Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Puolivälinsuon tur­ve­tuo­tan­toa­lu­een ympäristölupa, Pudasjärvi ja Yli-Ii

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

24.11.2010

PSAVI, ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Dnro: PSAVI/128/04.08/2010

Hakija: Turveruukki Oy

Asia: Puolivälinsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pudasjärvi ja Yli-Ii

Vaatimus

Turveruukki Oyn lupahakemus kuivattaa Puolivälinsuosta noin 93 hehtaarin suuruinen alue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.

Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hakemus ei täytä myöskään ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimusta riittävistä selvityksistä eikä ympäristövaikutusten arviointilain 2 luvun 4 §:n 1 momentin edellyttämiä toimenpiteitä.

Puolivälinsuon ottaminen turvetuotantoon vaikeuttaisi vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen Siuruanjoessa. Suon kuivatus ei niinikään toteuttaisi turpeenoton sijoittumista ja haittojen ehkäisyä koskevia maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisia alueidenkäytön eikä samansuuntaisen valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita ja olisi Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n mukaisten suunnittelumääräysten ja 28 §:n mukaisten sisältövaatimusten vastainen ja siten myös ympäristönsuojelulain §§:n 6 sekä 50 vastainen.

Hanke rikkoo mahdollisesti myös vesilain 17 a pykälän luontotyypin muuttamiskieltoa.

Perustelut

Turveruukki on hakemassa ympäristölupaa lähes ojittamattomalle Puolivälinsuolle 93,2 hehtaarin alan kuivattamiseksi. Todellisuudessa vesitalouden muutos koskisi huomattavasti laajempaa aluetta. Koko suoalue on useamman sadan hehtaarin laajuinen. Vesien yleinen virtaussuunta alueella näyttää olevan suurin piirtein etelään. Suunnitellut turpeennostoalueet reunustavat Puolivälinsuon keski- ja eteläosan laajaa rimpialuetta lännestä, pohjoisesta ja idästä katkaisten valumavesien tulon suon märimpään osaan. On varmaa, että luontaisen valuma-alueensa menettävä pääosa luonnontilaisesta Puolivälinsuosta kuivuu suunnitellunkaltaisten kuivatusten seurauksena.

YVA-lain asetuksen hankeluettelon (2 luku 6 §) kohdan 2 e mukaan vaikutustenarviointi toteutetaan turvetuotantohankkeessa, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria. Jostain syystä kyseisessä hankkeessa tuotantolohkot kattavat Puolivälinsuon vain osittain. Sen seurauksena kaivuupinta-ala jää raja-arvon alle. Kuivatuksen vaikutus ulottuu kuitenkin huomattavasti varsinaista ”tuotantokenttää” laajemmalle alueelle. Asetuksen hankeluettelon 2 f) kohdan mukaan vaikutusten arviointi tulee suorittaa hankkeessa, jossa on kyse yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon pysyväisluonteisesta muuttamisesta toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla. Mielestämme kuivatuksen vaikutusalueen laajuus luonnontilaisella suolla edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista, ennenkuin luvasta voidaan päättää.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n mukaan pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. KHOn päätöksessä 20.8.2010/1869 todetaan, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei ollut, koska hankkeesta olisi koitunut sellaista pilaantumista tai sen vaaraa, että muun muassa vesienhoitosuunnitelman mukaista tilatavoitetta ei olisi saavutettu.

Puolivälinsuon jätevedet aiotaan ohjata Karhuojan kautta Siuruanjokeen. Siuruanjoki oli noin vuosikymmen sitten tilassa, jossa muun muassa turvesoiden valmistelu ja käyttöönotto täytyi keskeyttää vesiensuojelun turvaamiseksi. Tehdyistä suunnitelmista ja toimenpiteistä huolimatta joen ekologinen tila on edelleen tyydyttävä.

Vesienhoitosuunnitelman ja sen toimenpideohjelman mukaan suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus Kivarin-, Siuruan-, Ranuan- Luiminka- ja Korpijoissa sekä happamuuden aiheuttamat haitat Kivarin-, Siuruan-, Korpi- ja Ranuanjoissa. Yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on raakun elinolosuhteiden turvaaminen Livo-, Kouvan- ja Pärjänjoella.

