Lausunto Haapaveden Rahkanevan turpeennostohanketta koskevasta YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
30.9.2011
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Dnro POPELY/8/07.04/2011
Asia: Lausunto Rahkanevan turpeennostohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (Haapavesi)
Hankkeen tarkoituksena on kuivattaa turpeennostoa varten 288 hehtaarin laajuinen alue, joka koostuu Rahkanevan-Teerinevan ja Katajanevan jäljellä olevista ojittamattomista avosuoalueista. Soiden kokonaispinta-ala on 400 hehtaaria. Ympäristö on ojitettua talousmetsää. Nostettujen turpeiden käyttökohde olisi Kanteleen voiman Haapaveden turvelauhdelaitos. Hankealuetta käytettäisiin myös metsäpolttoaine- ja peltobiomassaterminaalina sekä turvepolttoaineen varantoalueena.
Vaihtoehdot
Hankkeen toteuttamisvaihtoehdoista kerrotaan ohjelmassa hyvin niukasti. Vain kappaleessa 2.4. niitä kuvataan lyhyesti. VE1 tarkoittaa toteutusta koko 288 hehtaarin alalla. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. VE2 eroaa edellisestä siten, että kuntoonpanovaihetta porrastetaan. Miten sitä porrastetaan, ei käy ohjelmasta selville.
Kappaleessa 2.5.2 kerrotaan vesienkäsittelystä, että Rahkanevalle on laadittu alustava vesienkäsittelysuunnitelma, jota tarkennetaan YVA-käsittelyn kuluessa. Suunnitelmasta käyvät ohjelman mukaan ilmi kaikki ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta oleelliset huomioon otettavat seikat kuten sijainti, pinta-ala, vesienjohtamissuunnat sekä vesienkäsittelymenetelmät. Yksityiskohtainen suunnitelma alueen kuivatuksesta ja vesienkäsittelystä mitoituksineen sekä kunnostuksesta laaditaan ympäristölupahakemusta varten.
Ohjelman liitteessä 1 on suurin piirtein kaikki tieto hankkeen aiotusta vesienkäsittelystä. Pintavalutuskenttä on ojitettua aluetta. Ohjelmassa kentästä kerrotaan pinta-ala, 13,8 hehtaaria. Suotyyppikartoituksen mukaan, jos karttaa oikein tulkitsee, pintavalutuskenttä on rämemuuttumaa ja turvekangasta. Mitään kentän ominaispiirteitä, kuten lajistoa, turvekerroksen paksuutta tai turpeen laatua ei kerrota. Ohjelmasta ei myöskään selviä, aiotaanko ylipäätään selvittää pntavalutuskentän ominaispiirteitä tai sitä, miten oikovirtaukset aiotaan estää ja kentän toimivuus varmistaa. Selostuksessa ne olisi hyvä viimeistään esittää. Kun kerran hankkeessa on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, lupahakemus on liian myöhäinen vaihe hankkeen vaikutusten ja toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa näin olennaisten tietojen esittämiseksi.
VE0 on kuvattu epämääräisesti. Ohjelmassa viitataan muihin vaikutuksiin vertailukohtana toteutusvaihtojen vaikutuksiin. Kappaleessa 5.14 täydennetään 0-vaihtoehdon sisältöä ja todetaan muun muassa, että VE0:n vaikutukset arvioidaan suhteessa turve-energian tarpeeseen nyt ja tulevaisuudessa sekä tämän aiheuttamiin vaikutuksiin muilla tuotantoalueilla. Kenen ja minkä suuruiseksi määrittelemästä turve-enegian tarpeesta on kyse, olisi ollut tarpeellinen täsmennys.
Lisäksi 0-vaihtoehdon vaikutuksina tarkastellaan alueen kehittymistä ja muuttumista metsätalousalueena. Tämän tarkastelun pitää kattaa myös ennallistamiskelpoisuuden ja ennallistamisen hyötyjen selvittämisen.
0-vaihtoehdossa on arvioitava Rahkanevan-Teerinevan merkitystä ekosysteemipalvelujen tuottajana. Se suon osa, jota suunnitellaan turpeennostoon on ojittamaton ja ohjelman mukaan siltä osin lähes luonnontilainen. Vertailussa olennaisia ekosysteemipalveluja ovat vesistö- ja ilmastovaikutukset sekä vaikutukset monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön.
Selvityksistä
Alunperin pintavalutus on kehitetty luonnontilaisille soille, mutta niitä on perustettu monenlaisille turvemaille. Lupahakemuksissa kenttien ominaispiirteitä on kuvattu hyvin niukasti. Jonkin verran kenttien toimivuudesta on kuitenkin jo seurantatietoa. Esimerkiksi Kivijoen valuma-alueen soilla on tutkittu kahden pintavalutuskentän toimintaa vuosina 2006 ja 2009. Sen mukaan kenttien toiminnassa on suuria eroja ja vaihtelevuutta.
Ohjelman lopussa (5.16) todetaan, että vaikutusten merkittävyys ja hankevaihtoehtojen ympäristöllinen toteutettavuus arvioidaan ja johtopäätökset esitetään arviointiselostuksessa. Jotta lupaus olisi lunastettavissa, selostuksessa kentän ominaispiirteet on käytävä perusteellisesti läpi. Työssä voi käyttää apuna esimerkiksi Oulun yliopiston, sen vesi- ja ympäristötekniikan laboratorion ja Suomen ympäristökeskuksen TuKos-hankkeen tuottamaa tietoa ja ohjeistusta (http://www.oulu.fi/poves/eakr/tukos/index.html). Ojitetun pintavalutuskentän ominaispiirteiden selvittämisen tuloksena on myös arvioitavissa, olisiko vesiensuojelun tehon parantamiseksi tarvetta käyttää hyväksi lisätoimenpiteitä, kuten kemikalointia tai muuta tehostamiskeinoa.
Ottoalueen kuivatusvedet johdettaisiin Käräjäojan kautta Pyhäjokeen. Sekä Käräjäojan että Pyhäjoen vesi on humus- ja rautapitoista ja rehevöitynyttä. Pyhäjoki on Kärsämäenjoen haarasta merelle ulottuvalta osaltaan luokiteltu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan, että joen tila on edelleen tavoitevuonna 2015 tyydyttävässä tilassa, mikä tarkoittaa, että nykytoimenpitein ei joen keski- ja alaosalla saavuteta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä ja että valuma-alueen vesiensuojelua on tehostettava viimeistään seuraavalla suunnittelukaudella.
Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesistöaluetta. Rehevyystason laskemisen ohella tarvetta on parantaa vesimuodostumien hydrologista tilaa. Lisätoimenpidevaateet koskevat pääosin maa- ja metsätaloutta. Jos esimerkiksi kunnostusojituksia ja lannoituksia tehdään metsäohjelman mukaisesti, vesiensuojelulta vaaditaan erinomaista tasoa, jotta kuormitusta pystytään tarpeen mukaan leikkaamaan. Keinoina esitetään muun muassa kosteikkojen perustamista ja pintavalutuksen käyttöön ottoa ravinnehuuhtoutumien kiinni saamiseksi. Hydrologisen tilan parantamiseksi esitetään muun muassa valuma-alueen luontaisen vedenpidätyskyvyn palauttamista edistäviä toimenpiteitä.
Vesienhoitosuunitelmassa turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi esitetään lisätoimenpiteenä uusien nostokenttien vesiensuojelurakenteiksi pintavalutusta tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana alueilla, joilla vesien tila edellyttää lisätoimenpiteitä. Vaatimus tukee myös tarvetta selvittää vesiensuojelumenetelmien teho huolellisesti. Viimeaikaisten lupapäätösten mukaan ilman riittäviä tietoja vesiensuojelun toimivuudesta ei myöskään lupaharkintaa voida tehdä.
Vesistökuormitus arvioidaan Pohjois-Suomen turvetuotantosoiden keskimääräisten ominaiskormituslukujen perusteella. Menettely on todettu moneen kertaan virheellisen tiedon lähteeksi. Jokainen suo ja jokainen pintavalutuskenttä on erilainen. Arviointimenettelyssä tulee pystyä ottamaan huomioon seurannan ja tutkimusten tulokset, tehdä tarvittavat johtopäätökset ja kehittää vaikutusten arvioinnin suokohtaista todenperäisyyttä ja myös sitä kautta turpeenoton ennaltaehkäisevää vesiensuojelua.
Myös vesistövaikutusten kokonaisarviointia pitää parantaa. Ohjelmassa kerrotaan, että osa eristysojista virtaavista ”turpeenkaivuualueen ulkopuolisista” valumavesistä päätyisi Karsikasojaan ja edelleen Kalajokeen. Ulkopuolisia vesiä olisivat ohjelman mukaan muun muassa ympäröiviltä metsäalueilta valuvat vedet, jotka johdettaisiin eristysojia pitkin vesiensuojelurakenteiden ohi!
Ohjelmassa ei ole kuvausta suota reunustavien tai suolle vedettyjen ojien tilasta eikä virtaussuunnista. Kartan mukaan osa vesistä virtaa suolle päin, esimerkiksi lounaislaidan puoleisista metsäojista. Vesiä on voitu tarkoituksellisestikin johtaa suolle metsäojituksen pintavalutusratkaisuna. Vesien virtaussuunnat ovat olennaista tietoa arvioitaessa myös ojittamattoman osan tilaa sekä kuivatuksen kokonaisvaikutusta. Luvanhaltijan vastuulla ovat tosiasiassa paitsi nostoalalta tulevat valumavedet, myös muu lisäkuormitus, jota kuivatuksesta aiheutuu.
Kehttämistä vaatii myös humuksen vaikutusten arviointi. Humusta huuhtoutuu Pohjois-Suomen vesistöihin yhä enemmän, selviää Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksesta (SYKEn tiedote 22.8.2011), jossa tutkittiin humuksen eli orgaanisen aineksen huuhtoutumista Simojoen vesistöalueella. Huuhtoutuminen lisääntyi 1990-luvulla keskimäärin 40 prosenttia verrattuna 1980-lukuun, vähentyen tästä jonkin verran 2000-luvulla. Erityisesti orgaanisen typen huuhtoutuminen on edelleen selvässä nousussa.
Humuksen lisääntyminen johtuu turveperäisten maiden ojituksista ja turpeen nostosta. Tutkija Lasse Svahnbäck on selvitellyt tarkemmin humuksen olemusta ja sen määrän arviointia. Hänen mukaansa soilta vesistöön huuhtoutuvasta orgaanisesta aineksesta ainoastaan 10 prosenttia saadaan kiinni kiintoaineena, loput ovat pieniä partikkeleita ja humusta, jotka läpäisevät kiintoainemittauksen suodatuksen.
Tällaista seikkaa ei ole aikaisemmin lupakäsittelyissä otettu ollenkaan huomioon, mutta se selittää hyvin pitkälle sen, miksi turpeennostoalueiden vedet yhä heikkenevät ja pohjat liettyvät, vaikka vesinäytteiden mukaan vesiensuojelurakenteet ravinteiden ja kiintoaineen osalta toimivat hyvin.
Humuksen kohdalla suurin ongelma on, että parhaimmatkaan pintavalutuskentät eivät juuri pysty pidättämään humusta ja huonoimmat suorastaan päästävät sitä lisää.
Ohjelman mukaan soiden kuivatuksen hydrologisia vaikutuksia selvitetään. Selvityksen pitäisi siten tuottaa vesiensuojelusuunnitelman toimenpideohjelmaa tukevaa tietoa, sillä toimenpideohjelmassa esitetään otettavaksi vesiensuojelun tehostamisessa huomioon myös mahdollisuus parantaa valuma-alueen hydrologista tilaa. Selvitys liittyy olennaisesti myös 0-vaihtoehdon vaikutusten arviointiin.
Ohjelmassa todetaan, että soilla olisi vähäinen merkitys marjastukselle ja jonkin verran merkitystä metsästykselle. Paikallisten kertoman mukaan Rahkaneva on kuitenkin merkittävä karpalosuo. Metsästysharrastukselle suolla on paikallisten mukaan iso merkitys.
Rahkaneva sijaitsee hyvin intensiivisesti ojitetulla alueella. Kartoista käy hyvin ilmi, miten vähäisiksi ja eristyneiksi ojittamattomat laikut ovat käyneet. Ohjelmasta ei riittävästi selviä Rahkaneva-Teerinevan nykyinen tila, mutta paikallisten tietojen mukaan suo on säilyttänyt hyvin luonnontilansa. Joka tapauksessa kyseisen suon merkitys monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle on suurempi kuin mitä satunnainen tieto virkistyskäytöstä tai tehdyt kasvillisuus- ja linnustokartoitukset kertovat. Tosin linnustokartoitus osoittaa, että kahlaajien melko runsaan lajimäärän selittävänä tekijänä voidaan pitää tutkimusalueella olevan avosuopinta-alan laajuutta. Myös eläimistö vaikuttaa olevan yllättävänkin monipuolinen.
Ohjelmassa ei jälleen kerran vaivauduta esittämään käytettyjä menetelmiä. Kasvillisuus- ja linnustokartoitukset kerrotaan tehdyn, mutta jostain syystä raportteja ei ole liitteinä, vaikka tuloksiin viitataankin. Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu on kireä. Selostuksen esitetään valmistuvan vuoden 2011 loppuun mennessä. Ainakaan kuulemisen osalta aikataulu ei toteudu, mutta todennäköisesti hankkeesta vastaava aikoo muutoin pitää suunnitelmastaan kiinni. Kun lisäselvityksiä ei aiota tehdä, aineistoa menetelmineen ja tuloksineen ei vielä ohjelmassa paljasteta.
Kasvillisuudesta ohjelmassa esitetään kuitenkin suotyyppikartoituksen tulokset, mutta ei mitään tietoa lajistosta ja siitä, onko lajeja jotenkin ylipäänsä kartoitettu. Ohjelmassa kuitenkin todetaan, että Rahkanevalla ei tiedetä esiintyvän luontodirektiivin liitteen IV kasvilajeja, erityisesti suojeltavia kasvilajeja, rauhoitettuja kasvilajeja eikä uhanalaisia tai silmällä pidettäviä kasvilajeja. Miten johtopäätökseen on päädytty? Ainakaan ympäristöhallinnon tietokantoihin ei ole voitu tukeutua. Olemassa olevaa paikkatietoa Rahkanevasta ei varmastikaan ole, vaan sen hankinta on hankkeesta vastaavan vastuulla. Tässäkin asiassa tulee ottaa ennakoiden huomioon luvituksen viimeaikaiset päätökset perusteluineen.
Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön arvioidaan 200 metrin etäisyydelle suunnitellusta turpeenkaivuualueesta. Se tarkoittanee eristysojien kuivattavaa vaikutusta. Vaikutusalueen rajaus on liian suppea. Linnustollisesti arvokas Hirsineva, joka kuuluu soidensuojelun täydennysohjelmaan ja on suojeltu myös osana Natura 2000 -ohjelmaa, sijaitsee hankealueesta noin 5 kilometriä etelään päin. Ottaen huomioon alueen suoluonnon tilan hankkeen vaikutusaluetta ovat lähellä sijaitsevat muut luonnontilaiset suolaikut, kuten Hirsineva ja myös välittömästi Rahkanevan ja Katajanevan eteläpuolella sijaitsevat Hankilanneva ja Rautaneva. Selostuksessa tulee esittää, miten Rahkanevan-Teerinevan ja Katajanevan tuhoaminen vaikuttaa alueen monimuotoisuuteen.
Ilmastovaikutukset aiotaan selvittää. Rahkanevan-Teerinevan ja Katajanevan turpeiden polttouuni on Haapaveden lauhdelaitos, jonka hyötysuhde on heikko. Lauhdelaitoksessa hukataan raaka-ainetta siinä määrin, että turpeen korvaaminen esimerkiksi metsähakkeella ei tuota merkittävää ympäristöhyötyä. Ottaen huomioon turpeen päästökertoimen ja sen, että Rahkanevalta kerättävä turve on ojittamattoman suon varastoitua hiiltä, laitoksen ensisijaisuus kivihiililauhteeseen on todennäköisesti kyseenalainen, mutta senkin voi selvittää ja liittää siihen vielä tarkastelun, jossa turve korvataan uusiutuvilla energiaraaka-aineilla eikä suinkaan toisella turpeella, jos Rahkanevan hanke ei toteudu. Ilmastovaikutuksia voisi vielä havainnollistaa selvittämällä, kuinka monta hehtaaria pitää ennallistaa hiiltä päästävää metsäojitettua suota turvetta tuottavaksi, jotta hiiltä siirtyisi varastoon sen verran kuin Rahkanevan hiilivaraston polttaminen aiheuttaa hiilipäästöjä ilmaan.
Lopuksi
Arviointiohjelma on kovin ylimalkainen. Se on standardoitu turpeenottohankkeen yleiskuvaus, jota on täydennetty joillain nimenomaan Rahkanevaa koskevilla tiedoilla. Selostukseen jää paljon paikattavaa. Lakia ympäristövaikutusten arvioinnista noudatetaan rimaa hipoen. Olisi toivottavaa, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä käytettäisiin paremmin hyväksi ympäristönsuojelun tehostamiseksi ja kehittämiseksi tai edes parempien lupahakemusten aikaansaamiseksi.
Merja Ylönen
sihteeri