Muutoksenhaku OuluZonen moottoriurheilukeskuksen ympäristöluvasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.6.2011
Oulun seudun ympäristötoimi
liikelaitoksen johtokunta
kirjaamo(at)ouka.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
Viite: Dnro YMPVI 762/735/2009
Asia: Muutoksenhaku koskien OuluZone kiinteistöyhtiön Oulun kaupungin Ylikiimingin kylälle tilalle Monitoimikeskus RN:o 1:159 saamaa moottoriurheilukeskuksen ympäristölupaa (liite 1)
Vaatimus
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii luvan kumoamista ympäristönsuojelulain vastaisena.
Perustelut
Lupa on ympäristönsuojelulain 4, 5, 35, 42 ja 43 §:n vastainen.
OuluZone kiinteistöyhtiölle on myönnetty lupa harjoittaa kilpailu-, harraste- ja harjoitteluajoa seuraavilla radoilla: motocross-, rallicross-, karting-, jokamiesluokka-, enduro sprint-, rallisprint-, speedway- ja snowcross-rata.
Päätöksen mukaan moottoriurheilukeskuksen rakentaminen vaatii alueen osittaista kuivattamista. Vesistökuormitus on pääosin rakentamisen aikaista, mutta sen määrästä ja laadusta ei anneta tietoja. Lisäksi mainitaan Vähäojan ”suuntaan” rakennettava lammikko, jonka on tarkoitus toimia laskeutusaltaana. Kuivatus- ja hulevedet johdettaisiin pääosin Sakarinahon eteläpuolitse koillis-lounaissuunnassa virtaavaan ojaan, joka laskee Vähäojaan.
Lupamääräyksessä numero 16 edellytetään, että ennen maanrakennustöihin ryhtymistä ympäristötoimelle on esitettävä yksityiskohtainen suunnitelma alueella tehtävistä kuivatustoimenpiteistä, kuivatusvesien johtamisesta sekä selvitys kuivatusvesien johtamisen vaikutuksista Vähäojan vedenlaatun ja virtaamiin. OuluZone kiinteistöyhtiölle on kuitenkin jo myönnetty rakennuslupa ja toimenpidelupa. Rakennuslupa kattaa mainostornin, huoltokatoksen, katsastusrakennusten, huoltorakennusten, varastorakennuksen ja tuomaritornien toteuttamisen. Toimenpidelupa kattaa kilpa-ajoradat huoltoalueineen, kulkuyhteydet, pysäköintialueet, kunnallistekniikan, aitaukset, jätepisteet ja ympäristön käsittely- ja katsomoalueet. Näin ollen ympäristölupa on myönnetty ilman riittävää tietoa pilaantumisen vaaran harkitsemiseksi. Lupapäätös ei sisällä tietoa siitä, missä määrin haitallisia vaikutuksia voi ilmetä tai missä määrin lupaviranomainen voi niitä lupamääräyksin ehkäistä.
Vähäojaa on paikoin joskus kaivettu, mutta siitä on aikaa ja penkereet ovat kasvittuneet. Alempana, Kokkokankaan pohjoisosan kohdalla, Vähäojan varressa on korkearuohoista luhtaista koivulettoa ja karumpaa korpea. Kokkokangas on osittain hakattu ja osittain havupuuvaltaista sekametsää. Vähäojan alajuoksun varsi Oulun Ylikiimingin kylän ja Kiimingin rajalla on rehevää, mättäistä korpea (74321:4526), jossa kasvaa runsaasti leppää, paatsamaa, mesiangervoa, isotalvikkia, kieloa, nuokkuhelmikkää, kalvassaraa, helpiä. Puro kulkee osittain liuskeisen kalliomaan poikki.
Mäkisuon keskiosa Vähäojan molemmin puolin (7431:454) on laajalti luonnontilaista, mesotrofista, rimpistä nevaa (rimpivihvilä, valkopiirtoheinä, velttosara). Vähäojan tuntumassa kasvaa pienellä alueella myös mähkää (kalliokynnyksen lähellä). Mäkisuon lounainen haara (koordinaatit 74308-9:4537-8) on luonnontilaista lettonevaa ja lettorämettä. Suon ravinteisuutta ilmaisevat muun muassa runsaina esiintyvät siniheinä, villapääluikka, vaaleasara, suoputki, paatsama sekä suopunakämmekät ja joinain vuosina havaitut veripuna- ja kaitakämmekät sekä pieni velttosaraesiintymä. Ympärillä on karumpaa, rahkaista rämettä.
Myös Kauvonsuon koillisessa haarassa on lettorämettä ja pieni rimpinen nevalaikku (74320:4528), josta löytyi vuonna 2003 suovalkkua. Vähäojan ja Rontinkorven välillä (74320-1:4525) on kaarlenvaltikkaa. Kauvonsuon keskiosa on lettonevaa, osittain rimpistä nevaa Kauvonojan molemmin puolin (muun muassa hentovillaa, rimpivihvilää, vaaleasaraa). Velttosaraa kasvaa Molinia-mättäissä lähellä Kauvonojaa (74310:4530). Suon koillisosassa on suopunakämmekkää 2-4 aarin alalla (74311:4530).
Kauvonojaa on joskus kaivettu lähelle Kotasaarta, alempana se on luonnontilainen. Kotasaaren itäpuolella on saraista ja heinäistä korpea, länsipuolella ojituksia, osa vanhaa. Suo on lähes luonnontilainen Kauvonojan tuntumassa myös länsipuolella. Kauvonojan varrelta on löytynyt (vuonna 2006) vaarantunutta nevamesisientä (72320:4524-5). Laji on esitetty Bernin Convention Euroopan punaiseen kirjaan. Sienilaji edustaa uhanalaista suolajistoa. Suomessa sen levinneisyys rajoittuu lähinnä aapasuovyöhykkeeseen, ja on sielläkin taantunut. Sienilaji kasvaa hyvin vetisillä ohutturpeisilla ja luhtaisilla, keskiravinteisilla soilla suursarojen seurassa (jonkinlaisessa symbioosissa niiden kanssa) ja on arka kasvupaikan muutoksille (liite 2).
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (liite 3) todetaan, että hankkeen haittoja voidaan vähentää säilyttämällä luonnontilaisten soiden vesitalous. Yhteysviranomaisen lausunnossa (liite 4) seudullisen monitoimikeskuksen arviointiselostuksesta (PPO-2004-L-239-53 30.3.2005) todetaan, että alueella on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Merkittävimpiä luontoarvoja edustaa Mäkisuon pohjoisosan letto ja sen lajisto. Mikäli hanke toteutuu, tavoitteena on oltava arvokkaan lajiston ja luontotyyppien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina. Kaavaselostuksen (liite 5) mukaan vaikutukset luontoarvoihin eli pääosin Mäkisuon ja Kauvonsuon kasvillisuuteen ja pinta- ja pohjavesiin jäävät vähäisiksi haittojen lieventämistoimenpiteillä. Osayleiskaavassa ei ole annettu mitään määräyksiä, joilla ympäristövaikutusten arvioinnin esilletuoma ehdotus haittojen lieventämisestä ylläpitämällä luonnontilaisten soiden vesitaloutta käytännössä toteutettaisiin. Jotta Mäkisuon ja Kauvonsuon monimuotoisuuden turvaava vesitalous säilyisi, kuivatusjärjestelyt olisi pitänyt viimeistään ympäristölupahakemuksessa suunnitella ja kuvata tarkasti.
Todennäköisesti rakentamisen (esimerkiksi suorituspaikat ja tiestö sekä moottoriurheilukeskusta että ampumarataa varten) edellyttämä kuivatus tarkoittaa myös luonnontilaisten soiden tyhjentämistä/tyhjentymistä. Haitalliset vaikutukset ovat väistämättömiä uhanalaisille suotyypeille ja -lajeille ja myös Vähä- ja Kauvonojiin. Suotyyppien suojelemiseksi ei ole annettu lupamääräyksiä. Vesilain mukaisen poikkeusluvan tarvetta ei ole arvioitu, vaikka päätöksessä todetaan, että Vähäojan ojittamattomia osuuksia voidaan pitää vesilain 17 a §:n mukaisena uomana. Jos hanke etenee, poikkeusluvan tarve on selvitettävä. Poikkeusluvan voi myöntää vain aluehallintoviranomainen.
Lupahakemuksessa ei annettu tietoja paitsi kuivatuksen aiheuttamasta kuormituksesta myöskään haitallisten aineiden päästömääristä eikä niiden vaikutuksista vesistöihin. Siltä osin hakemus ei täyttänyt ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n vaatimusta, jonka mukaan lupahakemuksen tulee sisältää tiedot toiminnan päästöjen laadusta ja määrästä veteen, ilmaan ja maaperään.
Hankkeen vesistövaikutuksia ei arvioitu riittävästi vaikutustenarviointimenettelyn kuluessa, kuten yhteysviranomainen toteaa lausunnossaan. Sen mukaan hankkeen vesistövaikutuksia on ollut vaikea arvioida, koska ei ole esitetty mitään kuormitusarviota tai edes ojitettavien alueiden pinta-alatietoja. Yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan, että hankkeen ympäristölupahakemuksessa on annettava tarkemmat, ympäristönsuojeluasetuksen 11 §:n mukaiset tiedot. Hakijan on esitettävä vesiensuojelusuunnitelma, jotta kuivatuksen ja öljy- ynnä muiden päästöjä aiheutuvien mahdollisten haittojen vaikutuksia ja vesiensuojelutoimien riittävyyttä voidaan arvioida ja ottaa luvan harkinnassa kantaa.
Kuivatuksen, perkauksen ja kaivuun vesistövaikutukset sekä moottoriurheilukeskuksen ja ampumaratojen rakentamisesta ja käytöstä koituvat yhteisvaikutukset aiheuttavat todennäköisesti merkittävää ympäristön pilaantumista ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja vesienhoitolain tavoitteen vastaista heikkenemistä Vähäojassa ja Loukkojärvessä. Lupapäätös on annettu riittämättömin tiedoin lupaharkinnan kannalta keskeisistä asioista.
Melu
Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset lupamääräykset, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Määräykset voivat koskea muun ohella päästöjä sekä niiden ehkäisemistä ja rajoittamista. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, joilla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.
Oulun Ylikiimingin kaupunginosan ja Kiimingin kunnan rajalle suunniteltu monitoimikeskus on Suomessa ennakkotapaus. Vastaavaa harrastus- ja kilpailutoimintaan liittyvää melu- ja pakokaasupäästöjen lähteiden kasaumaa ei aiemmin ole toteutettu. Alue on maaseutumainen ja osin erämainen. Alueen ainoa melun lähde on toistaiseksi valtatie nro 20. Lupamääräyksissä ei ole otettu huomioon alueen luonnetta eikä monitoimikeskuksen toimintojen yhteisvaikutusta.
Lupamääräyksessä numero 8 todetaan, että moottoriurheilukeskuksen toiminnasta aiheutuva melutaso äänentoistolaitteiston käyttöineen ei saa ylittää asumiseen käytettävillä alueilla ulkona melun A-painotetun keskiäänitasoa päiväohjearvoa 55 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistys- ja luonnonsuojelualueilla ympäristömelun ohjearvo on päivällä 45 desibeliä. Mainittuja alueita koskeva määräys päätöksestä puuttuu. Selvitysten mukaan 45 desibelin ylittävä melu leviää laajalle alueelle. Haitta olisi myös jatkuvaa. Melun vaikutusalueella sijaitsevat muun muassa Iso Kalliosuon ja Satamosuon Natura-alueet sekä Martimojoen ja sen sivujoen arvokas pienvesistö. Suojelualueilla ei tule sallia ohjearvoa suurempaa melua.
Lupamääräys numero 9 sallii moottoriurheilukeskuksen toiminnasta aiheutua hetkellisesti suurempaa melua, mutta korkeintaan 60 dB asumiseen ja loma-asumiseen käytettävällä alueella. Jälleen virkistys- ja suojelualueiden melutason määrittäminen puuttuu. Lisäksi lupamääräys nro 9 sallii lupamääräyksen nro 8 usein toistuvan ylityksen, mikä heikentää lupamääräyksen numero 8 merkitystä.
Moottoriurheiluratojen ja ampumaratojen alueilla voi olla yhdessä ja erikseen sellaista melua tuottavaa toimintaa, joka saattaa aiheuttaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Lupamääräykset eivät riitä ehkäisemään haitallisen melun määrää.
Lupapäätös on kaavan vastainen.
Ylikiimingin kunnan 3.10.2007 hyväksymän ja 3.12.2007 tarkistetun osayleiskaavan kaavakartan yleismääräyksen mukaan kaikki alueen jätevedet tulee saattaa käsiteltäväksi jäteveden puhdistamoon. Rakennukset tulee ensisijaisesti liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon.
Lupapäätöksen lupamääräyksessä numero 18 todetaan, että toiminnassa muodostuvat jätevedet on koottava umpisäiliöihin ja toimitettava jätevedenpuhdistamolle siihen saakka, kunnes viemäriverkostoon liittyminen tulee mahdolliseksi.
Viemäriverkoston toteutumisen aikataulusta tai toteuttajasta ei ole mitään tietoa eikä niistä anneta mitään määräyksiä. Ampumaradan saniteettihuollossa tukeudutaan sen ympäristöluvan mukaan aluksi myös moottoriurheilukeskuksen sanitettivarustukseen, joka saattaa kuitenkin olla epämääräisen ajan hyvin vaatimaton.
Monitoimikeskuksen yhteisvaikutukset
Moottoriurheilukeskuksen ympäristölupahakemus on osa suurempaa hankekokonaisuutta. Samalle alueelle suunnitellaan sijoitettavan myös ampumaurheilu- ja harrasteilmailukeskus. Ampumarata-alueen ympäristölupa on myönnetty samanaikaisesti.
Jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen yhteisvaikutus on lupaharkinnan kannalta huomattava ja näiden toimintojen ympäristölupa-asiat ovat vireillä samassa lupaviranomaisessa, asiat on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti (ympäristönsuojelulain 40 §). Jos ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentissa tarkoitettuja toimintoja koskeva lupa-asia on pantu vireille eri lupahakemuksilla, hakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti ottaen huomioon toimintojen muodostama kokonaisuus. Monitoimikeskus on ympäristönsuojelulain 40 §:n tarkoittama toimintakokonaisuus, jonka ympäristövaikutuksia ja jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä.
Moottoriurheilukeskukselle myönnetyssä luvassa ei toimintakokonaisuuden yhteisvaikutuksia ole otettu huomioon. Lupapäätöksen mukaan samanaikaiseti lupakäsittelyssä olevat moottoriratojen- ja ampumaratojen ympäristölupahakemusten mukaiset toiminnot eivät muodosta sellaista toimintakokonaisuutta, että niiden toteuttaminen olisi riippuvainen toisistaan. Toimintojen yhteisvaikutukset huomioidaan lupaharkinanssa ja annetuissa lupamääräyksissä.
Valittaja on toista mieltä. Olennaisilta osin koskien muun muassa melua ja vesistövaikutuksia moottoriurheilukeskuksen lupapäätös on yhtä epämääräinen kuin ampumaradan päätös. Melun yhteisvaikutus on ilmeinen. Vesistökuormitus syntyy laajan alueen muokkauksesta, mutta sen enempää haittojen arvioimiseksi kuin niiden torjumiseksi ei yhteisvaikutuksia ole selvitetty. Pilaamisvaaran arviointi ja sen ehkäiseminen edellyttäisivät huolellista kuormituksen yhteisvaikutusten arviointia ja vesiensuojelusuunnitelmaa.
Lupaviranomaisen toimivallan siirto hyvän hallinnon takaamiseksi
Ympäristölupaviranomaisena kunnassa toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka tässä tapauksessa on Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos. Se perustelee toimivaltaisuuttaan asiassa ympäristönsuojelulain asetuksella, jonka 7 §:n 1 momentin kohdan 12 c mukaan ulkona sijaitseva moottoriurheilurata kuuluu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa käsiteltäviin lupa-asioihin.
Hakija, OuluZone kiinteistöyhtiö Oy on kuitenkin Oulun kaupungin omistama. Hakemus ei koske moottoriurheilurataa vaan moottoriurheilukeskusta. Lukuisia moottoriurheiluratoja käsittävän keskuksen ympäristölupahakemuksen on allekirjoittanut Oulun kaupungin lakimies Jorma Pietilä.
Luonnonsuojelupiiri vaati mielipiteessään 23.10.2009 lupaharkinnan siirtämistä valtion lupaviranomaiselle, jotta kaupunki ei olisi yleisen edun puhevaltaa käyttävänä (ympäristönsuojelulain 21 §) lupaviranomaisena omassa asiassaan. Ympäristönsuojelulain 31 §:n mukaan toimivaltainen lupaviranomainen on aluehallintovirasto, jos 1) toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen. Lisäksi voi olla tarpeen hakea vesilain mukaista lupaa, jolloin 31 §:n mukaan koko lupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto.
Valittaja pyytää Vaasan hallinto-oikeutta tutkimaan, olisiko kyseisessä tapauksessa pitänyt toimivalta siirtää kunnalta aluehallintoviranomaiselle.
Luvan myöntämiselle ei edellytyksiä
Lupaviranomainen on arvioinut, että lupamääräykset huomioon ottaen moottoriurheilukeskustoiminnasta ei käytettävissä olevien tietojen perusteella aiheudu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, veden hankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta naapureille. Arvio on virheellinen. Hakemuksen tiedot eivät ole olleet riittäviä ympäristönsuojelulain 42 pykälän mukaisen pilaantumisen vaaran arvioimiseksi eikä lupapäätös määräyksineen ehkäise pilaantumista ennalta.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
LIITTEET: [ei tässä]
1. OuluZone kiinteistöyhtiö Oy:n moottoriurheilukeskusta koskeva ympäristölupapäätös, Oulu (Dnro YMPVI: 762/735/2009, ote pöytäkirjasta 18.5.2011, toimitettu allekirjoitetun valituksen ohessa)
2. FT Esteri Ohenoja, emerita museoamanuenssi, Biologian laitos /Kasvimuseo, Oulun yliopisto, puh. 040-5424464, esteri.ohenoja@oulu.fi: Uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvi- ja sienilajit Mäkisuon-Kauvonsuon alueella (tiedot maastoinventoinneista 2003 – 2008):
Valtakunnallisesti vaarantuneita (VU)
– veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta
– suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata
– kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri
– nevamesisieni Armillaria ectypa
Valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT):
– velttosara Carex laxa
– suovalkku Hammarbya paludosa
Alueellisesti, Oulun Pohjanmaalla (alue 3a) uhanalaisia (LC/RT)
Rimpivihvilä Juncus stygius
Mäki- ja Kauvonsoilla tavatut uhanalaiset suotyypit (Raunio, A., Schulman, A ja Kontula, T.: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8 / 2008):
– lettoneva (CR)
– lettoräme (CR)
– luhtainen koivuletto (CR)
– rimpineva (NT)
– muurainkorpi (VU)
– sara- ja heinäkorpi (EN)
Mäki- ja Kauvonsuot kuuluvat uhanalaisuusarvioinnissa Etelä-Suomen osa-alueeseen.
3. Seudullisen monitoimikeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostus 16.11.2004. Ylikiimingin kunta. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=126415&lan=fi
4. Yhteysviranomaisen lausunto seudullisen monitoimikeskuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 30.3.2005 PPO-2004-L-239-53
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=126415&lan=fi
5. Seudullinen monitoimikeskus. Osayleiskaavan selostus 29.11.2006 (tarkistettu 20.11.2007) http://www.ouka.fi/yleiskaavoitus/yleiskaavat/monitoimikeskus/ selostus_tarkistettu_18032009.pdf