Kivarinjoessa ja Korpijoessa tulisi ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta saada vähennetyksi noin kolmanneksen nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi ”hyvän” tasolle (Kivarinjoella 40 μg/l ja Korpijoella 35 μg/l). Siuruanjoen ala- ja keskiosalla vähentämistarve on huomattavasti pienempi, noin viidennes nykytasosta ja Siuruanjoen yläosalla vieläkin vähäisempi. Siuruanjoellakin tarvitaan kuitenkin lisätoimenpiteitä, joiden avulla vesien tilatavoite (hyvä) arvioidaan saavutettavan vuoteen 2015 mennessä.

Toimenpideohjelman turpeenkaivuuta koskevat lisätoimenpiteet edellyttävät, että uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Puolivälinsuolla tämä ehto täyttyy komeasti ainakin pintavalutuskenttien koon perusteella arvioiden. Rimpisten kenttien laatu sensijaan on epäilyttänyt lupaviranomaistakin, joka on pyytänyt suunnitelman laatineen konsultin arviota kenttien toimivuudesta.

Konsultti on arvioinut, että kenttien luonteen vuoksi niiden puhdistusvaikutus voi olla erilainen kuin tavallisilla pintavalutuskentillä, mutta puhdistustulos etenkin nitraattitypen osalta voisi kenttien märillä osilla olla denitrifikaation vuoksi jopa tehokkaampaakin. Tämän lausunnon voisi tulkita tarkoittavan, että laaja rimpialue olisi hyvinkin tehokas turvesuon vesien puhdistaja. Käsitys on hyvin optimistinen.

Turvetuotannon vesiensuojeluohjeen mukaan pintavalutuksessa turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojittamattomalle suoalueelle tai muutoin vesienpuhdistukseen soveltuvalle turvemaalle. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu fysikaalisissa, kemiallisissa ja biologisissa prosesseissa. Puhdistusmenetelmän toimintaa voidaan verrata suoluonnossa tapahtuvaan normaaliin vesien kulkuun ja maaperässä puhdistumiseen. Kentän turvekerroksen tulee olla rakenteeltaan tasaista rahka- tai saraturvetta ja turvekerroksen vahvuuden tulee olla vähintään puoli metriä. Sopiva kaltevuus on noin 1 prosentti ja kaltevuuden tulee olla tasaista koko kentän alueella. Pintavalutuksen toiminnan kannalta oleellista on riittävä turvepaksuus ja veden tasainen leviäminen koko kentän alueelle. Kentällä ei saa esiintyä oikovirtauksia, eikä myöskään seisovan veden alueita, jotka voivat aiheuttaa enemmän päästöjä, kuin mitä kenttä pystyy pidättämään.

Puolivälinsuon suunnitellut pintavalutuskentät, Kalliosuo ja Pieni Raatesuo ovat oikea-oppisen pintavalutuskentän vastakohtia. Etenkin Kalliosuo näyttää ilmakuvan perusteella olevan pelkkää rimpeä ja luontaiset painanteet näyttävät johtavan vedet myös Pienen Raatesuon kaakkoisosan laajaan rimmikköön. Vesimäärien lisääntyessä tällaisella kentällä syntyy helposti oikovirtauksia ja syvien rimpien pohjilla happikatoa ja sen seurauksena ravinteiden, etenkin fosforin vapautumista. Olosuhteet ovat sellaisia, että luonnontilaisen laajankin pintavalutuskentän toimivuus voi olla kyseenalaista tai siitä voi koitua jopa huomattavaa lisäkuormitusta vesistöön.

Lisäksi on otettava huomioon luonnontilaisen suon osasta koituva vesivaraston tyhjentyminen alapuoliseen vesistöön. Liitteen 6.1.1 kartasta on todettavissa, että eristysojiin ohjattava nostoalueen ulkopuolinen kuivatusvesi johdetaan pääosin pintavalutuskenttien ohi, esimerkiksi suoraan Karhujärveen vievään ojaan tai Pienen Raatesuon itäreunan ojaan. Kuormitusarvot on arvioitu tavnomaiseen tapaan tarkkailutulosten keskiarvojen perustella. Puolivälinsuon erityisolosuhteita ei siten ole otettu mitenkään huomioon. Samaten vaikutukset Karhujärveen on jätetty selvittämättä.

Siuruanjoen alueella on hakemuksen mukaan 3217 hehtaaria turvesoita sekä loppuun kaluttuja alueita 243 hehtaaria. Yhteensä se on 1,45 prosenttia joen valuma-alueesta, mikä on korkeimpia prosenttiosuuksia muihin Pohjois-Pohjanmaan jokiin verrattuna. Joen tilatavoitteen saavuttamiseksi turvekuormituksen osuutta tulisi selvästi alentaa. Hakija esittääkin laskelman, jonka mukaan Turveruukin kuormitus tulisi vähenemään Siuruanjoella seuraavalla vuosikymmenellä 30 prosenttia. Laskelman uskottavuutta heikentää edelläkuvatunlaiset ongelmat kuormituksen arvioinnissa ja vesiensuojelurakenteiden toimivuudessa sekä hakijayhtiötäkin laajemmilla suoalueilla toimivan Vapon suunnitelmat ja toimenpiteet, joista ei ole mitään tietoa.

Luvan hylkäämisvaadetta korostaa se, että ojittamattoman suo kuivattaminen turpeenkaivuuta varten on muun muassa voimassaolevien alueidenkäyttötavoitteiden sekä vesiensuojelun tavoiteohjelman vastaista. Turvetuotannon ohjaaminen jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille ja luonnon monimuotoisuudelle on muun muassa vesienhoidon toteutusohjelmassa tärkein turpeenhankintyaa koskeva ohjauskeino (valtakunnallinen toteutusohjelmaluonnos 22.10.2010). Lisäksi EU:n tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Tavoite vahvistettiin myös Nagoyassa Japanissa vastikään pidetyssä YK:n 10. biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa. Kokouksessa sovittiin myös, että ekosysteemien kestävyys ja luonnon monimuotoisuuden vaikutus hiilivarastoihin on turvattu suojelulla ja ennallistamisella.

Luonnontilaiset suot ovat Suomen leimallisinta ja parhaiten säilynyttä alkuperäisluontoa, suuria hiilivarastoja ja virtaamien säätelijöitä. Soiden luonnontilaa on viimeisten vuosikymmenien aikana vaurioitettu säälimättä, joten kaikki tarvittava turpeenotto voidaan ohjata niille luonnoltaan muuttuneille alueille, joita Pohjois-Pohjanmaaltakin löytyy tuhansia hehtaareita.

Kasvillisuuskartoituksen mukaan rimpialueelle sijoittuu suon arvokkain kasvillisuus, muun muassa rimpivihvilää, joka tullee kuivumisen johdosta häviämään, vaikka turpeennostoalue ei sen kasvupaikoille ulotukaan. Rimpivihvilän lisäksi alueella on muutakin arvokasta kasvillisuutta. Luontokartoittaja Keijo Savola on käynyt suolla 3.8.2002 ja hän kirjoittaa raportissaan: ”Puolivälinsuo on noin 300 hehtaarin laajuinen suoalue, joka sijaitsee Karhujärven koillispuolella, noin 25 kilometriä luoteeseen Pudasjärven kunnan keskustasta. Puolivälinsuon arvokkain osa on epäilemättä suon eteläosassa sijaitseva noin 30 hehtaarin laajuinen oligo-mesotrofinen, erittäin vaikeakulkuinen rimpineva. Rimpinevan jänteillä kasvaa raatetta, suursaroja ja vaivaiskoivua. Rimmissä kasvaa ruopan joukossa muun muassa raatetta, rimpivesihernettä sekä rimpivihvilää. Pikaisen läpikävelyn yhteydessä rimpinevan keskiosista löydettiin muutamia suovalkkuja. Todennäköisesti alueelta löytyisi tarkemmissa inventoinnissa runsaamminkin vaateliasta lajistoa.” Suovalkku, jota Puolivälinsuo kasvillisuuskartoittaja ei ole löytänyt, on rauhoitettu koko maassa Ahvenanmaata lukuunottamatta.

Alueen luontoselvitykset on tehty jo 2003, joten muun muassa. luontotyyppien uhanalaisuutta ei ole pystytty määrittelemään. Vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan arvioituna Puolivälinsuon yhdeksästä suotyypistä viisi on vaarantunutta ja kolme silmälläpidettävää. Luontotyyppiyhdistelmänä keskiboreaaliset aapasuot, joihin Puolivälinsuo kuuluu, luokitellaan erittäin uhanalaisiksi.

