Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamisen OAS

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

18.10.2010

Pohjois-Pohjanmaan liitto
maakuntakaava(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite: Lausuntopyyntö 14.9.2010

Asia: Lausunto Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistamisen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Maakuntakaavan uudistamisen pääteemaksi on valittu energia. Se on maakunnassamme keskeinen ja myös ajankohtainen aihe monella tavalla eikä vähiten ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja miksei hallitsemiseksikin. Energiantuotannon maakunnallinen kokonaistarkastelu on erittäin tarpeellinen myös maankäytön ohjauksen näkökulmasta. Valitettavasti työtä sotkee vastikään vahvistettu ydinvoimavaihekaava, joka mahdollistaa ydinvoimalan rakentamisen Pyhäjoen Hanhikivenniemelle, ellei sitten korkein hallinto-oikeus kumoa vahvistamispäätöstä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa ydinvoimaa ei mainita, mutta mainitaan maa- ja merituulivoima, turve ja bioenergiantuotanto, jotka ovat myös maakuntasuunnitelman ja -ohjelman sekä osin ongelmallisen energiastrategian mukaisia energiatulevaisuuden painopisteitä.

Ydinvoimavaihekaavan laadintaprosessi nakersi maakuntakaavan ja siihen liittyvän suunnittelujärjestelmän uskottavuutta. Energiantuotannon kokonaistarkastelu puuttui eikä siinä noteerattu myöskään maakuntasuunnitelmaa ja -ohjelmaa, energiastrategiaa eikä alueidenkäyttötavoitteitakaan, vaikka oli kyse hyvin laajavaikutteisesta maankäytön ratkaisusta. Niiden merkitys mitätöitiin hämmentävästi myös ympäristöministeriön vastineissa kaavasta valittaneille. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan maakuntakaava on jälleen vuorovaikutteinen eritoten maakuntasuunnitelman kanssa ja alueidenkäyttötavoitteillakin on taas kaavan valmistelussa olennainen merkitys. Hyvä niin, sillä ne ovat tärkeä osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maakuntakaavan sisällön ohjausta – tällä kertaa myös kaavoittajan mielestä.

Kaavan uudistamista vaatii erityisesti ohjausvaikutuksen lisääminen ilmastonmuutoksen estämiseksi ja hidastamiseksi. Maankäytön päästöt energiantuotannosta ja -kulutuksesta ovat Pohjois-Pohjanmaalla suuret. Hajanainen yhdyskuntarakenne ja heikko joukkoliikenteen taso ovat myös haasteellisia. Etenkin uuden laajenevan Oulun maankäytön ohjaukseen kaivataan tehostamista, jotta osallistumis- ja arviointisuunnitelman tavoite energiatehokkaasta alue- ja yhdyskuntarakenteesta lähtee kehittymään. Toivottavaa on, että lähtötilanne saadaan selvitettyä kattavasti ja että löytyy riittävästi yhteistä näkemystä tavoitteen toteutumiseksi käytännössäkin.

Miten maakuntakaavan tulee ohjata turpeenottoa

Yksi kynnyskysymyksistä tulee olemaan, miten maakuntakaava ohjaa turpeenoton sijoittumista. Voimassa oleva maakuntakaava ohjaa sitä heikosti, vaikka juuri turpeenottoa koskevaa maankäyttöä tarkasteltiin perusteellisesti kaavan valmistelussa. Se ei johdu siitä, että luonnonsuojelupiirin valituksen johdosta suokohtaiset varaukset jäivät kaavasta pois. Maakuntakaavan turpeenoton sijainninohjaus olisi suokohtaisine varauksineen ollut taustaselvityksistä ja linjauksista huolimatta turveteollisuuden sanelun mukainen. Turpeenottoa koskevalla alueidenkäyttötavoitteella ja sitä myötäilevällä yleissuunnittelumääräyksellä ei olisi ollut eikä ole ollut merkitystä. Varaussoiksi oli rajattu lukuisa joukko luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia soita, joiden kuivatus turpeenottoa varten oli alueidenkäyttötavoitteen vastaista ja muutoinkin ympäristönsuojelullisesti perustelematonta. Niiden lisäksi turpeenottoa varten varattiin 10 000 hehtaaria ns. pieniä soita. Turpeenoton pinta-alalisäys oli monilla vesistöalueilla mittava ja vesistön tilasta riippumaton.

Voimassa olevassa maakuntakaavassa linjattiin selvitysten ja neuvottelujen jälkeen, että turpeenotto mitoitetaan silloiselle nykytasolle. Uudessa maakuntakaavassa turpeenottoalueiden määrä tulee mitoittaa väheneväksi. Tosiasia on, että turve on enää korkeintaan välivaiheen energialähde. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuusselonteossa tärkeimpien linjausten joukossa kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa on myös tavoite luopua energiantuotannossa voimaloiden käyttöiän päätyttyä vaiheittain sellaisesta fossiilisten ja turpeen käytöstä, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen. Hiilidioksidin talteenotto ehkä jossain muodossa toteutuu, mutta siitä ei tule sellaista menetelmää, jonka turvin nykyisenkaltaista laajamittaista turpeenkäyttöä on syytä tai mahdollistakaan jatkaa.

Tiukka maankäytön ohjaus tukee myös uutta maakunnan ilmastostarategiaa. Siinä turpeenkäytön vähentäminen on yksi tärkeimmistä vaikuttavista tekijöistä. Turpeen polton ja muun turvemaiden hyödyntämisen päästöt ovat Pohjois-Pohjanmaalla valtavat, 5 291 000 tonnia CO2 ekv. (Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategian taustaselvitykset). Niistä polton osuus on 2 912 000 tonnia, metsäojitusten ja turvesoiden maaperäpäästöjen 1 502 000 tonnia ja turvepeltojen päästöjen 877 000 tonnia. Määrä on selvästi suurempi kuin Rautaruukin päästöt. Asukasta kohti päästöt ovat 13,5 tonnia.

Eritoten turveyhtiö Vapo on jatkanut agressiivista turvesoiden hankintaa piittaamatta alueidenkäyttötavoitteesta, vesien-, monimuotoisuus tai ilmastonsuojelutarpeista. Maakuntakaava suovarauksineen ei siihen olisi poikkeusta tehnyt, kuten ei ole tehnyt suunnittelumääräyskään. Yhtiö hakee systemaattisesti lupaa muun muassa kaikille niille soille, joiden suokohtainen varaus oli maakuntakaavaehdotuksessa. Maakuntavaltuusto on myös kummastuttavasti, mutta ilman todellista vaikuttavuutta hyväksynyt samaiset suot turpeenottoalueiksi ja liittänyt niistä listan energiastrategian liitteeksi. Maakuntavaltuusto ei ole ”huomannut” kaavan turpeenottoa koskevan suunnittelumääräyksen ja turpeenottoalueiksi hyväksyttyjen soiden nykytilan ja niiden kuivatuksesta aiheutuvien vaikutusten välistä ristiriitaa. Uudistettavassa kaavassa tällaiset epäloogisuudet tulee poistaa.

Luonnonsuojelupiiri painottaa sitä, että nyt turpeenoton maankäytön ohjaus pitää järjestää siten kuin alueidenkäyttötavoite edellyttää. Tarkistetun valtakunnallisen alueidenkäytötavoitteen mukaan maakuntakaavassa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.

Kaavan suunnittelumääräyksen tulee noudattaa valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta ja kaavamerkinnän on tuettava sen toteutumista. Kansallisen suostrategian linjauksia ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta on selvää, ettei niiden tule eikä ole järkevääkään alittaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Hierarkisesti strategia jää joka tapauksessa alueidenkäyttötavoitteita heikompaan asemaan.

Mitään varaumaa seudullisesta merkittävyydestä tai poikkeamaa tiukoista vaatimuksista ohjata turpeenotto ojitetuille luontoarvonsa menettäneille soille ei ole perusteltua asettaa myöskään siksi, että suoluontotyypit ovat osoittautuneet hyvin uhanalaisiksi, mikä koskee myös maakuntaamme (Luontotyyppien uhanalaisuuskartoitus. Suomen ympäristö 8/2008). Valitettavasti on myös jouduttu toteamaan, että luonnon köyhtymistä ei ole saatu pysäytettyä. Pohjois-Pohjanmaalla on suuri vastuu aapasuoluonnon säilyttämisestä niin luontotyyppeineen kuin lajistoineen.

Korostetun tärkeä huomioon otettava on vaatimus edistää alueidenkäytössä vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Se tukee vesienhoidon lainmukaisen tavoitteen toteutumista vesien hyvästä ekologisesta tilasta vuoteen 2015 mennessä (tai viimeistään 2027 mennessä). Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma kuuluu uusiin, ei vain huomioon otettaviin vaan velvoittaviin asiakirjoihin.

Alueidenkäytön toteuttamiseksi avainasemassa ovat riittävät selvitykset. Ilmakuva- tai muu vastaava tarkastelu ei riitä. Turpeenoton sijoittumisen ohjaamiseksi on maastotyönä varmistettava, että ojitusalue on menettänyt luontoarvonsa eikä ennallistamisellakaan olisi saavutettavissa merkityksellisiä tuloksia. Lisäksi on otettava huomioon vesistön tila ja sen tilatavoitteet sekä vaikutukset ilmastoon.

Oma kysymyksensä on maakuntakaavan toistaiseksi heikko vaikuttavuus ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa. Kaavan laadinnan yhteydessä on selvitettävä, millaisia määräyksiä ja merkintöjä vaikuttavuuden takaaminen luvituksessa edellyttää. Keinoja varmistaa kaavan ohjaavuus voisivat olla esimerkiksi suojelumerkintä tai vastaava alueidenkäyttötavoitteen mukaisesti turpeenottoon sopimattomille soille tai merkintä niistä ojitusalueista, joilla turpeenottoa voi vielä siirtymäkauden ajan harjoittaa.

Maankohoamisrannikon erityispiirteiden säilyminen

Maankohoamisrannikon suojelu ei ole toteutunut. Jokin vahvempi merkintä tarvitaan.

Maakuntakaavalla on edistettävä myös luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityisten aluekokonaisuuksien säilymistä. Erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina tarksitetuissa alueidenkäyttötavoitteissa mainitaan rannikkoalue, Lapin tunturialueet ja Vuoksen vesistöalue. Rannikkoalue-sana on korvannut saaristomeren ja maankohoamisrannikon, mutta sisältövaatimus on sama. Maankohoamisrannikolla otetaan tavoitteen mukaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset olemassa olevaa rakennetta uudistettaessa ja uutta suunniteltaessa. Rakentamisen sijoittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus.

Voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa maankohoamisrannikon luonnonperinnön säilymisen turvaaminen on otettu riittämättömästi huomioon, koska kaavalla ei ole onnistuttu edistämään luontotyypin suojelua siitä huolimatta, että maankohoamisrannikon ympäristöarvojen säilyttäminen on aapasoiden suojelun ohella myös kaavoittajan mukaan osa maakunnan kansainvälistä vastuuta. Kaavakarttaan ei tullut maankohoamisrannikolle omaa aluemerkintää. Kehittämisperiaatteet eivät ole olleet vaikuttavia eivätkä edes luo-merkinnät rannikon luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeistä alueista ole osoittautuneet toimiviksi maankäytön ohjaajiksi. Merkittävin suojelualueiden ulkopuolinen maankohoamisrannikon kehityssarjaa vaaliva kaavavaraus Pyhäjoen Hanhikivenniemellä jäi merkityksettömäksi, kun alueelle laadittiin ydinvoimavaihekaava.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyyppi on äärimmäisen uhanalainen (CR). Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät kuuluvat puolestaan luontodirektiivin liitteessä I lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin luontotyyppeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luontodirektiivin toteuttamisen seurantaraportin (YM2007-00315) mukaan luontotyypin suojelu on epäsuotuisalla ja riittämättömällä tasolla (esiintyvyys, rakenne ja toiminta, ennuste tulevaisuudesta ja kokonaisarvio).

Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä (Suomen ympäristö 14/2008) -raportin mukaan maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät -luontoyypin seurantaa ei ole, mutta sen tarve on erittäin suuri. Myös esiintymätieto on puutteellista. Tiedon lisäämiseksi raportissa esitetään inventointia, jolle olisi tarvetta etenkin Natura-alueiden ulkopuolisilla mannerrannoilla. Esiintymien kartoituksessa olisi löydettävä ainakin pitkät, edustavat sukkessiosarjat. Raportin mukaan seurantaa tulisi tehdä maankäytön yhteydessä. Kaavoittaja on itsekin arvioinut maankohoamisrannikon katkeamattoman sukkessiosarjan heikennyksestä aiheutuvan kompensoinnin tarvetta, kun Hanhikivenniemen esiintymä pirstoutuu ja kehityssarjan suojelu estyy, jos ydinvoimalahanke toteutuu. Kaavoituksen yhteydessä on luontotyypin esiintymät inventoitava ja päätettävä säilytettävien kohteiden riittävästä maankäytöllisestä ohjauksesta.

Muutoinkin on otettava huomioon alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksessa lisätyt painotukset. Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskeva yleistavoite edellyttää myös, että ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään.

Tuulivoiman sijoittuminen

Tuulivoima on osa hajautettua, päästötöntä uusiutuvaa energiantuotantoa. Maakuntakaavassa tulee osoittaa tuulivoimalle soveltuvat alueet ja keskitettävä rakentaminen niille. Sijainnin ohjaus on tärkein keino estää haitallisia ympäristövaikutuksia. Muu maankäyttö ja olevat ja tulevat suojelutarpeet on hyvin ja kattavasti selvitettävä, jotta ne vaikuttavat sijainnin ohjaamiseen yhtä painokkaasti kuin tuuliolosuhteet.

– Tuulivoimatuotantoa ei pidä osoittaa alueille, joilla on tärkeä linnustollinen merkitys (muuttoreitit, lintujen kerääntymisalueet, lepäilyalueet, ruokailualueet, IBA ja FINIBA-alueet)

– Tuulivoimarakentamista ei tule osoittaa maankohoamisrannikon säilytettäville luontotyyppialueille

– Tuulivoimarakentamista ei tule osoittaa suojelualueille eikä niiden läheisyyteen. Ainakaan merkittävimpien suojelualueiden viereen ei tule sijoittaa tuulivoimala-alueita.

– Niitä ei myöskään pidä ohjata alueille, joilla esimerkiksi sähkönsiirtoverkosta tai muusta tarpeellisesta infrastruktuurista (kuten tiestö) koituisi haittaa luontoarvojen suojelulle.

– Sijainnin ohjauksessa tulee ottaa huomioon myös, että rantavyöhyke on herkkää aluetta niin rannan puolella kuin vesialueella rannan tuntumassa.

– Ehjiä luontokokonaisuuksia ei pidä pirstoa. Maisemavaikutukset vaikuttavat niissä muiden suojeluarvojen ohella.

– Maasto-olosuhteet on otettava huomioon. Maastonmuokkausta ja siitä seuraavia negatiivisia ympäristövaikutuksia on vältettävä. Esimerkiksi vesitaloutta ei saa heikentää.

– Tuulivoimala-alueiksi tulee harkita ensisijaisesti jo rakennettuja alueita. Hyötynä on niissä myös jo valmis infra teineen ja sähkönsiirtoineen. Tyypillisten alueiden, kuten satamien ja teollisuusalueiden ohella, mahdollisesti sopivia ovat isot voimajohtokäytävät, teiden varret, muut talouskäytössä olevat alueet, kuten talousmetsäalueet, jopa laajat peltoaukeat, pl. tärkeät lintujen kerääntymisalueet.

Vaikutusten arviointi

Kaavoituksella toteutetaan maakuntasuunnitelman tavoitetta hyvän ympäristön maakunnasta. Ekosysteemipalvelujen toimintakykyisyyden arviointi on hyvä työkalu kertomaan, miten siinä on onnistuttu. Eritoten tulee tarkastella sitä, miten eri palvelujen hyödyntämistavat vaikuttavat itse ekosysteemipalvelujen tuotantoon. Esimerkiksi turpeen hyödyntämisen tason ja sijoittumisen vaikutuksista saa hyvän käsityksen arvioimalla niitä ekosysteemipalvelujen säilymiseen. Perinteisten soiden käyttömuotojen, kuten virkistyksen tai vesistö- ja ilmastosäätelypalvelujen ehtona on luonnontilaisten suoekosysteemien säilyminen ja lisääntyminen. Kun taas turpeen nykyisenkaltainen kaivaminen soilta perustuu turvetuotantopalvelun tuottaneen ekosysteemin tuhoutuiseen.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri