Lausunto Utajärven Varpusuon turpeennostohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
16.12.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro PPO-2009-R-27-531
Asia: Lausunto Varpusuon turpeennostohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (Utajärvi)
Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen hankinta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Yritys haluaa hankkeellaan turvata turpeen saatavuutta. Tavoitteena on tukea käytön jatkuvuutta ja jopa lisätä turpeen käyttöä.
Ohjelmassa todetaan, että ’turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuotantoratkaisuista. Perustavoitteena on biopolttoaineiden käytön lisääminen, mihin liittyy myös turpeen käyttö energianlähteenä. Virkkeen ensimmäinen lause on totta, mutta jälkimmäinen on virheellinen. Turve ei ole biopolttoainetta eikä biopolttoaineiden käytön lisääminen edellytä turpeen sekottamista joukkoon. Varsinkaan voimalaitosten uudet kattilat eivät vaadi turvetta biomassan joukkoon. Vanhoissa laitoksissa biomassan mittava lisääminen törmää lähinnä kuljetinongelmiin.
Turpeen käytön kasvattaminen ei ole mahdollista. Se olisi pahasti ristiriidassa Euroopan unionin ja siten myös Suomen ilmastonsuojelutavoitteiden kanssa. Esimerkiksi vastikään julkaistussa valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa ’Kohti vähäpäästöistä Suomea’ yhdeksi tavoitteeksi on asetettu luopua energiantuotannossa voimaloiden käyttöiän päätyttyä vaiheittain sellaisesta fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen. Käytännössä se tarkoittaa turpeen korvaamista uusiutuvilla energiaraaka-aineilla. Turpeen polttaminen aiheuttaa Suomessa kolmanneksen energiateollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä, kun taas sen osuus energian tuotannosta on vain noin 7 prosenttia.
Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia on vanhentunut asiakirja. Sen sijaan suoyvissa pitää entistä painokkaammin peilata hanketta ilmastonsuojelutavoitteisiin. Suomen tavoitteena on leikata kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Pohjois-Pohjanmaan liiton tekeillä olevassa ilmastostrategiassa kansainväliset ja kansalliset tavoitteet ovat myös lähtökohtana. Ilmastonsuojeluvelvoitteiden täytäntöönpano vääjäämättä johtaa turpeen käytön vähenemiseen. Vaikutukset ilmastoon ovat Varpusuon turpeenottohankkeen merkittävä ympäristövaikutus vesistövaikutusten ohella. Se tulee ottaa huomioon vaihtoehtojen vaikutusten selvittämisessä ja vaihtoehtojen vertailussa (vrt. kpl 7.3 Merkittävimmät ympäristönäkökohdat ja käytettävät menetelmät).
Ohjelmassa ei mainita turvetta koskevaa valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta eikä Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaa, jonka valtioneuvosto on vastikään vahvistanut. Molemmissa asiakirjoissa keskeinen turpeenkaivuun haittojen ehkäisykeino on sijainninohjaus ilmasto- ja vesistökuormituksen vähentämiseksi monimuotoisuuden vaalimisen ohella.
Valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen mukaan turpeenotto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja käytöstä poistetuille suopelloille.Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Kyseisessä tapauksessa painottuu erityisesti valuma-aluetarkastelu ja vesiensuojelu kuten ohjelmassa todetaankin.
Arvioitavat vaihtoehdot
Vaihtoehtojen asettamisessa noudatetaan suoyvissa toistuvaa kaavaa. VE0 rajataan koskemaan vain turpeen hyödyntämisen toteuttamatta jättämistä ja toteuttamisvaihtoehdot VE1-VE3 varioivat vain vesienkäsittelyratkaisuja.
0-vaihtoehto
0-vaihtoehdossa ei tuel tyytyä arvioimaan vain suon nykytilaa ja vertaamaan sitä toteuttamisvaihtoehtoihin. Vaihtoehtoa tulee täydentää selvittämällä suon ennallistamismahdollisuuksia ja -vaikutuksia monimuotoisuuden ja vesiensuojelulle. Työllisyysvaikutusten vertailu edellyttää arviointia siitä, miten turpeen korvaaminen metsäbiomassalla vaikuttaa alueelliseen työllisyyteen. Turpeen saatavuudella ja hinnalla energiamarkkinoilla on ratkaiseva vaikutus uusiutuvien asemaan ja sitä kautta niiden saatavuuden kehittymiseen.
Toteuttamisvaihtoehdot
Toteuttamisvaihtoehtoja tulee täydentää.
VE1:ssä ja VE2:ssa käytössä olisi pintavalutuskenttä joko sulanmaan aikana tai ympärivuotisesti. Ympärivuotisesti käytössä oleva luonnontilainen pintavalutuskenttä edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa tällä hetkellä. Varpusuon turpeenottohankkeessa pintavalutuskenttä on osittain metsäojitettu. Kentän toimivuuden ”varmistamiseksi” alueella suoritetaan tarpeelliset ojien tukkimiset ja muut toimenpiteet. Varsinaisia tietoja kentän ominaisuuksista ei ohjelmassa anneta.
Arviointiselostuksessa asiaa pitää selvittää, sillä pintavalutuskentän toiminta perustuu hitaan virtaaman aikana suokasveissa ja turpeessa tapahtuviin prosesseihin. Kaltevuudeltaan liian tasaiselle ja pinnanmuodoiltaan epätasaiselle kentälle syntyy seisovia lammikoita, joiden pohjassa syntyy helposti happikadon aiheuttamaa sisäistä kuormitusta ja ravinteiden liukenemista veteen. Tällainen pintavalutuskenttä voi päästää enemmän ravinteita kuin sitoo tai ainakin sen puhdistuskyky merkittävästi heikkenee.
Ojitusalueille perustettujen pintavalutuskenttien toimivuutta tutkitaan. Tämän hetken käsityksen mukaan ne toimivat huonosti niin kesä- kuin talviaikaan. Vanhat ojat muodostavat potentiaalisia virtausuomia ja turpeen ominaisuudet ovat muuttuneet hapettumisen seurauksena. Kun kentän pintaturve on maatuneempaa, siitä seuraa heikompi vedenläpäisevyys ja turpeen kontakti valumaveden kanssa. Lopputuloksena puhdistustulos heikkenee. Kentällä voi myös syntyä mineraalimaakontakti, jos ojat ovat mineraalimaassa asti. Jos vesi johdetaan talvisin pintavalutuskentälle pumppaamalla, voi syntyä paannejäätä, joka voi muuttaa virtauksia ja rikkoa rakenteita.
Niinikään Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunitelmassa esitetään turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi lisätoimenpiteenä uusien nostokenttien vesiensuojelurakenteiksi pintavalutusta tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana alueilla, joilla vesien tila edellyttää lisätoimenpiteitä. Hankkeen vesistövaikutukset kohdistuisivat erittäin kuormittuneisiin vesistöihin. Utosjoki on luokiteltu tyydyttäväksi. Huomioon on myös otettava, että myös Oulujoen sivujoet Sanginjoki ja Muhosjoki on luokiteltu tyydyttäviksi. Oulujoki on Oulun kaupungin raakavesilähde.
Osa Varpusuosta on kuitenkin luonnontilaista. Arviointiselostuksessa tulee selvittää vaihtoehtoa, jossa pintavalutuskenttä on rajattu luonnontilaisesta Varpusuon osasta. Se edellyttää nostopinta-alan uutta rajausta.
Vaihtoehdossa 3 sulanmaan aikainen kemikalointi ei edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Talviaikaan vesi ohjattaisiin laskeutusaltaiden kautta suoraan vesistöön. Kemikalointia koskevaa vaihtoehtoa on täydennettävä tarkastelemalla vesiensuojelun tehostamista ympärivuotisella pintavalutuksella.
Vaikutusselvitykset
Vesistövaikutukset
Hankkeen kuivatusvedet johdettaisiin Saukko-ojaa pitkin Utosjokeen ja edelleen Oulujokeen. Vesistövaikutukset kohdistuisivat kuormittuneisiin vesistöihin. Utosjoki on luokiteltu tyydyttäväksi. Huomioon on myös otettava, että myös Oulujoen sivujoet Sanginjoki ja Muhosjoki on luokiteltu tyydyttäviksi. Oulujoki on Oulun kaupungin raakavesilähde.
Selostuksessa on arvioitava, heikentääkö hanke Saukko-ojan ja Utosjoen valuma-aluetta ja vaikeuttaako hanke Utosjoen vesistön ekologisen tilan parantamista. Hankkeen vaikutusalue on ulotettava Oulujokeen asti ja otettava arvioinnissa huomioon Oulujoen vesistön erityissuojeluvaatimukset ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet.
Kalastovaikutukset
Ohjelman laatijalla ei ole lainkaan maastotietoa Saukko-ojasta tai Utosjoesta eikä sitä aiota ohjelman mukaan hankkiakaan, vaan tyytyä arvioimaan kalasto- ja kalastusvaikutuksia Oulujoen kalataloustarkkailuraporttien ja haastattelujen avulla. Ne ovat kuitenkin puutteellisia ja satunnaisia otantoja. Ne eivät riitä selvittämään puron ja sivujoen vedenalaista ekosysteemiä, ei edes kalaston osalta.
Saukko-ojassa ja ainakin puron ja Utosjoen yhtymäkohdassa elää pikkunahkiaista. Laji on luontodirektiivin liitteen II laji, mutta Suomessa pikkunahkiaiskanta on todettu vahvaksi. Tosin tiedon määrä ei lajista ole vielä kovin suuri. Suomella on kuitenkin lajin suotuisan suojelutason takia varauma eikä lajille tarvitse osoittaa erityisiä suojelualueita eli Natura 2000 -alueita. Lajin säilymistä suotuisalla tasolla on kuitenkin tuettava niissä elinympäristöissä, joissa pikkunahkiainen elää. Uhkia lajin taantumiselle aiheuttavat muun muassa purojen perkaukset ja vesien rehevöityminen.
Utosjoelle on laadittu kalataloudellinen kunnostussuunnitelma, joka aiotaan Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan toteuttaa koko jokijaksolla.
Oulujoki on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi, mutta sitäkin koskevat ekologista jatkumoa tukevat kalataloudelliset suunnitelmat. Niiden toteuttamisessa sivujoet ja purot ovat tärkeässä asemassa.
Selostuksessa pitää arvioida Varpusuon kuivatuksen ja turpeiden kuorimisen vaikutuksia valuma-alueellaan, Saukkopurossa, Utosjoessa sekä Oulujoessa sekä sitä, miten hanke vaikuttaa vesistöjen kalataloudelliseen kunnostamiseen ja virkistyskäyttöön.
Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen
Osa suosta on luonnontilaista avosuota, joka on ravinteisuudeltaan mesotrofista. Päivitetyn kasvillisuuskartoituksen tietoja ei ole ohjelmassa, mutta vuoden 1997 kartoituksen mukaan suon keskiosa on rimpinevaa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksen toisessa osassa todetaan rimpinevoista, että ne ovat säilyneet ojituksilta monia muita suotyyppejä paremmin, koska ne soveltuvat huonosti metsänkasvatukseen. Rimpineva on kuitenkin vastuuluontotyyppi. Nyttemmin turpeenottouhka kohdentuu paljolti juuri näille metsäojituksilta säilyneisiin soiden keskiosiin. Karttalehti Varpusuon lähiympäristöstä valaisee hyvin elinympäristön tilaa. Metsäojitus on yleistä. Luonnontilassa on säilynyt lähinnä suoluontoa ja jossain määrin puron varsia. Vaarana on, että turpeenottouhka ulottuu pikkuhiljaa kaikkiin suojelun ulkopuolelle jääneisiin keskiosiltaan luonnontlansa säilyttäneisiin soihin.
Suomen maaraportin mukaan luonnon köyhtymistä ei saada pysäytettyä vuoteen 2010 mennessä, kuten tavoite on ollut. Seurannan tuloksiin voi tutustua osoitteessa www.biodiversity.fi tai www.luonnontila.fi. Erityisesti suoluonnon heikkenevä tila huolestuttaa. YVA-ohjelman lähdeluettelossa ei ole mainittua julkaisua Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta (Suomen ympäristö 8 / 2008).
Luontoselvitysten teko oikein menetelmin on avainasia. Siihen ohjeistetaan vuoden 2009 alussa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johdolla laaditussa ’Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset’ -julkaisussa. Sitä ei ole mainittu lähdeluettelossa. Ohjeisto on koottu ympäristökeskuksen asiantuntijoiden ja turvealan edustajien kesken, joten sen odottaa tulevan alan käyttöön. Siihen, onko kesän 2009 kasvillisuusselvitys tehty oikea-aikaisesti ja riittävällä tarkkuudella, ei voi ottaa kantaa, koska ohjelmassa kartoituksesta ei tietoja anneta.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei luonnonsuojelulain mukainen uhanalaisten ja suojeltujen lajien selvitys riitä. Soisten luontotyyppien voimakas uhanalaistuminen, maakuntakaavan suunnittelumääräys sekä turpeenoton intensiivisyys seudulla edellyttävät suon alueellisen luonnonsuojelubiologisen merkityksen analysointia.
Varpusuon itäpuolella noin kilometrin päässä sijaitsee Karhusuon soidensuojelualue, joka on myös Karhusuon-Viitasuon Natura 2000 -alue (Fl1200466). Suosta mainitaan Natura-lomakkeessa, että se on linnustollisesti arvokas. Pesimälinnustoon kuuluu muun muassa uhanalaisia petolintuja ja kahlaajia. Varpusuon turpeenottoalueen vaikutukset ulottuisivat soidensuojelualueelle. Ensinnäkin varsinkin Varpusuon luonnontilainen osa tukee suojelualueen luontoarvojen säilymistä. Toiseksi Varpusuon ottaminen turpeenottoon aiheuttaisi myös suojelualueelle leviävää häiriötä, kuten melua. Liikkuminen alueella lisääntyisi, millä voi olla haittavaikutuksia erityisesti suojeltuihin petolintuihin. Vaikka alue on tehokkaasti metsäojitettua, se on muun muassa vähäisen asutuksen takia hyvin erämaista. Siitä ovat osoituksena esimerkiksi Saukko-ojan varresta luonnonharrastajien havaitsemat suurpetojen jäljet (ilves, ahma, susi). Lisäksi turpeennostokentältä saattaisi levitä pölyä suojelualueelle. Ohjelmassa ei ole mainintaa Karhusuon suojelustatuksesta eikä arviota Natura-selvityksen tarpeellisuudesta. Luonnonsuojelupiirin mielestä Natura-arviointi on tarpeen tehdä.
Nopeasti virtaavassa Saukko-ojassa elää nimensä mukaisesti saukko. Laji on luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. Liitteen II lajeille on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueet) ja liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Arviointiselostuksessa on esitettävä Saukko-ojan tila ja merkitys saukon elinpiirinä ja arvio siitä, vaarantaako hanke sen.
Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonarvojen hyödyntämiseen
Varpusuolla on merkitystä virkistyskäytössä. Se on muun muassa erinomainen hillasuo. Marjasadon merkitystä tulee arvioida muutoinkin kuin vain haastattelemalla paikallisilta, tuleeko suolla käytyä.
Varpusuon merkitystä ekosysteemipalvelujen tuottajana tulee arvioida laajasti. Turve on energiaraaka-aine, jonka polttamista tulee vähentää ja jättää se suon kerrostumiin. Hiilinielun lisäksi vesitaloutensa säilyttänyt suonosa on valuma-alueellaan monessa tehtävässä tuottamassa ilmaisia hyödykkeitä. Niiden arviointiin löytyy jo tutkimuskirjallisuutta. VE0:n ja toteuttamisvaihtoehtojen tasapuolinen vertailu edellyttää perehtymistä aiheeseen.
Vaikutukset ilmastoon
Hankkeen ilmastovaikutukset tulee selvittää. Maaraportointikin edellyttää päästöjen laskentaa, vaikka lainsäädäntö ei vielä vaadikaan päästöjen merkityksen arviointia lupaharkinnassa.
Arvioinnin tekemiseksi on runsaasti tieteellistä tutkimusta, jonka avulla yksittäisen suon päästöjen arviointi on suoritettavissa: Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. MMM 11 2007, Kirkinen & al 2007: Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365 sekä tarkemmin Boreal Environment Research 12/2007).
Metsäojitettujen soiden turve lahoaa hitaasti. Metsäojitetun alan turpeen kaivuu ja polttaminen vapauttaa hiilen ilmakehään nopeasti. Luonnontilainen suo on hiilinielu, mutta myös hiilen varasto. Varastoon siirtynyt hiili on pois kierrosta. Hiilivarasto karttuu hitaasti tuhansien vuosien kuluessa. Suomi on allekirjoittanut YK:n ilmastosopimuksen ja sitoutunut siinä vähentämään ihmistoiminnan ekosysteemeissä (muun muassa turvemaat) aiheuttamia hiilivuotoja sekä suojelemaan ja lisäämään niiden hiilinieluja ja -varastoja.
Ilmastovaikutusten arviointi on tärkeää, jotta voidaan verrata VE0:n ja toteuttamisvaihtoehtojen ilmastopäästöjä ja mahdollisen ennallistamisen ympäristöhyötyjä.
Lopuksi
Varpusuo sijaitsee jo melko etäällä ohjelmassa mainituista turpeen mahdollisista käyttökohteista, Oulusta ja Kajaanista. Suo on yksi monista lähialueen soista, joissa suon keskiosa on vielä luonnontilaista. Vaikka itse Varpusuolla ei olisikaan uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä, niin sen osa kokonaisuudessa kasvattaa sen luonnonsuojelubiologista merkitystä. Turpeen käytön jatkumisesta vähintään nykytasollaan seuraisi, että kukin suojelun ulkopuolinen turvemaalaikku vuorollaan kaivettaisiin maasta ja kuljetettaisiin poltettavaksi. Se ei olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Se on merkittävä ympäristönäkökohta, jolta ohjelmassa on suljettu silmät.
Merja Ylönen
sihteeri