Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Savilammensuon tur­peen­kai­vuu­hank­keen lupahakemuksesta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi

13.2.2012

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Dnro: PSAVI/298/04.08/2010

Hakija: Vapo Oy

Asia: Savilammensuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ii

Vaatimus

Lupahakemus on hylättävä.

Ympäristölupa Savilammensuolle olisi ympäristönsuojelulain 5, 8 ja 42 §:n, vesienhoitolain 21 §:n, luonnonsuojelulain 49 ja 65 §:n ja mahdollisesti vesilain (27.5.2011/587) 1 luvun 11 §:n vastainen.

Perustelut

Yhtiö hakee ympäristölupaa aloittaakseen turpeen noston Savilammensuolla 64,8 hehtaarin alalla. Hakija ilmoittaa hakemuksessaan, että maakuntakaavassa ei suon eli hankealueen kohdalla ole mitään erityisiä maankäytön varauksia. Hankealue kuvataan ojitetuksi ja umpeenkasvavaksi suoksi, mitä se tarkoittaneekaan. Alasta on hakemuksen mukaan metsäojitettua 47,8 ja luonnontilaista 17 hehtaaria.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantuminen voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Sijoituspaikan valinta on useasta syystä jälleen kerran epäonnistunut, josta hakijalla itsellään ei kuitenkaan näytä olevan käsitystä:

– suunniteltu turpeenottoalue rajautuu idässä luonnontilaiseen ja paikoin hyvin märkään suoyhdistymään, jolla on poikkeuksellisen paljon avovesipintoja: Savilammen lisäksi sekä keidassuon allikoita että aapasoille kuuluvia laajoja vetisiä rimpiä, jotka tekevät suosta myös maisemallisesti edustavan.

– turpeenottoalueen lähellä sijaitsee kaksi tärkeää pohjavesialuetta, joista Hepokankaan-Susikankaan pumppaamo on Kuivajokivarren tärkein vedenottamo, jolta tulee vesijohto Kuivaniemen taajamaan saakka. Lamminkankaalta ei nykytilanteessa ole vedenottoa. Hakemuksen tiedot vaikutuksista pohjaveteen ovat hyvin epävarmoja eikä hankkeen vaikutusalueella olevaa pohjavesiesiintymää koskevaa kaavamääräystä ole siten riittävällä tavalla otettu huomioon.

– hankealueen läheisyydessä, alle 400 metrin etäisyydellä sijaitsee kaksi asuinkäytössä olevaa rakennusta.

– suunnitelman mukaan turpeenottoalue tulisi laskemaan jätevetensä Savilammen kautta Oijärven eteläosan Natura-alueelle, jonka suurin ongelma on liiallinen rehevyys.

Savilammensuon nykytilasta annetaan kuva, että kyseessä on vain ojitettu ja umpeenkasvava suo, jonka kasvillisuustyypit ovat kuivahtaneita muuttumia. Todellisuudessa hankkeesta vastaavan mukainen hankealue käsittää pääasiassa vain Savilammensuon ojitetun länsilaidan, mutta turpeenkaivuun ympäristövaikutukset eivät suinkaan rajoitu vain tälle alueelle. Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella. Hakemuksesta kuitenkin pääosin puuttuvat tiedot vaikutuksista vaikutusalueelle eli luonnontilaiselle Savilammensuon itäosalle ja Savilammelle.

Kasvillisuuskartoituksessa hankkeen vaikutusalueelta on löytynyt 6 vaarantunutta suotyyppiä, mutta Savilammensuon luontoarvojen kokonaisuus ei hakemuksesta tule selville. Jo ilmakuvista näkee, että suo on poikkeuksellisen märkä huolimatta paikoin laajoistakin reunaojituksista. Märkyyden syy on läheisissä pohjavesialueissa. Tuottoisilla pohjavesialueilla vedet purkautuvat yleisesti maaston alavimpiin kohtiin, kuten soille ja vesistöihin. Savilammensuon kaakkoispuolella sijaitseva Hetesuo on saanut nimensäkin Hepokankaalta suolle purkautuvista lähteistä.

Pohjavesivaikutus on luonut Savilammensuolle kaksi erityyppistä, edustavaa suotyyppimuodostumaa, Savilammen itäpuolen aapasuon avovesirimmet ja länsipuolen allikkoisen keidasrämeen. Tällainen näyttävien suotyyppien yhdistelmä pohjavesivaikutteisella suolla on harvinaisuus, mikä nostaa Savilammensuon suojelullista merkitystä.

Hakijan mielestä keidasrämeen allikot eivät ole vesilain suojaamia luontotyyppejä ja todisteeksi siteerataan kymmenen vuotta vanhaa Metsähallituksen julkaisua, jossa soiden pienvedet on luokiteltu kosteikoiksi. Vesistöjen tyyppi määritellään kuitenkin vain vesilaissa. Vanhassa vesilaissa, johon hakemuksessa viitataan, 1 luvun 1 §:ssä vesialue määritellään alueeksi, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä. Poikkeuksena ovat 2 §:ssä mainitut oja, noro ja sellainen vesiuoma, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä ole riittävästi vettä kalojen tai veneen kulkua varten sekä lähteet, kaivot ja muut vedenottamot ja tekolammet. Vuoden alussa voimaan tulleen uuden vesilain 3 §:n mukaan vesialueella tarkoitetaan muutoin kuin tilapäisesti veden peittämää, 5 §n mukaisesti rajautuvaa aluetta. Viides pykälä määrittelee rantaviivan rajaamisen kussakin tapauksessa keskiveden korkeuden mukaan. Vesistöllä tarkoitetaan järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista tai keinotekoista vesialuetta, ei kuitenkaan noroa, ojaa tai lähdettä.

Koska lammen koolle ei ole määritelty alarajaa ja keidassuon allikot ovat yleensä ja etenkin pohjavesialueella kautta vuoden veden peitossa olevia, Savilammensuon keidasrämeen pienvedet ovat todennäköisesti uuden vesilain 2 luvun 11 §:n ja vanhan vesilain 1 luvun 15 a §:n suojaamia lampia, joiden luonnontilan vaarantaminen on ilman poikkeuslupaa kielletty. Myös esimerkiksi 1:50 000 maastokartan (3512 Yli-Ii) perusteella on arvioitavissa, että Savilammensuolla on vesilain tarkoittamia ja suojelemia vesiluontotyyppejä.

Vapo suunnittelee hyödyntävänsä keidasrämealuetta kuivatettavan alueen jätevesien käsittelyssä. Hakemuksesta ei kuitenkaan selviä, miten se tapahtuu. Keidasrämeen ja -suon toinen nimitys on kohosuo. Sen keskiosat ovat aina laidetta korkeammalla. Jos Savilammensuon keidasrämettä aiotaan käyttää turvevesien suodattamiseen, se edellyttää niiden pumppausta suoraan rämeelle. Siitä seurauksena on allikkoalueen tuhoutuminen ja todennäköisesti pahoja oikovirtauksia vesien etsiessä tietä tasaisemmalle suolle.

Vaikka hankkeen pintavalutuskentäksi suunniteltu alue on suuri, laaja keidasräme alueen keskellä tekee siitä kaikissa tapauksissa tehtävään sopimattoman. Vesien laskusuunta pintavalututuskentällä näyttäisi olevan pohjoisesta etelään. Vaikka vedet pumpattaisiin pohjoiseen jako-ojaan, vain vähäinen osa niistä ehtii valua suoraan Savilampeen keidasrämeen pohjoispuolitse. Pääosa valuisi etelään ja joutuisi puristumaan Savilampeen keidasrämeen eteläpuolelta muutaman kymmenen metrin levyisen salmen kautta, johon muodostunee oikovirtausta. Näitä oikovirtauksia aiotaan torjua monenlaisin pengerryksin ja poikkipadoin, mutta niillä ei voi poistaa pintavalutuskentän rakenteellisia ongelmia ja tuskin torjua oikovirtauksiakaan. Lopputuloksena on todennäköisesti vain huonosti toimiva pintavalutuskenttä, Savilammen voimakas rehevöityminen ja Savilammen länsipuolisen suoluonnon tuhoutuminen lisäojien, pengerrysten ja poikkipatojen seurauksena.

Pohjavesillä näyttää olevan huomattava vaikutus myös Savilampeen. Savilammen veden väriluku (55-80 mg//l Pt), kemiallinen hapenkulutus (14-15 mg/l) ja rauta (420-550 µg/l) ovat arvoja, jotka suolammessa ilmentävät voimakasta pohjavesivaikutusta. Kontrasti Saviojan ja Mursunjärven vastaaviin pitoisuuksiin on valtava. Lisäksi ravinteista erottuu etenkin kokonaisfosforin osuus, joka Saviojassa on Savilampeen verrattuna lähes nelinkertainen. Fosforin haitallisuutta korostaa se, että lähes 90 prosenttia siitä on vesiliukoisessa muodossa. Savilammen vedenlaatu merkitsee vastaansanomattomasti sitä, että Hetesuon lisäksi myös Savilammensuolle purkautuu pohjavesiä, vaikka hakemuksessa väitetään pohjavesivirtausten olevan hankealueelta poispäin.

Hakija on jättänyt arvioimatta, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun tulppana toimiva monimetrinen turvepatja poistetaan hankealueelta. Pohjaveden purkautuminen suolle on enemmän kuin todennäköistä, koska hankealue sijaitsee melkein Lamminkankaan pohjavesialueen rajauksella, eikä Hepokankaankaan alue ole kaukana. Hanke vaarantaa ilmiselvästi läheisten pohjavesialueiden antoisuutta ja on siten ympäristönsuojelulain vastainen, koska lain 42 §:n mukaisen luvan saanti edellyttää, että toiminnasta ei aiheudu vedenhankinnan vaarantumista.

Laskelma hankkeen odotettavissa olevista vaikutuksista pintavesiin perustuu Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskiarvoihin. Laskelmien oikeellisuus on epävarmaa, koska ne jättävät kokonaan ottamatta huomioon Savilammensuon todelliset olosuhteet ja vedenlaatutekijät. Pintavalutuskentän toimimattomuus arvioitiin jo edellä. Vielä merkittävämpiä hankkeen vesistövaikutuksia arvioitaessa ovat Saviojan vesien korkeat ainespitoisuudet. Esimerkiksi kokonaisfosforin määrä on kolmanneksen korkeampi kuin rehevässä Mursunjärvessä. Kysymyksessä lienee maaperäpäästöt, sillä Saviojan valuma-alueella on runsaasti metsäojia, mutta vain vähän peltoja ja yksi vakituisessa asuinkäytössä oleva kiinteistö. Suoran ihmistoiminnan lisäksi maaperän laatu määrittää alueen vesistöjen vedenlaadun. Jos Savilammensuon turpeiden laatu, ravinteisuus ja huuhtoutumisherkkyys ovat samankaltaisia Savilammenojan muun valuma-alueen kanssa, myös sen turpeiden noston vesistövaikutukset ovat aivan jotain muuta kuin Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräiset päästöt.

Natura-arviointi on katsottu tarpeettomaksi, koska hakijan mukaan hankkeen vesistövaikutukset ovat vähäiset. Natura-tarvearviointi on kuitenkin liian suppea ja analyysin päätelmä virheellinen. Toteutuessaan hanke aiheuttaisi pilaantumista tai sen vaaraa myös Lamminperän ja Mursunjärven Natura-alueilla ja laajemminkin alempana vesistössä. Vesistövaikutusten lisäksi Natura-arvioinnin pitää sisältää selvitys vaikutuksista lajistoon. Natura-tietolomakkeessa mainitaan muun muassa, että Lamminperällä on viitasammakon esiintymä. Vaikutuksia lajin elinpiiriin ei ole selvitetty, kuten ei myöskään lähialueella sijaitsevan luonnontilaisen suon ja Savilammen merkitystä lintuveden lajistolle. Linnustoselvityskin koski vain suon pesimälinnustoa. Savilampea ei siinäkään noteerattu eikä myöskään hankealueen ja sen lähialueen yhteyttä lintuvesialueeseen.

Koska lähinnä turvesoiden kuivatukset ovat heikentäneet merkittävästi myös Oijärven pääaltaan vedenlaatua, järvellä on suoritettu hoitotoimenpiteitä, pikkukalojen ja vesikasvien poistoa vuosina 2005-2007. Pääaltaan vedenlaadun seurannassa havaittiinkin muutamana vuotena selvä parannus, mutta jo 2010 vesien ainespitoisuudet olivat palautumassa entiselle korkealle tasolle. Oijärven tila vaatii jatkossa pitkäjänteistä hoitoa ja ulkoisen kuormituksen vähentämistä eikä missään tapauksessa lisäkuormitusta.

Vesienhoitosuunnitelmassa Kuivajoki on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan, jonka säilyminen kuitenkin edellyttää lisätoimenpiteitä. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa Kuivajoen osalta todetaan: ”Tilatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan laajamittaisesti kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta maa- ja metsätaloudessa sekä peruskuivatuksissa. Joen keski- ja yläosalla sekä Hamarinjoen vesistöalueella pääpaino on metsätalouden ja turvetuotannon kuormituksen vähentämisessä. Alajuoksulla korostuu maatalouden lisätoimenpiteiden tarve. Kivijoelle ja Oijärvelle esitetyt toimenpiteet vaikuttavat myös Kuivajoen tilaan.”

Kuivajoen vesistöalueella on jo yli 2000 hehtaaria turvesoita. Ne ovat aiheuttaneet vesistössä pilaantumista ja vesistön arvoa heikentäviä kalastomuutoksia, joista allekirjoittaneet Kuivajoella toimivat kalastuskunnat ja niitä edustava Kuivajoki-yhdistys ry ovat jättäneet Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon korvaus- ja kompensaatiohakemuksen. Kompensaatiovaatimus painottuu pilaantuneen vesistön kunnostukseen ja turvesoiden vesiensuojelun tehostamiseen niin, että Kuivajoen romahtanut harjuskanta voidaan elvyttää. Uusien turvesoiden avaaminen tekee nämä tavoitteet osaltaan tyhjäksi, joten Savilamminsuon kuivattamiselle ei tule myöntää lupaa.

Allekirjoittaneiden mielestä Savilamminsuolle ei ole luvanmyöntämisedellytyksiä, koska hankkeesta aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Lisäksi hanke on vesienhoitolain 21 §:n vastainen heikentäessään vesienhoitolain mukaisen vesienhoitosuunnitelman ja sen toimenpideohjelman tilatavoitteen saavuttamista ja ylläpitämistä Kuivajoen vesistöalueella.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Kuivajoki ry

Vipulan kalastuskunta

Kukkulan kalastuskunta

Jokikylän kalastuskunta