Valitus lu­pa­pää­tök­ses­tä nro 57/10/2 koskien Viinivaara-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson poh­ja­ve­de­not­ta­moi­den rakentamista ja pohjaveden ottamista, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

24.9.2010

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
ympäristövastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Vaasan hallinto-oikeudelle

Viite: Dnro PSAVI/1/04.09/2010

Hakija: Oulun kaupunki / Oulun Vesi liikelaitos

Asia: Valitus lupapäätöksestä nro 57/10/2 koskien Viinivaara-Kälväsvaaran alueen ja Ylikiimingin harjujakson pohjavedenottamoiden rakentamista ja pohjaveden ottamista, Utajärvi, Oulu ja Pudasjärvi

Vaatimus

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja sen paikallisyhdistys Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry sekä Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry vaativat hakijalle myönnetyn luvan kumoamista. Lupa on vesilain (1 luvun §§ 15, 15a ja 17a, 2 luvun §§ 5,6 ja 11, 9 luvun 8 §) sekä vesienhoitolain 4 luvun §§:n 21 ja 23 ja luonnonsuojelulain 10 luvun 66 §:n vastainen.

Perustelut

Hakija perustelee hakemustaan siirtyä pohjaveden käyttöön raakavesilähteenä tarpeella parantaa vedenhankinnan varmuutta ja turvata hyvälaatuisen veden saanti sekä pyrkimyksellä edistää Oulun seudun vesihuoltoyhteistyötä ja toteuttaa valtakunnallisia vesihuollon tavoitteita.

Vesilain 2 luvun 5 §:n mukaan rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetään, että jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei tämän luvun 5 §.stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.

Vesilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään hyödystä, että rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- ja vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyväksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset.

Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä ja haittaa tämän luvun 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Oulu käyttää talousvetenään Oulujoen pintavettä. Se on hyvää raakavettä, josta nykyaikaisilla puhdistusmenetelmillä saadaan korkealuokkaista talousvettä, jonka riittävyys on taattu. Oulun Veden mukaan ”Hintan ja Kurkelanrannan vedenpuhdistamoilla puhdistettu talousvesi on korkealaatuista ja täyttää hyvin viranomaisten asettamat laatuvaatimukset. Oululaisten käyttämä talousvesi on laadultaan maan parhaita verrattuna yleensä pintavesistä valmistettuihin talousvesiin. Hyvän puhdistustuloksen ovat taanneet vuonna 1993 Hintan vedenpuhdistamolla ja 1996 Kurkelanrannan vedenpuhdistamolla tehdyt laajamittaiset perusparannukset.” (www.oulunvesi.fi/talousveden_laatu.htm).

Oulun Vesi esittää vuosikertomuksessaan vuodelta 2009 (www.oulunvesi.fi/vuosikertomukset), että ”Oulujoesta otettavan raakaveden orgaanisen aineksen eli humuksen määrä on ollut vuodesta 2004 alkaen tavanomaista suurempi ja saostuskemikaalin käyttömäärä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Vuonna 2009 saostuskemikaalin käyttömäärä oli 1716 tonnia, kun se vuoteen 2004 saakka oli noin 900 tonnia vuodessa. ”

Ympäristöhallinnon seurantatietokannan mukaan humuspitoisuudessa ei kuitenkaan ole tapahtunut merkittävää eikä varsinkaan johtonmukaisesti kohoavaan suuntaan osoittavaa muutosta. Kuukausimittauksista lasketut vuosikeskiarvot ovat nousseet niin kemiallisen hapenkulutuksen (COD mg/l) kuin veden väriluvun (Pt/l) osalta vuosina 2006-2009, mutta vastaavasti vuosina 2002-2004 mitattiin kolmenkymmenen viimeisimmän vuoden ajan alhaisimpiin kuuluvat vuosikeskiarvot. Kevättulvien ja kesän ja syksyn sademäärät vaihtelevat. Vuosien välisen vaihtelun vuoksi huuhtoutuminen ja penkkaeroosio eivät ole tasaisia, mutta aineiston perusteella ei voi väittää, että Oulujoen vesi olisi trendinomaisesti muuttumassa huonompaan suuntaan raakaveden lähteenä (sähköinen liite 1: Oulujoen Merikosken pitkäaikaiseurantatiedot vuodesta 1962).

Oulujoen vedessä vedenottopaikan luona Merikosken yläpuolella Kurkelan- ja Hintanrannassa ei siten ainakaan vedenlaatua koskevien seurantatilastojen mukaan ole tapahtunut Oulun Veden esittämää voimakasta humuspitoisuuden kasvua. Keväisin humuspitoisuus on tyypillisesti korkeimmillaan, kun Oulujoen vedestä iso osa koostuu valuma-alueelta ja sivujoista tulevasta tulvavedestä ja huomattavasti vähäisemmässä määrin Oulujärven vedestä. Pääosin raakaveden humuspitoisuutta ilmentävä kemiallinen hapenkulutusarvo on ollut noin 10 mg/l happea. Yleensä arvot vesissämme ovat 10-20 mg/l O2.

Saostuskemikaalin lisäys on saattanut johtuakin pääosin halusta nostaa raakaveden laatua. Vedenpuhdistustekniikan parantaminen on ollut liikelaitoksen jatkuvaa toimintaa, kuten vuosikertomuksetkin osoittavat. Sen seurauksena on saavutettu korkealuokkainen ja viranomaisten laatuvaatimukset hyvin täyttävä talousvesi. Panostaminen raakaveden laatuun ei ole sellainen tekijä, joka otetaan huomioon intressivertailussa hakijan hyväksi.

Pintavesi on raakavetenä käytössä monissa isoissa taajamissa Suomessa eikä niissä ole mahdollisuuttakaan siirtyä pohjaveden käyttöön. Pintavesi on käytössä myös muissa maissa hyvin yleisesti. Tavallista on myös jäteveden kierrättäminen uudelleen talousvedeksi. On siten oletettavaa, että sekä puhdistustekniikka että vesiensuojelu vastaavat myös vesihuollon tarpeisiin riittävästi. Pohjavedestä saatava positiivinen mielikuvalisä ei myöskään ole sellainen yleisen edun vaatima pakottava tarve, jonka takia hankkeelle tulisi myöntää lupa.

Inressivertailussa on myös otettava huomioon, että Oulujoen vesi ei edes voi heikentyä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2010-2015 (osa 3 Oulujoen vesistö) mukaan ”Oulujoki on hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa, mutta siihen laskevat pienemmät joet ovat hyvää huonommassa tilassa. Lisäksi Oulujokeen vetensä laskevat Puokiojärvi ja Sanginjärvi ovat hyvää huonommassa tilassa. Oulujoen vesistön kemiallinen tila on arvioitu kokonaisuudessaan hyväksi (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=24380&lan=fi#a1).

Oulujokea ja sen sivujokia koskevaa tilatavoitetta ja sen saavuttamista ja pitämistä käsitellään toimenpideohjelman kappaleessa 6.5. Ohjelman mukaan hyvää huonommassa tilassa olevilla vesimuodostumilla tilatavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen ja muissa vesimuodostumissa vähintään nykytilan säilyttäminen. Oulujoella alueellisesti tärkeänä yksilöitynä tavoitteena on lohikalojen luontaisten lisääntymisedellytysten parantaminen uoman monimuotoisuutta lisäämällä sekä suunnittelemalla toimenpiteitä, joilla edistetään kalojen pääsyä Oulujoen sivujokien lisääntymisalueille.

Ohjelmassa lisäksi todetaan, että erityisenä perusteena hajakuormituksen vähentämistarpeelle on raakaveden laadun heikkeneminen kevättulvan aikana. Lisäksi Oulujoen mukana Oulun edustan merialueelle tulevaa kuormitusta tulee vähentää, jotta hyvä tila saavutetaan Oulun edustan rannikkovesissä (ks. toimenpideohjelman osa 5, rannikkovedet).

Oulujoen vesistön vesimuodostumissa nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden on arvioitu riittävän ympäristötavoitteen saavuttamiseksi vain Oulujoen alaosalla, Oulujoen keski- ja yläosalla sekä Kutujoki-Pohjanjoki-Korpisenjoki-Murtojoella (taulukko 21). Muissa vesimuodostumissa toimenpiteillä voidaan vähentää kuormitusta ja parantaa vesistön ekologista tilaa, mutta tilatavoitteeseen niillä yksin ei päästä. Oulujoen merkitys Oulun kaupungin raakavesilähteenä tukee vesiensuojelun lisätoimenpiteiden toteutumista Muhosjoen, Sanginjoen ja Utosjoen vesistöalueilla.

Laki vesienhoidosta ja sen toteuttamiseksi laadittu vesienhoitosuunnitelma toimenpideohjelmineen on voimassa huolimatta siitä, siirtyykö Oulun kaupunki pohjaveden käyttöön. Pintavesi säilyisi myös raakavesilähteenä siinäkin tapauksessa, jos kaupunki siirtyisi pohjaveden käyttöön, joten Oulujoen vesistön tila on säilytettävä vähintään hyvänä ja toteutettava kunnostustoimenpiteet lähivuosina niissä vesistön osissa, joissa hyvää tilaa ei ole vielä saavutettu. Oulun kaupunki ja sen liikelaitos Oulun Vesi, voivat antaa oman panoksensa Oulujoen vesiensuojelun edistämiseen, kuten Oulun Veden laatukäsikirjassa on tavoitteeksi asetettukin, mutta jota vuoden 2009 vuosikertomuksen mukaan ei ole vielä saavutettu.

Pohjavesihanke ei ole tarpeen myöskään kuntien (jatkossa kuntaliitosten takia paljolti Oulun osa-alueiden) välisen yhteistyön kehittämiseksi vesihuollon turvaamiseksi erilaisissa poikkkeusoloissa. Pohjavesihanke on päinvastoin jarruttanut vesihuollon yhteistyötä. Oulun Vedellä ei ole ollut halua edistää yhteistyötä naapurikuntien kanssa, koska yhteistyön edistäminen osoittaisi pohjavesihankkeen perustelut isolta osin tyhjiksi. Tälläkin hetkellä vesijohtoverkosto kuitenkin mahdollistaa kuntien välisen yhteistyön poikkeusoloissa. Esimerkiksi Oulun ja Haukiputaan välillä on yhtenäinen vesijohtoverkosto, joka mahdollistaa venttiilin avaamisella veden ohjaamisen naapurikunnan verkostoon (viite: Haukiputaan kunta tiedotti 16.8.2010 Kellon alueen siirtymisestä Oulun vedenjakelun piiriin (http://www.haukipudas.fi/sivu/fi/uutiset/tila=yksi&uid=913&tyyppi=0&alue=).

Valmius turvata poikkeustilanteissa riittävä vedensaanti on ratkaistavissa tarkasteltavaa hanketta huomattavasti edullisemmin ja järkevämmin sekä vaikutuksiltaan huomattavasti kestävämmin tavoin.

Hakija vetoaa Oulun vesihuollon turvaluokitukseen, jota tulee parantaa lisäämällä talousveden saatavuutta kriisitilanteissa. Kriisitilanteiksi on mainittu hyvin teoreettisia ongelmia, kuten ydinlaskeuma tai jonkin kemikaalikuljetuksen kaatuminen jokeen.

Oululla on lukuisia mahdollisuuksia lisätä vesihuollon turvallisuutta, vaikka pintavesi säilyisi raakavesilähteenä. Tosiasiassa ne ovat turvallisuudeltaan parempia ratkaisuja kuin siirtyminen täysimääräiseen pohjaveden käyttöön. Pintaveden saastuminen raakavesilähteenä poikkeuksellisesti kelvottomaksi on yleensä lyhytaikainen ilmiö. Sen sijaan pohjaveden pilaantuminen on pysyväisluonteista. Prosessin (ympäristövaikutusten arviointi, luvitus, yleinen keskustelu) kuluessa on esitetty lukuisia vaihtoehtoja vesihuollon kehittämiseksi kriisitilanteisiin paremmin vastaavaksi. Tällä hetkellä Hangaskankaan pohjavedenottamot toimivat Oulun kaupungin kriisiajan vesilähteenä ja normaalioloissa ne palvelevat Pikkaralan Vesiosuuskunnan toiminta-alueen asiakkaita. (Oulun Veden Laatukäsikirja 2010).

Samantyypinen ratkaisu sopii myös kehittämistoimenpiteeksikin: vedenottopaikkojen lisääminen Oulujokeen ja jopa Oulujärveen asti, lähikuntien välisen yhteistyön kehittäminen siirtoverkoston parantamiseksi ja kasvattamiseksi sekä pohjavesipostien lisääminen. Luvan mukaisesta kokonaismäärästä (32 500 m3/d) tai nykyisestä kulutusmäärästä (noin 27 000 m3/d) pääosa käytetään ja käytettäisiin muuhun kuin ruokavedeksi. Mitoitus kriisitilanteessa on siitä olennaisesti poikkeava. Oulun Veden tavoitteen mukaan poikkeusoloissa verkostosta tulisi voida jakaa 50 l/as/d eli noin 7500 kuutiota/vrk. Se määrä on turvattavissa edellä mainituin keinoin. Normaalioloissa käytössä olisi pintavesi raakavesilähteenä.

Hanke olisi erittäin merkittävästi haitallinen ympäristön luonnonolosuhteille

Oulun kaupunki / Oulun Vesi liikelaitos on saanut luvan ottaa pohjavettä hakemansa määrän eli 32 500 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 32 vedenottamosta. Kälväsvaaran pohjavesiesiintymän hyödyntämistä on pienennetty ympäristövaikutusten arvioinnin hakijan luvanhakuprosessiin alun perin valitsemasta VE2 vaihtoehdosta 7000 kuutiosta/vrk 4000 kuutioon vuorokaudessa. Vedenotto Kälväsvaarasta sijoittuisi harjun luoteisosaan. Muilta kuin Kälväsvaaran osalta ottopaikkoja tai -määriä ei ole merkittävästi muutettu:

Harju Hakemus YVA (VE2) Antoisuus * Lupa
m3/vrk m3/vrk m3/vrk m3/vrk

Viinivaara (+Katosharju) 16 900 17 000 18 700 16 900
Vaanaharju-Kiviharju 2 000 2 000 2 000 2 000
Sarvivaara 1 700 2 000 1 900 1 700
Pitääminmaa 2 400 2 000 2 700 2 400
Kälväsvaara 4 000 7 000 15 000 4 000
Ylikiiminki 5 500 5 000 9 500 5 500

* Pohjavesialueiden ja pintavesien tarkkailuohjelma (Viinivaaran pohjavesihanke. Pöyry 24.4.2009).

Luvan perusteluissa todetaan, että Viinivaara-Kälväsvaaran alueelta on tarkoitus hyödyntää muodostuvasta pohjavedestä 50-60 prosenttia ja Ylikiimingin harjujaksolta tässä yhteydessä käyttöön otettavista pohjavesiesiintymistä 58 prosenttia, jota pidetään tavanomaisena pohjavesihankkeissa.

Taulukossa luvut ovat kyseisten harjujen kokonaisantoisuuksia. Luvassa on lueteltu pohjavedenottamot ottomäärineen. Oton määrä vaihtelisi esiintymittäin. Useista esiintymistä otettaisiin lähes koko kertymä tai merkittävä osa. Esimerkiksi Pitääminmaan pumppaamoja olisi 3, joista otettaisiin 700, 500 ja 1200 kuutiota vuorokaudessa eli yhteensä 2400 kuutiota, joka on kokonaiskertymästä lähes 90 prosenttia. Tausta-aineiston mukaan esimerkiksi Viinivaarassa pohjavesialueet on neljänä esiintymänä (Viinivaaran-Kälväsvaaran vedenottoalueet. Viinivaaran pohjavesihanke, YVA-selostus). Kokonaiskertymä on 18 500 kuutiota, josta Katosharjun osuus on 3 700 kuutiota vuorokaudessa ja muun Viinivaaran 13 200 kuutiota vuorokaudessa. Ottomääräksi on asetettu 16 900 kuutiota/vrk, josta Katosharjusta pumpattaisiin 1000 kuutiota/vrk. Loppuosa kattaisi Viinivaaran kokonaisotannasta noin 80 prosenttia. Sitäkään ei voi pitää tavanomaisena hyödyntämisosuutena.

Merkittävä lähdeluonnon tihentymä tuhoutuisi

Pohjavesien pumppaus kuivattaisi ainulaatuisen arvokkaita luonnontilaisia lähteitä ja lähdepuroja eritoten Viinivaaran aluella. Luonnontilaisten lähteiden ja uomien muuttamiskiellosta on annettu lupa poiketa 9 lähteen ja lähdepuron osalta, joista Keihäsojan lähde sijaitsee Ylikiimingin harjujaksolla ja Olvasoja Pitääminmaassa.

Poikkeusluvan perusteet ovat kestämättömät. Lähteiden muuttamiskiellon poikkeamisperusteluissa sanotaan päätöksen sivulla 186: ”Suojelutavoitteita ei ole määritelty valtakunnallisesti tai alueellisesti, joten niiden huomattava vaarantuminen on harkittava tapauskohtaisesti. Lainkohta edellyttää huomattavaa vaarantumista, joten yksittäisen lähteen tai uoman muuttuminen ei yleensä merkinne suojelutavoitteiden huomattavaa vaarantumista.” Lausuma ei vastaa asiantuntijoiden käsitystä lähdeluonnon tilasta. Suomen raportissa luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta 2001-2006 todetaan muun muassa, että lähteiden ja lähdesoiden suojelutaso on epäsuotuisa-huono. Sitä on myös niiden rakenne ja toiminta ja ennuste tulevaisuudesta on epäsuotuisa-riittämätön (sähköinen liite 2: Yhteenveto luontodirektiivin raportoinnin johtopäätöksistä). Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan lähteiköt ovat koko maassa uhanalaisia. Etelä-Suomen eli pohjoisboreaalisen vyöhykkeen eteläpuolella lähteiköt ovat erittäin uhanalaisia. Vain Pohjois-Suomessa lähteiköt on arvioitu säilyviksi. Vesilain 1 luvun 17 a §:n mukainen suoja koskee muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevia luonnontilaisia uomia, mutta koskee lähteitä koko maassa.

Viinivaaran-Kälväsvaaran lähteet on todettu erityisen arvokkaiksi. Erityisesti Viinivaaran alueella on merkittävä lähteiden esiintymistihentymä, jolle ei löydy lähialueelta vertaista. Lähdekartoituksen aineiston pohjalta laadullisesti tarkastellen myös lähteiden monimuotoisuus on Viinivaaran-Kälväsvaaran tienoon lähteissä ympäristöalueita parempi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on lausunnossaan sanonut muun muassa, että sen tiedossa ei ole tarkastelun kohteena olevalla alueella luonnonarvoiltaan niiden veroisia lähteitä. Ympäristökeskus on katsonut, että ilman täydentävien selvitysten mahdollisesti tuomaa lisätietoa tarkastelu ei tuo esille perusteita, joiden nojalla poikkeuksen myöntäminen ainakaan näiden lähteiden muuttamiskiellosta olisi mahdollista.

Päätöksessä todetaan myös: ”Luvan saajan tekemässä tarkastelussa oli mukana lähes kolmekymmentä kohdetta. Näistä noin kaksi kolmasosaa oli muita kuin muuttuvia kohteita”. Toisin kuin aluehallintovirasto olettaa siitä ei seuraa, että pohjavesialueen edustavimmasta lähdeluonnosta voi tuhota kolmanneksen ilman, että se olisi merkittävää! Sitäpaitsi vesiyhtiön teettämän selvityksen laatukin voidaan kyseenalaistaa, sillä päätöksessä todetaan, että selvityksessä on mukana suurten (tuhoutuvia vastaavien) lähteiden lisäksi keskisuuria ja pieniä lähteitä eikä niitä ole dokumentoitu määrällisesti ja laadullisesti yhtä tarkasti kuin tuhoutuvia lähteitä. Toisekseen kartoitetut kohteet ovat osin eri luontotyyppejä. Ns. vaihettumisvyöhykkeellä Kainuun luonnonmaakunnan puolella olevista ”korvaavista” lähteistä edustavimmat ovat kaksi Poijulan lähdettä. Luontotyyppioppaan mukaan ne kuitenkin kuuluvat selkeästi ”lähdelampien” luontotyyppiin kooltaan ja vesitilavuudeltaan. Tarkstelualue on ollut myös tarkoitushakuisen laaja. Yleensä luontotyypin luonnontilaisen esiintymän arvoa arvioidaan sen luonnonmaantieteellisellä alueella. Tässä tapauksessa selvitysaluetta on laajennettu ns. vaihettumisvyöhykkeelle, jollaista ei kuitenkaan luonnonmaantieteellisenä alueena ole olemassa, ja ulotettu selvitysalue myös Kainuun ja Koillismaan puolelle. Suojelualueilla sijaitsevia lähteitä ei myöskään voi laskea korvaaviksi kohteiksi. Niiden suojelu uudelleen ei lisää suotuisan suojelun tasoa. Kaikenkaikkiaan poikkeamispäätöksen perustelut ovat hataria. Edellytyksiä poikkeamispäätökselle ei ole.

Vaikutukset Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-suojeluarvoille merkittävästi heikentäviä

Kälväsvaaran pohjaveden ottomäärä on ympäristöviranomaisen kanssa käydyn neuvottelun tulos. Ympäristöviranomainen on päättänyt, että hanke ei Kälväsvaaran 4000 kuution vuorokausioton määrällä vaadi luonnonsuojelulain 66 pykälän mukaista valtioneuvoston poikkeuslupaa, koska hanke ei ole enää luontoarvoja merkittävästi heikentävä Olvassuon Natura-alueelle. Niinikään vaikutukset Naturassa olevan Kiiminkijoen luontotyyppiin ”pikkujoet ja purot” vähentyisivät merkittävän rajan alle ( Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto 26.2.2008), mutta heikentävät vaikutukset säilyisivät.

Se, ettei hanke ole enää merkittävästi heikentävä Olvassuon ja Kiiminkijoen Naturassa suojelluille luontotyypeille ja lajeille on ympäristöhallinnon ja hakijan välinen sopimus, joka pohjaa asian vakavuuteen nähden suhteellisen vähäiseen tutkimusaineistoon, mallinnuksiin ja tiedon puutteista johtuviin epävarmoihin arviointeihin ja jota osaltaan selittää hallinnon sisältä tuleva paine olla edistämässä pohjavesihanketta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on muun muassa ollut edustettuna Oulun kaupungin asettamassa hankkeen ohjausryhmässä ja ympäristökeskuksen silloinen johtaja Mauno Rönkkömäki on ilmoittanut puheenvuorossaan Oulun kaupunginhallituksen kuulemistilaisuudessa 2.2.2004, että ”ympäristökeskus on antamissaan lausunnoissa suhtautunut periaatteessa myönteisesti ja todennut, että pohjavesihanke parantaa selkeästi oululaisten kuluttajien veden laatua ja turvallisuutta”.

Ympäristöviranomaisen ja Metsähallituksen lausunnot ovat ristiriitaisia. Metsähallitus on todennut lupahakemuksen johdosta lausunnossaan myös, että uuden suunnitelman mukaisesti toimittaessa kielteiset vaikutukset Kälväsvaaran suunnalla vähenevät. Sensijaan ”Metsähallitus katsoo, että Pitääminmaan osalta merkittävätkään vaikutukset Olvassuon luontotyypeille ”aapasuot” ja ”humuspitoiset järvet ja lammet” eivät ole poissuljettuja. ”Lähteiden ja lähdesoiden” luontotyyppiin kohdistuisi paikallisesti selvä vaikutus, jonka merkitys koko Natura-alueen kannalta olisi kuitenkin edellämainittuja luontotyyppejä vähäisempi”. Luvassa todetaan, että kaikilla osapuolilla on ollut riittävä aineisto käytettävissä, jotta on voitu ratkaista, ettei merkittäviä vaikutuksia ole. Hakemusasiakirjoissa ei kuitenkaan ole kattavia Natura-selvityksiä. Virtaamatiedot ovat hyvin puuttellisia eikä oton seurauksia ole muita kuin arvauksia. Ns. asiantuntija-arvauksiin vaikuttavat kuitenkin tiedon puutteiden ohella monet ulkoiset tekijät.

Olvassuo-Oravisuo-Näätäsuo-Sammakkosuo on luokiteltu kansallisesti ja maailmanlaajuisesti tärkeäksi lintualueeksi (Important Bird Area FI034). Aapasuot ja humuspitoiset järvet ja lammet ovat tärkeitä elinympäristöjä usealle lintulajille. Olvassuon Natura-alueen Pitääminmaan ja Pikku Olvasjärven puoleisella osalla linnusto on hyvin runsas. Siellä pesivät EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainituista erityisesti suojeltavista lajeista yksittäisparein ainakin kuikka, laulujoutsen ja muuttohaukka sekä runsaslukuisina kaakkuri, kurki, teeri, kapustarinta ja liro. Kahlaajien määrä olisi luultavasti huomattavasti suurempi ilman muuttohaukan saalistusvaikutusta. Lähteiden kuivumisella ja suon veden pinnan laskulla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia alueen vesi- ja kahlaajalinnustoon ja sen seurauksena muuttohaukkaan, koska suurimmat lintutiheydet ovat suon märimmissä ja rehevimmissä lähteikköisissä osissa.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan ”Linnustoon ei hankkeesta arvioida olevan sanottavia vaikutuksia.” Todellisuudessa vaikutuksia Olvassuon tai ylipäätään koko hankealueen linnustoon ei ole tarkasteltu lainkaan hakemusmenettelyn missään vaiheessa. Esimerkiksi Olvassuolla pesivistä kaakkureista ei löydy mainintaa mistään selvityksistä eikä hakemuspapereista.

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen hallussa olevien lintulaskenta-aineistojen mukaan Pikku Olvasjärven pohjoispuolisilla rimmillä pesii ainakin 5-10 paria kaakkureita, mikä käsittää koko Olvassuon Natura-alueen kaakkurikannan ja on valtakunnallisesti merkittävä yhdyskunta. Kaakkuri on yksi kriteerilajeista, joiden perusteella alue on luokiteltu arvokkaaksi lintualueeksi. Kaakkurille ja kuikalle veden laatu ja veden korkeus ovat tärkeitä, sillä ne kalastavat kirkkaissa vesissä ja pesivät rantahetteillä tai kelluvilla turvelautoilla maapedoilta suojassa. Pitääminmaan vedenotto tulisi heikentämään veden laatua ja laskemaan veden pintaa Pikku Olvasjärvessä ja sen ympäristössä, mikä saattaisi pahimmillaan johtaa kaakkureille ja kuikille sopivan pesintäympäristön tuhoutumiseen.

Suunnitelman mukainen vedenotto Pitääminmaalta vaikuttaisi merkittäväsi alueella pesiviin kaakkureihin ainakin kahdella tavalla:

• Keskikesällä pesinnän ollessa kriittisessä vaiheessa veden pinnan laskun aiheuttama vähäinenkin lampareiden rantatörmän korkeuden kasvu estää pieniä poikasia nousemasta vedestä (kaksi ensimmäistä viikkoa poikaset ovat maissa 90 % ajasta).

• Pinnan laskiessa rantatörmä alkaa kasvaa heinää, mitä kaakkurin poikaset eivät kestä, koska ne tarvitsevat koko lammella olon ajan sammalta ruuansulatukseensa. (BirdLife Suomen Kaakkurityöryhmän koordinaattori Kalevi Eklöf, kirjallinen tiedonanto)

Kälväsvaarassa ja Olvassuolla Kälväsvaaran välittömässä läheisyydessä pesivät voimakkaasti taantuneista lajeista ainakin riekko ja pohjansirkku ja lintudirektiivin 1. liitteen lajeista runsaslukuisena ainakin laulujoutsen, kurki, teeri, metso ja liro. Lisäksi Kirkaslammella pesii kuikka. Linnusto on tälläkin alueella keskittynyt suon märimpiin ja rehevimpiin lähteikköisiin osiin, joiden kuivumisella olisi haitallisia vaikutuksia alueen lintujen pesintään, mikä johtaisi lintukantojen pienenemiseen ja mahdollisesti joidenkin lajien häviämiseen. Kanalintupoikueet ruokailevat alkukesällä runsaasti hyönteisravintoa tarjoavilla rehevillä suonlaidoilla, joiden muuttuminen kuivemmiksi ja karummiksi heikentäisi kanalintujen poikasten ravinnonsaantia ja suojautumismahdollisuuksia, jolloin runsaat kanalintukannat väistämättä vähenisivät. Kälväsvaarasta suunniteltu 4000 kuution vedenotto tulee YVA-selvityksen perusteella muuttamaan Kirkaslammen tilaa siten, että vedenkorkeuden vaihtelut lisääntyvät ja veden laatu heikkenee, jolloin kuikan pesinnän onnistuminen lammella saattaa käydä mahdottomaksi.

Kuten edellä kuvattu Olvassuon kaakkurikannan keskittyminen juuri Pitääminmaan lähistölle osoittaa, Natura-alueen eri osat ovat erilaisia ja yksistäänkin luonnonsuojelullisesti arvokkaita. Natura-alueeseen kohdistuvien kokonaisvaikutusten tarkastelu nimenomaan edellyttää kunkin alueen osan ominaispiirteiden huomioimista ja alueen merkityksen arvioimista suhteessa koko suojelualueeseen kunkin suojeltavan lajin tai luontotyypin kannalta erikseen. Tällainen tarkastelu on Olvassuon osalta tekemättä.

Erityisen epäselviä ovat luvan saaneen muutetun hankkeen vaikutukset Kiiminkijoen Natura 2000 -alueen suojelluille luontotyypeille pikkujoet ja purot ja Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Ympäristökeskus toteaa lausunnossaan 26.2.2008, että pohjaveden oton vähentäminen Kälväsvaarasta riittää alentamaan vaikutuksia niin, ettei merkittävää heikentävää ”kokonaisvaikutusta” enää ole.

Lausunto on ristiriitainen ympäristökeskuksen Viinivaaran pohjavesihankkeen Kiiminkijokea koskevasta Natura-arvioinnista 18.9.2002 (1100L0457-255) antaman lausunnon kanssa. Siinä ympäristökeskus toteaa, että ”Viinivaaran pohjavesihankkeen kaikki tarkastellut ottovaihtoehdot heikentäisivät vaikutusalueellaan selvästi ja monitahoisesti Kiiminkijoen Natura-alueen suojelun perustana olevia luontotyyppejä.” Vaihtoehdossa kolme ottomäärä Kälväsvaarasta on 4000 kuutiota vuorokaudessa ja vaihtoehdossa neljä Kälväsvaara ei sisälly ottoalueisiin. Ylikiimingin ottoalue sen sijaan puuttuu vaihtoehdosta 1 ja on hakemushanketta ottomäärältään pienempänä mukana muissa vaihtoehdoissa.

Ympäristökeskuksen mukaan ”Natura-arviointi osoittaa kiistattomasti pohjavedenoton vaikuttavan Kiiminkijoen alueen kolmesta luontodirektiivin luontotyypistä merkittävästi kahteen, pikkujokiin ja puroihin sekä Fennoskandian luonnontilaisiin jokireitteihin. Pikkujokien ja purojen luontotyyppi käsittää sellaiset tyyppinsä edustajat, joita voidaan pitää luonnontilaisuudeltaan edustavina, suorastaan alueellisesti omaa luokkaansa olevina. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiin kohdistuvana vaikutuksena olisi Nuorittajoen ja eräiden sen sivujokien sekä Kivijoen veden laadun heikkeneminen. Lisäksi eräiden jokireittiin lukeutuvien järvien, tärkeimpänä Ison Olvasjärven, veden laatu heikkenisi. Jos hanke toteutettaisiin ilman Kälväsvaaran ottoa, vaikutukset pienenisivät joissakin kohdissa, mutta toteaa myös, että haittoja ei voida kompensoida esitetyillä tavoilla vedenlaatua vaarantamatta.”

Päätöksessä todetaan, että” Tällä hankkeella ei ole ratkaisevaa merkitystä Kiiminkijoen vesistöä koskevien tilatavoitteiden saavuttamiselle. Lisätoimenpiteet ovat vesienhoitosuunnitelman mukaisesti tarpeellisia”. Niitä vesienhoitosuunnitelma edellyttää tavoitetilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi sekä Kiiminkijoen pääuomalla että Nuorittajoella. Kiiminkijoen vesistön lisätoimenpiteitä määriteltäessä pohjavedenoton kuormitusvaikutusta ei kuitenkaan ole voitu määritellä, koska hankkeella ei ole silloin ollut lupaa eikä tietoa lupaehdoista. Se, että hankkeella ei olisi ratkaisevaa merkitystä, on ennenaikaisesti päätelty. Sitä tukee myös se, että kysymystä korvausvesiä koskevista kompensaatioista ei ole ratkaistu.

Päätöksessä on myös virheellinen tulkinta, jolla on merkitystä arvioitaessa vaikutuksia Kiiminkijoen vesistöön. Seuraava väittämä sivulla 189 ei pidä paikkaansa: ”Valunnasta on siten alivalumakautena suurempi osa pintavaluntaa ja pintakerrosvaluntaa kuin mitä laskelmissa on arvioitu.” Asia on päinvastoin. Pitkä kuivuuskausi kesällä 2006 kuivatti viikoiksi pintavalunnan varassa olevat suuretkin purot, jopa pikkujoetkin, mutta suhteellisen pienissäkin pohjavesivaikutteisissa puroissa virtaama säilyi koko kesän. Mitä pitempijaksoisesta kuivuuskaudesta on kysymys, sitä tärkeämpiä pohjavesipurkaumat ovat jokivesistöjen virtaamille sekä määrältään että laadultaan. Pohjavesivaikutteinen vesistö kuivuu kokonaan vasta silloin, kun pohjavesivaikutus lakkaa.

Nuorittajoesta ja korvausvesistä todetaan: ”Nuorittajoen virtaaman vähenemä on alivirtaamakausina Sorsuanojan alapuolella enintään 18 prosenttia ja keskivirtaamakaudella noin 2 prosenttia. Mahdollisista kompensaatiotoimenpiteistä johtuen alivirtaamakauden virtaamavähenemä voi jäädä noin 10 prosenttiin.” Aluehallintoviraston päätöksen mukaan Olvasjärven ja turvesuon huonolaatuisista vesistä, jotka tulevat pois pumpattavan pohjaveden tilalle, olisikin pelkästään hyötyä. Kompensaatiota ei ole ratkaistu, mutta siihen luvassa kyllä viitataan ikäänkuin toimivana ja hyväksyttävänä ratkaisuna korvata pohjavesivirtaamien vähenemistä. Täysin huomiotta jätetään korvaavan veden vaikutukset Nuorittajoen vedenlaatuun ja vesienhoidon tilatavoitteen saavuttamiseen. Tältäkin osin päätös osoittaa virheellisyytensä.

Vesienhoitolain mukaan kaikkien vesien tila ei saa enää heiketä ja niiden tulee saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Nuorittajoen nykyinen tila on luokiteltu vain tyydyttäväksi. Ekologinen luokitus perustuu laajaan aineistoon (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alustava kokonaisarvio Pohjois-Pohjanmaan jokivesien ekologisesta tilasta 13.2.2008). Merkillepantavaa siinä on, että hydrologismorfologisen tilan mutokset on arvioitu erittäin vähäisiksi, mutta hajakuormitus suurehkoksi ja pistekuormitus kohtalaiseksi.

Nuorittajoki on osa Kiiminkijoen Natura-aluetta. Sen ohella Kiiminkijoki kuuluu Project Aqua – vesiensuojeluohjelman tieteellisiksi tutkimuskohteiksi varattuihin vesistöihin, lohikantojen elvytysohjelmaan (SAP) ja erityistä suojelua vaativiin vesiin. Maakuntakaavassa Kiiminkijoki on arvokas vesistö. AV-merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosunnitelmassa vuoteen 2015 Kiiminkijoen vesistö on nimetty erityiseksi alueeksi. Se on muiden vastaavien ohella kirjattu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään rekisteriin, mikä korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Kiiminkijoen pääuoma ja Nuorittajoki kuuluvat niihin vesistöihin, joissa on tehtävä lisätoimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi. Mittavalle lisäkuormitukselle, virtaamien manipuloinnille ja ylipäänsä valuma-alueen heikennyksille ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.

Valittajien mielestä luvan saanut pohjavedenotto olisi merkittävästi suojeltuja luontoarvoja heikentävä niin Olvassuon kuin Kiiminkijoen Natura-alueilla. Hanke aiheuttaisi haitallisia muutoksia pohjavesivaikutteiseen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ja pienvesien ja jokireittien vesiluontoon. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen taulukosta 13-1 vaihtoehtojen vaikutuksista luonnonympäristöön se käy hyvin ilmi. Siinä on laajasti esitetty vaikutusalueen lähteikköluonnon tilaa ja luontoarvoja, jotka todetaan erityisen edustaviksi. Sen mukaan kaikissa vaihtoehdoissa Viinivaaran, Pitääminmaan, Sarvivaaran ja Vaananharjun alueilla voimakkaita vaikutuksia olisi suurimpaan osaan luonnontilaisista lähteistä ja niiden lähiympäristön lähdevaikutteisista soista. Se on kuitattu antamalla poikkeuslupa hävittää harvinaisen arvokasta lähdeluontoa ja pienvesiä.

Soisten luontotyyppien ja pienvesien lisäksi hankkeella olisi suuri vaikutus Kiiminkijoen suurimman sivujoen, Nuorittajoen virtaamiin. Alivirtaama pienenisi ja veden laatu todennäköisesti heikkenisi, kun laadultaan parhaan jokeen virtaavan veden eli pohjaveden määrä vähenisi. Alimmat virtaamat saattaisivat pienetä joen suupuolessa jopa 20-25 prosenttia. Ylikiimingin Puolivälinharju ja Keihäskangas eivät edes olleet oton piirissä Natura- tai YVA-selvityksissä. Virtaamien vähentyminen jo sinänsä aiheuttaa rehevöitymistä. Sitä pahentaisi vielä aie kompensoida veden vähyyttä rakentamalla Isoon Olvasjärveen säännöstelytilaa sekä ottamalla tyhjentynyt turvesuo veden varastoaltaaksi. Määrällisesti mainituilla keinoilla voidaan ehkä korvata osa Nuorittajoen virtaamamenetyksestä, mutta lähdeveden vaihtaminen turvesuon vesiin aiheuttaa todellisen pilaantumisvaaran jo ennestäänkin kuormittuneessa Nuorittajoessa.

Aika on tuntematon tekijä pohjavesipintojen voimakkaan, pysyväisluontoisen ja laajalla alueella tapahtuvan alentamisen seurauksissa. Vaikutukset ovat myös kumuloituvia, joita ei tyypillisesti ole otettu huomioon. Hitaat, mutta peruuttamattomat muutosten ketjut paljastuvat ajan myötä. Esimerkiksi laajojen metsäojitusten kuivattava vaikutus näyttää useasti pitemmän päälle näyttäytyvän myös niiden sisään jäävien luonnontilaisten soiden kuivumisena. On hyvin todennäköistä, että tällaisia pitkäaikaisvaikutuksia pohjavesialueen pumppauksista ulottuu myös Natura-suojelualueen sisäpuolelle ja muuallakin kuin Pitääminmaan suunnalla. Se on vastoin luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain mukaista Natura-suojeluohjelmaa, jonka tarkoituksena on turvata suojeltujen luontoarvojen säilyminen suotuisalla tasolla pitkällä aikavälillä. Sen on erityisen tärkeää onnistua edes suojelualueilla. Tuore Suomen neljäs maaraportti luonnon monimuotoisuuden tilasta osoittaa ikävästi, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu Suomessakin eikä maa täytä tavoitetta vähentää biodiversiteetin köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä (www.biodiversity.fi ja www.luonnontila.fi). Hankkeesta suojeluarvoille aiheutuvat menetykset eivät ole myöskään korvattavissa. Niitä ei löydy suojeltavaksi muualta eikä hankkeen haittojen kompensointisuunnitelmalla ole mitään tekemistä luontoarvojen säilyttämisen kanssa.

Oulun Vedelle myönnetty lupa pohjavedenottamoiden rakentamiseen ja pohjavedenottoon tulee kumota

Aluehallintoviraston päätöksessä todetaan, että mikäli tämän luvan hyväksikäyttö aiheuttaa melkoista haittaa, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty, voidaan haittaa kärsivän tai jos haitta kohdistuu yleiseen etuun, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta lupamääräyksiä muuttaa tai, mikäli haitta on huomattava, peruuttaa lupa.

Viranomaisen puuttumuskynnys on hyvin korkea hankkeessa, jota se on itse ollut edistämässä ja joka siinä vaiheessa, kun haitat ilmenevät, on vaatinut isoja taloudellisia panostuksia ja rakenteiden pystyttämistä. Muutoinkin hallinto on uudistumassa siihen suuntaan, että ei ole realistista olettaa viranomaisten puuttumista siinä vaiheessa, kun toteutus on pitkällä. Päionvastoin, on pelättävissä, jos pumpattava vesimäärä ei riitä täyttämään kulutuksen tai liiketoiminnan tarpeita, esitetään vaade lisäveden saannista. Siinä vaiheessa on todennäköistä myös Kälväsvaaran joutuminen pohjaveden oton piiriin haitoista huolimatta.

Riittävässä määrin on tiedossa, että hankkeen kielteiset ympäristövaikutukset ovat hyvin suuria luvan saaneilla ottomäärillä. Haittoja ei voida lieventää merkittävästi eivätkä korvaavat suojelutoimet ole mahdollisia. Valittajien mielestä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa myös hankkeen ja sen suunnitelman edelleen heikentävän Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja. Luvan myöntäminen edellyttäisi luonnonsuojelulain 10 luvun 66 §:n mukaista valtioneuvoston poikkeuslupaa. Sen edellytyksenä puolestaan on, että hanke on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta ja että vaihtoehtoista ratkaisua ei ole. Yhdistysten mielestä hanke ei täytä kumpaakaan vaatimusta, joten silläkään perusteella hanke ei ole toteuttamiskelpoinen.

Valittajat yhtyvät ympäristöneuvos Jukka Sihvomaan kantaan. Hankkeesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset ovat huomattavasti suurempia kuin siitä saatavat hyödyt. Lupa on kumottava, koska luvanmyöntämisen edellytykset eivät täyty. Hankkeella ei ole toteuttamisedellytyksiä yleiseltä kannalta katsoen. Sen tavoittelemat hyödyt ovat muilla vähemmän haitallisilla ja kustannuksiltaan edullisemmilla tavoilla saavutettavissa, kun taas siitä aiheutuvat erittäin merkittävät ja pysyväisluonteiset haitat eivät ole korvattavissa eivätkä lievennettävissä.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Pirkko-Liisa Luhta
puheenjohtaja

Leena Puhakka
sihteeri

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Esa Aalto
puheenjohtaja

Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja

LIITTEET

Sähköinen liite 1: Oulujoen Merikosken pitkäaikaisseurantatiedot vuodesta 1962

Sähköinen liite 2: Yhteenveto luontodirektiivin raportoinnin johtopäätöksistä