Mielipide Viinivaaran-Kälväsvaaran ja Ylikiimingin harjujakson pohjaveden ottohankkeesta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

19.2.2010

Aluehallintovirasto Pohjois-Suomi
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: Dnro PSAVI/1/04.09/2010

Hakija: Oulun kaupunki / Oulun Vesi

Asia: Mielipide hakemuksesta Viinivaaran-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson pohjaveden ottamiseksi ja ottamoiden rakentamiseksi, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi

Uudelleen kuuluttaminen

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja sen paikallisyhdistys Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry toistavat 6.8.2009 päivätyssä mielipiteessään esittämänsä vaatimuksen hakemuksen hylkäämisestä. Oulun kaupungille / Oulun Vedelle ei tule myöntää lupaa pohjavedenottoon Viinivaaran-Kälväsvaaran ja Ylikiimingin harjualueilta otosta aiheutuvien vesilain 1 luvun §§:n 15, 15a ja 17a, 2 luvun §§:n 5 ja 6, 9 luvun 8 §:n sekä vesienhoitolain 4 luvun §§:n 21 ja 23 ja luonnonsuojelulain 10 luvun 66 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen 1 luvun 2 §:n vastaisten seurausten johdosta.

Yhdistysten mielipiteessään esittämiä perustelujakaan ei ole syytä muuttaa saatujen lisäselvitysten takia. Hakija ei edelleenkään esitä mitään sellaista, joka perustelisi hankkeen olevan yleisen edun mukainen siinä määrin, että siitä koituvat haitat tulisi yhteiskunnan kokonaisedun nimissä sallia.

Vesihuollon turvaamiseksi on laadittu lukuisia strategioita ja ohjelmia. Yhteistä niille on, että vesihuollon erityistilanteisiin on varauduttava varasuunnitelmalla, mutta pohjavettä ei ole määrätty ensisijaiseksi millään lailla, ohjeistolla eikä strategialla. Myöskään hankkeessa viitatussa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 23.11.2006) ei vaadita siirtymistä pohjaveden käyttöön, mikäli se on mahdollista. Asiakirjassa todetaan muun muassa, että tavoitetilassa vesihuollolla on turvattu puhtaan talousveden saatavuus, että suuret asutuskeskukset eivät ole yhden vesilähteen varassa ja että yhteiskunnan kannalta tärkeiden toimintojen ja elintarviketuotannon varaveden saatavuus on varmistettu.

Saatavuuden kuvaamiseksi on luotu varmuusluokitus, joka ilmaisee vesihuoltolaitosten raakaveden saannin toimintavarmuutta tilanteessa, jossa merkittävin vedenottamo on poissa käytöstä. Varmuusluokitus ei ole lakisääteinen. Se on esitetty valtakunnallisen vesihuollon erityistilannetyöryhmän raportissa, jossa todetaan, että suurten vesilaitosten tulisi olla vähintään varmuusluokassa II. Oulun kaupunki on nyt ilmoituksensa mukaan kolmosluokassa, jolloin vuorokautinen taattu käytössä oleva talousveden määrä on 5-50 litraa asukasta kohden. Kaupunki painottaa tarvetta nostaa omaa varmuusluokitustaan kakkosluokkaan, jolloin kaupunki pystyy kriisitilanteissa takaamaan talousvettä 50-120 litraa/asukas/vuorokausi.

Vesihuoltolain 5 §:ssä todetaan, että kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi sekä osallistua vesihuollon yleissuunnitteluun. Kunnan tulee yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Kehittämissuunnitelmia laatiessaan kunnan tulee olla riittävässä yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Oulun Veden vuosikertomuksessa 2008 todetaan, että Oulun kaupungin on varauduttava tilanteeseen, jossa vedensaanti nykyisestä raakavesilähteestä eli Oulujoesta estyy saastumisen tai vakavimmillaan ydinlaskeuman seurauksena. Valviran selvityksessä ’Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa’ vuodelta 2009 on ohjeistoa talousvesilähteiden vaatatilanteita varten. Useammat niistä koskevat pohjavettä kuin pintavettä. Vauriot pohjavesiesiintymille ovat myös hankalampia ja pitkävaikutteisempia kuin pintavesilähteille. Julkaisussa ’Yhdyskuntien vedenhankinnan tulevaisuuden vaihtoehdoista’ (Suomen ympäristö 27/2007) luetellaan pintaveden etuja ja haittoja. Eduksi mainitaan muun muassa pilaantumisen ohimenevyys ja haitaksi hajakuormitus. Valviran raportissa on käsitelty myös talousveden saastumista radioaktiivisesti. Laaja ja voimakas säteilylaskeuma saastuttaisi pintavedet, mutta sellaista pidetään epätodennäköisenä. Laajan säteilylaskeuman vaikutukset ulottuisivat laajalle ja edellyttäisivät todennäköisesti evakuointia. Normaalioloissa Valviran raportin mukaan toimenpiderajan ylittävä säteily voi olla ongelma vain pohjavedessä, jolloin keinoksi esitetään muun muassa veden laimentamista vähäaktiivisella pintavedellä.

Normaalioloissa myös Oulun talousvesi täyttää laadullisesti hyvin sille asetetut vaatimukset. Vuosikertomuksen mukaan puhdistuskemikaalien määrää on jouduttu viime vuosina lisäämään humuspitoisen veden puhdistuksessa. Oulujoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole tapahtunut heikennystä. Päivastoin vesiensuojelu on tehostunut muun muassa viemäröinnin kehittämisen myötä.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmasta vuoteen 2015 käy ilmi, että Oulujärven vedenlaatu on hyvä. Oulujoki on voimakkaasti muutettu voimatalouden tarpeisiin, mutta se on myös hyvässä ekologisessa tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan ja sen kemiallinen tila on niinikään hyvä. Hoitosuunnitelmassa on lisäksi velvoitteita tärkeän raakavesilähteen laadun varjelemiseksi, mitä tukee myös yleinen vesiensuojelun tehostuminen.

Lähdeselvitystä on täydennetty korvaavien kohteiden kartoituksella. Se koostuu joidenkin lähteiden tilan ja lähiympäristön arvioinnista ja niiden lähdesammallajiston inventoinnista. Kartoitustyön myöhäinen ajankohta on estänyt muun lähdelajiston arvioinnin. Analysointi Pohjanmaan luonnonmaantieteellisen alueen lähdeluonnon tilasta on kuitenkin edelleen jäänyt tekemättä.

Lisäselvitys vahvistaa käsitystä siitä, että hanke heikentäisi merkittävästi pohjavesivaikutteisen pienvesiluonnon tilaa Pohjanmaan luonnonmaantieteellisellä alueella. Kartoituksessa on paljon puutteita ja suoranaisia virheitä, mutta se ei pysty peittämään sitä tosiasiaa, että lähdeluonto on yleisesti heikossa tilassa ja että hankkeen seurauksena juuri edustavin jäljellä oleva lähdeluonto menettäisi luontoarvoaan. Epäasiallista lisäselvityksessä on esittää korvaaviksi kohteiksi suojelualueilla sijaitsevia lähteitä ja jopa salata se tieto. Esimerkiksi Venkaan lähde mainitaan erityisen edustavaksi korvaavaksi kohteeksi, vaikka lähde kuuluu Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Hankkeen vaikutusten arviointi Kiiminkijoen Natura 2000 -alueen suojelluille luontotyypeille pikkujoet ja purot ja Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit jää edelleen hyvin puutteelliseksi. Täydennetty vesitasetarkastelu vahvistaa kuitenkin omalta osaltaan käsitystä, että hanke merkittävästi heikentäisi suojeltua vesistöä. Kokonaan on selvittämättä muun muassa mahdolliset Kiiminkijoen pohjan pohjavesipurkaumat ja niiden merkitys vesieliöstölle ja veden laadulle ja määrälle joessa.

Kiiminkijoen vesistöalueelle kohdistuvia haittoja ei voi kompensoida. Kompensointiesitys myös Kiiminkijoen vesistön Natura 2000 -alueeseen kuuluvan matalan ja rehevän Ison Olvasjärven säännöstelystä ja turpeenkaivuusta vapautuvan Vainionsuon vesittämisestä virtaamien lisäämiseksi alivirtaamatilanteissa ovat toteuttamiskelvottomia ja myös asiattomia ilmiselvän epäkelpoisuutensa takia. Kun hanke ei ole erittäin tärkeän yleisen edun mukainen, sille ei tule tästäkään syystä myöntää lupaa (luonnonsuojelulain 66 §).

Hankesuunnitelma pohjaveden käyttöön siirtymisestä sisältää myös runsaasti epävarmuuksia. Hakemuksessa ei muun muassa arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjaveden määrän vaihteluihin. Riittävyys Oulun väestönkasvualueella on myös merkittävä riskitekijä. Ongelmat riittävyydessä saattavat johtaa pintaveden sekoittamiseen pohjaveden joukkoon, jolloin pohjaveden saamiseksi aiheutetut ympäristövauriot ja -menetykset osoittautuisivat turhiksi. Hakemuksessa ei myöskään selvitetä jatkuvan voimakkaan pumppaamisen vaikutuksia pohjaveden kertymiin eikä sen laatuun. Merkkejä pohjaveden laatuongelmista on esimerkiksi Ylikiimingin harjujaksolta, kun pohjanvedenottoa on lisätty. Jonkinasteinen veden käsittely on joka tapauksessa tarpeen, vaikkakin vähäisemmin kemikaalein kuin pintaveden puhdistuksessa.

Ottaen huomioon epävarmuustekijät, ympäristövaikutukset ja kustannukset siirtyminen pohjaveden käyttöön ei ole yleisen edun mukainen ratkaisu eikä vastaa myöskään tarpeeseen kriisivalmiuden parantamiseksi. Pohjaveden saatavuuden lisääminen varajärjestelmänä olisi toimivampi ja turvallisempi ratkaisu kuin pintaveden jättäminen varajärjestelmäksi.

Koska hakijalla on useita haitattomampia ja edullisempia vaihtoehtoja pyrkiä saavuttamaan vesihuollolle asetettu tavoite varavesijärjestelmästä, Viinivaaran pohjavesihanke on selvästi vesilain 2 luvun 6 § ja luonnonsuojelulain vastainen. Oulun Veden hakemus tulee hylätä.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Pirkko-Liisa Luhta
puheenjohtaja

Leena Puhakka
sihteeri