Lausunto Ruskon jätekeskuksen laajennushankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
7.10.2011
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö POPELY/90/07.04/2010
Asia: Lausunto Ruskon jätekeskuksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Hankkeella tavoitellaan Oulun Ruskon kaatopaikan käyttöiän pidentämistä – jopa vuoteen 2045 asti. Selostuksessa esitetyn arvion mukaan Oulun jätehuollon asiakaskunta pysynee suurin piirtein nykyisessä laajuudessaan. Kun jätteenpolttolaitoksen kapasiteetti kuitenkin sallii ”jäteasiakkaiden” huomattavan kasvattamisen, vuosittain kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä saattaa selostuksessa olla alimitoitettu. Jätteenpolttolaitoksen kapasiteetti on suunniteltu huomattavasti suuremmalle poltettavalle jätemäärälle kuin, mitä kertyy Oulun jätehuollon toiminta-alueelta. Polttokelpoisesta jätteestä käydään kuitenkin kovaa ja kustannuksia kasvattavaa kilpailua. Ruotsalaiset polttolaitokset ovat kiinnostuneita lähialueen jätteestä, kun jo kaukokohteitakin joudutaan tutkimaan. Muun muassa Linköpingin polttolaitos on selvittänyt jätteen tuomista Italiasta. Sama tavoite voi olla Oulullakin. Jos taas Oulussa käsiteltävän jätteen kokonaismäärä on tässä yhteydessä arvioitu realistiseksi, jätteenpolton mahdollisuuksia on vahvasti liioiteltu.
Sekajätteen polttoon siirtyminen vähentää penkkaan sijoitettavan jätteen määrää yllättävän vähän. Nykyisin sijoitettavan seka- ja rakennusjätteen määrä on noin 100 000 t/a. Polttolaitoksen käyttöönoton jälkeen penkkaan sijoitetaan vain kolmannes vähemmän eli edelleen noin 70 000 t/a jätettä, joka koostuu esimerkiksi ongelmajätteeksi luokiteltavasta lentotuhkasta ja savukaasujen puhdistusjätteestä (7000 t/a). YVA-selostuksen laatija esittää toiveikkaan arvelun, että muodostuva pohjatuhka (23 000 t/a) osoitettaisiin hyötykäyttöön (sivu 11). Kuva 7-3 sivulla 35 esittää kuvatekstin mukaan jätehuollon vastaanottamaa Kotkan Energia Oy:n hyötyvoimalassa syntyvää pohjakuonaa. Kuvan roinasta voi tunnistaa sulaneita metallimöykkyjä, polkupyörän rungon jne. Hyötykäyttömahdollisuudet lienevät vähäisiä. Toisin sanoen mahdollinen Ruskon kaatopaikan laajennusosa täyttyy aikanaan ja tarvitaan paikka uudelle jätekeskukselle. On se sitten Punaisenladonkankaalla tai jossain muualla, maankäytönsuunnittelussa pitää varautua Ruskon jälkeiseen aikaan.
Ellei sitten jätehuolto uudistu merkittävästi. Massiivinen jätteenpoltto saattaa kuitenkin estää uudistumisen tai ainakin sitä merkittävästi hidastaa. Kuinkahan tiukasti ja kurinalaisesti pidetään polttolaitoksen käynnistyttyä kiinni jätehuollon hierarkiasta tilanteessa, jossa kallis investointi uhkaa olla mittavasti ylimitoitettu. Jätehuollon sijoitukset jätteen synnyn ehkäisyyn (toistaiseksi ulkoistettu jätehuollosta), jätemäärien vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen sekä polttoon vaikuttavat olennanisesti loppusijoituksen tarpeisiin. Jos materiaalikierrätyksestä siirtyy polttoon esimerkiksi keräyspaperi, pahvi ja kartonki, ei vain materiaalikierrätys taannu vaan myös lajittelukulttuuri. Aine ei kuitenkaan häviä, vaikka se poltettaisiin. Siksi myös tuhkien määrä jatkanee kasvuaan.
