Lausunto Iin Myllykankaan tuulipuiston YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.1.2012
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö POPELY/82/07.04/2010
Asia: Lausunto Iin Myllykankaan tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Myllykankaalle suunniteltujen tuulivoimaloiden suurimmat ympäristö- ja luontovaikutukset kohdistuvat linnustoon ja maisemaan, mutta vaikutuksia on myös luontotyyppeihin ja lajistoon.
Hankealue sijaitsee suurten lintujen päämuuttoreitillä. Selostuksesta valitettavasti ilmenee, että paikallinen muuton havainnointi on jäänyt vaillinaiseksi eikä ole kaikilta osin osunut muuton huippukohtaan. Törmäysriskien minimoimiseksi muuton seuranta ja reittien tarkempi selvittäminen on välttämätöntä. Se on tehtävä osana osayleiskaavoitusta, jossa voimaloiden sijainti ja määrä tarkentuvat. Tavoitteena on mahdollistaa rakennusluvan myöntäminen suoraan laadittavana olevan osayleiskaavan perusteella (MRL 77 a §). Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n erityisistä sisältövaatimuksista yksi kuuluu, että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön.
Yhteysviranomainen on todennut lausunnossaan, että hankkeen vaikutuksia etenkin joutseniin, hanhiin, kurkiin ja suuriin petolintuihin tulee selvittää riittävällä tavalla ja havaintoja tulisi tehdä myös lintujen yöllisestä muutosta. Yömuuton havainnoinnista selostuksessa ei mainita mitään.
Suurten lintujen muutosta havaintoja on kerätty useammalta lintuharrastajalta sekä paikan päällä keväällä 25.4-17.5.2011 yhteensä 25 tuntia sekä syksyllä 24.8.-14.10.2011 yhteensä 125 havaintotuntia. Tuloksien perusteella syksyinen havainnointiaika on osunut ilmeisen kohdalleen, mutta keväällä on aikaisimpien lajien, joutsenen, kurjen ja metsähanhen osalta myöhästytty pahasti.
Näiden lintujen aikuiskannan muutto tapahtuu olosuhteiden salliessa kilpailunomaisena ryntäyksenä parhaimmille pesimäsoille ja ainakin joutsenilla mukana seuraa yleensä myös edelliskesän poikaset.
Parikymmentä kilometriä hankealueelta pohjoiseen olevilla soilla havaittiin voimakasta joutsenmuuttoa jo 14. ja 15.4.2011 ja ensimmäiset kurjetkin olivat jo paikalla, joten 25.4. alkanut havainnointi on nähnyt enää rippeet viime kevään joutsenmuutosta. Vaikka ei tietenkään voi väittää, että kaikki pohjoisempana havaitut linnut olisivat lentäneet juuri hankealueen kautta, johtopäätös, että alueen kautta ei muuta merkittävästi joutsenia, ei perustu havaintoihin, koska seuranta on aloitettu vasta joutsenten pääosan jo ylitettyä hankealueen.
Samaa voidaan sanoa metsähanhista, sillä ne muuttavat melkein joutsenten kannoilla. Kuikkalintujen kevätmuutosta on ollut käytettävissä enemmän tietoja ja niiden valossa näyttää, että ainakin länsituulen vallitessa niiden törmäysriski tuulivoimaloihin kasvaa.
Syysmuuton havainnoinnin merkittävin tieto on, että hankealueen kautta muuttaa syksyisin tuhansia suuria petolintuja, monia lajeja varpushaukoista merikotkiin. Törmäysmallinnusten perusteella suurimmassa vaarassa ovat piekanat ja maakotkat, joiden kohdalla Myllykankaan voimalat voivat aiheuttaa pahimman skenaarion mukaan jopa populaatiokoon pienenemistä kymmenen vuoden aikajaksolla. Pahimman uhkakuvan toteutuminen lähtee oletuksesta, että linnut eivät osaa väistää voimaloita. Tämä pitänee paikkaansa vain huonoissa näkyvyysolosuhteissa, sumuisella säällä tai yöllä. Toisaalta, Myllykankaan tuulipuisto on vain yksi monien joukosta, joita nousee pitkin rannikon muuttolinjoja, joten tuulivoiman mahdollisiin haitallisiin linnustovaikutuksiin tulee suhtautua vakavasti ja pyrkiä sijoittelemaan voimalat linnuston kannalta mahdollisimman haitattomasti.
Myllykankaan tapauksessa se tarkoittaisi, että hanke toteutettaisiin VE1:n mukaisena. Tällöin hankealue kapenisi esimerkiksi pohjois-luoteesta muuttavien petolintujen näkökulmasta noin kolmasosaan VE2:n verrattuna, ja olisi helppo kiertää kulloisten tuulten mukaan molemmilta puolilta.
VE1 olisi turvallisempi ratkaisu myös hankealueen itäpuolen soilla pesiville lajeille, sillä itä-länsi suunnassa voimaloiden väliin jää leveä vapaa lentokäytävä. Tällaista merelle ja takaisin tapahtuvaa edestakaista lentelyä saattaa esimerkiksi joutsenten kohdalla olla paljon enemmän kuin selostuksessa arvellaan. Parhaat pesimäsuot, joilla on myös runsaasti ravintoa, on jo vallattu, eikä joutsenpari siedä reviirillään omanlajisiaan kilpailijoita.
Hankealueen itäpuolella on viime vuosina pesinyt myös kalasääski, joka varmasti käy merelläkin saalistamassa.
Hankkeen maisemavaikutuksia kuvataan pääasiassa ihmisasutuksen ja päivittäisen oleskelun näkökulmasta. On tietysti tärkeää, että voimaloita ei tuoda häiritsevän lähelle asutusta, mutta toisaalta juuri rakennettuun maisemaan korkeat ja kauas näkyvät tuulivoimalat kuuluvat.
Selostuksessa todetaankin, että mereltä katsottuna alueella jo oleva ja rakenteilla ja suunnittelussa olevat hankkeet muuttavat merimaiseman luonnonmukaisesta maisemasta kohti teollista energiantuotantomaisemaa ja tämä on käytännössä jo eri tahoilta hyväksytty. Se lienee välttämätöntä, jos tuulivoimaa aiotaan maahamme suunniteltuja määriä rakentaa, sillä merelle ollaan sijoittamassa kaikkein suurimmat tuulipuistot.
Jos tuulivoimaloiden voidaan sanoa ihmisen jokapäiväiseen arkimaisemaan kuuluvankin, sitä sopimattomampia ne ovat suojelualueiden maisemassa. Selostuksen havainnekuvassa (5-27, Pikku Heposuo) 50 mm objektiivilla otetusta kuvasta näkyy, että suurin osa Myllykankaan tuulipuiston voimaloista näkyy havaintopaikalle, lähimmät suorastaan hallitsevat maisemaa.
Suojelualueilla on korvaamaton merkitys paitsi lajien ja luontotyyppien suojelulle, myös yleisenä viihtyvyystekijänä. Suojelualueilla on mahdollista kokea alkuperäisen luonnon läsnäolo ja kauneus ympäristössä, jossa on mahdollisimman vähän ihmisen aiheuttamia häiriötekijöitä. Tällaisten alueiden tai niiden lähiympäristön muuttaminen teollisuusmaiseksi energiantuotantoalueeksi on vastoin luonnonsuojelun periaatteita ja myös vaikuttavutta.
Selostuksessa ei oikein löydetä keinoja haitallisten maisemavaikutusten vähentämiseksi, sikäli kuin niitä suojelualueen näkökulmasta on edes havaittu olevan. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarjolla olevista vaihtoehdoista VE0 olisi tietysti maiseman säilymisen kannalta paras, mutta hankkeen toteutusvaihtoehdoista VE1 vähentäisi myös hankkeen maisemavaikutuksia merkittävästi VE2:n verrattuna, sillä lähimpien voimaloiden etäisyys suojelualueesta kasvaisi yli 2 kilometriä.
Selostuksesta ilmenee, että VE2:n alueella sijaitsevat myös kaikki hankealueelta löydetyt arvokkaat luonto- sekä muinaismuistokohteet. Vaikka metsien käsittely on ollut voimaperäistä, alueen suot ovat säilyneet pääosin ojittamatta, joka on edesauttanut luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Luonnonsuojelujärjestöt ovatkin esittäneet jo useaan kertaan Tuuliaapa-Iso Heposuon suojelurajauksen ulottamista Säynäjäjärvelle ja Lampiensuolle saakka, mikä parhaiten turvaisi alueen luontoarvojen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien säilymisen. VE2:n toteutuessa tämä mahdollisuus menetetään.
Myllykankaan alueelle laadittavassa osayleiskaavassa on noudatettava myös maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan sisältövaatimuksia (MRL 39 §). Huomioon on otettava muun muassa 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla sekä 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen.
Pohjois-Pohjanmaalla on voimakas innostus maatuulivoiman rakentamiseen. Suunnitelmia näytään tehtävän lähes pelkästään alueen tuulisuuden perusteella. On kiire määritellä tuulivoimalahankkeille myös ekologiset ja maisemalliset kriteerit ja edellyttää niiden noudattamista kaavoituksessa ja rakentamisessa, ettei korjaamattomia vahinkoja pääse tapahtumaan, kuten on käynyt lähes kaikessa energiantuotantorakentamisessa. Iin Myllykankaan YVA-selostuksen hankevaihtoehdoista VE1:llä on VE2:ta selkeästi vähäisemmät haitalliset ympäristövaikutukset linnustoon, maisemaan ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseen.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri