Valitus Pudasjärven Kallasuon tur­peen­ot­to­han­ket­ta koskevasta lu­pa­pää­tök­ses­tä

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

9.12.2010

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Vaasan hallinto-oikeudelle

Viite: PSAVI lupapäätös nro 103/10/1, Dnro PSAVI/110/04.08//2010

Asia: Valitus Pudasjärven Kallasuon turpeenottohanketta koskevasta lupapäätöksestä

Vaatimus

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Vapo Oy:lle myöntämän Kallasuon turpeenottohankkeen ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 41, 42 ja 50 §§:n, vesienhoitolain 21 §:n ja luonnonsuojelulain 64 ja 66 §§:n nojalla.

Perustelut

Valittaja katsoo, että hakemus perustuu riittämättömiin paikkatietoihin ja selvityksiin sekä virheellisiin johtopäätöksiin. Hankkeen vaikutuksia on pidettävä ennalta arvioiden liian epävarmoina ja mahdollisesti ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavina paitsi Natura-suojelun myös vesienhoitolain velvoitteiden täyttämiseksi, joten luvalle ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 mom 2 ja 4 mukaan myöntämisedellytyksiä.

Kuivatusvedet johdettaisiin Kallasuon turpeenottoalueelta Juurikkaojaan, edelleen Kallaojaan ja Nuorittajokeen, joka laskee Kiiminkijokeen. Kiiminkijoen vesistö kuuluu Suomen Natura 2000 -suojeluverkostoon (Fl1101202). Suojelu on toteutettu koskiensuojelulailla ja vesilailla. Vesistöä on vaalittu vuosikymmenien ajan myös lukuisilla muilla statuksilla, jotka osoittavat sen merkityksen erityisenä vesistönä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosunnitelmassa vuoteen 2015 Kiiminkijoen vesistö on nimetty erityiseksi alueeksi.

Hanke vaikuttaisi alapuolisten purkuvesistöjen ohella Naturassa suojeltuun Kallajärveen, joka sijaitsee hankealueen välittömässä läheisyydessä. Hakemuksen mukaan vaikutuksia Kallajärveen ei olisi, koska kuivatusvesiä ei siihen johdettaisi. Valittaja on toista mieltä. Vaikutukset järveen olisivat merkittävästi haitallisia valuma-alueella tapahtuvien isojen muutosten seurauksena.

Järvi on rehevä edustaen luontotyyppiä humuspitoiset järvet ja lammet. Turpeenkaivuukenttä sijoittuisi suunnitelman mukaan sen pohjoispäähän, jossa Kallasuo on isolta osin vielä ojittamaton. Ojitusta ei ole myöskään luonnontilansa säilyttäneen suon osan ja järven välissä. Valuma-alueella on metsäojitusta, mutta ei aiempaa turpeennostoa eikä muutakaan pistekuormitusta.

Hankkeen yhteydessä on suoritettu Natura-arviointi ”asiantuntijatyönä”. Se ei sisällä maastokäyntejä eikä mitään lisäselvityksiä, vaan käyttää lähdeaineistonaan hakemusta ja pitäytyy sellaisenaan hakijan siinä esittämiin tietoihin ja ennakkoarvioihin. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on antanut Natura-arvioinnista lausuntonsa (POPELY/318/07.00/2010), jossa viranomainen toteaa luvan myöntämisedellytyksiksi riittävien lieventävien keinojen käyttöönoton: vesiensuojelutoimet toimivat arvioidun tehokkaasti päästöjen leikkaamiseksi luvatunmukaisesti, Kallajärven ja sen laskuojan luontotyypin säilymistä ei vaaranneta, Kallajärven veden laatua ei heikennetä eikä järven vesi pääse suotautumaan turpeennostokentän suuntaan.

Natura-lausunnon johdosta hakija on muuttanut hakemustaan kasvattamalla Kallajärven ja sen lasku-uoman ja turpeennostokentän välistä suojavyöhykettä 60 metristä 150 metriin, mikä on hivenen pienentänyt nostoalaa. Hakemuksen perusteella arvioiden se ei riitä täyttämään ympäristönsuojeluviranomaisen vaatimuksia.

Natura-selvityksen mukaan Kallajärven valuma-alue pienentyisi noin 4 prosenttia. Johtopäätöksenä siitä todetaan, että pienennys ei ole merkittävä eikä sillä arvioida olevan vaikutuksia Kallajärven tilaan. Arviossa ei kuitenkaan anneta merkitystä laadulliselle muutokselle. Pölystäkään ei arvion mukaan aiheudu haittaa, joten hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. Johtopäätös on kehäpäätelmä; kun haitoista ei ole tietoa ja selvityksiä, ei ole haittaakaan. Koska kuivatusvesiä ei johdeta järveen, kuivatuksesta aiheutuva kuormitusvaikutus siihen on jätetty arvioimatta. Samaten puuttuu arvio poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamista kuormituspiikeistä. Pitkäaikaisvaikutuksia ei niinikään ole arvioitu. Hakijalla on kymmeniä hakemuksia vireillä paraikaa eri puolilla Suomea. Jatkuva tiedon ja selvitysten puutteisiin vetoaminen on asiatonta eikä sitä pidä lupaharkinnassa hyväksyä, vaan vaatia hankkeesta vastaavalta suokohtaista tietoa sekä vaikutusketjujen tutkimista todellisten vaikutusten selvittämiseksi.

Järvi on rehevä ja edustaa humuksista vesistötyyppiä. Sen verran on ennalta arvioitavissa ilman selvityksiäkin, että kasvipeitteestä kuorittava turvekenttä pölyää ”tuotantokaudella” jatkuvasti ja saattaa pölytä voimakkaastikin ja että pöly leviää lähellä sijaitsevalle järvelle. Vaikutus ei ole vain kosmeettinen. Pöly lisää järven rehevyyttä ja kiintoainekuormitusta. Järven tilaa heikentää myös valuma-alueen kutistuminen. Valuma-alueelta poistuu merkittävältä osin vielä ojittamatonta suota, josta kasvillisuuskartoituksessa mainitaan muun muassa, että suon luoteisosa on pysynyt vetisenä ja se ilmentää mesotrofisuutta. Valuma-alueen kutistumisella on pitkäaikaisvaikutuksensa, jota ei arvioida, mutta suon tyhjennyskuivatuksella on myös nopea kuormitusvaikutuksensa, jota niin ikään ei ole lainkaan otettu huomioon. Eristysoja on vedetty suunnitelmassa Juurikkaojaan pintavalutuskentän editse, mutta osa ottoalueen ulkopuolisesta tyhjennysvedestä virtaa todennäköisesti järveen. Samaten routaisen maan aikainen tulvavesien virtaussuunta voi olla järveen päin. Rankkasadekin saattaa huuhtoa kasvipeitteettömältä turvekentältä tehokkaasti irtonaista pintaturvetta järveen. Epävarmuustekijöitä on useita, joita ei ole Natura-arviossa tai hakemuksessa noteerattu. Vaarana on, että suojavyöhyke järven ja turvekentän välissä ei turvaa järven tilaa Natura-vesistössä edellytettävällä tavalla.

Myös alapuoliseen vesistöön kohdistuva vesistökuormitusarvio saattaa olla täysin paikkansapitämätön. Ensinnäkin hakemuksessa esitetään pintavalutuskentän olevan ”miltei kokonaan ojittamaton” (yksi oja). Kasvillisuuskartoituksesta sekä ajantasaisesta kartasta käy kuitenkin ilmi, että pintavalutuskenttä on tiheästi metsäojitettu. Ojitusalueella sijaitsevan pintavalutuskentän toimintaan liittyy suuria epävarmuuksia, joita ei hakemuksessa sen enempää kuin Natura-arvioinnissakaan ole otettu huomioon. Vaikka tutkimustuloksia pintavalutuskenttien toimivuudesta on vielä vähän, ne osoittavat kuitenkin yksiselitteisesti, että luonnontilaiselle pinnalle suunniteltu menetelmä toimii ojitusalueella joko huonosti tai olemattomasti tai voi jopa lisätä kuormitusta. Lupaviranomainen on sen myös todennut: Alueella olevat ojat aiheuttavat riskin, että vedet pääsevät turvekerroksen alapuoliseen mineraalimaahan, josta saattaa olla seurauksena vesien karkaaminen pois pintavalutuskentän alueelta ja/tai vesienkäsittelyn alhainen teho.” Tämän estämiseksi määrätään, että: ”Pintavalutuskenttää rakennettaessa ei saa tarpeettomasti vahingoittaa alueen kasvillisuutta. Oikovirtaukset on estettävä. Pintavalutuskentällä olevat yli 0,5 metrin syvyyteen ulottuvat ojat on täytettävä vettä huonosti johtavalla maa-aineksella noin 0,5 metrin syvyyteen kentän pinnasta niin, että estetään kentälle johdettujen vesien pääsy turvekerroksen alapuoliseen mineraalimaahan. Ojat on pintavalutuskentän pinnasta noin 0,5 metrin syvyyteen ulottuvalta osalta tukittava turpeella, jonka ominaisuudet ovat pintavalutukseen soveltuvia.”

Tällainen toimenpide edellyttää käytännössä, että kentällä liikutaan suurilla koneilla, jota yleensä pidetään niiden toimivuuden kannalta vahingollisena. Ojien tukkiminen lupamääräyksen edellyttämällä tavalla aiheuttamatta lisävahinkoa pintavalutuskentän toimivuudelle on niin haasteellista, että valvontaviranomaisen toive Kallasuon vesiensuojelun tasosta tuskin toteutuu.

Ojitetulle alalle perustettava pintavalutuskenttä ei ylipäänsä edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jota vesienhoitolain mukaisessa Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa edellytetään turvetuotannolta. Kallasuon pintavalutuskentän ei voi ennalta-arvioiden lainkaan odottaa toimivan niin hyvin, että turvesuon vedet voidaan johtaa Kiiminkijoen Natura-vesistöön.

Vesistökuormitusta koskevat arviot ovat muutoinkin hyvin epävarmoja. Kallasuon kuivatuksen ja turpeenkaivuun vesistövaikutuksia on hakemuksessa ja siihen liittyvässä Natura-arvioinnissa kuvattu laskennallisesti käyttäen mittarina tunnettujen vertailusoiden keskiarvoja. Tällaisten laskennallisten keskiarvojen luotettavuutta ja käyttöä kritisoi voimakkaasti Lasse Svahnbäck väitöksessään 24.11.2007 ”Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta” (tiivistelmä liitteessä 1). Tutkimuksessa osoitetaan, että turvesoiden vesistöpäästöt ovat suokohtaisia ja riippuvat lähinnä turpeen maatuneisuusasteesta. Päästöhuippuja on kaksi, ensimmäinen suon kuivatusvaiheessa ja toinen maatuneempien turvekerrosten nostovaiheessa.

Tutkijan mukaan tällaiselle ”tutkimukselle loi selvän tarpeen nykyisin vesistökuormitus- ja vesistövaikutusarvioinneissa tuotantosuokohtaisesti käytettävä kuormitusarvio, joka ei perustu juurikaan selvitettävän tuotantosuon suokohtaisiin turvetietoihin vaan vesistöalue- ja läänikohtaisiin ja muihin alueellisiin turvetuotannon vesistökuormituksen tarkkailun yleisiin keskiarvotietoihin. Näin arvioiden luotettavuus ja käyttökelpoisuus tuotantosuokohtaisten valumavesien kuormitusarvioiden teossa ja vertailussa on epävarmaa ja arvioiden esittäminen suorastaan kyseenalaista.”

Kallasuon kuivatuksen ja kuorimisen aiheuttamia todellisia vesistövaikutuksia ei hakemuksen eväillä tavoiteta. Keskiarvot eivät esimerkiksi paljasta kuormituspiikkejä, jotka ovat vesieliöstön kannalta kaikkein haitallisimpia. Ne eivät paljasta myöskään kuivatuksen kokonaisvaikutuksia, joita kertyy huomattavasti turpeennostokenttää laajemmalta pinta-alalta.

Lisäksi aluehallintovirasto on ratkaisussaan jättänyt ottamatta huomioon Kiiminkijoen sivujokeen, Nuorittajokeen kohdistuvan lisääntyvän kokonaiskuormituksen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut Kallasuon lupapäätöksen 9.11.2010. Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavesihanketta koskeva lupapäätös tehty 25.8.2010, mutta aluehallintovirasto ei ole ottanut huomioon sen Nuorittajokeen ja Kiiminkijoen Natura-alueeseen kohdistuvia yhteisvaikutuksia Kallasuon päätöstä tehtäessä.

Ympäristönsuojelulain 42 § mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Näistä kahdesta päätöksestä aiheutuisi pitemmällä ajalla yhteisvaikutuksena Nuorittajoen Natura-alueen tilaan voimakkaasti heikentäviä vaikutuksia, jotka olisi tullut Kallasuon lupapäätöstä tehtäessä ottaa huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n edellyttämällä tavalla.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kiiminkijoen pääuoma ja Nuorittajoki kuuluvat niihin vesistöihin, joissa on tehtävä lisätoimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi. Kallasuon vesiensuojelu ei täytä vesienhoidon toimenpideohjelman turvetuotannolle asettamia vaatimuksia. Suon kuivattaminen ja turpeiden kaivuu aiheuttaisivat Natura-vesistössä vääjäämättä pilaavia vesistövaikutuksia, joita lupamääräyksillä ei pystytä poistamaan. Mittavalle lisäkuormitukselle ja valuma-alueen heikennykselle ei ole edellytyksiä. Lupapäätös on kumottava.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Liite 1. Lasse Svahnbäck, HY, Geologian laitos: Väitöstiivistelmä 14.11.2007

Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta

Ympäristögeologinen tutkimushanke on käynnistynyt havaitusta tarpeesta kyetä paremmin ennakoimaan jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttama haitallinen orgaanisen aineksen ja ravinteiden synnyttämä vesistökuormitus. Ympäristöviranomaisten mahdollisuudet edellyttää ympäristövaikutusselvityksissä jo ennakkoon arvioitavaksi turvetuotannon vesistökuormituksen määriä ja niiden ajallista kohdentumista suon tuotannonkestoisena aikana ovat olleet vähäiset. Tutkimushankeen tavoitteet kohdistuivat siihen, että jo tiedossa olevien ja turvevarainventoinnilla saatavien suo- ja turveominaisuustietojen; mm turvelaji ja maatuneisuusaste, perusteella olisi mahdollista jo ennalta laatia turvetuotantosoille vertailukelpoiset tuotannonkestoiset arviot niiden tyypillisistä ainehuuhtoumista. Suo- ja turvetietojen hyväksikäyttö yhdessä tutkimuksessa saatujen tulosten, tyypillisten sarkaojastoon kohdistuvien ainehuuhtoumamäärien sekä energiasisältötietojen kanssa, on edellyttänyt tutkimuksessa myös atk- sovellusten laatimista, joiden avulla voidaan kaikista tutkituista soista (mm. GTK:n tutkimat n. 13500 suota) laatia suo- ja kerroskohtaiset ainekuormitus- ja energiasisältöarviot.

Ympäristöministeriö on osarahoittanut ja Länsi-Suomen ympäristökeskus valvonut tutkimushankkeen kenttä- ja laboratoriotyövaiheen. Helsingin yliopiston geologian laitokselta tutkimuksen valvojana on toiminut prof. Matti Eronen ja työn edistymistä on edesauttanut geologian laitoksen esimiehen prof. Juha Karhun ohjaus.

Suot (n. 10 milj. ha) peittävät lähes 1/3 osaa Suomen pinta-alasta. Soiden holoseenin, n. 10 000 vuoden aikaisen kasvun ja kehityksen vaiheissa suurilmastolliset olosuhteet ja niiden mukana turvetta muodostavien kasvien kasvuolosuhteet ovat vaihdelleet. Lämpö- ja kosteusolosuhteilla on ollut merkitystä suokasvien tyypillisiin kulloinkin vallitseviin lajityyppeihin ja suotyyppeihin sekä edelleen turvetta muodostavien kasvienjäänteiden valikoivaan kertymisen ja kerrostumiseen. Edellä esitetyt ilmastolliset tekijät, soiden kasvu- ja ympäristötekijät sekä ojitustoiminta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten turvekerrosten syntyyn ja olemassa oloon sekä sitä kautta luonnontilaisilta suoalueilta ja sekä ojitus- ja turvetuotantoalueilta syntyviin vaihteleviin ainehuuhtoumiin.

Tutkimuksessa on jyrsinturvesuon tuotantokentän olosuhteita simuloivissa olosuhteissa selvitetty hallituissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa sadetuskokein turvetuotantosoiden jyrsinturpeiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta turvetuotantokentältä sarkaojiin kohdistuviin pintavalumiin ja valumien ainepitoisuuksiin. Sadetus- ja uuttokokeita tehtiin sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5 – 8,5. Sadetuksia tehtiin eri kosteuksissa (23,4 – 89, %) oleville jyrsösturpeille ja kaikki näytteet sadetettiin uudelleen 24 h kuluttua, jolloin saatiin valuma ja ainepitoisuustietoja myös olosuhteille, jossa jo valmiiksi pintakosteat turpeet kohtaavat uudelleen sateen.

Valumavesien kiintoainepitoisuus (KA), orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä (CODmnO2,), kokonaisfosfori- (tot. P) ja kokonaistyppipitoisuudet (tot. N) vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Tuotantokenttään kohdistuneen yhtäläisen (intens. 1,27 mm/min) sadetuksen aikaansaamaa sarkaojaan tapahtuvaa välitöntä pintavalumaa simuloivissa kokeissa valumavesien kiintoaineen ainepitoisuudet vaihtelivat eri maatuneisuusasteessa (H2,5 -8,5) olevien saraturpeiden (C) osalta n. 60-kertaisesti ja rahkaturpeiden (S) osalta n. 150-kertaisesti, kemiallisen hapenkulutuksen määrän osalta (C) n. 30-kertaisesti ja (S) n. 50-kertaisesti, kokonaisfosforin osalta (C) n. 60-kertaisesti ja (S) n. 66-kertaisesti, kokonaistypen osalta (C) n. 65-kertaisesti ja (S) n. 195 -kertaisesti ja ammoniumtypen osalta (C) n. 90-kertaisesti ja (S) n. 30-kertaisesti. Pitoisuuksien kohoaminen valumavedessä korreloi voimakkaasti turpeiden maatuneisuusasteen kohoamisen kanssa.

Tuotantosaran sarkaojaan kohdistuneiden sadetuksella simuloitujen pintavalumien, niiden ainepitoisuuksien ja keskimääräisesti (30 v. sadetilasto) esiintyvien vuosittaisen roudattoman kauden (kk 05-10) vuorokausisademäärien perusteella saatiin jyrsinturvesuon sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5-8,5 tyypilliset vuotuiset keskenään vertailukelpoiset kiintoaineen, orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen määrän, kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainehuuhtoumamäärät (kg/ha) tuotantokentältä sarkaojastoon. Suon pinta-ala-, turvepaksuus-, turvelaji- ja maatuneisuustiedot sekä tiedot suon kuiva-ainemäärästä, lämpöarvosta ja niiden mukaisesta energiasisällöstä mahdollistavat tehdä koko suon hyödyntämisen ajalle vuositasolle kohdistetut kerroskohtaiset sarkaojaan ja vesistöön kohdistuvat suokohtaisesti vertailukelpoiset ainekuormitusarviot, arvion tuotannon kestosta, energiasisältömääritykset sekä esittää ainehuuhtoutumisen määrä suosta saatavaa energiamäärää kohden (kg/MWh). Tutkimuksen esimerkkivaluma-alueen soiden (8 kpl) sarkaojiin kohdistuvat kiintoainehuuhtoumat (kg/a) saatavaa energiayksikköä (MWh/a) kohden vaihtelivat soittain ja kerroksittain välillä 0,9 – 16,5 kg/MWh.

Tutkimuksen tavoitteena on ollut vastata energiateollisuuden haasteeseen saada turvetuotantoon pinta-alaltaan enemmän mutta vähemmän kuormittavaa turvetuotantoalaa ja toisaalta ympäristöhallinnon haasteeseen, voida paremmin ennalta arvioida turvetuotannon vesistökuormituksia ja niistä aiheutuvia vesistövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin tutkimuksen hypoteesin ja asetettujen tavoitteiden mukaisia ja mahdollistavat jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon vesistökuormituksen nykyistä paremman vertailevan arvioimisen ja seurauksena syntyvien vesistövaikutuksien huomioimisen jo ennalta maankäytön ja energiatalouden suunnitteluvaiheessa.

Yksittäisten tuotantoalueiden valinnassa, hyödyntämisen suunnittelussa, vesiensuojelumenetelmien käyttöönotossa sekä kuormitustarkkailujen suunnittelussa tutkimustulosten antama ennakkotieto turvetuotantosuon kuormittavasta vaikutuksesta mahdollistaa ympäristönäkökohdat huomioivan hallitumman turvetuotannon.