Lausunto Vesien tila hyväksi -kuulemisasiakirjasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
14.12.2012
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/19/07.04/2012
Asia: Lausunto Vesien tila hyväksi -kuulemisasiakirjasta (vesienhoidon työohjelma, aikataulu, ympäristövaikutusten arviointi, vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset 2016-2021)
Työohjelma eli kuinka suunnitelma valmistellaan ja millaisella aikataululla
Ensimmäinen vesienhoidon suunnitelmakausi päättyy 2015, jolloin umpeutuu myös ensimmäinen takaraja pysyvän hyvän tilan saavuttamiseksi. Merkittävän osan maakunnan vesistöistä oletetaan myös tavoitetilan saavuttavan joko nykytoimenpitein tai sitten lisätoimenpitein vuoteen 2015 mennessä. Se on periaatteessa myönteinen asia, mutta epäilyjä asian todellisesta laidasta esiintyy. Yleinen käsitys vesistöjen tilasta ja sen kehityksestä on paremminkin pessimistinen. Resursseja on myös yhä vähemmän osaamisen ylläpitoon ja vesiensuojeluhankkeiden toteuttamiseen.
Miten ensimmäinen suunnitelmakausi on toteutunut ja ennen kaikkea, miltä kausi näyttää vesistöistä käsin, siitä kaivataan nyt tietoa. Suunnittelun aikataulua kuvaavassa taulukossa mainitaan vuoden 2012 työksi ensimmäisen kauden toimenpiteiden seuranta ja raportointi. Vesienhoidon yhteistyöryhmälle onkin jaettu kooste tähän mennessä toteutuneista toimenpiteistä. Tiedot ovat numeerisia. Paikkatietoa ei ole eikä kuvausta toimenpiteistä eikä arvioita niiden vaikuttavuudesta. Tapa voi palvella raportointia EU:lle, mutta se ei riitä vesien tilassa tapahtuvan kehityksen seurantaan.
Seurantatietoa nimenomaan vesistöjen tilan kehittymisestä kuitenkin kaivataan. Sitä ei ole helppo löytää. Oiva-tietoverkko on tietysti käytettävissä, mutta sen lisäksi saisi vesienhoidon verkkosivulla olla yleistajuinen kuvaus ja miksei myös jokunen graafinen esitys mittaustulosten kertomasta vesistöjen nykytilasta ja kehityssuunnasta. Tieto motivoisi kansalais- ja sidosryhmäosallistujia ja antaisi pontta vesiensuojelutyölle ja resurssivaateille. Se on myös välttämätöntä, kun vesienhoitosuunnittelun kierto vaatii ottamaan kantaa hyvissä ajoin jo seuraavaan suunnitelmaan ennen edellisen kauden päätöstä. Vuosina 2013 ja 2014 täsmennetään vesienhoidon ympäristötavoitteita ja suunnitellaan niiden toteuttamiseen tarvittavia toimia.
Vesienhoitoalueen lähitulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä
Maatalous
Maatalouden tärkein vesiensuojelun ohjauskeino on ympäristötuki. Sen vaikuttavuutta on seurattu useita vuosia ja todettu selvityksissä heikoksi. Ympäristötuki on paremminkin kaikille jaettava yleistuki kuin nimensä mukainen ympäristönsuojelua edistävä tuki. Seurantaraportistakin saa kuvan, että ympäristönsuojelun tehostaminen on lisätukien varassa ja vaatii ylimääräistä innostusta asiaan.
Ympäristötuki pitää kuitenkin säilyttää, vaikka EU:n maataloustuki pienenisi. Puuttuva osa tulee korvata kansallisella rahoituksella, mutta samalla lisätä tuen ympäristöllistä vaikuttavuutta. Lisääkin rahaa ja tehokkaampia vesiensuojelumenetelmiä maatalousalueilla tarvitaan, mikäli aiotaan vähentää esimerkiksi Liminganlahteen laskevien jokien fosforin hypertasoa. Fosforikuormitusta tulee vähentää myös muista jokivesistöistä.
Lannan hyötykäytön kehittämiseen kuuluu olennaisesti sekä lannan että sen levityksen haittojen ehkäisy. Lannan haittoja voidaan vähentää tehokkaasti hyödyntämällä liete biokaasun tuotannossa. Lannan levityksen haittojen ehkäisyssä olennaista on levitysalan valinta. Ojittamattomien soiden raivaaminen pelloksi tulee yksiselitteisesti kieltää. Toinen vaihtoehto on säätää ojitus aina luvanvaraiseksi riippumatta käyttötarkoituksesta. Toiminnanharjoittajan vastuuta vesistökuormituksesta esimerkiksi pellonraivauksissa tulee myös lisätä vaatimalla ympäristötuen ja Kemera-tuen saannin ehdoksi tiettyä toimivaa vesiensuojelujärjestelyä, joksi ei riitä pelkkä laskeutusallas. Toimenpiteiden neuvontaan ja seurantaan tulee myös osoittaa resursseja.
Happamat sulfaattimaat
Vesien tila hyväksi -kuulemisasiakirjassa todetaan, että sulfaattimaat on otettava huomioon kaikessa kuivatuksessa, myös uusien asuinalueiden kaavoituksissa. Sulfaattimaiden esiintymisvyöhykkeellä on vireillä monenlaista maanmuokkausta ja kuivatusta edellyttävää hanketta. Happamien maiden huomioon ottaminen ympäristöriskinä on tullut esille muun muassa tuulivoimalahankkeissa, joita on erityisen paljon vireillä entisen Litorinameren vyöhykkeellä. Voimalahankkeiden hankevastaaville riski on selvästikin uusi asia. Kaikissa hankkeissa ei toteuteta ensin ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, vaan hanke etenee suoraan kaavoitukseen jos siihenkään. Niissä hankkeissa ympäristöselvitykset näyttävät olevan kevyempiä ja jos osallistuminen jää vähäiseksi, vaatimuksia selvittää muun muassa sulfaattimaiden esiintyminen ei välttämättä esitetä. Kappaleen lausetta voisi muuttaa esimerkiksi seuraavasti ”Sulfaattimaat on otettava huomioon kaikessa kuivatuksessa, kuten asuinalueiden kaavoituksessa ja tuulivoimalahankkeissa.”
Metsätalous
Peruskysymys on nykyistä tehokkaampien vesiensuojelumenetelmien käyttöönotto ja tukien kohdentamisen uudistaminen. Seurantaraportin lausuma suorastaan huutaa korjaamista: ”Kunnostusojitusmäärät ovat olleet arvioitua vähäisemmät, minkä vuoksi myös uusien toimenpiteiden määrät ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi. Toimenpiteiden toteuttamiseksi ei ole myöskään ollut riittävän hyviä kannustimia. Hinnoittelu liittyy periaatteessa puhtaasti ojitukseen eli suunnittelijoille maksetaan korvauksia ojakilometrien perusteella eikä vesiensuojelurakenteista korvata erikseen.”
Metsätalous tulee velvoittaa käyttämään vähintään samantasoisia vesiensuojelumenetelmiä kuin turpeenottoalueilta vaaditaan, jotta oleellista parannusta tapahtuu. Tällä tulisi olemaan merkittävä vaikutus vesien tilaan yleisesti, koska metsätalouden piirissä oleva pinta-ala on mittava. Pohjois-Pohjanmaalla oma erityiskysymys on turvemaiden metsätalous kunnostusojituksineen. Kemera-tuen käyttö entistä enemmän ympäristönsuojelutoimiin mahdollistaisi myös resurssien lisäämisen kuormituksen vähentämiseen. Jos alan oma ympäristövastuullisuus ei nykyisestä kehity, metsäojitus on saatettava ympäristölupavelvolliseksi. Kehittyvä ympäristölainsäädäntö antanee siihen mahdollisuuksia.
Heikosti onnistuneiden suo-ojitusten ennallistaminen on tehokas keino vähentää metsätalouden vesistövaikutuksia. Valuma-alueiden kunnostamiseksi maakunnassa on valtava noin 200 000 hehtaarin potentiaali. Toimenpide olisi ympäristönäkökulmasta monipuolisesti hyödyllinen. Se vähentäisi metsätalouden vesistö- ja ilmastovaikutuksia sekä palauttaisi luonnon monimuotoisuutta. Loppuunkaluttuja turvesoita voi myös hyödyntää metsätalouden vesiensuojelussa ja tulvariskien hallinnassa johtamalla metsäojien vesiä suonpohjille tai käyttämällä niitä kasvittumisen jälkeen tilapäisinä tulva-altaina ja -tasanteina. Ajan mittaan tällaiset alueet soistuvat uudelleen, mutta luovat eri kehitysvaiheissaan uutta luonnon monimuotoisuutta aivan toisella tavalla kuin metsitysvaihtoehdossa.
Haja-asutuksen vesistökuormitus
Haja-asutuksen vesiensuojelussa ei kuluvalla suunnittelukaudella taideta päästä alkua pitemmälle. Pieni jatkoaika ja jotkin lievennykset määräyksissä lienevät tuudittaneet useimmat kapinoitsijat luuloon, ettei mitään tarvitsekaan oikeasti tehdä. Herättelyä tarvittaisiin ja samalla tiedotusta siitä, mitä täytyy tehdä, mitkä ovat poikkeukset ja keitä ne koskevat. Asiaa kannattaisi tuoda esille välttämättömänä osana vesienhoitolain tilatavoitteiden saavuttamista ja ranta-asukkaiden omaa hyvinvointia.
Kaivostoiminta
Talvivaara on paljastanut, mihin toiminnanharjoittajan ympäristövastuullisuuden ja ammattitaidon puute voi johtaa. Tapaus on osoittanut puutteet myös lupa- ja valvontaviranomaisten toiminnassa. Kaivosteollisuus näyttää tarvitsevan paljon nykyistä perusteellisempaa lupavalmistelua sekä toiminnan valvontaa, jotta sillä ylipäänsä voi olla tulevaisuutta. Nykyisillä toimintatavoilla kaivosbuumi tulee johtamaan vesien yleiseen kemikalisoitumiseen Pohjois-Suomen malmikriittisillä alueilla. Sen torjuminen edellyttää ympäristöviranomaisten resurssien lisäämistä ja ympäristöhallinnon itsenäisen aseman palauttamista. Myös vaikutustenarviointiselvitysten tekijän riippumattomuus hankevastaavasta lisäisi selvitysten ja lupahakemusten laatua ja luotettavuutta. Asiantuntijuus tulisi hyödynnettyä paremmin ilman hankkeen intressin varjelua.
Turpeenkaivuu
Turpeenkaivuualueilta ei juuri tule kemikaalipäästöjä, mutta kenttien suuri määrä ja niiden kasvipeitteettömyys ja irtain pintakerros tuovat vesistöihin runsaasti eloperäisiä lietteitä ja humusta, mikä on heikentänyt muun muassa vesien virkistyskäyttöarvoa ja arvokkaimpien kalakantojen lisääntymisedellytyksiä. Esimerkiksi Kuiva- ja Siuruanjoen harjuskannat ovat romahtaneet turvesoiden kuivatusten myötä ja tilalle on tullut särkikaloja. Sama kehitys on tapahtunut myös eteläisempien jokien kalakannoissa, mutta niillä kuormituslähteitä on useampia, joten esimerkiksi turpeennoston osuuden arviointi on vaikeampaa. Vesienhoidon näkökulmasta on erittäin huolestuttavaa, että lähivuosina on tarkoitus ottaa 15 000 hehtaaria uusia turvesoita käyttöön samalla, kun vanhat nostoalueet ja niiden pohjat ovat vielä kuormittavimmillaan, kuten esimerkiksi Svahnbäckin tutkimukset ovat osoittaneet. Turpeenottoalueet sijoittuvat myös usein latvavesistöjen varsille.
Kuormituksen arvioinnin työkalujen kehittämistarve myönnetään myös kuulemisasiakirjassa. Miten päästöjen arviointia tarkennetaan, sitä ei täsmennetä. Avaintoimenpide turvesoiden kuormituksen hallinnassa Pohjois-Pohjanmaalla on tarkkailun uudistaminen siten, että se pystyy saamaan kiinni myös kuormituspiikkien päästöt. Luonnonsuojelupiiri pitää tärkeänä lisätä ja monipuolistaa (virtaaman ohella vähintään kiintoaine) jatkuvatoimista mittausta todellisten ja reaaliaikaisten päästöjen selvittämiseksi. Jatkuvatoimisesta päästömittauksesta kertyvällä tiedolla tulee myös uudistaa kuormitusarvioinnin pohjana käytettävät laskennalliset arvot. Tällä hetkellä turpeenottohankkeiden luvituksessa käytettävät päästöjen laskuperusteet koetaan yleisesti niin epäonnistuneiksi, että ne vaarantavat haitankärsijöiden oikeusturvan.
Jo 1980-luvulla tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että turvesoiden kuormituspiikki osuu kevät- ja rankkasateiden aiheuttamien tulvien nousuvaiheeseen, jolloin tapahtuu pääosa koko vuoden kuormituksesta. Se on varmistunut jatkuvatoimisten virtaamamittarien avulla. Käytännössä pääosa turpeennostokenttien kuormituksesta tapahtuu siis hyvin lyhyenä aikana, mutta se ei paljastu harvoin otetuissa toiminnanharjoittajan oman tarkkailun tai viranomaistarkkailun vesinäytteissä. Tekniikoita jatkuvatoimiseen mittaukseen on jo olemassa ja niitä myös kehitetään edelleen vilkkaasti. Kehitystyö tarjoaa niinikään yhteistyömahdollisuuksia innovaatioiden jalostamiseksi ja kysyntä kaupallisille sovellutuksille kasvaa.
Turvesoiden vesiensuojelua on tehostettava siten, että laitteet/menetelmät pidättävät myös humusta. BAT:in tärkein kriteeri ei saa olla, että se on mahdollisimman halpaa toiminnanharjoittajalle.
Vaelluskalojen luonnontuotanto
EU:n uudistuva vaelluskalapolitiikka tähtää istutusten sijasta kalojen luontaisten lisääntymisedellytysten parantamiseen. Perusedellytys kalateiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla on vesienlaadun parantaminen ja etenkin kalojen poikastuotantoa heikentävän kiintoaine- ja humuskuormituksen vähentäminen. Kaikissa maakunnan Pohjanlahteen laskevissa joissa lienee aikoinaan ollut oma joessa lisääntyvä lohikantansa. Nyt ei ole ainoatakaan. Iijokea lukuunottamatta niitä ei voida saada takaisin, mutta kotiutusistutusten avulla lohen luontaista poikastuotantoa voidaan palauttaa huomattava osa edellyttäen, että vaellusesteitä poistetaan ja vesien ekologinen tila palautetaan vesienhoitolain edellyttämälle tasolle.
Keskeiset tutkimustarpeet
Keskeisiksi tutkimustarpeiksi ohjelmassa määritellään kiintoaine ja humus, joita ei edelleenkään voida ottaa huomioon vesistöjen tilan arvioinnissa raja-arvojen puuttumisen takia. Turvemaiden suuren määrän ja niiden intensiivisen käytön takia eloperäisten ainesten vesistövaikutusten tutkimus on aivan ensiarvoisen tärkeää. Samalla tulee selvittää myös turvesoiden vesistötarkkailun puutteet, joita ovat ennen kaikkea ylivirtaamatilanteiden kuormitushuippujen merkityksen arviointi kuin myös kuormitusarvioinnissa käytössä olevien ominaiskuormituslukujen oikeellisuus.
Harjuksen ja muiden lohikalojen poikastuotannon elpyminen tulisi nostaa aiempaa merkittävämmäksi kriteeriksi arvioitaessa vesistön ekologista tilaa. Myös kovapohjaisten koskien pohjaeläimiin kannattaisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Kuivajoesta aikaisin keväällä kuoriutuva koskikorento, potnapekka, hävisi samaan aikaan harjuksen poikastuotannon romahtamisen kanssa. Meneillään oleva yliopiston ja Syken Biotar-hanke ei tutki näitä kohteita, sillä se keskittyy vain pehmeiden pohjien tutkimukseen.
Merenhoito
Perämeren matalikoille suunnitellut tuulivoimapuistot ja merihiekan nostotoiminta mainitaan uusina hankkeina, joiden ympäristövaikutukset on selvitetty. Velmu-kartoitushanke on tuonut paljon lisätietoa Perämeren vedenalaisen luonnon tilasta ja monimuotoisuudesta ja osoittanut hyvin hankekohtaisten selvitysten puutteellisuuden.
Merenhoidossa Perämeren ainutlaatuisuus ja herkkyys on otettava korostetusti huomioon ja kehitettävä keinoja suojella alueelle ominaista vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta. Hankekohtaisille vedenalaisen luonnon selvityksille tulee luoda laatukriteerit ja minimivaatimukset. Hankkeiden suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset, josta tulee ohjeistaa hankevastaavia.
Tulvariskien hallinta
Valuma-alueen kunnostus on tulvariskien hallintaa. Ennallistamista tulee vauhdittaa neuvonnalla, suunnitteluavulla ja maa- ja metsätalouden tukien uudelleenohjaamisella.
Uudet hankkeet
Asiakirjassa todetaan, että keskeisiä hankkeita, joilla tulee olemaan vaikutusta vesienhoidon tavoitteiden toteutumiseen, ovat muun muassa uudet kaivokset, Pyhäjoen alueelle suunniteltu ydinvoimala sekä juomaveden otto Viinivaaran alueelta Oulun kaupungin tarpeisiin.
Esimerkiksi lupa johtaa Laivakankaan kultakaivokselta jätevedet Perämereen putkea pitkin on selvä virhe. Sellainen pitää voida estää. Luvan tulee velvoittaa toiminnanharjoittaja käsittelemään aiheuttamansa kuormitus mahdollisimman suljetussa kierrossa ja rajaamaan vaikutusalue mahdollisimman pieneksi. Laaja vesialue ei ole jäteallas silläkään perusteella, että pitoisuudet laimenevat suuressa vesimassassa.
Luonto- ja lintudirektiivi
Kappale herättää kysymyksiä. Siinä mainitaan vain pienvedet luontotyyppeinä, joita erityisesti luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet koskevat. Pikkujoet ja purot -luontotyypin tila on Suomessa epäsuotuisalla tasolla, mihin parannusta haetaan myös vesilain suojalla.
Ympäristöhallinto raportoi EU-komissiolle tietyin väliajoin luontodirektiivin säännösten soveltamisesta ja arvioi siinä direktiivin luontotyyppien suojelutasoa. Esimerkiksi meri- ja rannikkoelinympäristöissä on paljon luontotyyppejä, joita meren- ja vesienhoidon suunnittelu koskee ja joista viime aikoina on saatu uuttakin tietoa.
Tieto luontotyyppien ja lajien suojelutason tilasta ja kehityksestä on jäänyt myös vesienhoidossa pimentoon, mikä vähentää myös sen vaikuttavuutta. Seurantaraportissakaan ei suojelualueisiin tai suojeltuihin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuneita toimenpiteitä mainita. Suojelusuunnitelmia on laadittu, mutta raportista ei käy ilmi, mistä niissä on kyse. Uusina hankkeina ei mainita suunnitelmaa kiinteästä yhteydestä Hailuodon ja mantereen välille tai tuulivoimalahanketta Luodonselälle. Ne ovat kuitenkin esimerkkejä hankkeista, joilla olisi viranomaislausuntojen mukaan merkittävästi haitallinen vaikutus useisiin vesialueen Natura-luontotyyppeihin ja -lajeihin.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa rannikkovesille todetaan sivulla 15, että Natura-alueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin
vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Rannikkoalueella on kaikkiaan 19 Natura-aluetta, jotka vaikuttavat rannikkovesimuodostumien tilatavoitteiden määrittämiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun (taulukko 5).
Liminganlahden pitäisi lisätoimenpitein päästä tyydyttävästä hyvään tilaan vuoteen 2021 mennessä eli seuraavalla vesienhoitokaudella. Liminganlahteen laskevien jokien sen sijaan arvioidaan saavuttavan hyvän tilan vasta 2027. Ängesleväjoki on huonossa ja Temmes- ja Tyrnäväjoki välttävässä tilassa.
Liminganlahden valuma-alueella sekä ravinne- että kiintoainekuormitusta pitäisi leikata rajusti. Kuluneella kaudella on toteutettu Temmesjoki-pilottihanke, joka taisi olla pääosin neuvonta- ja kosteikkokokeiluhanke. Vaikuttavuus Liminganlahden tilaan jäi arvailun varaan, mutta ilmeisesti se oli olematon. Seurantaa ollaan kuuleman mukaan myös poistamassa lahdelta. Sen tilan kehitys huolestuttaa, jos seurantatiedon keruu vähenee ja toimenpiteet valuma-alueella ovat lähinnä kainoja toiveita. Sama ongelma koskee myös muuta suojeltua vesiluontoa. Velvoittavuutta tulee lisätä tukien ehdoksi. Jos riittäviä toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi ei saada aikaan pelkkien ohjauskeinojen avulla, luvanvaraisuutta on lisättävä myös maa- ja metsätalouden toimenpiteille.
Keskeinen kehittämistoimenpide seuraavalla vesienhoitokaudella
Se on siirtyminen kuormittavan toiminnan seurannassa jatkuvatoimiseen mittaamiseen, jota perinteinen näytteenotto laboratorioanalyyseineen tukee ja täydentää. Uudistus toteutuu tehokkaasti lisäämällä vaatimus lupaehtoihin, joiden tehtävä on estää vesistön pilaaminen. Jatkuvatoimisesta mittauksesta saadaan arvausten tilalle todellisuuspohjaista kuormitustietoa, kun mikään kuormitus ei pääse livahtamaan seurannan ohi.
Jatkuvatoiminen kenttämittalaite voi tuottaa tuloksen reaaliajassa ja digitaalisesti myös muille kuin toiminnanharjoittajalle ja valvovalle viranomaiselle. Digitaalinen tieto on helppo julkaista, mikä lisää avoimuutta, omavalvonnan luotettavuutta ja motivoi vesiensuojelutyöhön.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri