Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto merenhoidon suunnittelun asiakirjasta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

15.5.2012

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: POPELY/7/07.04/2012

Asia: Lausunto merenhoidon suunnitteluun liittyvästä meren nykytilan arviosta, tavoiteltavan hyvän tilan määrittelystä ja hyvään tilaan johtavista ympäristötavoitteista

Itämeren tila yhdessä paremmaksi -asiakirjan mukaan Suomi valmistelee yhden merenhoitosuunnitelman, joka kattaa kaikki Suomen merialueet rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Kuulemisasiakirjassa esitetään arvio nykytilasta ja tavoitteita hyvän tilan saavuttamiseksi ja sen pitämiseksi.

Nähtävillä oleva aineisto käsittelee koko Itämerta kuten nimikin kertoo. Se on hyvin yleisluonteinen. Kun kyse on kuitenkin Suomen osuudesta, odottaisi, että asiakirjassa keskityttäisiin Suomen merialueeseen. Niin on ilmeisesti tarkoituskin tehdä kappaleesta kolme eteenpäin, mutta siitäkin eteenpäin sisältö on vaihtelevasti ”paikallinen” tai itämerellinen.

Tiedon hajanaisuus ja suoranainen puute taitavat olla merkittävä syy sekavaan rakenteeseen. Toisaalta Oulujoen-Iijoen vesienhoidon yhteistyöryhmän kokouksessa 3.5.2012 kerrottiin, että työtä varten koottu Suomen merialuetta koskeva tausta-aineisto on mittava ja sitä kokoamassa olleessa työryhmässä on ollut myös alueellinen asiantuntemus edustettuna. Aineisto on kuitenkin puristettu pääosin koko Itämeren kattavaksi asiakirjaksi sillä seurauksella, että se ei käsittele selkeästi edes Suomen merialuetta osa-alueista puhumattakaan.

Merialueen ominaispiirteet ja tila sekä olosuhteet vaihtelevat erittäin paljon ja kukin EU:n jäsenvaltio Itämeren piirissä tehnee oman vastaavan merenhoitosuunnitelmansa. Suomen merenhoitosuunnitelman nykytilan arviossa on paikallaan painottaa selkeästi Suomen merialuetta ja sen erityispiirteitä. Niillähän on merkitystä siihen, miten merialueeseen kohdistuvat paineet vaikuttavat ja mitä erityistoimia eri merialueilla pitää tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomen merialueen osa-alueet ovat myös niin erilaisia, että alueellisuuttakaan ei pidä sivuuttaa. Esimerkiksi Perämeri poikkeaa muusta Itämerestä ja Suomen muista merialueista ratkaisevan paljon. Poikkeavat ominaispiirteet johtuvat erilaisista fyysisistä ja kemiallisista olosuhteista, joilla on vaikutusta merialueen tilaan ja kehitykseen sekä suojelutarpeisiin käytön ja kuormituksen paineissa.

Ilmastonmuutosta sivutaan lyhyesti asiakirjan alkuosassa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiksi todetaan meren lämpeneminen ja mahdollinen suolapitoisuuden lasku, joilla on vaikutusta Itämeren ekosysteemiin. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia tulee tarkastella syvällisemmin ja nimenomaan juuri Suomen merialueelle kohdistuvina. Perämeri taitaa esimerkiksi olla jo tällä hetkellä ainoa Itämeren osa, joka edelleen ainakin pohjukastaan jäätyy säännönmukaisesti talvikuukausiksi. Sillä on merkitystä muun muassa eliöyhteisöjen populaatioihin, kuten hylkeisiin.

Kappaleessa 3.11 käsitellään energian johtamista mereen. Lämpökuorman lukuarvoja esitetään Suomenlahdelta ja kuvassa 27 on kartta maakunnittaisista jäähdytysvesipäästöistä. Meriympäristön tila on hyvä, kun mereen johdetun lämmön vaikutus on paikallista eikä se muuta haitallisesti biologisen orgaanisen aineen tuotantoa ja hajotusta eikä veden hydrografiaa.

Herkälle Perämerelle on sijoittumassa Fennovoiman ydinvoimalahankkeen toteutuessa uusi mittava lämpökuorman aiheuttaja. Sen vaikutuksia on todisteltu ”paikallisiksi”, mutta tosiasiassa vaikutuksia ei ole selvitetty eikä pitkäaikaisvaikutuksia varsinkaan arvioitu. Tavoite vähentää mereen johdettavan hukkalämmön määrää nykyisestä ja sijoittaa lämmön purkupaikat ekologisesti mahdollisimman hyvin ei ainakaan tässä tapauksessa toteudu.

Meriveden pinnannousun vaikutuksia sivutaan kappaleessa 3.7.1., mutta pinnannousua ei pidetä merkityksellisenä asiana -ilmeisesti siksi, kun rannikkoaluetta ja kuormitusta maalta käsitellään vesienhoitosuunnitelmissa. Vedenpinnan korkeus saattaa kuitenkin vaikuttaa merialueen ja vedenalaisen luonnon tilaan sekä rannikkovyöhykkeen maankäyttöön ja sen vaikutuksiin meriekosysteemiin. Vedenpinnankorkeuden muutoksen suuntaa ja määrää voisi arvioida ja sen merkitystä analysoida esitettyä perusteellisemmin ja jälleen kohdistaen arvion Suomen vesialueelle tai ainakin Suomenlahteen ja Pohjanlahteen.

Kappaleessa 4.3 käsitellään lajien ja ekosysteemien suojelua. Tavoitteena on turvata lajien, luontotyyppien ja ekosysteemien monimuotoisuus. Perämeren vedenalainen luonto on oma ainutlaatuinen ekosysteeminsä. Jokaisella muullakin alueella on omat erityispiirteensä. Ne tulee tuntea hyvin, jotta vedenalaisen luonnon suojelutarve tulee määritettyä oikein ja monimuotoisuuden turvaaminen on paikallisesti riittävän kattavaa. Vedenalaisen luonnon kartoitus on saanut lisäresursseja, mutta hallinnon teettämät kartoitukset jäävät kuitenkin aukkoisiksi. Toiminnallisena tavoitteena onkin oltava vaatimus kattavasta ja asiantuntevasta hankekohtaisesta vedenalaisen luonnon kartoituksesta. Kartoituksen asianmukaisuuden varmistamiseksi on laadittava kriteeristö, jotka selvitysten on täytettävä.

Asiakirjassakin todetaan, että ekosysteemilähestymistapaan perustuvan merialuesuunnittelun tulee perustua tietoon vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen sekä ihmispaineiden alueellisesta sijoittumisesta ja ajallisesta vaihtelusta. EU:n meripolitiikan

puitteissa on kehitetty yhteisiä periaatteita merialueiden aluesuunnitteluun eri käyttömuodot huomioiden, esimerkkeinä liikenne, energiantuotanto, kalastus, metsästys ja ympäristönsuojelu. Perämerellä ja Perämeren tilaan voimakkaastikin vaikuttavia hankkeita on runsaasti vireillä. Vaikka hankkeissa olisi toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettelykin, lopputuloksessa tai lupahakemuksessa vedenalaisen luonnon tietämys ja ekosysteemilähestymistapa ovat loistaneet poissaolollaan. Erityisen huonosti on toteutunut eri hankkeiden yhteisvaikutusten arviointi ja niistä vastuunotto.

Vesienhoitosuunnitelmien toteutus on jäänyt heikoksi riittämättömän resurssoinnin ja sitoutumisen takia. Merenhoitosuunnitelmassa on otettava huomioon tarve lisätiedon hankintaan, osoitettava riittävät resurssit eri toiminnoille ja määriteltävä suunnitelman velvoittavuus.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Merenhoitosuunnitelman sitovuus tulee määritellä niin, että sillä on merkitystä niille toimialoille, joilla merialuetta käytetään tai aiotaan käyttää tavalla tai toisella hyväksi. Muutoin tavoitteet kuten ”kalojen esiintyminen on normaalia vallitseviin lämpötila- ja suolaisuusoloihin nähden, ja ravintoverkon toiminnan kannalta keskeiset lajiryhmät esiintyvät tasapainoisissa runsaussuhteissa” on sanahelinää tai ”normaali” tarkoituksenmukaisesti vaihteleva tila.

Merja Ylönen
sihteeri