Mielipide Kontiomaansuon turpeenkaivuuhankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
6.3.2012
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/25/04.08/2011
Hakija: Kuiva-Turve Oy
Asia: Kontiomaansuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Ii, Pudasjärvi ja Yli-Ii
Vaatimus
Kuiva-Turpeen Kontiomaansuota koskeva lupahakemus on hylättävä.
Luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, koska hanke aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.
Luvan myöntäminen vaarantaisi myös vesienhoitolain mukaisen vesistön tilatavoitteen saavuttamisen ja estäisi Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman toteutumisen.
Lisäksi hanke saattaa olla vesilain ja luonnonsuojelulain vastainen.
Perustelut
Kontiomaansuolle suunniteltu turpeennostoalue, pinta-alaltaan 36,4 hehtaaria, on kokonaan metsäojitettua suota, jolla sinänsä ei juuri ole luonnonsuojeluarvoja. Aivan hankealueen välittömässä läheisyydessä, toiminnan vaikutusalueella sijaitsee kuitenkin laaja Litokairan Natura-suojelualue.
Litokaira on on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita. Se on suurin napapiirin eteläpuolella luonnontilaisena säilynyt aapasuokokonaisuus koko Euroopassa. Käsitteenä erämaa merkitsee laajaa tietöntä aluetta, jossa ihmistoiminnan vaikutus näkyy ja tuntuu mahdollisimman vähäisenä. Erämaakäsitteeseen kuuluu oleellisesti maiseman ja luonnon koskemattomuuden lisäksi luonnonrauha. Sitä vaatii elinpiiriltään myös moni arka erämaalaji, kuten suurpedot ja suuret petolinnut, joille Litokaira on tärkeä turvapaikka. Litokairan Natura-lomakkeessa mainitaan kolme uhanalaista lintulajia sekä nisäkkäistä susi ja karhu.
Litokairan hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on säilyttää alueen erämainen luonne vetovoimatekijöineen, mikä on otettu huomioon myös alueen virkistyskäytön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Se on ohjattu pääosin alueen reunaosiin. Vain vaateliaampi, omaehtoinen vaellusretkeily suuntautuu myös alueen ydinosiin.
Hakijan mukaan hanke ei vaadi luonnonsuojelulain mukaista Natura-arviota, koska hanke ei todennäköisesti heikennä niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on Natura-suojeluohjelmaan liitetty. Kuitenkin liettymistä ja siitä johtuvia lajistomuutoksia alapuolisissa vesistöissä saattaa esiintyä. Näitä vesistöjä ovat suojelualueella virtaavat pienvedet, jotka edustavat Litokairan Natura-lomakkeessa (FI1103827) mainittua suojeltua luontotyyppiä pikkujoet ja purot.
Vesistövaikutusten ohella pitä selvittää hankkeen vaikutuksia Litokairan merkitykseen nimenomaan erämaisena suojelualueena. Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan myös sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa melun päästämistä ympäristöön, jonka seurauksena voi aiheutua: b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön soveltuvuuden vähentymistä yleiseen virkistyskäyttöön ja/tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.
Hakemuksen mukaan Kontiomaansuon turpeenottoalueelta olisi Litokairan rajalle vain noin 500 metriä. Suo rajautuu kahteen jo käytössä olevaan turvesuohon, Puutiosuohon ja Pohjoiseen Latvasuohon, joiden melu kantautuu kesäisin pitkälle Litokairan Natura-alueelle, vaikka Natura-vaikutusten tarvearviossa väitetäänkin, ettei turvetyömaan melu ulotu Natura-alueelle. Etenkin hiljaisena kesäyönä turvekoneiden melu kantautuu selkeänä kilometrien päähän suojelualueelle. Lisäksi melua ja häirintää lisää liikenne, jota ottoalueelle on ympäri vuoden jossain muodossa. Nyt käytössä olevilla soilla toiminta ja sen aiheuttama häiriö päättynee noin vuosikymmenessä, ellei lisäalueita oteta käyttöön. Kontiomaansuon käyttöönotto jatkaisi häiriötilannetta ainakin parilla vuosikymmenellä eteenpäin.
Natura-selvityksen tarvearvio on selvästi puutteellinen. Ympäristönsuojelulain 41 §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Jos hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on Natura-ohjelmaan sisällytetty, hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee hanketta alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia haitallisia vaikutuksia (luonnonsuojelulaki 65 §).
Natura-tarvearvio osoittaa selvästi, että toiminnanharjoittaja ei ole myöskään ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimuksen mukaisesti riittävästi selvillä hankkeensa ympäristövaikutuksista, mikä on johtanut virheelliseen tulkintaan Natura-arvion tarpeellisuudesta ja hankkeen vaikutusten vähättelyyn. Vesistövaikutusten ohella pölyn ja melun leviämisen ja toiminnasta aiheutuvan muun häiriön vaikutukset Litokairan suojelun perustana oleville lajeille (esimerkiksi karhu,susi, salassa pidettävät uhanalaiset lajit) ja luontotyypeille sekä luonnonrauhalle olisi pitänyt arvioida. Hakemuksen perusteella arvioiden hanke on todennäköisesti merkittävästi haitallinen Natura-suojeluarvoille ja siten luonnonsuojelulain 66 §:n mukaan toteuttamiskelvoton. Suojelualueen luontoarvojen ja virkistyskäytön heikentäminen on myös yleisen edun loukkaus.
Aivan suunnitellun turvekentän vierellä, muutaman kymmenen metrin päässä virtaa luonnontilainen vesilain suojelema luontotyyppi Kontio-oja, joka saa alkunsa luonnontilaisen suon laidalta hankealueen koillisnurkalta. Puron rannoilla on useita uhanalaisia suotyyppejä, muun muassa erittäin uhanalaista ruohokangaskorpea sekä vaarantuneiksi luokiteltua minerotrofista lyhytkorsinevaa, saranevaa ja ruoho- ja heinäkorpea.
Suunnitelman mukaan Kontio-ojaan ei johdeta eristysojan vesiä. Puron hydrologian ei arvella myöskään muttuvan, koska eristysoja on muutaman kymmenen metrin päässä oleva vanha metsäoja, jota ei muokata mitenkään -ainakaan hakemuksen mukaan. Kontio-ojaan kohdistuvia mahdollisia hydrologisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole selvitetty, mikä on virhe ja rikkoo vaatimusta riittävästä selvilläolosta hankkeen vaikutuksista. Puro on vesilakikohde, mikä edellyttää puron säilymistä muuttumattomana, jos poikkeuslupaa ei haeta.
Puro saa vetensä yläpuoliselta luonnontilaiselta suolta, jonka vesitalous on hyvin säilynyt reunaojituksesta huolimatta. Hakemuksessa ei ole arviota vaikutuksista suohon, vaikka yksi lohkoista (L4) ulottuu suon viereen, mistä saattaa seurata hydrologisia muutoksia suolla ja vaikutuksia myös eristysojan virtaamiin.
Hydrologisten muutosten lisäksi turvepölystä aiheutuu vääjäämättä muutoksia puron nykytilaan, sillä Kontio-oja virtaa vallitsevien tuulten alapuolella pitkän matkan vain muutaman kymmenen metrin päässä turvekentistä. Hakemuksessa mainitaan, että Kontio-oja on luonnontilaltaan erinomainen ja että sen pohja on puhdas. Sen sijaan Puutio-ojan pohjassa on paksulti turvelietettä ja uoman reunoissa on eroosion merkkejä. Kun Kontiomaansuon pintakasvillisuus kuorittaisiin pois, myös tulvavesistä aiheutuisi pölyn ohella liettymistä Kontio-ojaan ja muutoksia niin uoman varren kuin myös vesialueen lajistoon.
Varsinaiset kuivatusvedet laskettaisiin myös Kontiomaansuolta Puutio-ojan kautta Karhuojaan ja Vitmaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Hankkeen vesistövaikutusten arvion sanotaan perustuvan Kontiomaansuon metsäojitusalueen ja Puutiosuon pintavalutuskentän vedenlaadun ennakkomittauksiin, jotka osoittavat pintavalutuskentältä tulevat vedet puhtaammiksi Kontiomaansuolta laskeviin verrattuna. Laskelman perusteita heikentää se, että mittauksia on vain kolme ja ne on tehty osittain eri päivinä. Esimerkiksi mahdollisen sadekuuron sattuessa metsäojitusalue ja pumppauksella toimiva pintavalutuskenttä toimivat aivan eri tavalla, joten niiden kuormituspiikkikin voi sattua eri päiviin.
Tosiasiassa suojelualueella virtaavien Karhuojan ja Vitmaojan vastaanottamien turvesuovesien kuormitus kasvaisi merkittävästi. Esimerkiksi virtaamahuipuista ei ole mitään tietoa, vaikka pääosa vesistökuormituksesta aiheutuu niiden aikana. Ylimääräisen epävarmuustekijän aiheuttaa se, että Puutiosuon jo pitkään käytössä olleen pintavalutuskentän valuma-alue kasvaa 50 prosenttia, mikä voi huomattavasti heikentää sen puhdistustehoa. Merkittävä epävarmuustekijä ovat niinikään suon pohjan paksut rikkipitoiset liejukerrokset.
Hakemuksesta ilmenee, että nykyisten turvesoiden osuus Vitmaojan valuma-alueesta on 4.1 prosenttia. Jos mukaan lasketaan Kontiomaansuo ja samaan aikaan vireillä oleva Vapon Iso Savisuo, valuma-alueosuus nousee jo 5 prosenttiin, mikä varmasti jättää jälkensä Vitmaojan vedenlaatuun ja lajistoon. On myös otettava huomioon Kontiomaansuon sijainti puron latvaosalla. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa kehotetaan välttämään turvesoiden sijoittelua vesistöjen ja suojelualueiden välittömään läheisyyteen. Samankaltainen ohjaus on tulossa myös kansallisen suostrategian linjauksiin.
Erityisessä vaarassa on Litokairan Natura-vesien lajiston lisäksi Vitmaojan ja Siuruanjoen alaosan nyt jo vaikeuksissa oleva harjuskanta. Harjus ei kestä suuria määriä turvevesiä, minkä todistaa harjuskannan romahtaminen läheisessä Kuivajoessa. Siuruanjoen harjuskannan taantuminen on vime vuosikymmeninä ollut samantapaista kuin Kuivajoella.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa Siuruanjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle Siuruanjoen ala- ja keskiosissa on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat. Hyvään tilaan pääsemiseksi vesien fosforipitoisuutta tulisi alentaa noin viidenneksellä. Tällöin keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta maa- ja metsätaloudessa, turvetuotannossa sekä peruskuivatuksissa. Turvesoille lisätoimenpiteeksi esitetään ympärivuotista pintavalutusta sekä peruskuivatuksen vesiensuojelun erinomaista tasoa, mitä se sitten tarkoittaneekin. Joka tapauksessa suon kuivattaminen ja turpeennosto lisäävät riskiä happamoittaville päästöille, mikä vaarantaa sekä Natura-alueen vesieliöstön että Vitmaojansuun ja Siuruanjoen harjuskannan lisääntymisen.
Kontiomaansuon pintavalutuskenttä täyttää vesienhoitosuunnitelman tehostamisvaatimuksen ympärivuotisuuden osalta. Kenttä on kuitenkin ollut käytössä jo pitkään ja 50 prosentin lisäys sen kuormittavaan pinta-alaan heikentää sen puhdistuskykyä merkittävästi, joten menettelyllä ei saada aikaan toimenpideohjelman edellyttämää vesiensuojelun tehostumista. Happamuutta pintavalutuskenttä ei ainakaan vähennä.
Lisäksi hanke heikentää läheisen Litokairan Natura-alueen luonnonrauhaa ja eheyttä sekä alueen virkistyskäyttöarvoa.
Edellämainituista syistä Kuiva-Turpeen Kontiomaansuota koskeva lupahakemus on hylättävä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri