Pitämönsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pudasjärvi
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
28.6.2010
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/123/04.08/2010
Hakija: Vapo Oy
Asia: Pitämönsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pudasjärvi
Vaatimus
Vapo Oyn lupahakemus kuivattaa Pitämönsuon noin 90 hehtaarin suuruinen suoalue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.
Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hakemus ei täytä myöskään ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimusta riittävistä selvityksistä.
Luvan esteenä on myös vesilain 1 luvun 17a §:n lähteen muuttamiskielto.
Lisäksi Pitämönsuon ottaminen turvetuotantoon estäisi hankkeen vaikutusalueen vesistössä, Kivarinjärvessä, vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen. Suon kuivatus ei myöskään toteuttaisi turpeenoton sijoittumista ja haittojen ehkäisyä koskevia maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisia alueidenkäytön eikä valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita ja olisi Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n mukaisten suunnittelumääräysten ja 28 §:n mukaisten sisältövaatimusten vastainen ja siten myös ympäristönsuojelulain 6 sekä 50 §§:n vastainen.
Jos hanke saa luvan, sille ei tule myöntää toiminnan aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta (YSL 101 §).
Perustelut
Pitämönsuon luonnonarvot suuret
Pitämönsuo on lähes kauttaaltaan ojittamaton aapasuo, joka luontoselvitysten mukaan on myös maisemiltaan komea. Sen suotyypeistä kaksi on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), kuusi vaarantuneiksi (VU) ja kaksi silmälläpidettäviksi (NT). Kahdesta suoyhdistymätyypistä välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot on erittäin uhanalainen (EN) ja toinen, rimpinen keskiboreaalinen aapasuo vaarantunut (VU). Lisäksi suon laidalla on vesilain suojaamia mesoeurofisia lähteitä, joiden ympäristö on myös hyvin monimuotoista lähteikköä, joka luontotyyppinä on erittäin uhanalaista (EN).
Sekä suon kasvillisuus- että linnustoselvitykset on tehty sinänsä oikea-aikaisesti, mutta vain yhdellä käyntikerralla, jolloin voidaan odottaa havaittavan vain osa lajeista. Lajistoa ja luontotyyppejä on kartoitettu myös kuivatusalaksi suunniteltua alaa hivenen laajemmalla ns. selvitysalueella.
Linnustosta arvioidaan havaitun 60-70 prosenttia lajeista. Ornitologien mukaan linjalaskenta ylipäänsä soveltuu huonosti soiden pesimälinnuston kartoitukseen ja erityisen huonosti linnusto tulee kartoitettua yhdellä linjalaskentakerralla. Laskennassa ehkä saadaan käsitys useimpien yleisten ja runsaslukuisten lintujen parimääristä, mutta sen perusteella suon merkitys harvinaisille tai vähälukuisille lajeille jää suurella todennäköisyydellä selvittämättä. Menetelmän puutteista huolimatta Pitämönsuolta on löytynyt 6 EU:n lintudirektiivin lajia ja 8 Suomen erityisvastuulla olevaa lintulajia. Selvitysalueelta tavattiin myös pohjansirkku, joka on viime aikoina voimakkaasti taantunut laji. Suon pesimälinnusto arvioidaankin maakunnallisesti edustavaksi ja monimuotoiseksi.
Kasvistosta todetaan, että suolla ei tiedetä esiintyvän uhanalaisia, rauhoitettuja, luontodirektiivin liitteen IVb, Suomen vastuulajeja tai erityisesti suojeltavia lajeja. Lausunto perusttuu siihen, että yhdellä maastokäynnillä lajistoa ei pystytty riittävällä tarkkuudella inventoimaan. Laiminlyönti ei ole hyväksyttävä, sillä suo on luonnontilainen ja suoluontotyypeiltään merkittävä. Punakämmekän esiintymät on kartoitettu, koska niihin osattiin etukäteen varautua. Hakemuksesta voi tehdä johtopäätöksen, että hakija ei ole riittävästi selvillä hankkeensa vaikutuksista eikä se täytä luonnonsuojelulain vaatimusta Suomessa esiintyvien luontodirektiivin liitteen IV lajiston osalta.
Uhanalaisista luontotyypeistä ottoalueen alle jäävät tuhoutuvat, mutta suoalueen eteläreunassa sijaitsevien lettorämeen ja lähteikköjen arvioidaan säilyvän, koska niiden vesitalous ei muutu kuivatuksen seurauksena. Se on kuitenkin perusteeton kannanotto. Hakemuksessa ei esitetä mitään tosiasiallisia selvityksiä käsityksen tueksi.
Tuhoutuvien luontotyyppien kasvimaantieellisestä merkityksestä ei esitetä arviota. Lisäselvityksessä todetaan joitain jo suojeltuja uhanalaisten suotyyppien esiintymiä, mutta kun kyse on jopa äärimmäisen uhanalaisista luontotyypeistä, jo suojellut kohteet eivät riitä turvaamaan luontotyypin suotuisaa tasoa, vaan siihen tarvitaan jokainen jäljellä oleva esiintymä.
Sijainnin ohjauksen tarkoituksena haittojen ennaltaehkäisy ja ympäristön tilan parantaminen
Valtakunnallisen turpeenoton maankäyttöä ohjaavan alueidenkäyttötavoitteen mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenotto tulee ohjata jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneille alueille ja käytöstä poistetuille suopelloille. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Kyseistä alueidenkäyttötavoitetta toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turpeenottoa koskevalla suunnittelumääräyksellä, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ensisijaisesti ottaa entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä.
Pitämönsuon turpeennostohanke ei toteuta valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta eikä maakuntakaavan suunnittelumääräystä. Suo on luonnontilainen ja sillä on merkittäviä luontoarvoja. Lisäksi turpeenotto vaikuttaisi haitallisesti alapuoliseen vesistöön.
Alueidenkäytössä ohjeistetaan edistämään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Samansuuntaisesti turpeenoton ohjauksesta ja vesiensuojelusta linjaa valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015: Turvetuotantoalueiden vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joilla vesien tilatavoitteet edellyttävät tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotannon sijoittumista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille välttäen alueiden sijoittumista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotannon vesistövaikutuksia vähennetään valuma-alueittaisella suunnittelulla.
Itseasiassa kaikki turpeenottoa koskeva viimevuosien viranomais- ja poliittinen ohjeistus on tähdentänyt samaa: energiaturpeen hankinta pois luonnontilaisilta soilta ja vesien tilan parantamistavoitteiden huomioonottaminen turpeenottoalueiden sijoittelussa ja vesiensuojelussa.
Lainsäädäntöön pohjaavia perusteita vesiensuojelutavoitteille antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesienhoitosuunnitelmien voimaantulo joulukuussa 2009. Voimaantulon jälkeen ne on otettava huomioon myös turvesoiden lupaharkinnassa. Vesipuitedirektiivin ja siitä johdetun vesienhoitolain tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pinta- ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Hyvä tila tulee saavuttaa vuoteen 2015 mennessä ja sen määrittelyssä otetaan huomioon kemiallisen tilan lisäksi vesistön luontainen tyyppi ja siihen kuuluvat eliöryhmät, kalasto, pohjaeläimet, kasviplankton, päällys- ja makrolevät sekä vesikasvit.
Aikaisempaan vesiensuojelulainsäädäntöön verrattuna vesipuitedirektiivin näkökulma on mullistava. Siinä, missä ympäristönsuojelulaki sallii pilaamisen, kunhan se tapahtuu parasta käyttökelpoista vesiensuojelutekniikkaa hyväksikäyttämällä, vesienhoitolaki velvoittaa parantamaan heikentynyttä vesien tilaa ja estämään heikentymistä.
Pitämönsuon vedet on tarkoitus laskea Pääojan kautta Kivarinjärveen. Hakijan käsityksen mukaan turvevesien laskennallisilla pitoisuuslisäyksillä ei ole normaalissa tilanteessa juurikaan vaikutusta alapuolisen vesistön tilaan tai vedenkäyttöön. Laskennalliset keskiarvot eivät kuitenkaan kerro mitään kuivatusvesien todellisesta käyttäytymisestä ja niiden ekologisista seurauksista vesistöissä. Hakija myöntää itsekin saman vastatessaan vaatimukseen pitoisuuslisäyksien arvioimiseksi keskialivirtaama- ja keskiylivirtaamatilanteissa. ”Pitoisuuslisäyksiin sisältyy jo sinällään paljon olettamuksia ja potentiaalisia virhelähteitä, joten lisälaskennat eivät paranna arvion luotettavuutta.”
Tosiasiassa vesistövaikutusarviot eivät tavoita todellisuutta, vaan ovat vahvoja yksinkertaistuksia pohjaten teoreettiseen vakiotilanteeseen. Esimerkiksi turvevesien laskennallinen kiintoainepitoisuus saattaa tulla vesistöön ylivirtaamatilanteessa muutamana ryöppynä vuodessa. Tällöin pitoisuudet voivat nousta satoja tai tuhansia kertoja keskiarvoja suuremmiksi. Kun tällainen sattuu kalojen kudun ja poikasten kuoriutumisen aikoina (kevättulvat), siitä voi olla hyvinkin kohtalokkaat seuraukset lisääntymisen onnistumiselle. Velvoitetarkkailussa näitä huippuja ei juuri koskaan saada kiinni, joten ne jäävät ottamatta huomioon myös laskennallisissa päästöissä ja aiheuttavat niihin rakenteellisen aliarvioinnin.
Kivarinjärven tilasta lupahakemuksessa todetaan vain, että sen ekologisen tilan luokitusta ei ole tehty, mutta itse Kivarijoen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Näin ylimalkainen maininta osoittaa, että hakija ei erityisemmin välitä selvittää toimintansa mahdollisia ympäristövaikutuksia.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kivarijoen ekologinen tila on tyydyttävä, mutta tavoitteena on saavuttaa hyvä tila jo vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan suurin este Kivarijoen hyvän tilan saavuttamiselle on liian suuri kiintoaine- ja ravinnekuormitus ja happamuuden aiheuttamat haitat, kaikki tekijöitä, jotka lisääntyvät uusien turvesoiden käyttöönoton myötä.
Vaikka Kivarinjärven ekologista tilaa ei ole luokiteltu (järven pinta-ala alittaa suunnittelukierroksen luokittelukynnyksen), sitäkin koskevat vesienhoitolain tilatavoitteet. Viimeisen vesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kivarijärven tila on välttävä eli astetta huonompi kuin Kivarijoen tila. Hyvin todennäköisesti myös sen ekologinen tila on vain välttävä, joka tapauksessa kaukana vesienhoitolain mukaisesta tilatavoitteesta.
Hakemuksesta on kokonaan unohtunut arvio turvesoiden kokonaisvaikutuksesta Kivarijoen ja Kivarijärven tilaan. Kivarinjokeen laskevan Ylä-Koirasuon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta selviää, että joen valuma-alueella on jo noin 450 ha turvesoita ja luvanhakuvaiheessa 92 hehtaaria. Lisäksi ympäristövaikutusten arviointi on menossa Ylä-Koirasuon (205 ha) lisäksi Konttisuolla (240 ha). Pitämönsuon kanssa turvesoiden yhteismäärä Kivarijoen ja -järven alueilla tulisi nousemaan toiselle tuhannelle hehtaarille, mikä lähentelee neljää prosenttia Kivarijärven valuma-alueesta. Vesistön tilaan nähden määrä on aivan kohtuuton.
Vesienhoitosuunnitelman toimenpideosassa todetaankin, että Kivarinjoella tarvitaan kaikkia toteutettavissa olevia toimenpiteitä maankäytöstä aiheutuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään kuormitusta metsätaloudessa ja peruskuivatuksissa.
Peruskuivatuksista kaikkein voimaperäisimpiä ovat uusien turvesoiden kuivatukset, etenkin Pitämönsuon kaltaisten luonnontilaisten suoalueiden vesivarastojen tyhjiinlaskemiset. Vastaanottavan vesistön, Kivarijärven tila on niin heikko sen vesienhoitolain mukaiseen tilatavoitteeseen verrattuna, että ympäristönsuojelulain mukaisia edellytyksiä sen kuivattamiselle ei ole.
Lähteiden suojelu este kuivatukselle
Hakija ei hae vesilain mukaista poikkeuslupaa lähteiden muuttamiskiellosta, vaikka suon eteläreunassa on 3 luonnontilaista lähdettä.
Hakijan mukaan lähteisiin ei kohdistu mitään vaikutuksia, koska lähteet on rajattu tuotantoalueen ulkopuolelle. Hakemuksessa ei kuitenkaan ole mitään selvitystä väitteen tueksi. Siinä esitetään vain mielipide, jonka mukaan peruskartalta arvioiden eristysojan etäisyys lähteistä on noin 40-85 metriä, mikä riittää turvaamaan lähteiden säilymisen nykytilassaan.
Hakemuksessa arvioidaan lähteiden veden tulevan Isokankaasta, johon suo eteläosastaan rajautuu. Kankaan reunassa on oja, mutta sen kunnosta ja vaikutuksista suolle tai lähteisiin ei anneta tietoa. Kasvillisuusselvityksen mukaan lähteiden ympäristö on erityisen arvokasta suoluontoa. Siitä päätellen ojan vaikutus on olematon.
Kasvillisuusselvityksen mukaan suo viettää voimakkaasti länteen päin. Muutoin hakemuksessa ei ole viittauksia virtaussuuntiin eikä niitä ole selvitetty. Kun hakemuksessa ei ole mitään asianmukaista selvitystä eristysojan tai turpeenottoalueen kuivatuksen vaikutuksesta lähteiden ympäristöön ja pohjavesipurkaumiin, luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä.
Hakemuksessa ei myöskään arvioida olevan tarvetta vesilain poikkeusluvalle siksi, että lähteestä suolle virtaava purouoma katkaistaisiin eristysojalla. Silläkin saattaa olla kuitenkin merkitystä myös lähteen tilaan.
Vesilain suoja myös pohjavesillä
Vesilaki kieltää pohjavesien pilaamisen. Lähin pohjavesialue, Korentokankaan I luokan pohjavesialue sijaitsee 3 kilometrin päässä Pitämönsuolta. Hakija ei arvioi hankkeellaan olevan vaikutusta pohjavesiesiintymään. Arvio jälleen kerran perustuu vain olettamukseen tai oikeammin toiveajatteluun. Mitään selvityksiä aiheesta ei hakemuksessa ole.
Luonnontilaisen suon pysyvä kuivatus saattaa vaikuttaa pohjaveden kertymään ja laatuun. Vähintään hakijan tulee selvittää hankkeensa vaikutuksia sen verran, että haitalliset vaikutukset voidaan luotettavasti sulkea pois. Pyrkimys lisätä turpeenottoa useammassa uudessa kohteessa Korentokankaan lähialueilla edellyttää, että siitä aiheutuvista muutoksista valuma-alueella ja sitä kautta myös pohjavesien tasossa ja laadussa ollaan hyvin ennakkoon tietoisia, jotta voidaan siltäkin osin arvioida kokonaisvaikutuksia.
Hakemus hylättävä
Vapo Oy:n Pitämönsuota koskeva ympäristölupahakemus tulee lainvastaisena yksiselitteisesti hylätä. Turpeenottoluvan anominen Pitämönsuolle osoittaa hakijan heikkoa ympäristötietoisuuden ja -vastuun tajua ja piittaamattomuutta ympäröivän yhteiskunnan arvojen kehityksestä, joista muun muassa alueidenkäyttötavoitteet ja vesiensuojelusuunnitelmat ja -ohjelmat antavat selkeän singnaalin.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri