyppiä, lyhytkorsiräme ja sararäme vaarantuneita.
Lintukartoituksessa alueelta tavattiin yhdeksän suolajia, joista seitsemän pesivinä Vapon alueella. Näistä neljä lajia indikoi edustavaa suoympäristöä, viisi kuuluu Suomen erityisvastuulajeihin, kolme EU:n lintudirektiivin lajeihin ja yksi, pikkukuovi, on alueellisesti uhanalainen. Erityisesti on mainittava riekko, joka on voimakkaasti taantunut soiden kuivatuksen sekä turpeennoston takia. Koska lintuhavainnot on tehty vain yhdellä laskentakerralla, jolloin merkittäviäkin lajeja voi jäädä havaitsematta, Kurkinevaa on pidettävä ainakin paikallisesti tärkeänä lintusuona.
Luonnonsuojelupiirin keräämien maastotietojen mukaan (maastokäynti 2.8.1999, Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) luonnontilaisella Kurkinevalla on sekä maisemallisia että suotyyppi- ja suolajistoarvoja. Mesotrofisella suolla kasvoi esimerkiksi valtakunnallisesti silmällä pidettävää ja Oulun läänin eteläpuolella rauhoitettua punakämmekkää. Luonnonsuojelupiiri vaati Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä turpeenottovarauksen poistamista Kurkinevalta suon huomattavien luontoarvojen takia. Korkein hallinto-oikeus jättikin lopulta päätöksessään 25.8.2006 maakuntakaavan turpeenottovaraukset vahvistamatta riittämättömien selvitysten takia.
Hakija on rikkonut YsL:n 5 §:n selvilläolovelvollisuutta sekä laiminlyönyt lain 41 ja 42 §§:n edellyttämän riittävän tiedon hankinnan lupaharkinnan pohjaksi. Myös alueidenkäyttötavoitteen ja maakuntakaavan turpeenottoa koskevan suunnittelumääräyksen noudattaminen edellyttäisivät vaikutusten selvittämistä koko Kurkinevan alueella ja niiden huomioon ottamista suon luonnonsuojelubiologisen merkityksen arvioimiseksi. Kurkineva muun muassa tukee Kansannevan-Kurkinevan-Muurainsuon soidensuojelualueen luontoarvojen säilymistä ja on alueellisesti tärkeä osa vielä suojelematonta, mutta luonnontilansa säilyttänyttä suoluontoa Iso Lamujärven valuma-alueella.
Vapon turverajaus yltää itäosaltaan myös Pyhännän luontokohteet -nimisen Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaan merkityn luonnon monikäyttöalueen rajalle. Merkinnällä kaavassa osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Merkintään liittyy suunnittelumääräys: Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Pölyävä ja kesäisin äänekäs turpeenkaivuualue aivan rajauksella ei edistäisi maisema- ja ympäristöarvojen säilymistä.
Hanke on riski tärkeälle pohjavesiesiintymälle (YsL 8 § pohjaveden pilaamiskielto)
Pohjoisreunaltaan turvealue rajautuu Pitkäkankaan pohjavesialueeseen. Maakuntakaavassa se on luokiteltu yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeäksi II-luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialueiden kohdalla maakuntakaavan suunnittelumääräys kuuluu: Pohjavesien pilaantumis- ja muuttumisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista tai riskien syntyminen on estettävä riittävin vesiensuojelutoimenpitein. Alueella tulee huolehtia pohjavesien suojelun ja maa-ainesten ottotarpeiden yhteensovittamisesta.
Hakemuksen mukaan turvesuon reunasta on Pitkäkankaan pohjavesialueen rajaukselle matkaa vain 30 metriä. Alueen kuivatussuunta on länteen, joten turvesuon vedet tuskin pääsevät sekoittumaan pohjaveteen, mutta Pitkäkankaalla muodostuvat pohjavedet kyllä saattavat suotautua turveojiin, kun suon vastapaine heikkenee turpeen pinnan laskiessa. Tämä mahdollisuus tunnustetaan hakemuksessakin, mutta väitetään tehtyyn pohjavesiselvitykseen viitaten, että hakemuksen mukainen toiminta ei vaaranna pohjavesialuetta ja sen mahdollista hyödyntämistä. Suurten ja lähellä sijaitsevien kuivatushankkeiden pitkäaikaisvaikutuksia pohjavesipinnan tasolle on kuitenkin mahdotonta tietää etukäteen, joten Kurkinevan turpeenottohanke muodostaa ainakin pitemmän ajan kuluessa epävarmuustekijän Pitkäkankaan pohjavesialueen säilymiselle.
BAT ei toteudu
Kurkinevalle suunniteltu pintavalutuskenttä käsittää 4.4 prosenttia turpeenkaivuualasta. Riittävänä osuutena kesäaikaiselle käytölle pidetään 4 prosentin alaa, jos pintavalutuskenttä on luonnontilaista suota, sen turpeen vahvuus ja laatu on riittävää ja kentän kaltevuus noin 1 prosentin suuruinen veden tasaisen virtauksen varmistamiseksi. Pintavalutuskentän toiminta perustuu juuri tämän hitaan virtaaman aikana suokasveissa ja turpeessa tapahtuviin prosesseihin. Kaltevuudeltaan liian tasaiselle ja pinnanmuodoiltaan epätasaiselle kentälle syntyy seisovia lammikoita, joiden pohjassa syntyy helposti happikadon aiheuttamaa sisäistä kuormitusta ja ravinteiden liukenemista veteen. Tällainen pintavalutuskenttä voi päästää enemmän ravinteita kuin sitoo tai ainakin sen puhdistuskyky merkittävästi heikkenee.
Kuvauksen mukaan Kurkinevalle suunniteltu pintavalutuskenttä on juuri tällainen. Se on lähes tasainen, kaltevuus vain 0.03 prosenttia ja entistä metsäojitusaluetta, josta ojat aiotaan tukkia. Ojitusalueille perustettujen pintavalutuskenttien toimivuudesta vesiviranomaisilla ei ole kovin hyviä käsityksiä. Tässä tapauksessa epävarmuutta lisää se, että kenttä on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön. Tällöin kentän pinta-alaa tuskin voi pitää riittävänä, vaikka se olisi luonnontilaistakin.
Talvikäytössä olevilla ojitusalueille rakennetuilla kentillä on havaittu monenlaisia ongelmia. Vanhat ojat muodostavat potentiaalisia virtausuomia ja turpeen ominaisuudet ovat muuttuneet hapettumisen seurauksena. Kun kentän pintaturve on maatuneempaa, siitä seuraa heikompi vedenläpäisevyys ja turpeen kontakti valumaveden kanssa. Lopputuloksena puhdistustulos heikkenee. Kentällä voi myös syntyä mineraalimaakontakti, jos ojat ovat mineraalimaassa asti. Jos vesi johdetaan talvisin pintavalutuskentälle pumppaamalla, voi syntyä paannejäätä, joka voi muuttaa virtauksia ja rikkoa rakenteita. Näihin ongelmiin haetaan parhaillaan ratkaisua meneillään olevassa Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen TUKOS-tutkimushankkeessa, mutta tuloksia ei ole vielä tiedossa.
Kurkinevan jätevedet on tarkoitus laskea Isoon Lamujärveen, joka on yksi maakunnan kalataloudellisesti ja virkistyskäytöllisesti arvokkaimmista vesistöistä. Se on myös Siikajoen vesistön ainoa osa, jonka vesienhoitolain mukaan arvioitu ekologinen tila on hyvä. Kurkinevan ennalta-arvioiden heikko vesiensuojeluratkaisu olisi vakava riski hyvän tilan säilymiselle, jota ei vesienhoitolain mukaan saa vaarantaa. Lisäksi on otettava huomioon eristysojien kautta tulevien virtaamien kuormittava vaikutus osin mesortofisen ja märän luonnontilaisen Kurkinevan kuivuessa hankkeen vaikutuksesta.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelmassa todetaan, että
Siikajoen vesistön ekologinen tila on pääosin tasolla välttävä-tyydyttävä ja Iso Lamujärvi on sen ainoa hyväksi luokiteltu osa. Siitä lähtevän Lamujoen tila on tyydyttävä. Suurimpia tilaa heikentäviä tekijöitä Lamujoella ovat happamuus ja liian korkea ravinnetaso. Tavoitetasoon pääseminen edellyttäisi ravinteiden puolella viidenneksen alenemaa nykyiseen verrattuna. Alempana vesistössä ravinteiden alentamistarve on vielä suurempi.
Vesienhoitosuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi poistaa Siikajoen vesistön vaellusesteet niin, että vaelluskaloilla on mahdollisuus nousta Lamujokeen asti. Tämä asettaa lisämerkitystä myös Lamujoen ja Iso Lamujärven vesienhoitolain mukaiselle vesiensuojelutyölle, edellisen tilaa tulee parantaa mm. vähentämällä turvesoiden kuormitusta ja jälkimmäisessä estää tilan heikkeneminen.
Kurkinevan jätevedet on tarkoitus johtaa Kurkipuron ja Huhmarpuron kautta Isoon Lamujärveen. Karttatarkastelun mukaan Huhmarpuro on luonnontilaisen kaltainen pienvesi, jolla on myös kalataloudellista merkitystä. Ison Lamujärven merkitys virkistyskäytölle, kalastukselle ja matkailulle on jo hakemuksen tietojen perusteella aivan poikkeuksellinen tällä heikkolaatuisten vesistöjen alueella. Järvi onkin maakuntakaavassa varattu virkistys- ja matkailukohteeksi. Sen kalakanta on runsas ja monipuolinen, kesämökkien ja kalastajien määrä on suuri, ja heidän pyydysvalikoimansa mahdollistaa jopa pienimuotoisen ansiopyynnin. Järven vedenlaatu on nyt niin hyvä, että pyydykset eivät limoitu, eikä kaloissa ole kesäaikanakaan ilmennyt makuvirheitä, mitkä ovat tyypillisiä seurauksia turvekuormituksesta.
Hakijan arvion mukaan Kurkinevan valmisteluvaiheen kuormitus kasvaisi noin 2.5 kertaiseksi kiintoaineen ja kokonaistypen osalta sekä noin 4.5 kertaiseksi kokonaisfosforin osalta alueen nykyiseen kuormitukseen verrattuna. Turpeen korjuun kuormitus kasvaisi vastaavasti noin 1.7 kertaiseksi kiintoaineen osalta, noin 1.8 kertaiseksi kokonaisfosforin osalta ja 2.3 kertaiseksi kokonaistypen osalta. Lisäksi hakijalla on vireillä samalla purkuvesistöalueella sijaitsevien Hangasnevan ja Pahanevan turpeenottohankkeet, jotka yhdessä Kurkinevan kanssa muodostavat noin 230 hehtaarin laajuisen turvekuormituslähteen Isoon Lamujärveen.
Hankkeelle ei tule myöntää lupaa
Ottaen huomioon Kurkinevan vesiensuojelurakenteiden puutteet, suon käyttöönotto tulisi aiheuttamaan ympäristönsuojelulain 42 §:n kieltämää merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa Isossa Lamujärvessä sekä erityisten luonnonolosuhteiden huononemista Kurkinevalla ja yleiseltä kannalta tärkeän vedenhankinnan vaarantumista Pitkäkankaan pohjavesialueella, joten Vapo Oy:n Kurkinevaa koskeva ympäristölupahakemus tulee hylätä.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta. Turpeenotto muuttaa ympäristöä laajasti ja peruuttamattomasti. Jos toiminta aloitetaan, suon kuivatuksesta aiheutuisi pysyviä haitallisia muutoksia Kurkinevan tilassa ja alapuolisessa vesistössä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri