Mielipide Vesalansuon turpeenkaivuuhankkeen lupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
15.10.2012
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/96/04.08/2011
Hakija: Vapo Oy
Asia: Mielipide Vesalansuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksesta, Vaala
Vaatimus
Ympäristölupahakemus on hylättävä ympäristönsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena.
Perustelut
Vesalansuolle suunnitellun turpeenottoalueen 98 hehtaarista 69.2 hehtaaria on luonnontilaista suota. Se on seudun suurin ojittamattomana säilynyt suolaikku tällä äärimmäisen intensiivisesti ojitetulla alueella. Rokuan Natura-alue ja sen arvokas 1-luokan pohjavesialue ovat vajaan kilometrin päässä. Lisäksi 3 vakituisessa käytössä olevaa asuinrakennusta sijaitsee 270-330 metrin päässä hankealueen reunasta. Kuivatusvedet aiotaan laskea Muhosjokeen, jonka nykytila on vain tyydyttävä ja jonka kuormitusta Oulujokeen, muun muassa tärkeään raakavesilähteeseen on tavoitteen mukaisesti merkittävästi vähennettävä.
Jokaisen mainituista seikoista tulisi jo yksinään olla este toiminnan aloittamiselle, mutta luvanhakija Vapo Oy ei ole nähnyt hankkeestaan juuri minkäänlaista tai vain aivan vähäistä haittaa ympäristölle ja asutukselle. Asenne on yhtiölle tyypillinen, turpeenoton haitat kiistetään, mutta samalla vakuutellaan julkisuudessa ”tiikerinloikasta” (Vapoviesti 4/2012) ympäristövastuun ja etenkin vesiensuojelun kehittämisessä. Kuinkahan tiikerinloikkia edes tarvitaan, jos toiminnasta ei ole aikaisemminkaan juuri minkäänlaisia haittoja aiheutunut!
Karttatarkastelun mukaan Rokuanvaaraa ympäröi kilometrien levyinen lähes aukoton metsäojitusten vyöhyke, jossa on paikoin lisäksi peltoalueita ja suuria turpeenottoalueita. Tällaisilla alueilla karukin ojittamaton suo on luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta arvokas.
Viime vuosikymmeninä on todettu Rokuan harjualueen lampien vesipintojen voimakas aleneminen. Se on merkki harjun pohjaveden varastojen huomattavasta vähentymisestä. Kehitys on tapahtunut rinnan ympäröivien alueiden kuivatusten edistymisen myötä. Todennäköisesti poikkeuksellisen ojitusinnostuksen selittääkin harjun pohjavesien vuotaminen ympäristöön, mikä on vain kiihtynyt ojituksen tehostuessa.
Suhteellisen lähellä pohjavesialuetta olevan Vesalansuon turvekerrosten poistaminen vaarantaisi lisää 1-luokan pohjavesialueen antoisuutta, sillä turpeen alla oleva kivennäismaa on samaa muodostumaa pohjaveden muodostumisalueen kanssa. Todetun vesipinnanlaskun tutkimus on vielä kesken, mutta näyttää todennäköiseltä, että pohjaveden suojaamiseksi Rokuanharjua ympäröiviä ojituksia joudutaan tukkimaan. Jo varovaisuusperiaatteen tulisi estää uusien kuivatusten tekeminen.
Myös jopa alle 300 metrin päähän tunkeva turpeenkaivuualue aiheuttaisi kesäaikana myös kohtuuttoman viihtyvyys- ja terveyshaitan paikan vakinaiselle asutukselle: ympärivuorokautisen meluhaitan 30-40 vuorokauden ajaksi ja pölyämisen sopivien tuulten vallitessa.
Vesistövaikutukset ovat oma lukunsa. Kuivatusvedet vastaanottavan Muhosjoen tila on luokiteltu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa tyydyttäväksi. Tilatavoite on hyvä, mutta sen saavuttaminen vaatii lisätoimenpiteitä. Erityisesti ravinne- ja kiintoainekuormitusta pitää saada leikattua. Toimenpideohjelman mukaan esimerkiksi Muhosjoen fosforikuormitusta tulisi pienentää noin kaksi kolmannesta nykyisestä, jotta keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 μg/l. Velvoitetarkkailut osoittavat, että vuosien 2009-2011 kevättulvien aikaiset kiintoainepäästöt ovat Muhosjoella olleet erittäin korkeita, vaihdellen 20-60 mg/l (Liite 1: Lapin Vesitutkimus Oy: Oulujoen alaosan yhteistarkkailu vuodelta 2011). Ravinteista etenkin vesien fosforitaso on ollut erittäin korkea. Tarkkailuraportin sivulla 19 Muhosjoki todetaankin hyvin reheväksi ja käyttökelpoisuudeltaan jopa huonoksi.
Muhosjoen vedenlaadun parantaminen on ensiarvoisen tärkeää myös Oulujoen vedenlaadun ja sen käyttökelpoisuuden kannalta. Oulujoki on Oulun kaupungin vedenhankintavesistö. Erityisenä perusteena hajakuormituksen vähentämistarpeelle on raakaveden laadun heikkeneminen kevättulvan aikana. Lisäksi Oulujoen mukana Oulun edustan merialueelle tulevaa kuormitusta tulee vähentää, jotta hyvä tila saavutetaan Oulun edustan rannikkovesissä, vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa todetaan.
Oulujoen raakaveden laatua heikentävät eniten kevättulvien aikaiset kiintoainepäästöt. Suunnitteilla oleva joen lohikannan palauttaminenkin edellyttää kiintoainekuormituksen vähentämistä kutualueilla. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa raakaveden laadun turvaaminen ja lohikalojen luontaisen lisääntymisen edellytysten parantaminen nähdään erityisenä perusteena hajakuormituksen vähentämistarpeelle.
Uusille turvesoille toimenpideohjelmassa esitetään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi lupakäsittelyssä on otettava huomioon vesistön happamoitumisriski.
Turvetuotannon vesiensuojeluohjeen mukaan pintavalutuskenttä tulee perustaa ojittamattomalle suolle, jonka turvepaksuus on vähintään 0,5 metriä. Tasaisena jatkuvan kaltevuuden tulisi olla noin 1 prosentti ja kentän vähimmäiskoko 4 prosentti valuma-alueesta. Vesalansuolle suunniteltu pintavalutuskenttä täyttää sinänsä vähäiset vaatimukset vain koon osalta. Kenttä on ojitettua suota, jossa ojat sijaitsevat vesien virtaussuunnan mukaisesti. Se taas aiheuttaa paljon ojien tukkimistarvetta, mikä koneellisesti toteutettuna aiheuttaa oikovirtausten riskin. Lisäksi kenttä on lähes tasainen, kaltevuus vain 0,05 prosenttia, ja pinnanmuodoiltaan epämääräinen. Kuoppainen kenttä aiheuttaa vesien lammikoitumista ja mahdollisesti hapen vajausta, jolloin kenttä sitomisen sijasta lisää päästöjä. Kentän alueella on myös paikoin hyvin ohuita turvekerroksia, joiden kohdalla voi tapahtua puhdistettavien vesien karkaamista kivennäismaahan.
Ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen toimivuutta tutkinut TUKOS-projekti ohjeistaa vesiensuojelurakenteiden paikan valinnassa: ”Ojitetulle suolle perustettava vesiensuojelukosteikko tulee perustaa etupäässä sellaiselle suoalueelle, jossa turvekerros on niin syvä, että alueella olevat ojat eivät ulotu turpeen alapuoliseen mineraalimaahan. Tällöin riski vesien karkaamisesta turvekerroksen alapuoliseen pohjamaahan vähenee. Rakenteita, kuten jakokampaa yms., ei myöskään saa kaivaa mineraalimaahan asti.” Vesalansuolle suunnitellun pintavalutuskentän jako-ojan alueella turvekerros on niin ohut, että oja on pakko kaivaa mineraalimaahan asti.
Kaikki edellämainittu huomioon ottaen voidaan perustellusti väittää, että Vesalansuolle suunnitellut vesiensuojelurakenteet eivät ole parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia.
Vesalansuon ennakkotarkkailussa on ilmennyt, että alueen maaperästä huuhtoutuu runsaasti ravinteita ja kiintoainetta. Etenkin kiintoainemäärät ovat keskiarvoina erittäin korkeita. Luonnontilaisen Vesalansuon kuivatus ja turpeennosto tulevat varmasti lisäämään näitä päästöjä huomattavasti ja heikentämään mahdollisuuksia päästä Muhosjoella vesienhoitolain edellyttämään hyvään ekologiseen tilaan ja vaarantavat myös Oulujoen raakaveden humuskuormituksen vähentämistavoitteen.
Luvanhakijan laskelma Vesalansuon päästöistä on puutteellinen, sillä siitä uupuu virtaamahuippujen kuormitus. Jo 1983 tutkija Tapani Sallantaus osoitti, että pääosa turvesoiden kuormituksesta tulee hyvin lyhyenä aikana virtaamahuippujen nousuvaiheessa, joihin tuskin koskaan osuu velvoitetarkkailun näytteenottoa. Viime vuosien aikana tälle ovat antaneet vahvistuksen jatkuvatoimiset virtaamamittaukset, kuten esimerkiksi Vapon Rukonevalla 9-11.7.2012 voimakkaan rankkasateen aikana. Kuvassa sininen käyrä osoittaa virtaamaa, vihreä kiintoainepäästöä.
Kuva osoittaa, että voimakkaan rankkasateen aikana kiintoainepäästöt voivat kohota monisatakertaisiksi tulvan nousuvaiheessa. Vesinäyte tulisi ottaa tässä vaiheessa, muutoin sitä ei saada kiinni, sillä tulvan kääntyessä laskuun kiintoainepäästöt putoavat hyvin nopeasti, vaikka virtaama on edelleen korkealla. Käytössäoleva ominaiskuormituslukuihin ja ennaltamäärättyihin näytteenottoaikoihin perustuva päästötarkkailu aliarvioi karkeasti turvesoiden päästötasoa, eikä niitä tulisi enää sellaisinaan käyttää.
Vesalansuolle suunniteltu turpeennostoalue on sijoitettu seudun suurimmalle ojittamattomalle suoalueelle, vaikka alueidenkäyttötavoitteet, kansallinen suostrategia ja turveyhtiön oma propaganda vakuuttavat, että turpeenotto suunnataan ojitetuille ja luonnontilansa menettäneille alueille. Hanke vaarantaa Rokuanharjun 1-luokan pohjavesialueen antoisuutta sekä Oulujoen raakavesilähteen laatua, heikentää mahdollisuutta päästä Muhosjoella vesienhoitolain mukaiseen tilatavoitteeseen ja aiheuttaa merkittävän viihtyvyyshaitan läheiselle pysyvälle asutukselle. Vesalansuon ympäristölupahakemus on yksiselitteisesti hylättävä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Lapin Vesitutkimus Oy: Oulujoen alaosan yhteistarkkailu. Vesistötarkkailu 2011.