Muutoksenhaku OuluZone Monitoimikeskuksen ampumaradan ympäristöluvasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.6.2011
Oulun seudun ympäristötoimi
liikelaitoksen johtokunta
kirjaamo(at)ouka.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
Viite: Dnro YMPVI 2404/732/2010
Asia: Muutoksenhaku koskien OuluZone kiinteistöyhtiön Oulun kaupungin Ylikiimingin kylälle tilalle Monitoimikeskus RN:o 1:159 saamaa ampumaradan ympäristölupaa (liite 1)
Vaatimus
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii luvan kumoamista ympäristönsuojelulain vastaisena.
Perustelut
Lupa on ympäristönsuojelulain 4, 5, 7, 35, 42 ja 43 §:n vastainen.
Vesiensuojelusta on päätöksessä määrätty, että rakentamisen aikana alueelta johdettavia vesiä on seurattava Vähäojassa, Pikku-Martimossa ja Loukkojärvessä. Pitoisuudet eivät saa nousta ennakoitua enemmän. Hakija on ennakoinut laskennalliset pitoisuuksien nousut luonnontilaan verrattuna muutamaksi prosentiksi fosforin, typen ja kiintoaineen osalta. Kuormituksen arvellaan jäävän pääosin Vähäojaan ja mahdollisesti siihen kaivettavaan laskeutusaltaaseen.
Valtaosa monitoimikeskuksen alueesta kuuluu Kiiminkijoen valuma-alueeseen. Pohjoisin osa on Martimojoen kautta Iijokeen laskevan Pikku-Martimojoen valuma-aluetta. Päätöksessä sivulla 3 todetaan, että pohjaveden virtaussuunta ampumarata-alueelta on pääosin kohti Pikku-Martimojokea.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (liite 2) ampumaurheilun vesistövaikutuksista todetaan, että rakentamisen vaatimat kuivatusvedet voidaan johtaa joko Pikku-Martimoon tai Vähäojan valuma-alueelle tai osittain molempiin. Varsinaisia vaikutuksia vesistöihin ei menettelyssä arvioitu eikä myöskään selvitetty vesistöjen nykytilaa. Siinä ei myöskään ollut minkäänlaista arviota vesiensuojelujärjestelyistä ja niiden riittävyydestä. Yhteysviranomainen huomauttaakin lausunnossaan 30.3.2005 (PPO-2004-L-239-53), että ympäristölupahakemuksessa hankkeen vesistövaikutuksista on annettava tarkemmat, ympäristönsuojeluasetuksen 11 §:n mukaiset tiedot, koska arviointiselostuksen perusteella niitä ei voida arvioida (liite 3).
Hakemuksessa ei vesistövaikutuksista kuitenkaan annettu edelleenkään ympäristönsuojeluasetuksen vaatimaa tietoa. Mitään varsinaisia selvityksiä ei ollut tehty. Hakemuksessa vain täsmennettiin, että vedet johdetaan alueelta Kiiminkijoen vesistöön kuuluviin Vähäojaan ja edelleen Karvonojaan ja Loukkojärveen. Näin ollen kuivatuksen ja vesienjohtamisen aiheuttamasta kuormituksesta alapuoliseen vesistöön ei ole lupaharkinnassa ollut käytettävissä ympäristönsuojelulain ja asetuksen vaatimia riittäviä selvityksiä pilaantumisen vaaran arvioimiseksi.
Lupaviranomainen ei ole pilaantumisen tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen vaaraa myöskään arvioinut eikä anna kuivatuksesta tai toiminnanaikaisesta vesienjohtamisesta määräyksiä. Vain ampumaratojen hulevesien johtamisesta ja käsittelemisestä luvan myöntäjä odottaa luvan haltijalta suunnitelmaa ennen rakentamisen aloittamista. Hakemuksen mukaan ampumaurheilualueelle rakennettaisiin suorituspaikat kymmenelle eri ammuntalajille. Ratojen ohella rakennettaisiin teitä, pysäköintitilaa, yleisötiloja ja huoltorakennuksia. Kuivatus ja maansiirrot olisivat huomattavia.
Ampumaurheilulle varattu alue rajoittuu kaavassa luonnontilaiseen Mäkisuohon, jonka halki Vähäoja virtaa ja jonka varrelle on suunniteltu rakennettavan jonkinlaisena ojan levennyksenä laskeutusallas. Se sijoittuisi lettosuolle, jollainen on tuoreen Suomen luontotyyppien uhanalaisselvityksen mukaan suotyypeistä uhanalaisimpia (Raunio, A., Schulman, A ja Kontula, T.: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8 / 2008).
Vähäojaa on paikoin joskus kaivettu, mutta siitä on aikaa ja penkereet ovat kasvittuneet. Alempana, Kokkokankaan pohjoisosan kohdalla, Vähäojan varressa on korkearuohoista luhtaista koivulettoa ja karumpaa korpea. Kokkokangas on osittain hakattu ja osittain havupuuvaltaista sekametsää. Vähäojan alajuoksun varsi Oulun Ylikiimingin kylän ja Kiimingin rajalla on rehevää, mättäistä korpea (74321:4526), jossa kasvaa runsaasti leppää, paatsamaa, mesiangervoa, isotalvikkia, kieloa, nuokkuhelmikkää, kalvassaraa, helpiä. Puro kulkee osittain liuskeisen kalliomaan poikki.
Mäkisuon keskiosa Vähäojan molemmin puolin (7431:454) on laajalti luonnontilaista, mesotrofista, rimpistä nevaa (rimpivihvilä, valkopiirtoheinä, velttosara). Vähäojan tuntumassa kasvaa pienellä alueella myös mähkää (kalliokynnyksen lähellä). Mäkisuon lounainen haara (koordinaatit 74308-9:4537-8) on luonnontilaista lettonevaa ja lettorämettä. Suon ravinteisuutta ilmaisevat muun muassa runsaina esiintyvät siniheinä, villapääluikka, vaaleasara, suoputki, paatsama sekä suopunakämmekät ja joinain vuosina havaitut veripuna- ja kaitakämmekät sekä pieni velttosaraesiintymä. Ympärillä on karumpaa, rahkaista rämettä.
Myös Kauvonsuon koillisessa haarassa on lettorämettä ja pieni rimpinen nevalaikku (74320:4528), josta löytyi vuonna 2003 suovalkkua. Vähäojan ja Rontinkorven välillä (74320-1:4525) on kaarlenvaltikkaa. Kauvonsuon keskiosa on lettonevaa, osittain rimpistä nevaa Kauvonojan molemmin puolin (muun muassa hentovillaa, rimpivihvilää, vaaleasaraa). Velttosaraa kasvaa Molinia-mättäissä lähellä Kauvonojaa (74310:4530). Suon koillisosassa on suopunakämmekkää 2-4 aarin alalla (74311:4530).
Kauvonojaa on joskus kaivettu lähelle Kotasaarta, alempana se on luonnontilainen. Kotasaaren itäpuolella on saraista ja heinäistä korpea, länsipuolella ojituksia, osa vanhaa. Suo on lähes luonnontilainen Kauvonojan tuntumassa myös länsipuolella. Kauvonojan varrelta on löytynyt (vuonna 2006) vaarantunutta nevamesisientä (72320:4524-5). Laji on esitetty Bernin Convention Euroopan punaiseen kirjaan. Sienilaji edustaa uhanalaista suolajistoa. Suomessa sen levinneisyys rajoittuu lähinnä aapasuovyöhykkeeseen, ja on sielläkin taantunut. Nevamesisieni kasvaa hyvin vetisillä ohutturpeisilla ja luhtaisilla, keskiravinteisilla soilla suursarojen seurassa (jonkinlaisessa symbioosissa niiden kanssa) ja on arka kasvupaikan muutoksille (liite 4). Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (kuva 7) Mäkisuo ja Kauvonsuo on luokiteltu avosoiksi ja osin puustoisiksi soiksi (liite 2) ja osayleiskaavan selostuksessa suot on mainittu pääosin ojittamattomiksi vähäpuustoisiksi soiksi, joissa on pieniä mäntyvaltaisia metsäsaarekkeita (liite 5).
Rakentaminen (esimerkiksi suorituspaikat ja tiestö sekä moottoriurheilukeskusta että ampumarataa varten) edellyttää laajalla alueella merkittävää kuivatusta, joka tarkoittaa myös luonnontilaisten soiden tyhjentämistä/tyhjentymistä. Haitalliset vaikutukset ovat väistämättömiä uhanalaisille suotyypeille ja -lajeille sekä Vähä- ja Kauvonojiin. Vaikka vaikutusten arviointimenettelyssä soiden luontoarvojen suojelemiseksi esitettiin keinoja (ks. kaavaselostus vaikutukset luonnonarvoihin:” haittojen lieventämistoimenpiteillä vaikutukset jäävät vähäisiksi”), niitä ei ole otettu lupapäätöksessä huomioon eikä suotyyppien ja vaateliaiden lajien suojelemiseksi ole annettu lupamääräyksiä. Vesilain mukaisen poikkeusluvan tarvetta ei ole edes arvioitu, vaikka päätöksessä todetaan, että Vähäojan ojittamattomia osuuksia voidaan pitää vesilain 17 a §:n mukaisena uomana. Jos hanke etenee, poikkeusluvan tarve on selvitettävä. Poikkeusluvan voi myöntää vain aluehallintoviranomainen.
Kuivatuksen, perkauksen ja kaivuun vesistövaikutukset sekä monitoimikeskuksen rakentamisesta koituvat yhteisvaikutukset Mäkisuon ja Kauvonsuon tilaan aiheuttavat todennäköisesti merkittävää ympäristön pilaantumista ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista sekä vesienhoitolain tavoitteen vastaista heikkenemistä Vähäojassa ja Loukkojärvessä. Lupapäätös on annettu riittämättömin tiedoin.
Ampumaurheilusta aiheutuu alueelle merkittävä maaperän pilaantumisen vaara. Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maaperän pilaaminen on kielletty.
Pääasiallinen ammuntasuunta olisi pohjoiskoillinen. Ampumalajien ammusten leviämishajonta vaihtelee. Osa lyijystä kertyy maa- tai meluvalleihin. Muita maaperään joutuvia aineita mainitaan olevan muun muassa kupari, sinkki, nikkeli, antimoni ja arseeni. Taustavallien lisäksi ampumapaikkojen edustat saastuvat raskasmetalleista. Haulikkoradoille kertyvät kiekot sisältävät PAH-yhdisteitä.
Maavalleihin kertyvän lyijyn haitalliset vaikutukset ehkäistään pintavesien keruujärjestelmällä, maaperän seulomisella ja maanvaihdoilla. Lyijypitoisten maamassojen mahdollisesta vaihdosta pyydetään tarkennettu suunnitelma viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta. Haulikkoratojen haulien oletetaan kertyvän turvekerrokseen, joka kyllästyttyään korvataan puhtailla materiaaleilla. Haulien leviämisaluetta ei määritellä. Muista kuin lyijystä ei päätöksessä todeta mitään. Esimerkiksi eri raskasmetallien kulkeutuminen maaperässä kuitenkin vaihtelee suuresti. Maaperän tai hulevesien mahdollisista haitta-ainepitoisuuksista ei hakemuksessa ole tietoa eikä lupapäätöksessä haitta-aineiden raja-arvoista määräyksiä.
Ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että 1) haitalliset vaikutukset ehkäistään ennakolta tai ne rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate); 2) menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate); 3) käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate).
Kokkokankaan ampumaradan lupapäätöksessä lupamääräys 13 viittaa parhaaseen toimintatapaan ja tekniikkaan: ’Ampumaradan pitäjän on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon soveltuvin osin.’ Määräyksessä tai muutoinkaan päätöksessä ei ole mitään tietoa tai arviota siitä, edustaako hakemuksessa esitetty toimintatapa parasta käyttökelpoista tekniikkaa maaperän ja vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Luvassa ei ole myöskään riittäviä lupamääräyksiä päästöistä, päästöjen raja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta tai päästöpaikan sijainnista eikä siinä ole kattavasti määräyksiä, joilla ehkäistään ja vähennetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.
Melutaso ylittää ohjearvot
Lupamääräyksen mukaan ammunnasta aiheutuva melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla määritettynä arvoa 65 dB pysyvään asumiseen käytettävillä alueilla ja 60 dB loma-asumiseen käytettävillä alueilla. Lupamääräyksessä ei mainita virkistys- tai luonnonsuojelualueita, joilla on voimassa melun ohjearvona enintään taso 60 dB.
Ampumaurheilutoimintaa alueella voi pitää kohtuuttomana uutena rasituksena sekä vakituiselle että loma-asutukselle sekä luonnon virkistyskäytölle ja suojelulle. Melun A-painotettu keskiäänitaso on päivällä asumiseen käytettävillä alueilla 55 ja yöllä 45-50 dB, loma-asumiseen ja vastaaviin tarkoituksiin käytettävillä sekä luonnonsuojelualueilla päivällä 45 dB ja yöllä 40 dB.
Kokkokankaalla ampumatoiminnan aiheuttama ohjearvot ylittävä melu ulottuisi useita kilometrejä ampuma-alueen ulkopuolelle melusuojauksesta huolimatta. Ammunnalle määritellyt ohjearvot ylittyisivät laajalla alueella, kuten 60 dB:n arvo suojelualueella. Varsinaiset melua koskevat ohjearvot ylittyisivät vielä tuntuvammin.
Melun arvioinnissa ei edes ole otettu huomioon kilpailutoiminnnasta johtuvia muita melupäästöjä (liikenne, kuulutukset ja yleisötapahtuman aiheuttama melu) eikä ole arvioitu sitä melutasoa, joka aiheutuu, kun alueella on samanaikaisesti myös moottoriurheilun harrastustoimintaa tai kilpailutoimintaa. Useimmat tapahtumat sijoittuvat kaikissa harrastustoiminnoissa kesäaikaan. Päällekkäisyys olisi vääjäämätöntä.
Lupapäätös on kaavan vastainen.
Ylikiimingin kunnan 3.10.2007 hyväksymän ja 3.12.2007 tarkistetun osayleiskaavan kaavakartan yleismääräyksen mukaan kaikki alueen jätevedet tulee saattaa käsiteltäväksi jäteveden puhdistamoon. Rakennukset tulee ensisijaisesti liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon.
Lupapäätöksen sivun 5/31 mukaan alueelle ei alkuvaiheessa vedetä vesijohtoa tai viemäriä. Saniteettihuollossa tukeudutaan aluksi viereiseen moottoriurheilukeskukseen ja kilpailujen aikana siirrettäviin käymälöihin. Päätöksen mukaan luvan myöntäjän mielestä ampumarata ja moottoriurheiluradat eivät kuitenkaan muodosta sellaista toimintakokonaisuutta, että niiden toteuttaminen olisi riippuvainen toisistaan. Päätöksen lupaehto numero 11 määrää, että jätevedet kerätään umpisäiliöihin. Kun alueelle rakennetaan viemäri, kiinteistön on heti liityttävä siihen. Viemärin rakentamista ei kaavamääräyksestä huolimatta edellytetä, joten ampumarata-alueen jätevesihuolto jää tasoltaan ja tekniikaltaan avoimeksi.
Lupaviranomaisen toimivallan siirto hyvän hallinnon takaamiseksi
Ympäristölupaviranomaisena kunnassa toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka tässä tapauksessa on Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos. Se perustelee toimivaltaisuuttaan asiassa ympäristönsuojelulain asetuksella, jonka 7 §:n 1 momentin kohdan 14 a mukaan ulkona sijaitseva ampumarata kuuluu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa käsiteltäviin lupa-asioihin.
Hakija, OuluZone kiinteistöyhtiö Oy on kuitenkin Oulun kaupungin omistama. Oulun kaupunki on 29.4.2010 valtuuttanut kiinteistöyhtiönsä hakemaan kustannuksellaan ympäristölupaa sekä rakennus- ja toimenpidelupaa ampumaurheilukeskusta varten Oulun kaupungin Ylikiimingin kaupunginosassa sijaitsevalle tilalle. Valtuutuksen ovat allekirjoitaneet kaupungingeodeetti ja maanhankintainsinööri.
Luonnonsuojelupiiri vaati mielipiteessään 10.9.2010 lupaharkinnan siirtämistä valtion lupaviranomaiselle, jotta kaupunki ei olisi yleisen edun puhevaltaa käyttävänä (YSL 21 §) lupaviranomaisena omassa asiassaan. Ympäristönsuojelulain 31 §:n mukaan toimivaltainen lupaviranomainen on aluehallintovirasto, jos 1) toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen. Valittaja pyytää Vaasan hallinto-oikeutta tutkimaan, olisiko kyseisessä tapauksessa pitänyt toimivalta siirtää kunnalta valtion lupaviranomaiselle.
Monitoimikeskuksen yhteisvaikutukset
Ampumaurheilukeskuksen ympäristölupahakemus on osa suurempaa hankekokonaisuutta. Samalle alueelle suunnitellaan sijoitettavan myös moottoriurheilu- ja harrasteilmailukeskus. Moottoriurheilukeskuksen ympäristölupa on myönnetty samanaikaisesti.
Jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen yhteisvaikutus on lupaharkinnan kannalta huomattava ja näiden toimintojen ympäristölupa-asiat ovat vireillä samassa lupaviranomaisessa, asiat on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti (ympäristönsuojelulain 40 §). Jos ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentissa tarkoitettuja toimintoja koskeva lupa-asia on pantu vireille eri lupahakemuksilla, hakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti ottaen huomioon toimintojen muodostama kokonaisuus. Monitoimikeskus on ympäristönsuojelulain 40 §:n tarkoittama toimintakokonaisuus, jonka ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä.
Ampumaradalle myönnetyssä luvassa ei toimintakokonaisuuden yhteisvaikutuksia ole otettu huomioon. Ainoa yhteivaikutusta koskeva määräys edellyttää hiljaisten jaksojen sijoittamisen samoille päiville moottoriurheilukeskuksen hiljaisten jaksojen kanssa. Muun muassa vesistövaikutuksia koskeva osa on moottoriurheilukeskuksen lupapäätöksessä yhtä epämääräinen kuin ampumaradan päätöksessä. Moottoriurheilukeskuksen päätöksen mukaan vesistökuormitus on pääosin rakentamisen aikaista, mutta sen määrästä ja laadusta ei anneta tietoja. Lisäksi mainitaan Vähäojan ”suuntaan” rakennettava lammikko, jonka on tarkoitus toimia laskeutusaltaana. Kuivatus- ja hulevedet johdettaisiin pääosin Sakarinahon eteläpuolitse koillis-lounaissuunnassa virtaavaan ojaan, joka laskee Vähäojaan. Pilaamisvaaran arviointi ja sen ehkäiseminen edellyttäisivät huolellista kuormituksen yhteisvaikutusten arviointia ja vesiensuojelusuunnitelmaa.
Luvan myöntämiselle ei edellytyksiä
Lupaviranomainen on arvioinut, että lupamääräykset huomioon ottaen ampumaratatoiminnasta käytettävissä olevien tietojen perusteella ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, veden hankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta naapureille. Arvio on virheellinen. Hakemuksen tiedot eivät ole olleet riittäviä ympäristönsuojelulain 42 pykälän mukaisen pilaantumisen vaaran arvioimiseksi eikä lupapäätös määräyksineen ehkäise ennalta pilaantumista.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
LIITTEET: [ei tässä]
1. OuluZone kiinteistöyhtiö Oy:n ampumarataa koskeva ympäristölupapäätös, Oulu (Dnro YMPVI: 2404/732/2010, ote pöytäkirjasta 18.5.2011, toimitettu allekirjoitetun valituksen ohessa)
2. Seudullisen monitoimikeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus 16.11.2004. Ylikiimingin kunta. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=126415&lan=fi
3. Yhteysviranomaisen lausunto seudullisen monitoimikeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 30.3.2005 PPO-2004-L-239-53
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=126415&lan=fi
4. FT Esteri Ohenoja, emerita museoamanuenssi, Biologian laitos /Kasvimuseo, Oulun yliopisto, puh. 040-5424464, esteri.ohenoja@oulu.fi: Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvi- ja sienilajit Mäkisuon-Kauvonsuon alueella (tiedot maastoinventoinneista 2003 – 2008):
Valtakunnallisesti vaarantuneita (VU)
– veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta
– suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata
– kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri
– nevamesisieni Armillaria ectypa
Valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT):
– velttosara Carex laxa
– suovalkku Hammarbya paludosa
Alueellisesti, Oulun Pohjanmaalla (alue 3a) uhanalaisia (LC/RT)
Rimpivihvilä Juncus stygius
Mäki- ja Kauvonsoilla tavatut uhanalaiset suotyypit (Raunio, A., Schulman, A ja Kontula, T.: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8 / 2008):
– lettoneva (CR)
– lettoräme (CR)
– luhtainen koivuletto (CR)
– rimpineva (NT)
– muurainkorpi (VU)
– sara- ja heinäkorpi (EN)
Mäki- ja Kauvonsuot kuuluvat uhanalaisuusarvioinnissa Etelä-Suomen osa-alueeseen.
5. Seudullinen monitoimikeskus. Osayleiskaavan selostus 29.11.2006 (tarkistettu 20.11.2007) http://www.ouka.fi/yleiskaavoitus/yleiskaavat/monitoimikeskus/ selostus_tarkistettu_18032009.pdf