Laajennus on hehtaareissakin mittava nykytilaan verrattuna. Vaihtoehdossa 1 lisäpinta-alaa on 29 hehtaaria. Selostuksen mukaan nykyisen kaatopaikka-alueen koko on noin 17 hehtaaria, josta noin 5 hehtaaria on aktiivisessa kaatopaikkakäytössä. On epäselvää, mitä luvut tarkoittavat, mutta Oulun jätehuollon vuosiraportissa 2010 kerrotaan, että Ruskon jätekeskukselle on asemakaavassa varattu 93 hehtaarin alue, josta suojaviheraluetta on noin 21 hehtaaria ja jätteenkäsittelylle varattua aluetta 72 hehtaaria. Käytössä oleva toiminta-alue on pinta-alaltaan noin 42 hehtaaria. Laajennus kasvattaa jätekeskuksen kokonaisaluetta kolmanneksen verran.
Haju ja pöly
Jätteenpoltosta kertyvät lentotuhka ja savukaasujen puhdistustuotteet ovat pölyäviä. Ne tullaan selostuksen mukaan käsittelemään joko jo polttolaitoksella tai heti kaatopaikalla. Kuljetuksen ja kaatopaikalla purun ja käsittelyn aikana saattaa esiintyä pölyämistä. Sitä sivutaan selostuksessa jonkin verran. Lentotuhka on ongelmajätettä. Joutuipa tuhka kuivana tai märkänä ympäristöön, sen vaikutus ympäristöön on hallitsematonta. Vaikutusten arvioinnissa olisi ollut syytä esittää aiheesta niin tarkka selvitys, että sen pohjalta voitaisiin päättää menetelmästä, jolla lentotuhka on käsiteltävä haittojen minimoimiseksi.
Hajuhaittasta todetaan, että olemassa olevasta toiminnasta saattaa myös jatkossa esiintyä hajuhaittoja. Laajennusosasta niitä sen sijaan ei koituisi, koska orgaanista ainesta ei olisi penkkaan loppusijoitettavassa materiaalissa. Se pitää mahdollisesti paikkansa, mutta on puhdas arvaus. Selostuksessa kerrotaan, että jätekeskukseen on suunnitteilla lajitteluareena kaikkea Ruskoon tulevaa jätteiden lajittelua varten. Pakkaavilla autoilla kerättävä polttokelpoinen yhdyskuntajäte ajetaan suoraan polttolaitokselle. Laajennusalueella penkkaan joutuu selostuksen mukaan noin 20 000 t/a yhdyskuntien palamatonta sekajätettä. Sen koostumus on osin kysymysmerkki. Lausunnonantaja ei olekaan yhtä optimistinen kuin YVA-selostuksen laatija, että tuossa jakeessa biojätteen määrä olisi vähäinen. ”Ekovoimalan” käyttöönoton jälkeen nykyäänkin vähäinen biojätteen lajittelu loppunee kokonaan ja haju- hygienia- ja haittaeläinongelmia aiheuttavaa jätettä sijoitettaneen kaiken sekalaisen jätteen joukkoon. Biojätteen erilliskeräystä ei laajenneta. Kyseinen jätejae saatetaan jatkossa käsitellä niin, että siitä saatava hyöty lisääntyy. Biokaasun tai biodieselin valmistuksen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia. mutta jätehuoltoa ei käsitellä ja suunnitella kokonaisuutena, vaan pieninä palasina, jolloin ratkaisutkin jäävät puolitiehen. Jätettä tuottavien käyttäytymisen arviointi puuttuu selostuksesta, koska sen ei ilmeisetsi katsota kuuluvan laajennusosaa käsittelevään hankkeeseen. Sama koskee käyttäytymisen ohjaamista jatkossa.
Vesistövaikutukset
Molemmat toteutusvaihtoehdot sisältävät Lopakkaojan siirron. Luonnonsuojelupiiri kiinnitti ohjelmasta antamassaan lausunnossa huomiota niin ojan siirrosta kuin muutoinkin maanmuokkauksesta syntyviin vesistövaikutuksiin vaatien niiden huolellista selvittämistä ja tulosten esittelyä.
Selostuksessa todetaan, että työmaan ulkopuoliset ”puhtaat vedet” eristetään ojituksilla ja johdetaan Lopakkaojaan. Mitähän tämä tarkoittaa? Lisäkuormitusta arvellaan syntyvän, mutta vesistöhaitat arvioidaan vähäisiksi. Toteutuksesta eikä vesienkäsittelymenetelmistä saa selostuksesta käsitystä.
Ojan siirtoa on jonkin verran kuvattu ja sen mahdollisia riskejä arvioitu, mutta vaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty ottaen huomioon, että kyse on mittavasta maanmuokkauksesta, että siirto vaatii vesilain mukaisen luvan ja että alapuolinen vesistö, johon kuormitus päätyy, on Laholaisojan kautta Kuivasjärven pohjukka. Selostuksen mukaan Kuivasjärvi ei ole vaikutusaluetta, mutta toisaalta kappaleessa 10.4.5 todetaan, että vesistövaikutukset Kuivasjärvessä jäävät vähisiksi.
Arviointityö on tältä osin liian epämääräinen, jotta vähättelyn sijaan vaikutuksista voitaisiin tehdä johtopäätöksiä. Kappaleessa 10.4.4 esitetään päätelmä, että Kuivasjärven tilatavoite, hyvä tila vuoteen 2021, ei vaarannu jätekeskuksen laajennushankkeen takia, koska jätekeskuksen suotovesikuormitus ei kasva ja rakennustyöt (uoman ja maanläjityksen siirto) toteutetaan hallitusti. Päätelmä on toive. Tilatavoitteen saavuttaminen vasta vuonna 2021 kertoo, että järven hyväksi on tehtävä paljon vesiensuojelutyötä. Luvanhakuvaiheessa kaivettavan paikan olosuhteet ja muutoksesta johtuvat vesienkäsittelymenetelmät joudutaan kuvaamaan, mutta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssäkin pitäisi jo arvioida, millaisia suunnitelmia ja menetelmiä vaaditaan vesiensuojelun turvaamiseksi. Yleisesti ottaen sen tyyppisellä seikalla on merkitystä toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa.
Vaihtoehtojen vertailu
Selostuksessa esitetty vertailu (liite 11) on melkoista mielikuvituksen leikkiä. Toisaalta laajennushankkeen vaikutuksia Ruskon alueella vähätellään ja vedotaan haittojen ehkäisymahdollisuuksiin ja toisaalta VE0:n piikkiin laitetaan mahdollisia haittoja uudella jätekeskusalueella. Uudesta paikasta ei ole kuitenkaan mitään tietoa. Vertailua ei ole tehty edes olettaen, että uusi alue olisi maakunta- ja seudullisen yleiskaavan mukainen Punaisenladonkangas, kuten luonnonsuojelupiiri ehdotti ohjelmasta antamassaan lausunnossa. Punaisenladonkangas vertailukohteena olisi konkretisoinut VE0:n vaikutuksia. Se, jääkö alue kokonaan jätehuollon ulkopuolelle, ei ole vielä ratkennut. Kaavassa olevasta varauksesta olisi ollut selvitystietoa vertailun avuksi, mutta siinä on sen sijaan dramatisoitu toteuttamatta jättämistä uumoilemalla muun muassa, että uusi kaatopaikka perustettaisiin jonnekin luonnontilaiselle alueelle kauas kaikesta, kuten kierrätys- ja vesienpuhdistusmahdollisuuksista. Tosiasiahan on, että jätehuoltoa ei minnekään korpeen siirretä, vaikka lähialueen asukkaat voivat kyselyissä niin toivoa ja ehdottaa.
Toinen seikka, mikä vertailusta puuttuu VE0:n vahingoksi, on arvio jätehuollon kehityksestä ja mahdollisuuksista. Vertailussa on lähtöoletuksena, että mitään muutosta ei tapahdu, vaan uudella alueella toimitaan täsmälleen samoin kuin on toimittu Ruskon alueella. Voi hyvinkin olla, että sitten kun uusi alue on tarpeen, tehdään moni asia toisin ja tilan tarve on erilainen.
Toistaiseksi kaatopaikka on epämieluisa naapuri. Ruskon käyttöiän jatkaminen, saattaa hyvinkin olla tässä vaiheessa paras ratkaisu. Mutta tarvitaanko jatkoaikaa peräti vuoteen 2045? Siihen ei arviointiselostus tuo valaistusta. Maankäyttö ja maanmuokkaus ovat kuitenkin vaihtoehdossa VE2 huomattavasti lievempiä kuin vaihtoehdossa VE1. Vertailussa eroa ei ole saatu riittävän selkeäksi. Luonnonsuojelupiirin suositus on kaavoittaa lisätilaa vaihtoehdon 2 pohjalta ja kehittää jätehuoltoa kokonaisvaltaisesti niin, että myös loppusijoitustarve vähenee systemaattisesti.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri