Lausunto Patasuon YVA-selostuksesta, Pyhäntä, Kärsämäki ja Siikalatva
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.5.2010
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Dnro POPELY/66/07.04/2010
Asia: Lausunto Patasuon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, Pyhäntä, Kärsämäki ja Siikalatva
Patasuo pienvesineen on yksi uhri Pohjois-Pohjanmaan luonnonvarojen käytön murheellisessa historiassa. Se on ollut luonnontilaisena huomattavan edustava aapasuokokonaisuus, jollaisena se on sisältynyt Pohjois-Suomen alkuperäiseen soiden säilytysohjelmaan. Vapolla on kuitenkin ollut keinonsa saada paljon turvetta sisältävä ”liiketaloudellisesti” edullinen suo haltuunsa ja yhtiö on sen myös välittömästi ojittanut. Toimintamalli on tuttu monilta muiltakin arvosoilta, jotka Vapo on saanut haltuunsa. Siksi tuntuu hurskastelulta selostuksen toteamus siitä, että Patasuon valmistelu ei aiheuta suuria ympäristövaikutuksia, ei edes vesistövaikutuksia, kun se on jo ojitettu.
Maankäytölliset vaihtoehdot tarkasteltava tasapuolisesti
Hankkeen toteuttamatta jättäminen
Jos hanke jää toteuttamatta, suokin jätetään nykytilaansa, selostuksessa todetaan 0-vaihtoehdosta. Ennallistamissuunnitelmia ei ole. Suon ennallistamiskelpoisuutta ja sen ympäristövaikutuksia pitää 0-vaihtoehdossa kuitenkin tarkastella. Patasuo ei ole lainkaan niin valmis ”turvetuotantoon”, kuin selostuksessa annetaan ymmärtää. Tuotannolla ja toteuttamatta jättämisellä olisi ilmiselvästi varsinkin Isoon Lamujärveen ja alapuoliseen vesistöön merkittävästi toisistaan poikkeavat vaikutukset, vaikka suota ei aktiivisesti ennallistettaisikaan.
Patasuon ”kuntoonpanotyöt” on aloitettu 1981, jolloin suo on sarkaojitettu. Selvitys aiemmista vaiheista (kappale 2) antaa epäselvän kuvan siitä, mitä suolla loppujen lopuksi on tehty. Sen mukaan kuntoonpanon suunnittelua on jatkettu 1989. Suunnitelmassa on esitetty lisättäväksi vesiensuojelurakenteita ja eristystysojituksen täydentämistä. Selostuksessa mainitaan myös, että alue on kokonaisuudessaan valmisteltu tuotantoon 1990-luvulla. Yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta 12.12.2005 antamasta lausunnosta päätellen pintaa on muokattu 1988 ja sen jälkeen suo on jäänyt odottamaan lupaprosessia. Lausunnossa todetaan myös, että Patasuon suunniteltua tuotantoaluetta ei ole vielä eristysojitettu. Kappaleessa 4.3. todetaan, että alueelle ei ole rakennettu turvetuotannon nykyisin edellyttämiä vesiensuojelurakenteita.
Suon nykytilan epäselvä kuvaus vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Ohjelmassa olevassa kasvillisuuselvityksessä tarkennetaan, että sarat on osa-alueella I muotoiltu kuorimalla ojien tuntumasta pintaturvetta ja siirtämällä sitä sarkojen keskelle. Tämän jälkeen alue on jäänyt odottamaan varsinaisen tuotannon alkamista.
Kaikista valmistelutöistä kuin myös vesiensuojelusjärjestelyistä on mitä ilmeisimmin kulunut tovi aikaa. Se näkyy muun muassa siinä, että selostuksen mukaan ”tuotantosarat ovat osin kasvittuneet uudelleen”. Paneutuminen Patasuon tapaukseen on jäänyt vaillinaiseksi. Sen sijaan selostukseen on ahkerasti kopioitu Turveteollisuusliiton opasta. Se voi miellyttää hankkeesta vastaavaa, mutta ei palvele ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tavoitteita selvittää ja vertailla vaikutuksia juuri Patasuolla ja sen ympäristössä.
Työllisyys- ja aluetaloudellisista vaikutuksista toistetaan myös tuttua väitettä. 0-vaihtoehdon vaikutusten arvioinnissa pitää ottaa huomioon, että nostamatta jäänyt turve korvataan, ei turpeella joltain toiselta suolta, vaan jollain muulla polttoaineella. Nykyisten uusiutuvia energialähteitä koskevien lisäystavoitteiden aikana on aivan selvää, että turve täytyy korvata uusiutuvilla polttoaineilla, jotka työllistävät aluetta huomattavasti enemmän kuin turpeennosto.
Toteuttamisvaihtoehdot
Kuvassa 12 esitetään mahdollisen pintavalutuskentän aluetta. Mitään muuta tietoa pintavalutuskentästä ei kerrotakaan. Pintavalutuskentän nykytila on kuitenkin erittäin olennainen tieto menetelmän käyttökelpoisuuden ja vaikutusten arvioinnissa.
Ympärivuotinen pintavalutus edustaa tällä hetkellä ns. parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Menetelmänä pintavalutus matkii luonnontilaisen ekosysteemin toimintaa. Se edellyttää, että pintavalutuskenttä on luonnontilainen. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten mukaan muu kuin luonnontilainen pintavalutuskenttä toimii huonosti tai ei ollenkaan eikä luonnontilainenkaan välttämättä toivotulla tavalla.
Toteutusvaihtoehdot koskevat samaa pinta-alaa. Lohko IV kuitenkin poikkeaa muusta ns. tuotantopinta-alasta merkittävällä tavalla. Kasvillisuusselvityksen mukaan lohkolla on jäljellä jopa vaateliasta lajistoa. Se on myös lähinnä järveä ja luonnontilaisen suon ympäröimä. Perusteltua olisi ollut arvioida yhtenä vaihtoehtona toteutuksen vaikutuksia alueella, joka on muuttunein ja joka ei rajaudu luonnontilaiseen suon osaan.
Vaikutusten arviointi
Laki ympäristövaikutusten arvioinnista edellyttää selvitettäväksi hankkeen tai toiminnan välittömiä ja välillisiä vaikutuksia:
a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen;
b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;
c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön;
d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; sekä
e) a-d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.
Vaikutuksia ilmastoon ei selostuksessa mainita lainkaan. Selostuksen kappaleessa 7.1 todetaan, että arvioinnissa keskitytään vain tuotantoon liittyvien vaikutusten arviointiin. Siten laiminlyödään hankkeessa keskeinen vaikutusten arviointi luonnonvarojen hyödyntämiseen ja siitä seuraava vuorovaikutussuhteiden selvittäminen sekä turveraaka-aineen käytön välilliset vaikutukset. Se tarkoittaa, että energiaturpeen polttamisesta aiheutuvat päästöt ilmaan ja ilmastoon rajataan selvitysten ulkopuolelle. Rajaus on mielivaltainen, mutta myös virheellinen. Turpeen polton päästöt ovat turpeen hankinnan välillinen päästö ja turvekenttien ja aumojen päästöt suoria kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä.
Ilmastovaikutusten arvioinnin tärkeyttä korostavat monet tekijät. Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto, joita YK:n ilmastosopimus velvoittaa suojelemaan ja lisäämään. Turpeenpoltto ja turvemaiden hyödyntäminen muodostavat Suomen suurimman yksittäisen päästölähteen. YVA-laki on ainoa laki, joka velvoittaa selvittämään myös vaikutukset ilmastoon. Tilastokeskus laskee päästöjä Suomen kasvihuonekaasujen inventaariota ja raportointia varten. Samat laskuperusteet soveltuvat hyvin myös yksittäisen turvesuon päästöjen arviointiin.
Vaikutukset energiaraaka-aineiden hankintaan ja saatavuuteen ja eri energialähteiden vaikutukset ilmastoon ovat keskeisiä myös arvioitaessa työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia ja vertailtaessa eri vaihtoehtoja, tässä tapauksessa käytännössä vain kahta eli 0-vaihtoehtoa ja toteuttamisvaihtoehtoa. Jo nämä puutteet aiheuttavat sen, että Patasuon turpeennostohanke näyttää paljon edullisemmalta kuin se kokonaisuutena arvioiden on.
Seuraavassa kommentteja selostuksen eri kohtiin
Kappale 4.3 Patasuon turvetuotantohankkeen tarkoitus ja hyödyt
Turpeen mahdollisia käyttökohteita lueteltaessa olisi tullut mainita, että pääkäyttökohde Haapavesi on lauhdelaitos, jotka turvevoimaloista ensimmäisenä joudutaan sulkemaan. Alasajo voi tapahtua jo tämän vuosikymmenen aikana, sillä maakunnassa tuskin muuten päästään vaadittavaan 20 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2020 mennessä. Tämä lisää merkittävästi riskiä Patasuon turpeenottohankkeen kannattavuudelle. Toisekseen ydinvoiman lisärakentaminen karsii kivihiili- ja turvelauhdesähkön tuotantoa, vaikka Suomeen ei rakennettaisikaan kaikkia tarjolla olevia ydinvoimaloita.
Patasuon hyödynnettäväksi turvemääräksi arvioidaan 2 miljoonaa kuutiota ja energia-arvoksi 1,85 miljoonaa MWh. Kun YVA-selvityksessä täytyy lain mukaan selvittää myös hankkeen ilmastovaikutukset, niin näistä ne on helppo laskea. Patasuon turpeen hiilivarasto on 185 000 tonnia, josta poltettaessa vapautuu lähes 690 000 tonnia hiilidioksidia. Tähän tulee lisätä noin 14 prosenttia turvekenttien ja aumojen päästöjä.
Kappale 4.4 Liittyminen muihin hankkeisiin
Kohdassa täytyy esittää selkeästi nykyisten ja suunniteltujen turvesoiden prosenttiosuudet laskuvesistön osa-alueittain ja vesistöalueen kokonaisuudesta. Nyt selostuksessa kyllä esitellään monessakin kohtaa erilaisia hehtaarimääriä ja yhteenlaskuja, mutta turvesoiden yhteenlaskettu suhteellinen osuus purkuvesistön osavaluma-alueista ei selviä.
Samassa kappaleessa luetellaan muutamia ohjelmia ja strategioita, jotka koskevat maakunnallista turpeenottoa ja käyttöä. Oleellisin kuitenkin puuttuu. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko vuoteen 2050 linjaa turpeenkäytöstä, että voimaloiden käyttöiän päätyttyä fossiilista polttoainetta ja turvetta käyttävät voimalat ajetaan alas, ellei niissä oteta hiilidioksidia talteen. Näillä näkymin hiilen talteenotto taloudellisesti on Suomessa mahdotonta, joten turpeenpolton lopettamiseen täytyy varautua jo lähivuosikymmeninä. Alasajo aloitettaneen lauhdetuotannosta, ja kun Haapavesi on lauhdelaitos, se voi sulkeutua jo melko varhain. Kaikissa Haapaveden laitoksen turvesoiden yvauksissa tulee varautua tähän mahdollisuuteen ja ainakin kertoa siitä arviointiselostuksessa.
Vaikutusalueen rajaus
Vaikutusalueen rajaus on kuvattu kehnosti. Kartasta (kuva 32) näyttäisi, että Patasuon turpeennostoalueen ympäristövaikutukset rajoittuisivat vain suon reuna-alueeseen, mutta tekstissä myönnetään, että vähäisiä vaikutuksia voi olla ulompanakin. Näitä tulisi yrittää hahmotella paremmin selostukseenkin. On aivan selvää, että esimerkiksi melun koettu haittavaikutus ulottuu hyvin laajalle Ison Lamun rannoille eikä sen toteamiseen todellakaan tarvita desibelimittauksia.
Hankkeen aiheuttamien yli 700 000 tonnin hiilidioksidipäästöjen vaikutus on vähintään maakunnallinen ja yhteiskunanllisesti myös valtakunnallinen ja jopa globaali.
7.2.2. Linnustovaikutukset
Patasuon linnustollista merkitystä pidetään selostuksessa vähäisenä. Kuitenkin jopa lohkolla ll, jota kuvataan voimakkaasti muuttuneeksi, on suhteellisen pienellä alueella havaittu kurki, teeri ja liro sekä 2 pikkukuovia ja 3 kapustarintaa. Näistä kurki. teeri, kapustarinta ja liro ovat EU:n lintudirektiivin lajeja ja Suomen erityisvastuulla ovat teeri, pikkukuovi ja liro, joten ainakaan tämän suon osan linnustollista merkitystä ei voi vähätellä.
Esimerkiksi Nykytilassaankin suo vaikuttaa olevan merkittävä voimakkaasti taantuvan riekon elinpiirinä. Lajista ei kuitenkaan ole selostuksen karttakuvassa merkintää. Riekkoa ei vielä lueta suojelullisesti merkittäväksi lajiksi, mutta sen taantuminen elinympäristöjen vähetessä tulisi nimenomaan turvesoiden ympäristövaikutusten arvioinnissa ottaa huomioon. Suolinnuston kantojen taantuminen yleisemminkin vahvistaa tarvetta selvittää ja arvioida hankkeen silleenjättämisen mahdollistavaa ennallistamista ja sen pitemmän ajan vaikutusta suolinnustoon. Kun habitaatit katoavat pala palalta, niin uusia korvaavia elinympäristöjä tyhjine reviireineen ei löydy enää muualta, vaikka selostuksessa niin toiveikkaasti todetaan.
Luontokartoitukset ovat osin vanhentuneita. Kun ohjelmasta on kulunut viisi vuotta, niin aikaa inventointien täydentämiseen olisi ollut. Yhteysviranomaisen lausunnossa ohjelmasta sitä edellytettiinkin, mutta vaatimuksen noudattamisesta ei ole selostuksessa merkkejä.
Vesistökuormitus
Hankkeen vesistökuormitusta on selvitelty melko paljon vertaamalla Patasuolta lähtevän veden pitoisuuksia ja kuormitusta vertailusoiden pitoisuuksiin. Ulkopuolisen on kuitenkin työlästä verrata laskelmien oikeellisuutta, koska käytetään aivan erilaisia mittareita (grammaa hehtaarilta/päivä – kg suo/päivä-vuosi).
Joka tapauksessa perinteinen laskentamalli ei pysty selvittämään kevättulvien ja satunnaisten rankkasateiden kuormituspiikkejä, jotka ovat oleellinen osa turvesoiden kuormituksesta. Niin ollen tämänkin selvityksen päästöarvio etenkin kiintoaineen osalta on voimakkaasti alimitoitettu. Toisaalta laskuvesistön kunto on niin heikko, että minkäänlaista kuormituksen lisäystä ei tulisi sallia. Arviointiselostuksessa tällaista huolta ei tunneta eikä arvioida, mitä hankkeen päästöt vaikuttaisivat vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamismahdollisuuksiin laskuvesistössä.
Pöly ja melu
Sekä turvepölyn että koneiden melun aiheuttamia haittoja selostetaan laajalti. Varsinkin pölyäminen on aivan oikein arvioitu merkittäväksi ympäristövaikutukseksi. Selvitykset perustuvat mallinnuksiin ja laskelmiin, mutta mallinnukset eivät riitä kuvaamaan todellisuutta. Niissä ei edes kaikkia työvaiheita pystytä ottamaan huomioon, kun ei ole käytettävissä pölypäästökertoimia! Johtopäätökset ovat siitä huolimatta vaikutuksia vähätteleviä ja ihmisten paikallisia kokemusperäisiä havaintoja mitätöiviä. Asukkaiden kokemus turvepölystä leimataan psykologiseksi, siis mielikuvaksi haitasta. Turvepölyä koskevissa havainnoissa on kyse jostain muusta havainnon aiheuttajasta.
Tosiasiassa käytettävissä oleva mitattu tieto on vähäistä, kuten selostuksessakin todetaan. Sellaisia tutkimuksia ja seurantoja ei tehdä, joissa saataisiin selville pölyn leviämistä erilaisissa olosuhteissa ja sen vaikutuksia vesistöissä. Paikkatietoa ei turpeenoton laajuudesta huolimatta kerätä systemaattisesti. Ainakaan sellaista ei esitetä vaikutusten arvioinneissa eikä lupaprosesseissa.
Turpeenoton aloittaminen Patasuolla muuttaisi merkittävällä tavalla suon nykytilaa, sillä suo on edelleen kasvipeitteinen. Ison Lamujärven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Alle kilometrin päässä suolta sijaitsevalla järvellä on myös erittäin suuri merkitys virkistys- ja kalatalouskäytössä, joka on noteerattu myös maakuntakaavassa. Alueen tuulensuuntia koskevat mittaustulokset on otettu Kajaanista. Sen seurauksena vallitsevimmaksi tuulensuunnaksi on saatu idän ja kaakon välinen suunta. Se ei taida olla kovin osuva tulos paikallisesta näkökulmasta. Kovin epäselväksi jää, millaisen vaikutuksen pari vuosikymmentä avoimena turvepintana oleva suo aiheuttaisi järven tilalle ja sen virkistyskäytölle.
Melun osalta todetaan pitkällisen desibelien pyörittelyn jälkeen, että meluhaitan merkittävyyden kokeminen on loppujen lopuksi henkilökohtainen asia, jota ei voi mittaamalla todeta. Se pitää paikkansa ja melun ongelmallisuutta lisää tässä tapauksessa turvesuon sijainti laajan järvenselän lähellä, joka kantaa melun kiusallisen kauaksi.
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Yhteiskunnallisina vaikutuksina pidetään ainoastaan turpeenhankinnan suoria ja välillisiä vaikutuksia. Sitä ei oteta huomioon, että turve korvataan kotimaisilla uusiutuvilla raaka-aineilla ja niiden hankinta työllistää samoilla alueilla samoja tahoja ja selvitysten mukaan turpeenhankintaa enemmän. Mitä tärkein yhtiekunnallinen vaikutus on se, ettei turvetta saada riittävästi korvattua uusiutuvilla raaka-aineilla turveteollisuuden jarrutuksen vuoksi.
Asukaskyselyn tulokset osoittavat sen, että turpeenoton aloittamisen vaikutukset Patasuolla koetaan erittäin kielteisinä. Selvityksen tekijä näyttää panevan toivonsa siihen, että tiedusteluun vastanneista 59 prosenttia ilmoittaa saaneensa hankkeesta ”melko vähän” tietoja. Oikealla Vapo-tiedotuksella asia korjaantunee ja väki hyrisee tyytyväisyydestä.
Todellisuudessa kyselyn tulokset osoittavat sen, miten haitallisena ja vastenmielisenä turvesuon avaaminen koetaan tämän poikkeuksellisen arvokkaan, virkistyskäyttöä ja kalastusta varten vaalitun Ison Lamujärven viereen. Koska hanke koetaan näin kielteisenä, sillä on suuri vaikutus ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Ristiriita Vapon ja asukkaiden välillä on sovittamaton ja tämä tulisi kakistelematta myöntää myös arviointiselostuksessa.
Vaihtoehtojen vertailu
Taulukosta 33 puuttuu arvio ennallistamisen vaikutuksista. Jos turpeenotto ei toteudu, se on hyvin todennäköinen maankäyttömuoto tai ainakin sen tulisi olla ja siksi ennallistamisen vaikutusten arviointi on olennainen osa 0-vaihtoehtoa.
Taulukossa esitetty arvio Patasuon soveltuvuudesta edelleen muutosaikaiseksi levähdysalueeksi toteutusvaihtoehdoissa on järjetön. Jäässä oleva suo voi tietenkin kelvata teerelle soidinalueeksi, kun se ei sellaisena eroa paljon tasaisesta jään ja lumen peittämästä aapasuosta. Muuttolintujen levähtämistä Patasuolla ei linnustoselvityksessä ole arvioitu, mutta kasvittomana ja ravinteettomana se tuskin on sovelias levähdysalueeksi.
Vaikutukset virkistyskäyttöön toteutusvaihdoissa eivät tuotantoalueella eli itse suolla heikkene vaan lakkaavat. Sen sijaan lähialueilla, kenties Isolla Lamujärvelläkin ne heikkenevät.
Vesistö- ja kalastovaikutukset toteutusvaihtoehdoissa on arvioitu pahasti alakanttiin! Pölyämisen tai melun vaikutuksia Isoon Lamujärveen ei ole tunnistettu. Vaikutustarkastelun rajausten mukaan Iso Lamujärvi ei ole ollut edes vaikutusaluetta.
Valittu jo toteutustapa
Konsultti esittää kovin ennenaikaisesti todennäköiseksi toteutusvaihtoehdoksi vaihtoehtoa 1 ympärivuotisine pintavalutuskenttineen. Ympäristövaikutusten arviointimenettely edeltää päätöksentekoa antaen sille eväitä. Hankkeesta vastaava päättää, viekö hanketta eteenpäin ja lähteekö tässä tapauksessa hakemaan lupaa. Lupaa ei ratkaista ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Hakijan kannalta epäkelpoa on sekin, että selostuksen puutteet ovat niin suuria, että mahdollisessa lupavaiheessa on edessä mittavat lisäselvitykset. Puutteellisesti on selvitetty esimerkiksi vesistövaikutuksia ja erityisesti vaikutuksia Isoon Lamujärveen. Luvansaanti ei ole etukäteen varmaa.
Olisikohan Destian syytä keskittyä ydinosaamisalueeseensa?
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri