Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Vaalan Susisuon turpeennoston ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

7.5.2010

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Dnro: PSAVI/168/04.08/2010

Hakija: Vapo Oy

Asia: Susisuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Vaala

Vaatimus

Vapo Oyn lupahakemus kuivattaa Susisuon 134 hehtaarin suuruinen suoalue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä. Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Hakemus ei täytä myöskään ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimusta riittävistä selvityksistä. Hankkeessa olisi myös tullut tehdä ympäristövaikutusten arviointilain mukainen selvitys (2 luku 4 § ja asetus 7 §).

Lisäksi Susisuon ottaminen turvetuotantoon olisi maankäyttö- ja rakennuslain 22, 24, 25 ja 28 §§:n sekä ympäristönsuojelulain 6 §:n vastaista eikä se edistäisi vesienhoitolain tavoitteen toteutumista hyvän tilan säilyttämisestä pysyvästi Susisuon laskuvesistössä: Paatinjärvi-Paatinjoki-Otermanjärvi-Kutujoki.

Perustelut

Hanke ei toteuta alueidenkäyttötavoitetta ja maakuntakaavan suunnittelumääräyksiä

Susisuo on pääosin luonnontilainen suo, joka ilmakuvien mukaan on säilyttänyt vesitaloutensa hyvin. Tällaisia soita ei enää turpeenkaivuuta koskevan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen mukaan tulisi ohjata turpeenottoon: maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Sama tavoite on vuoteen 2016 ulottuvassa vesiensuojelun tavoiteohjelmassa.

Peruste on selvä. Luonnontilaisen suon peruskuivattaminen aiheuttaa kaikkein suurimmat vesistövaikutukset ja alueidenkäyttötavoitteilla halutaan myös suojella soiden hiilinieluja ja varastoja sekä suoluonnon monimuotoisuutta, joka on hälyttävästi uhanalaistunut. Kun monin tavoin puutteellinen ympäristönsuojelulaki eikä luonnonsuojelulakikaan ota huomioon uhanalaisten suotyyppien suojelutarvetta tai hiilinielujen suojeluvelvoitetta, korostuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja vesiensuojelun tavoiteohjelman merkitys lupaharkinnassa.

Kainuun maakuntakaava on vahvistettu 29.4.2009 ja se on lainvoimainen. Kaavalla turpeenottoa ohjataan osa-aluemerkinnällä eo-tt, joka osoittaa valuma-aluerajauksiin perustuvia erityisvyöhykkeitä, jotka on määritelty käyttökelpoisuusluokituksen perusteella. Jos valuma-alue ei sisälly turvetuotannon erityisvyöhykkeisiin, sitä koskee ainoastaan koko maakuntakaava-aluetta koskeva suunnittelumääräys: Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Turvetuotantoa tulee harjoittaa siten, että sen aiheuttama paikallinen ja valuma-aluekohtainen vesistön kuormituksen lisäys ei vaaranna vesistöjen tilaa. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet.

Osa-aluemerkinnällä eo-tt osoitetuille turvetuotannon erityisvyöhykkeille on lisäksi kirjattu suunnittelumääräys: Seuraavilla vesistöalueilla turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta pyritään vähentämään: muun muassa vesistöalue 59.21 Oulujoen yläosa, Vaala , vesistöalue 59.26 Kutujoen alaosa, Vaala ja Puolanka sekä vesistöalue 59.27 Kutujoen yläosa, Vaala ja Puolanka.

Koko maakuntakaava-aluetta koskeva turvetuotannon suunnittelumääräys koskee myös osa- aluemerkinnällä osoitettuja turvetuotannon erityisvyöhykkeitä.

Hanke vaarantaa vesiensuojelun ja kalataloudellisen kehitystyön

Lupahakemus koskee 134.3 hehtaarin aluetta pääosin luonnontilaisella Susisuolla. Läheisen Paatinjärven valuma-alueesta se kattaa 2.3 prosenttia. Tällaisella osuudella on jo merkittäviä vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun. Paatinjärvi on rehevä ja sen vedenlaatu on todettu tyydyttäväksi. Arvio on samanlainen Otermajärvestä. Erityisesti Paatinjärven turvetuotannosta johtuva kuormitus todennäköisesti vielä kasvaisi Susisuon luvan myötä myös vieressä olevan Ison Liemisuon joutuessa turpeenkaivuuseen. Siihen viittaa Isolla Liemisuolla samanaikaisesti tehty luontoselvitys. Otermajärveä uhkaa myös Saarisuolta mahdollisesti tuleva kuormitus, jos suolle jossain vaiheessa myönnetään turpeenkaivuulupa. Toistaiseksi Vapon hakemus on hylätty, mutta Vaasan hallinto-oikeus on palauttanut sen uuteen käsittelyyn, joka on Saarisuon osalta jo kolmas kerta.

Maakuntakaavan turvetuotannon erityisvyöhykkeisiin sisältyvillä valuma-alueilla on tavoitteena vesistön kokonaiskuormituksen vähentäminen. Kutujoen alueella ovat lisäksi perusteena vesistön potentiaaliset kehittämismahdollisuudet Oulujoen luonnonlohikannan poikastuotantoalueena.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Susisuon laskuvesistö Paatinjärvi-Paatinjoki-Otermanjärvi-Kutujoki on ekologiselta luokitukseltaan hyvässä tilassa, eikä tätä tilaa saa vesienhoitolain mukaan heikentää. Vesistö on poikkeuksellisen arvokas kalataloudellisesti ja virkistyskäyttöarvoiltaan. Paatinjärven ja Otermanjärven kalataloudellinen merkitys on myös suuri sekä paikallisesti että laajemminkin. Järvillä harjoitetaan monipuolisesti niin kotitarve-, virkistys- kuin sivuammattikalastustakin. Kutujoen virkistyskäytöllinen merkitys taas on varsin suuri ja lisätoiveita nostaa merilohen palautushankkeet Oulujoessa. Kutujoki on Oulujoen sivujoista kenties merkittävin lohen lisääntymisalue.

Kuitenkin hakemuksesta käy ilmi, että Kutujoessa on jo havaittu kehitystä huonompaan suuntaan. Reitin vedenlaatu on kohtuullisen hyvää kalaston ja kalastuksen kannalta, mutta kyselyjen mukaan reitin loppupäässä, jossa sijaitsee suuria turvesoita, jo joka toinen kalastaja kokee turvesoiden kuormituksen suurimpana kalastuksen haittatekijänä. Suurin osa muistakin kyselyssä mainituista haitoista voi johtua turvesoiden päästöistä. Jos turvekuormitusta edelleen lisätään, haitoista ei voi selvitä kompensaatiotoimilla, kuten hakemuksessa optimistisesti arvellaan.

Hakemuksessa ei ole riittäviä tietoja ensimmäisestä laskuvedestä, Susipurosta, joka saa alkunsa Susilammesta. Kyse saattaa olla vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaisesta pienvedestä, jonka muuttaminen edellyttää poikkeuslupaa, joten tältäkään osin lupaharkinnan perusteita ei ole.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin käsityksen mukaan Susisuon turpeenottohanke vaarantaa laskuvesistön hyvää ekologista tilaa sekä sen merkittävää kalataloudellista ja virkistyskäytöllistä arvoa. Uusia turpeenottolupia valuma-alueella ei tule myöntää varsinkaan luonnontilaisille soille.

Pölyäminen lisää vesistön kuormitusta

Pölyn kuormittavaa vaikutusta Paatinjärveen ei hakemuksessa ole otettu huomioon. Pölyn leviämistä ei ole selvitetty myöskään Natura-suojeluverkostoon kuuluvalle Sarvisuon-Jerusaleminsuolle. Suojelusuolle on maastokartan mukaan Susisuon hankealueelta noin 500 metriä pohjoiseen päin. Paikallisten suullisen ilmoituksen mukaan turvepölyn leviämisestä Niskansuon turpeenottoalueelta on runsaasti havaintoja Paatinjärveltäkin, jonne Niskansuolta on matkaa noin neljä kilometriä. Likaavan pölyn erottaa hyvin talvella lumelta. Otermajärveltä pölyn leviämisestä Niskansuolta on myös runsaasti havaintoja, joita on tuotu esille muun muassa Vaalan Saarisuon hakemuksen palautteissa.

Pölyn leviämisestä on kertynyt jo vuosien kokemus. Turpeennostoa harjoittavalta pitäisi edellyttää hakemuksessa huomattavasti nykyistä monipuolisempaa todennettuun paikkatietoon perustuvaa selvitystä tältäkin osin ja asettaa lupaehdoissa seurantavelvoite kerätä kattavasti leviämistietoa maastosta. Siten voitaisiin tehdä lupaharkinnan vaikutusarviointi paikkatietoon perustuvan havaintoaineiston pohjalta. Hakemuksissa toistuva mallilaskelma ei tuota todellisuuspohjaista tietoa päätöksenteon tueksi.

Suo on luonnonarvoiltaan edustava

Suo on hajanaisissakin selvityksissä todettu mesotrofiseksi ja lajistoltaan edustavaksi. Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksessa todetaan, että Susisuolta ei löytynyt uhanalaisia luontotyyppejä, mutta kartoitustieto on siltä osin vanhentunutta. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusraportin (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan Susisuon 14 luonnontilaisesta suotyypistä 7 on vaarantunutta, 6 silmälläpidettävää ja vain yksi säilyväksi arvioitu.

Vaalalainen tunnettu kasviharrastaja Alfred Varkki on inventoinut suon kasvilajistoa 1998 ja löytänyt sieltä myös muun muassa Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvia vaaleasaraa ja velttosaraa, joka on myös alueellisesti uhanalainen sekä Susilammen rannoilta suovalkkua, joka on koko maassa luonnonsuojelulailla rauhoitettu kasvi. Susilampi ei ole varsinaista hankealuetta, mutta kylläkin hankkeen vaikutusaluetta, vaikka lammesta ei hakemuksessa mitään tietoa annetakaan.

Varsinaiset turpeenottohankkeen inventoijat ovat kuvioineet suotyypit karkeasti ilmakuvan ja peruskartan avulla ja käyneet maastossa kerran vuonna 2003. Varsinkin kahdelta laajalta rimmikkoalueelta inventoitiin vaatelaista lajistoa, kuten rimpivihvilää ja vaaleasaraa, mutta suon ravinteisuus ja vihjeet edustavasta lajistosta olisivat edellyttäneet perusteellisempaa oikea-aikaista lajistoselvitystä. Esimerkiksi kämmekkälajistossa saattaa olla muitakin lajeja kuin mainittua punakämmekkää, mutta kämmeköiden tunnistamiseksi on suolla käytävä niiden kukinta-aikaan. Lajistoltaan ja suotyypeiltään selvästi rikkaan suon kasvillisuusselvitystä ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä on pidettävä puutteellisina.

Lintulaskenta on tehty vain kerran, jolloin aivan varmasti osa linnuista on jäänyt havaitsematta. Nykyisten käsitysten mukaan kattava havainnointi voi edellyttää jopa kahdeksaa käyntiä suolla, ennenkuin riittävä tiedontaso suon pesivästä lintulajistosta ja muusta linnustomerkityksestä saavutetaan. Havaintojen määrään vaikuttaa myös aika, jolloin kartoitus tehdään. Susisuolla on käyty 26.6., joka on aivan liian myöhäinen ajankohta, sillä osa suolinnuista on jo tuolloin lähtenyt muuttomatkalle.

Hakemuksesta puuttuvat myös kaikki tiedot luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintymisestä hankealueella.

Ympäristönsuojelulain 5§:n mukaan toiminnan harjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Hutaisten tehdyt luontoselvitykset eivät täytä lain vaatimusta hakijan vastuusta olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Kun luontoselvitys on väärin tehty ja erittäin puutteellinen, lupaharkinnan perusteet eivät ole riittäviä. Lupaviranomaisen tulee kiinnittää erityisesti huomiota luontoselvitysten puutteisiin, sillä ympäristöluvan hakijan etu on se, että mitään toimintaa rajoittavia seikkoja, kuten esimerkiksi luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lajeja suolta ei löydetä.

Ympäristövaikutusten arviointilain noudattaminen laiminlyöty

Hakija on hyötynyt myös siitä, että ympäristöviranomainen on päättänyt, ettei hankkeessa tarvitse soveltaa lakia ympäristövaikutusten arvioinnista, koska hankealueen pinta-ala jää 150 hehtaarin rajan alle. Painavia syitä harkinnanvaraisen yvan määräämiseksi ei ole löydetty. Luonnonsuojelupiiri ei ole päätöksestä valittanut, koska ei ole tiennyt siitä. Yhdistys esittää kuitenkin, että ympäristövaikutusten arvioinnin puuttuminen on luvan saannin este.

Hakija on ilmeisen selvästi taktikoinut ja pilkkonut hankkeen, jotta yva-raja ei ylittyisi. Susisuon turpeenottoalan laajentaminen Isolle Liemisuolle on hyvin todennäköistä. Ison Liemisuon luontokartoitukset on tehty samanaikaisesti, joten suon täytyy olla jo Vapon hallussa. Luontoselvitysraportissa Vapon hallinnassa olevaksi pinta-alaksi ilmoitetaan noin 240 hehtaaria ja itse Susisuon 200 hehtaaria. Vaikka pinta-ala-arvio olisi yläkanttiin, osoittaa se todellista hankealuetta osuvammin kuin Vapon ilmoittama 134,3 hehtaaria. Kun identtisen vaikutusalueen omaavia lähekkäisiä soita pilkotaan ja niille haetaan lupia pala kerrallaan, samalle valuma-alueelle sijoittuvan turpeennoston kokonaiskuormitusarviointi heikkenee. Yksi harkinnanvaraisuuden perusteista on juuri eri hankkeiden yhteisvaikutus, jota Saarisuon vireillä oleva hanke vielä painottaa lisää.

Yhteysviranomainen on laiminlyönyt myös maakuntakaavan turpeenoton ohjauksen ja vesiensuojelun tavoitteiden sekä Kutujoen kalataloudellisen kehittämisen huomioon ottamisen.

Jo yksistään luontoselvitysten puutteellisuuden ja vanhentuneisuuden perusteella ympäristövaikutusten arviointi olisi ollut tarpeen. Ympäristöviranomainen on saanut lausuntopyynnön harkinnanvaraisen yvamenettelyn tarpeellisuudesta 5.10.2009 ja tehnyt päätöksensä sen tarpeettomuudesta 8.12.2009, jolloin sillä on ollut hyvin tiedossa, että luontoselvitykset ovat vuodelta 2003 ja että ne kattavat myös Ison Liemisuon.

Jos Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue ei katso voivansa suoralta kädeltä hylätä Susisuota koskevaa hakemusta, hakija tulee velvoittaa yhdistämään Susisuon ja läheisen Ison Liemisuon hakemukset ja tekemään hankkeesta YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Hyötymistarkoituksessa tehty vastuunpakoilu pitää viranomaisten hankkeiden yhdistämismääräyksellä estää.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri