Lausunto Metsäliiton ja Vapon biopolttonestelaitoksen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
9.2.2010
Lapin ELY-keskus
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi
Viite: LAP-2009-R-24-531
Asia Lausunto Metsäliiton ja Vapon biopolttonestelaitoksen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry antaa lausunnon hankkeen YVA-ohjelmasta, koska merkittävä osa Kemiin suunnitellun laitoksen raaka-aineiden hankinnasta suuntautuu Pohjois-Pohjanmaalle, jossa niiden käyttöaste jo ennestään on korkea ja jossa on myös omia vastaavanlaisia biomassojen ja turpeen käytön lisäämissuunnitelmia. Myös Äänekosken tehtaan raaka-aineen hankinta-alue ulottuu maakunnan eteläosiin. Polttoaineteholtaan 500 MW:n laitos on niin suuri raaka-aineen käyttäjä, että sellaisen tai peräti kahden laitoksen tulo jo ennestään tehokäytössä olevalle alueelle aiheuttaa vääjäämättä suuria ympäristövaikutuksia.
Raaka-ainetoimittajaksi joutuvan Pohjois-Pohjanmaan näkökulmasta YVA-ohjelma on monilta osiltaan puutteellinen ja yksipuolinen keskittyessään hankkeen vaikutuksiin laitoksen sijoituspaikalla ja sivuuttaessaan sille oleelliset raaka-aineen hankinnan vaikutukset.
Luonnonsuojelupiiri pyytää arviointiselostuksesta lausuntopyynnön materiaaleineen.
Hankkeen ympäristövaikutukset Pohjois-Pohjanmaalla
Pohjois-Pohjanmaan energiantuotanto on pitkään nojannut massiiviseen turpeenpolttoon, joka ylittää soiden uuden turpeen kertymän noin seitsenkertaisesti. Turpeen käytöstä johtuu peräti 82 prosenttia energian tuotannon hiilidioksidipäästöistä, jotka pitäisi lähivuosikymmeninä nollata. Turpeen polton päästöjä on mahdollista leikata merkittävästi vain metsäenergian avulla, mutta nyt Metsäliiton ja Vapon hankkeet tulevat kilpailemaan samoista resursseista. Maakunnan omissa suunnitelmissa on myös biojalostamoiden rakentaminen, joiden primäärienergian tarpeeksi ilmoitetaan 5 TWh. Suunnitteilla on myös biomassojen vaihtaminen pääpolttoaineeksi Toppilan suurissa voimalaitoksissa. Nämä tulevat nielemään kaiken maakunnan alueelta saatavilla olevan biomassan lähivuosikymmenien aikana.
Turpeenkäytön intensiivisyydestä johtuen myös turvesoista alkaa olla pulaa suurten voimalaitosten hankinta-alueella. Maakunnan pohjoisosista turvetta viedään jo Lapin läänin laitoksille huomattavia määriä vuosittain. Pohjois-Pohjanmaan omat sekä arvioitavana olevan hankkeen liikennepolttoaineen tuotantosuunnitelmat voivat kasvattaa turpeen käyttöä jopa miljoonilla megawattitunneilla myös Lapin läänin eteläpuolella. Toisaalta YK:n ilmastosopimuksen mukaan tarkistetut alueidenkäyttötavoitteet sekä yleinen mielipide ohjaavat turpeenottoa pois luonnontilaisilta soilta, mikä vähentää merkittävästi turpeenottoon soveltuvien soiden määrää.
Suurimmillaan ristiriita ilmenee turpeen käyttötavoitteiden ja sen polton ilmastovaikutusten välillä. Turvemaiden käytöstä ja turpeen poltosta johtuvat kasvihuonekaasujen päästöt muodostavat jo ennestään pääosan Pohjois-Pohjanmaan päästöistä ja ainoa keino niiden merkittäväksi vähentämiseksi on turpeenpolton korvaaminen metsäenergialla. Se edellyttää metsäenergian käytön moninkertaistamista nykyisestään siinäkin tapauksessa, että biojalostamoiden rakentamisesta maakunnan alueella luovutaan.
Näistä syistä arvioitavana olevan hankkeen YVA-selostukseen tulee lisätä luku, jossa kuvataan sen vaikutuksia nimenomaan raaka-ainealueeksi kaavaillun Pohjois-Pohjanmaan omaan bioenergian tuotantoon, raaka-aineiden saatavuuteen sekä ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin.
Turpeen käyttö
Turpeen käytön perusteita ja todennäköisiä käyttömääriä tulee selventää. Turve on ohjelmassa hyvin vähillä maininnoilla, mutta kuitenkin sen käyttömääräksi suunnitellaan jopa 1.2 TWh vuodessa. Turvehan on hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n luokituksen mukaan eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttava polttoaine, eikä EU hyväksynyt sitä biopolttoaineeksi. Selostuksessa EU:n RESS-direktiivi täytyy avata turpeen ja turvemaiden käytön osalta sekä esittää laskelmat, miten turveraaka-aineen käyttö vaikuttaa lopputuotteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen erilaisissa seossuhteissa.
Arviointiohjelmassa on metsäperäisen raaka-aineen korjuun ympäristövaikutusten arviointia selostettu kiitettävästi, mutta turpeen kohdalla puhutaan vain epämääräisesti sertifioinnista. Minkäänlainen sertifiointi ei poista sitä tosiasiaa, että jokainen uusi turpeenkäyttömuoto lisää turvesoiden kulutusta ja turpeenpolton päästöjä, etenkin jo ylikäytön kohteena olevalla Pohjois-Pohjanmaalla. Vaikka dieselpolttoainetehtaan käyttämän turpeen hankinta suuntautuisi Lounais-Lapin alueelle, se ei vähentäisi painetta Pohjois-Pohjanmaan soilta, sillä Kemi-Tornion alueella turpeen käyttömäärä kasvaa.
Turvemaiden käytön päästötutkimuksissa suurimmiksi päästölähteiksi ovat osoittautuneet ojitetut runsasravinteiset turvemaat. Lapin kolmion kalkkiperäisillä alueilla tällaisia soita on runsaasti, joten tämä sertifiointi ja Kemin jalostamon turpeen hankinta suuntautunee pääosin niille. Tällöin vaarassa ovat soiden uhanalaisimmat kasvilajit, jotka kasvavat nimenomaan ravinteisimmilla suotyypeillä. Arviointiselostuksessa tulee kuvata turpeenoton vaikutukset Lapin kolmion poikkeuksellisen edustavaan suoluontoon ja uhanalaiseen kasvilajistoon.
Ilmapäästöjen kohdassa mainitaan, että tehtaan ilmapäästöt, 900 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa, olisi nollapäästö, koska tuote tehdään biomassasta. Turveperäisen raaka-aineen osalta tämä ei pidä paikkaansa, vaan sen käytön päästöt tulee kokonaisuudessaan raportoida kansallisessa raportoinnissa. Suuripäästöisen turvedieselin käyttö biomassapohjaisen dieselpolttoaineen lisukkeena heikentää koko tuotteen ympäristöarvoa, eikä seosta voi enää kutsua biodieseliksi.
Tehtaan hiilidioksidipäästöt aiotaan ottaa talteen, jolloin päästötaseesta tulisi negatiivinen turpeen käytöstä huolimatta. Tätä mahdollista hiilen talteenottoa, sekä sen energiatehokkuutta, kustannuksia ja ympäristövaikutuksia tulee kuvata arviointiselostuksessa, sillä ne voivat olla huomattavia.
Sitäpaitsi talteenottoteknologioita vasta tutkitaan ja niiden kaupallinen soveltaminen voi lykkääntyä pitkälle tulevaisuuteen tai osoittautua peräti kannattamattomaksi.
Siltä varalta, että hiilen talteenotto ei ole taloudellisten tai ekologisten syiden takia mahdollista tulisi arviointiselostuksessa olla vaihtoehto, jossa biopolttoainetehtaan raaka-aineena käytetään pelkästään puuta ja muita uusiutuvia raaka-aineita. Vaihtoehdolla voi olla myös huomattava kaupallinen merkitys. Huomioon tulee kuitenkin ottaa myös uusimmat tutkimustulokset maaperän hiilivuodosta metsäbiomassojen korjuun vaikutuksesta. Biodieselin valmistukseen ei pidä ryhtyä ennen kuin sen todellinen hiilitase on selvitetty.
Vaihtoehtojen vertailu
Edellä esitetty puhtaan biomassapohjainen vaihtoehto parantaisi myös vaihtoehtojen vertailun mielekkyyttä. Joka tapauksessa ohjelmassa olevien tuotantolaitosten rakentamisen ja rakentamatta jättämisen kaikki ympäristövaikutukset tulee arvioida huolellisesti raaka-aineen hankinta mukaan lukien.
Hankkeen nollavaihtoehdon vaikutusten kohdalla ohjelmassa arvellaan, että toiminta tehtailla jatkuisi nykyisellään. Tehtaiden toiminnan kannalta tämä pitäneekin paikkansa, mutta dieselpolttoainetehtaan toteuttamisen ja nollavaihtoehdon ympäristövaikutukset ovat kokonaisuudessaan suuria ja aivan erityyppisiä. Suurimmat vaikutukset liittyvät eri vaihtoehtojen ilmastovaikutuksiin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön, jotka YVAssa täytyy osata hahmottaa.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri