Lausunto Pyhäjärven Leväsuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
6.5.2013
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/78/07.04/2010
Asia: Lausunto Pyhäjärven Leväsuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Hanke maakuntakaavan vastainen
Arviointiohjelmasssa esitetystä toteuttamisvaihtoehdosta lausuttiin, että se on maakuntakaavan vastainen. Leväsuo on merkitty Pohjois-Pohjanmaan voimassa olevaan maakuntakaavaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi kasvillisuutensa vuoksi. Sen vuoksi yhteysviranomainen edellytti selvittämään myös vaihtoehtoa, jossa suon arvokkaimmat osat jätettäisiin hankealueen ulkopuolelle. YVA-menettely on kuitenkin päätetty viedä loppuun lähes alkuperäisen pinta-alan mukaisena. Ohjelmassa hankkeen pinta-ala oli 228.9 hehtaaria ja selostuksessa 227.6 hehtaaria. Perusteluna on mahdollisuus hakea poikkeuslupaa rauhoitetun kasvin, suovalkun ja sen kasvupaikan hävittämiselle. Alueen muista uhanalaisista kasvilajeista tai suotyypeistä ei mainita mitään.
YVA-selostus jää selvästi puutteelliseksi, kun hankevastaava ei noudata kaavoittajan ja yhteysviranomaisen vaatimusta selvittää hankkeen mahdollisuutta välttää menetyksiä luonnon monimuotoisuudelle. Todennäköistä on, että suunnitelmaa joutuu joka tapauksessa muuttamaan lupaprosessissa, ellei hakija luovu hankkeestaan. Nostoalueen uudelleen rajaamisesta luvanhakuvaiheessa vihjaistaan sivulla 52.
Vaihtoehtojen selvittäminen ja vertailu kuuluvat YVA-menettelyyn. Arviointiselostuksen tehtävä on tuottaa riittävä tieto toteuttamisvaihtoehdon valitsemiseksi. Hankevastaavan olisi pitänyt myös ottaa jo YVA-vaiheessa huomioon, millä perusteilla poikkeuslupaa harkitaan. Kysehän on tapauksesta, joka on selvästi sekä valtakunnallisen että maakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen vastainen eikä Leväsuota jatkossakaan tulla kaavoittajan mukaan osoittamaan maakuntakaavassa turpeenottoon sopivaksi suoksi.
Vaikutusten arviointi
Luonnon monimuotoisuus
Leväsuon ojittamaton osa on suotyypeiltään ja kasvilajistoltaan edustava aapasuo. Se on todettu myös maakunnallisesti arvokkaaksi muuttolintujen levähdysalueeksi sekä pesimälinnustoltaan maakunnallisesti arvokkaaksi suoalueeksi. Maisemiltaan suo on paikoin komea, mihin vaikuttavat myös metsälakikohteet suolla.
Suon nykytilaa kuvataan kuitenkin selostuksessa epäselvästi. Toisaalta suo mainitaan reunaojitusten vaikutuksesta niin muuttuneeksi, että luontotyyppejä ei enää voida pitää täysin luonnontilaisina ja että kuivahtamisen johdosta vaateliaat lajit olisivat lähes hävinneet. Eteläosasta suo on puolestaan lähes luonnontilainen. Linnustokartoitusten tulosten perusteella Leväsuon suojelupistearvo todetaan selvästi keskimääräistä suota korkeammaksi.
Näyttää vahvasti siltä, että suo on reunaojituksista huolimatta säilyttänyt ainakin suurelta osin ne luontoarvot, joiden perusteella se on merkitty maakuntakaavassa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. Kaavan suunnittelumääräys myös edellyttää muulta maankäytöltä alueen monimuotoisuuden säilyttämistä. Selostuksessa vesien virtausta sivutaan lyhyesti. Siihen olisi voinut pureutua tarkemminkin ja arvioida tarvittavien ennallistamistoimien määrää ja laatua. Ennallistamiseen viitataan vuoden 2009 kasvillisuusselvityksessä: ”Luonnontilaisuutta voitaisiin parantaa tukkimalla reunarämeiden ojia.” Selvitys olisi myös osa nollavaihtoehdon merkitystä suon monimuotoisuusarvojen säilymiseksi. Kun useat suotyypit ja kasvilajit ovat uhanalaisia, jopa äärimmäisen uhanalaisia, niiden suojelutaso ei ole suotuisa. Lajien ja suotyyppien esiintyminen jollain toisella jo suojellulla alueella ei korvaa Leväsuon menetyksiä, jos hanke toteutuu.
Jos suo on potentiaalinen luontodirektiivin liitteen IV a lajin esiintymispaikka, lajista/lajeista on tehtävä maastoselvitys. Tässä tapauksessa vaatimus selostuksen mukaan koskee sirolampikorentoa ja viitasammakkoa, joista jälkimmäisen esiintymistä on selvitettykin yhtenä kutuaikaisena päivänä.
Seudun soiden ojitustilanne on korkea. Nivala-Haapajärvi -seutukunnan soiden ojitusaste on 89 prosenttia ja sen pohjoispuolisen Haapavesi-Siikalatvan 83 prosenttia. Tieto on mainittu esimerkiksi maakunnallisessa suo-ohjelmassa (Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma). Leväsuon lähialueilla on muun muassa Kärsämäenjärvien soidensuojelualue ja sen vieressä vielä suojelematon, mutta pitkälti luonnontilainen Kuohunneva. Muitakin suojelemattomia luontoarvosoita lähialueilla voi olla. Monimuotoisuus köyhtyy paitsi elinympäristön tilan heikkenemisen tai häviämisen myös ns. sukupuuttovelan seurauksena, kun elinympäristölaikut pienenevät ja isoloituvat. Leväsuo voi olla yksi tärkeä ekosysteemilaikku alueen jäljellä olevassa suoluonnon verkossa. Sen merkitystä lajien ja luontotyyppien ylläpidolle pitäisi arvioida varsinkin, kun suo on varattu monimuotoisuuden takia erityisen tärkeäksi alueeksi.
Vesistökuorma
Jätevedet johdettaisiin toteuttamisvaihtoehdossa 94.9 hehtaarilta Korpijoen valuma-alueelle ja 132.7 hehtaarin alalta Lahnasen suuntaan. Ohjelmassa esitetyssä vaihtoehdossa vesien purkureitti oli pohjoisen Harvanpuron kautta Lahnaseen.
Alapuoliset vesistöt ovat reheviä ja alavirtaan edelleen heikkeneviä. Osmanginjärvi, jonne jätevedet päätyvät kumpaakin purkureittiä pitkin, kärsii jo sisäisestä kuormituksesta. Järven ekologinen luokka on välttävä. Osmanginjärvestä eteenpäin tilanne ei parane. Vesistöt ovat ylikuormittuneita. Muiden hankkeen vaikutusalueen vesistöjen luokka on tyydyttävä. Vesienhoitolain mukaista hyvää tilaa ei arvioida saavutettavan ennen vuotta 2021 eikä silloinkaan ilman lisätoimenpiteitä.
Hankkeen vaihtoehtoiset vesienpuhdistussuunnitelmat ovat ympärivuotinen pintavalutus tai kesäaikainen kemikalointi. Pintavalutuskenttä 1 sijaitsee ojittamattomalla suolla ja sen koko on 5 hehtaaria eli 5.4 prosenttia valuma-alueestaan. Jätevedet johdetaan Korpijoen vesistöön. Pintavalutuskenttä 2 on ojitetulla alueella ja sen koko on 6.9 hehtaaria, 5.2 prosenttia valuma-alueestaan. Kuivatusvedet johdetaan Harvanpuroon. Pintavalutuskenttien ominaispiirteistä on vähän tietoa. Liitteessä 2 on vain korkeustiedot ja turvepaksuudet. Luonnontilaisen pintavalutuskentän sanotaan olevan lyhytkorsinevaa ja saranevaa. Ojitetusta kentästä kerrotaan käsittelyohje. Pintavalutuskenttien toimivuutta ei arvioida. Siitä todetaan vain vaihteluvälit, joissa pintavalutuskenttien yleisesti arvioidaan pidättävän ravinteita ja kiintoainetta. Varsinkin ojitettu pintavalutuskenttä kuitenkin hyvin usein toimii negatiivisesti eli lisää kuormitusta. Selostuksessa arvioidaan puutteellisesti, miten hanke täyttää BAT-vaatimuksen.
Hankkeen kuormitusvaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Tulos on muodostettu käyttämällä laskelmien pohjana ominaiskuormituslukuja, jotka saadaan vähentämällä vertailusoiden avulla lasketusta bruttokuormituksesta suon nykytilan arvioitu kuormitus. Laskentatapaa ja -perusteita on voimakkaasti viime aikoina kritisoitu. Puutteita näyttäisi olevan etenkin luonnontilaisten soiden ja vanhojen metsäojitusalueiden päästöjen arvioinnissa.
Eniten puutteita kuormitusarvioissa on kesäaikaisten rankkasateiden ja kevättulvien päästöissä. Jatkuvatoimisilla virtaamamittareilla on selvitetty, että turvesuon päästöt osuvat virtaamahuipun nousuvaiheeseen ja pitoisuudet laskevat nopeasti virtaaman kääntyessä laskuun. Rankkasateen aiheuttaman virtaaman nousuvaiheessa ainespitoisuudet voivat nousta jopa monisatakertaisiksi keskiarvoihin verrattuna, mutta ne jäävät pimentoon, sillä virallinen näytteenotto sattuu aniharvoin oikeaan aikaan paikalle.
Arviointiselostuksessa on esitetty arvio, että Leväsuon virtaamahuippujen pitoisuudet olisivat vain 4-7 -kertaisia keskiarvoihin verrattuna. Kun arvio perustuu viralliseen vedenlaatuseurantaan eikä sen puutteita oteta huomioon puutteisiin, usko tuloksen paikkansapitävyyteen on vähäinen. Korjausta tilanteeseen ei saada ennen, kuin jatkuvatoimiset vedenlaatua ja virtaamia seuraavat mittarit yleistyvät turvesoiden päästöjen seurannassa.
Kaikkein suurimmat päästöt turvesoilta tulevat kevättulvien yhteydessä, mutta niiden päästöjä ei edes yritetä seurata. Velvoitetarkkailua hoitavien konsulttien edustajat saapuvat vesien äärille yleensä vasta viikkoja kevättulvan huipun jälkeen, jolloin tulvahuipun kuormituksesta ei ole enää mitään näkyvillä ja niinpä niistä ei tarvitse sen enempää huolehtiakaan.
Kun otetaan huomioon arviointiselostuksen kuormitusarvioiden laskentaperusteiden puutteet ja Leväsuon jätevedet vastaanottavien vesistöjen heikko vedenlaatu, selostuksessa tulisi todeta, että Leväsuon kuivatus heikentää merkittävästi vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamista purkuvesistöissä. Siten vaikutustenarviointi tuottaisi rehellistä tietoa päätöksenteon avuksi.
Turpeen käytön ilmastovaikutusten arviointi
Turvetuotannon ilmastovaikutusten arviointia on rajattu YVA-lain vastaisesti. Lain 2 §:n mukaan arvioitavalla ympäristövaikutuksella tarkoitetaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja VÄLILLISIÄ vaikutuksia Suomessa ja sen alueen ulkopuolella. Selostuksessa käytetyssä mallissa on otettu huomioon ainoastaan maankäytön ja ns tuotantosuolla tapahtuvien operaatioiden kaasutaseet. Turpeen polton päästöjen katsotaan kuuluvan tässä asiayhteydessä itse voimalaitoksen ympäristövaikutuksiin. Tällaiselle erottelulle ei ole perusteluja, sillä voimalaitoksissa voidaan yleensä käyttää monenlaisia polttoaineita.
Luonnontilainen suo on paitsi hiilinielu myös hiilivarasto. Kuivatusta ja turpeen nostoa seuraa aina kierrosta varastoon siirtyneen hiilen pääosan nopea palaaminen ilmakehään eritoten polton kautta. Sen aiheuttama säteilypakote on olennainen ilmastovaikutus. Kuvan 30 tavalla esitettynä turvekerrosten hiilen vapauttaminen ilmakehään jää ottamatta huomioon ja näyttää suorastaan siltä, että jälkikäyttövaiheeseen tulee maankäytössä pyrkiäkin ilmastonsuojelun nimissä.
Turpeen polton päästöt ovat turpeenkaivuun välillisiä ilmastovaikutuksia jotka tulee arvioida turvesoiden ympäristövaikutusten arvioinneissa. Siten arvioituna Leväsuon kasvihuonekaasujen päästöt olisivat noin 15-kertaisia selostuksessa ilmoitettuun verrattuna.
Vaihtoehtojen vertailu
Taulukossa 39 on esitetty asiantuntija-arvio hankevaihtoehtojen vaikutuksista. Huomiota kiinnittää taulukossa VE0:n tulos, joka on puhdas nolla. Positiivista vaikutusta ei ole löydetty edes sille, että vaihtoehto tukisi kaavan toteutumista. Nykytilan tai alueen luontoarvojen ylläpito jopa ennallistamistoimin on hankkeen toteuttamatta jättämisen positiivisia vaikutuksia. Vaihtoehtojen vertailu ei toimi, jos toteuttamatta jättäminen tulkitaan vaihtoehdoksi, josta ei koidu mitään vaikutuksia ja seurauksia.
Lopuksi
Arviointiselostus kiertää ja kaartaa ja väittää jopa alueen soveltuvan turvetuotantoon liitteessä 3. Ehkä niin on teknistaloudellisessa mielessä. Hankkeen ympäristövaikutukset huomioon ottaen on kuitenkin selvää, että Leväsuo ei sovellu turpeenhankintaan. Luulisi toiminnanharjoittajankin hyötyvän, jos selostus kertoisi suoraan, kannattaako resursseja sijoittaa pyrkimyksiin Leväsuon saamiseksi turpeenottoon vai olisiko ne järkevämpää suunnata johonkin toiseen, ennakkoonkin arvioiden kaikin puolin turpeenottoon soveltuvampaan kohteeseen. Sijainninohjauksella, joka on alueidenkäytön ja myös vesiensuojelun haittoja ennaltaehkäisevistä keinoista tärkein, on osoitettu ja tullaan jatkossakin osoittamaan turpeenhankinta muualle kuin Leväsuolle. Sillä pitäisi olla ratkaiseva merkitys hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri