Vastine Vapo Oy:n valitukseen Kärsämäen Savinevan turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskevasta päätöksestä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
26.10.2010
Korkein hallinto-oikeus
korkein. hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Dnro: 116/ 1/10
Viite: Vastinepyyntö 1.10.2010 (saatekirjeellä noudettu 7.10.2010)
Asia: Vastine Vapo Oy:n valitukseen Kärsämäen Savinevan turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskevasta päätöksestä
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että myös korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja pitää Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston (nyttemmin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen) hylkäävän päätöksen voimassa. Sen oikeudelliset edellytykset täyttyvät eikä perusteita palauttaa hanke uuteen käsittelyyn ole, sillä valittaja, Vapo Oy, ei esitä mitään sellaisia lisätietoja, joiden pohjalta päätöksen uusi käsittely olisi perusteltua.
Perustelut
Savinevan kuivatusvedet ohjattaisiin purkuojan kautta ensin Savilampeen ja sieltä edelleen Saviojaa pitkin rehevöityneeseen Ristisenojaan, jonka jälkeen kuivatusvesien reitti on yhteneväinen samanaikaisesti käsittelyssä olevan Rimpinevan hankkeen kanssa. Ympäristölupavirasto eli Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue katsoo kielteisen ratkaisunsa perusteluissa, että Ristisenojan valuma-alueella ei ole edellytyksiä turvetuotannon kuormituksen merkittävään lisäämiseen aiheuttamatta Lamujoen kala- ja raputaloudellisen sekä virkistyksellisen käyttömahdollisuuden vaarantumista. Tällöin on perusteltua sijoittaa turvetuotantoa alueille, jotka on jo ojitettu. Etenkin kuntoonpanovaiheessa niistä aiheutuva vesistökuormitus on oleellisesti pienempi kuin ojittamattomien alueiden kuntoonpanoajan kuormitus.
Sijoittumisen ohjaus ojitetuille soille ja suopelloille on tehokkain keino estää turpeenkaivuun aiheuttamia haitallisia vesistövaikutuksia. Sitä painotetaan maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ja valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antamassa periaatepäätöksessä, mikä on otettu huomioon myös Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella niin, että toiminnan sijoittamisella ennaltaehkäistään pilaantumista. Sijaininohjausta tukeva on myös ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 4) kohta ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteen soveltamisesta.
Ojitetuista turvemaista ei kyseisellä alueella ole puutetta, kuten karttatarkastelukin paljastaa (3411 Piippola). Soiden metsätaloudellinen ojitus on ollut niin intensiivistä, että Savinevan ja Rimpinevan lisäksi lähimailta ei juuri muita luonnontilaisia suojelemattomia soita enää löydy eikä varsinkaan sellaisia, joilla ei olisi turpeenottouhkaa. Vapo Oyn ojittamattomille turvemaille vastoin kaikkia periaatepäätöksiä, määräyksiä, suosituksia ja ohjeita suunnattu hankinta ei voi olla ympäristöluvan myöntämisperuste Savinevalle.
Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen myös ympäristönsuojelulain 4 § 1 momentin 2) kohdan vastaisena. Varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen eikä myöskään parhaan käytännön periaatteen noudattaminen toteudu, jos Savineva kuivatetaan turpeenottoa varten. Suon alapuolisten vesistöjen tila on epätyydyttävä, josta seuraa tarve vähentää valuma-alueen kuormitusta (ks. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma).
Vapo Oy:n mukaan kuormitus alapuolisessa vesistössä ei lisäänny uusien turpeenottoalueiden aukaisun myötä, koska kyse on poistuman korvaamisesta. Vesistöihin vaikuttamatta uutta kaivuupinta-alaa voidaan yhtiön mukaan avata vähintään saman verran kuin poistuu noston piiristä. Vaikka turvekenttien määrä kasvaisi aiempiin laajempiin mittoihin, vesiensuojelun tehostuminen vähentäisi kuormitusta. Valittaja katsoo, että ”tuotannosta” poistuva ala ei enää kuulu kuormituksen piiriin.
Tosiasiassa mitään vesiensuojelullisesti merkittävää uutta menetelmää ei ole otettu käyttöön. Ympärivuotinen pintavalutuskenttä uusilla turpeenottoalueilla ei riitä leikkaamaan päästöjä niin, että valuma-aluekohtainen tuotannossa oleva hehtaarimäärä voisi olla vähintään entisen suuruinen. Kyseisessäkin tapauksessa vesistövaikutusarvioiden laskelmat perustuvat vertailusoiden keskiarvoihin. Tällaisten laskennallisten keskiarvojen luotettavuutta ja käyttöä on kritisoinut voimakkaasti muun muassa Lasse Svahnbäck väitöksessään ’Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta´ 24.11.2007 (HY, Geologian laitos), josta on tiivistelmä liitteenä 1.
Tutkijan mukaansa tällaiselle ”tutkimukselle loi selvän tarpeen nykyisin vesistökuormitus- ja vesistövaikutusarvioinneissa tuotantosuokohtaisesti käytettävä kuormitusarvio, joka ei perustu juurikaan selvitettävän tuotantosuon suokohtaisiin turvetietoihin vaan vesistöalue- ja läänikohtaisiin ja muihin alueellisiin turvetuotannon vesistökuormituksen tarkkailun yleisiin keskiarvotietoihin. Näin arvioiden luotettavuus ja käyttökelpoisuus tuotantosuokohtaisten valumavesien kuormitusarvioiden teossa ja vertailussa on epävarmaa ja arvioiden esittäminen suorastaan kyseenalaista.” Pintavalutuskenttien toimivuudesta saatujen kokemusten mukaan kenttien toimivuus on hyvin tapauskohtaista. Joissain tapauksissa pintavalutuskentät toimivat jopa kuormituksen lisääjinä.
Kuten Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus huomauttaa lausunnossaan 29.4.2010 tuotannosta poistuneiden alueiden kuormitus ei lakkaa turpeenkaivuun loppumiseen. Alueelta huuhtoutuu kiintoainetta ja ravinteita eroosiota vähentävän kasvipeitteen puuttumisen takia. Sen ohella kuormitusta ylläpitää muun muassa uudesta käyttömuodosta johtuva lannoitus. Kun turpeennostoalaa ei yleensä uudelleen soisteta, valuma-alueen vesitalouden muutos on siltä osin pysyvä. Valittaja onkin väärässä väittäessään, ettei kuormitus haetut luvat myöntämällä voi merkittävästi suurentua aikaisemmin valinneesta tilanteesta.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen lausunnossa mainitaan myös Ristisenojan valuma-alueelle sijoittuva Onkineva II, joka on vasta ympäristövaikutusten arviointivaiheessa, sekä Lamujoen valuma-alueelta lukuisa joukko turpeenotossa olevia alueita. Viime mainittujen joukosta vielä puuttuvat Lamujärven ympäristöön sijoittuvat ympäristövaikutusten arviointivaiheessa olevat ja muut suunnitellut turpeenottohankkeet. Paine saada uusia turpeennostokenttiä poistuvien tilalle on suuri. Savineva ja Rimpineva ovat esimerkkejä haussa olevasta uudesta suokerrasta, joka sijaitsee käyttökohteisiinsa nähden seuraavalla ”kehällä”. se tarkoittaa paitsi pitempää kuljetusmatkaa myös kuormitusta kuormituksen päälle ja painetta valuma-alueen viimeisiä luonnontilaisia turvemaita kohtaan, mikä kartalta tarkastellen käy valaisevasti ilmi. Valittaja, Vapo Oy, joka vastaa suuresta osasta turpeen hankintaa, ei ole toistaiseksi millään tavoin muuttanut soiden hankintaansa.
Vesienhoitolain velvoite vesien hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman samainen tavoite Lamujoen osalta edellyttävät, ettei merkittävää vähäisempääkään lisäkuormitusta tule vesistöalueelle sallia. Jos viimeisetkin valuma-alueella säilyneet pienet ojittamattomat suot lampineen kuivataan – pysyvästi, merkittävää ei ole vain kuormituksen lisääntyminen vaan myös vesiensuojelumahdollisuuksien heikentyminen. Runsas turvemaiden ojitus korostaa tarvetta säilyttää jäljellä oleva ojittamaton suoluonto nykytilassaan.
Lisäksi on otettava huomioon Siikajoen vesiensuojeluvaatimukset. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelmassa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=24380&lan=fi#a1) todetaan, että Siikajoen vesistön ekologinen tila on pääosin tasolla välttävä-tyydyttävä ja Iso Lamujärvi on sen ainoa hyväksi luokiteltu osa. Siitä lähtevän Lamujoen tila on tyydyttävä. Suurimpia tilaa heikentäviä tekijöitä Lamujoella ovat happamuus ja liian korkea ravinnetaso. Tavoitetasoon pääseminen edellyttäisi ravinteiden puolella viidenneksen alenemaa nykyiseen verrattuna. Alempana vesistössä ravinteiden alentamistarve on vielä suurempi.
Vesienhoitosuunnitelmassa on veden kemiallisen tilatavoitteen ohella asetettu tavoitteeksi poistaa Siikajoen vesistön vaellusesteet niin, että vaelluskaloilla on mahdollisuus nousta Lamujokeen asti. Tämä antaa lisämerkitystä myös Lamujoen ja Iso Lamujärven vesienhoitolain mukaiselle vesiensuojelutyölle.
Hankkeen vesistövaikutukset ovat epävarmoja, mutta kiistatta haitallisia. Savinevan kuivatus tuhoaisi myös luonnontilaisen pienveden, Savilammen. Nevan kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan Savinevan pohjoislaidalla sijaitsevaan Savilampeen, jolloin lampi toimisi laskeutusaltaana. Lammen tilasta ei hakemuksessa kuitenkaan ollut mitään mainintaa. Kuivatus ja turpeenkaivuu lisäisivät Savilammen kuormitusta merkittävästi, joka ilmenisi hakemussuunnitelman mukaan erittäin suurien kiintoaine- ja ravinnepäästöjen aiheuttamana rehevöitymisenä ja vesikasvillisuuden lisääntymisenä sekä happivajeena. Tämän takia ympäristölupavirasto katsoikin, että Savinevan turvetuotantoalueen kunnostus- ja tuotantoaikaisesta kuormituksesta aiheutuisi Savilammessa vesistön merkittävää pilaantumisen vaaraa. Vapon valituksessa vaikutukset kiistetään, mutta näkemyksen tueksi ei esitetä minkäänlaisia perusteluita. Hankkeesta vastaava on myös valmis muuttamaan suunitelmaansa siten, että kuivatusvedet johdettaisiin lammen ohi alapuoliseen vesistöön. Siinäkin tapauksessa lammen tila heikkenisi ratkaisevasti Kuormituksen ohella valuma-alueen kutistuminen vaikuttaisi negatiivisesti lammen vesitaseeseen ja kemialliseen tilaan.
Vesilain 1 luvun 15 §:n mukaan vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 2) aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista, 3) melkoisesti vähentää luonnonkauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai soveltuvuutta virkistyskäyttöön, 4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä sekä 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).
Savinevan alapuolisten vesistöjen tila on epätyydyttävä, josta seuraa tarve vähentää valuma-alueen kuormitusta. Hankkeesta vastaava itse on hankkeensa vesistövaikutuksista erittäin epävarma. Suoluonnon tila on alueella uhanalainen. Mainitut seikat sekä Savinevan ojittamattomuuden ja suolta kuorittavaksi aiotun turpeen käyttökohteen (Haapaveden turvelauhdelaitos eli nykyinen Kanteleen voiman biopolttolaitos) huomioon ottaen suon kuivatus turpeenottoa varten loukkaisi selvästi yleistä etua. Lammen vesien johtaminen alapuoliseen vesistöön olisi yleisen edun vastaista vesistöjen turhaa kuormittamista ilmastokuormituksesta puhumattakaan. Hankkeen hyöty energiantuotannossa jäisi aiheutettuun haittaan nähden mitättömäksi.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Lasse Svahnbäck, HY, Geologian laitos, väitös 24.11.2007
Väitöstiivistelmä
Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta
Ympäristögeologinen tutkimushanke on käynnistynyt havaitusta tarpeesta kyetä paremmin ennakoimaan jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttama haitallinen orgaanisen aineksen ja ravinteiden synnyttämä vesistökuormitus. Ympäristöviranomaisten mahdollisuudet edellyttää ympäristövaikutusselvityksissä jo ennakkoon arvioitavaksi turvetuotannon vesistökuormituksen määriä ja niiden ajallista kohdentumista suon tuotannonkestoisena aikana ovat olleet vähäiset. Tutkimushankkeen tavoitteet kohdistuivat siihen, että jo tiedossa olevien ja turvevarainventoinnilla saatavien suo- ja turveominaisuustietojen; mm turvelaji ja maatuneisuusaste, perusteella olisi mahdollista jo ennalta laatia turvetuotantosoille vertailukelpoiset tuotannonkestoiset arviot niiden tyypillisistä ainehuuhtoumista. Suo- ja turvetietojen hyväksikäyttö yhdessä tutkimuksessa saatujen tulosten, tyypillisten sarkaojastoon kohdistuvien ainehuuhtoumamäärien sekä energiasisältötietojen kanssa, on edellyttänyt tutkimuksessa myös atk- sovellusten laatimista, joiden avulla voidaan kaikista tutkituista soista (mm. GTK:n tutkimat n. 13500 suota) laatia suo- ja kerroskohtaiset ainekuormitus- ja energiasisältöarviot.
Ympäristöministeriö on osarahoittanut ja Länsi-Suomen ympäristökeskus valvonut tutkimushankkeen kenttä- ja laboratoriotyövaiheen. Helsingin yliopiston geologian laitokselta tutkimuksen valvojana on toiminut prof. Matti Eronen ja työn edistymistä on edesauttanut geologian laitoksen esimiehen prof. Juha Karhun ohjaus.
Suot (n. 10 milj. ha) peittävät lähes 1/3 osaa Suomen pinta-alasta. Soiden holoseenin, n. 10 000 vuoden aikaisen kasvun ja kehityksen vaiheissa suurilmastolliset olosuhteet ja niiden mukana turvetta muodostavien kasvien kasvuolosuhteet ovat vaihdelleet. Lämpö- ja kosteusolosuhteilla on ollut merkitystä suokasvien tyypillisiin kulloinkin vallitseviin lajityyppeihin ja suotyyppeihin sekä edelleen turvetta muodostavien kasvienjäänteiden valikoivaan kertymisen ja kerrostumiseen. Edellä esitetyt ilmastolliset tekijät, soiden kasvu- ja ympäristötekijät sekä ojitustoiminta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten turvekerrosten syntyyn ja olemassa oloon sekä sitä kautta luonnontilaisilta suoalueilta ja sekä ojitus- ja turvetuotantoalueilta syntyviin vaihteleviin ainehuuhtoumiin.
Tutkimuksessa on jyrsinturvesuon tuotantokentän olosuhteita simuloivissa olosuhteissa selvitetty hallituissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa sadetuskokein turvetuotantosoiden jyrsinturpeiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta turvetuotantokentältä sarkaojiin kohdistuviin pintavalumiin ja valumien ainepitoisuuksiin. Sadetus- ja uuttokokeita tehtiin sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5 – 8,5. Sadetuksia tehtiin eri kosteuksissa (23,4 – 89, %) oleville jyrsösturpeille ja kaikki näytteet sadetettiin uudelleen 24 h kuluttua, jolloin saatiin valuma ja ainepitoisuustietoja myös olosuhteille, jossa jo valmiiksi pintakosteat turpeet kohtaavat uudelleen sateen.
Valumavesien kiintoainepitoisuus (KA), orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä (CODmnO2,), kokonaisfosfori- (tot. P) ja kokonaistyppipitoisuudet (tot. N) vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Tuotantokenttään kohdistuneen yhtäläisen (intens. 1,27 mm/min) sadetuksen aikaansaamaa sarkaojaan tapahtuvaa välitöntä pintavalumaa simuloivissa kokeissa valumavesien kiintoaineen ainepitoisuudet vaihtelivat eri maatuneisuusasteessa (H2,5 -8,5) olevien saraturpeiden (C) osalta n. 60-kertaisesti ja rahkaturpeiden (S) osalta n. 150-kertaisesti, kemiallisen hapenkulutuksen määrän osalta (C) n. 30-kertaisesti ja (S) n. 50-kertaisesti, kokonaisfosforin osalta (C) n. 60-kertaisesti ja (S) n. 66-kertaisesti, kokonaistypen osalta (C) n. 65-kertaisesti ja (S) n. 195 -kertaisesti ja ammoniumtypen osalta (C) n. 90-kertaisesti ja (S) n. 30-kertaisesti. Pitoisuuksien kohoaminen valumavedessä korreloi voimakkaasti turpeiden maatuneisuusasteen kohoamisen kanssa.
Tuotantosaran sarkaojaan kohdistuneiden sadetuksella simuloitujen pintavalumien, niiden ainepitoisuuksien ja keskimääräisesti (30 v. sadetilasto) esiintyvien vuosittaisen roudattoman kauden (kk 05-10) vuorokausisademäärien perusteella saatiin jyrsinturvesuon sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5-8,5 tyypilliset vuotuiset keskenään vertailukelpoiset kiintoaineen, orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen määrän, kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainehuuhtoumamäärät (kg/ha) tuotantokentältä sarkaojastoon. Suon pinta-ala-, turvepaksuus-, turvelaji- ja maatuneisuustiedot sekä tiedot suon kuiva-ainemäärästä, lämpöarvosta ja niiden mukaisesta energiasisällöstä mahdollistavat tehdä koko suon hyödyntämisen ajalle vuositasolle kohdistetut kerroskohtaiset sarkaojaan ja vesistöön kohdistuvat suokohtaisesti vertailukelpoiset ainekuormitusarviot, arvion tuotannon kestosta, energiasisältömääritykset sekä esittää ainehuuhtoutumisen määrä suosta saatavaa energiamäärää kohden (kg/MWh). Tutkimuksen esimerkkivaluma-alueen soiden (8 kpl) sarkaojiin kohdistuvat kiintoainehuuhtoumat (kg/a) saatavaa energiayksikköä (MWh/a) kohden vaihtelivat soittain ja kerroksittain välillä 0,9 – 16,5 kg/MWh.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut vastata energiateollisuuden haasteeseen saada turvetuotantoon pinta-alaltaan enemmän mutta vähemmän kuormittavaa turvetuotantoalaa ja toisaalta ympäristöhallinnon haasteeseen, voida paremmin ennalta arvioida turvetuotannon vesistökuormituksia ja niistä aiheutuvia vesistövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin tutkimuksen hypoteesin ja asetettujen tavoitteiden mukaisia ja mahdollistavat jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon vesistökuormituksen nykyistä paremman vertailevan arvioimisen ja seurauksena syntyvien vesistövaikutuksien huomioimisen jo ennalta maankäytön ja energiatalouden suunnitteluvaiheessa.
Yksittäisten tuotantoalueiden valinnassa, hyödyntämisen suunnittelussa, vesiensuojelumenetelmien käyttöönotossa sekä kuormitustarkkailujen suunnittelussa tutkimustulosten antama ennakkotieto turvetuotantosuon kuormittavasta vaikutuksesta mahdollistaa ympäristönäkökohdat huomioivan hallitumman turvetuotannon.