Suon linnustokartoitus on tehty 24.6.2003. Ajankohta on turhan myöhäinen, osa suolinnuista voi olla jo paluumuutolla ja suolla pesivät piilottelevat. Yleisenä havaintona näiden seutujen lintukartoituksista voi pitää sitä, että niissä ei juuri koskaan löydetä esimerkiksi metsähanhea, vaikka alue on maamme tärkeintä metsähanhen lisääntymisaluetta. Se johtuu juuri lajin piilottelutaipumuksesta pesintäaikana sekä liian pieneksi rajatusta selvitysalueesta.

Puolivälinsuolta on löydetty neljä EU:n lintudirektiivin lajia, kurki, laulujoutsen, kapustarinta ja liro. Näistä laulujoutsen ja liro sekä lisäksi pikkukuovi ovat Suomen erityisvastuulajeja. Silmälläpidettävistä alueella on havaittu käki. Lintuhavainnoista on erityisesti huomioitavaa taantuvan riekon korkea arvioitu parimäärä 5,2, vaikka lajia ei direktiiveissä mainitakaan. Kapustarinnan pariarvio on myös korkea 6,2. Nämä yhdessä laulujoutsenen kanssa nostavat suon suojelupistearvon (20,69) hieman maakunnan keskiarvon yläpuolelle.

Tarkemmalla havainnoinnilla se voisi olla huomattavasti korkeampikin. Keijo Savolan havainto 3.8.2002. ”Rimpinevan laidalla kelossa istui hetken ajan varoitteleva jalohaukka. Varmaa määritystä lajista ei kuitenkaan pystytty tekemään. Alue soveltuu kuitenkin luonteensa puolesta erinomaisesti muuttohaukalle pesimäsuoksi.” Mikäli kysymyksessä oli muuttohaukka, se saattoi olla noin kolmen kilometrin päässä Sumusuon soidensuojelualueella pesivä yksilö, mutta varoittelu kyllä osoittaisi, että pesintä on huomattavasti lähempänä. Joka tapauksessa Puolivälinsuo on alueen muuttohaukkakannan tärkeää saalistusaluetta ja mahdollinen pesimäsuokin, sillä laji pesii toisinaan vakituisen pesimäsuonsa ulkopuolella. Muuttohaukan elinmahdollisuuksia tällä alueella on jo heikennetty merkittävästi, kun Vapo sai turpeenottoluvan läheiselle Teerilammensuolle, josta laji joutui häirinnän vuoksi lähtemään. Turpeenottoluvan myöntäminen Puolivälinsuolle olisi vähintään luonnonsuojelulain 39 §:n 3) kohdan tarkoittamaa tahallista häirintää.

Hakemuksesta puuttuvat tiedot luontodirektiivin liitteen IV lajien kartoituksista. Liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Liitteen IV lajeihin kuuluvat muun muassa kaikki suurpedot, lepakot, saukko, viitasammakko sekä muun muassa soillakin esiintyviä perhos- ja korentolajeja. Laajan luonnontilaisen suon pilkkomis- ja kuivatushankkeessa direktiivilajien ínventointia ei voi sivuuttaa.

Kartan mukaan suon pohjoispäässä Murtomaan länsipuolella on luonnontilainen puro. Yksi lohko on kuitenkin suunniteltu sijoittaa juuri puron kohdalle. Hakemuksessa ei purosta ollut mitään tietoa, mutta kyse saattaa olla vesilain 17 a §:n mukaisesta luontotyypistä, jonka muuttaminen on kielletty. Myös itäisin lohko rajautuu kartan mukaan luonnontilaisen puroon. Sen itäpuolella on ojitusta, mutta muutoin ja varsinkin suolta tulevalta osin puro vaikuttaa hyvin luonnontilaiselta. Hakemuksessa alueen pienvesiluontoa ja hankkeen vaikutuksia siihen käsitellään riittämättömästi.

Muun muassa KHOn päätöksissä 20.8.2010/1869 ja 14.5.2010/129 todetaan, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset alueidenkäyttötavoitteet, valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 tai vesienhoitosuunnitelmassa ja sen toimenpideohjelmassa esitetty voidaan ottaa huomioon selvityksinä. Puolivälinsuon turpeenottohankkeessa mainittujen asiakirjojen painotukset ja linjaukset tukevat hankekohtaisten tietojen paljastamaa käsitystä suon soveltumattomuudesta turvetuotantoon. Suon hankinta turpeennostoalueeksi on ollut Turveruukilta virheinvestointi. Yhteiskunnan kokonaisedun ja Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten tavoitteiden toteutumiseksi on tärkeää, että luonnontilaisia soita ei enää luviteta turpeenhankintaan.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri