Lausunto Hituran avolouhoksen laajennushankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
30.5.2013
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö POPELY/23/07.04/2011
Asia: Lausunto Hituran avolouhoksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Hituran kaivoksen tuote on nikkelikuparirikaste, jota kaivos on tuottanut 1960-luvun lopulta asti. Kaivoksen toiminta on elänyt vuosikymmenten kuluessa muutoksesta ja hintatasosta toiseen. Ohjelmaa olisi selventänyt huomattavasti, jos Hituran kaivoksen vaiheita olisi käyty läpi ja varsinkin viime vuosien uudistuksia ja prosesseja, kuten vuoden 2007 YVA-menettelyä, joka koski rikastushiekka-alueita.
Käynnissä olevan YVA-menettelyn mielekkyys on koetuksella, koska hankevastaava on vastikään saanut jo luvan suurin piirtein samanlaiselle hankkeelle, jota YVA-menettelyssä tarkastellaan. Ohjelmassa todetaan ilmeisen virheellisesti, että lupavirastossa on vireillä hakemus, jossa vuotuinen sivukiven ja malmin louhintamäärä on ilmoitettu olevan korkeintaan 550 000 tonnia. Vuosituotantokapasiteetti on kuitenkin ollut jo 1990-luvun alusta 650 000 tonnia, joka tarkoittanee malmia. Siitä rikastetta tuotetaan 30 000 – 35 000 tonnia vuodessa. Sen nikkelisisältö on 2200-3000 tonnia. Rikastushiekkaa malmista syntyy melkeinpä yksi yhteen eli noin 650 000 tonnia vuodessa.
Belvedere Mining Oy Hituran kaivos onkin hakenut 2.12.2011 jätetyllä ympäristölupahakemuksella kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamista niin, että päätös mahdollistaa avolouhinnan aloittamisen uudelleen Hituran kaivoksella ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 21.5.2013 antanut siihen luvan. Lupa sallii malmin (yhteensä noin 1 Mt) ja sivukiven (yhteensä noin 2,0–2,3 Mt) louhinnan uudelleen avattavasta avolouhoksesta, louhittavan malmin rikastuksen ja rikastamon tuotannon (rikastettavan malmin määrän) nostamisen noin 650 000 tonnista noin 700 000 tonniin vuodessa.
Luvasta voi selvittää, mitä lupa toiminnalle sallii ja mitä siltä vaatii. Vaikka lupahakemukseen on varsinkin GTK esittänyt näkemyksiä, jotka vaatisivat hyvinkin paljon lisätoimia ja muutoksia, niitä ei ole tarvinnut noteerata eikä tarvitse kyseisessä YVA:ssakaan, jossa on kyse samasta laajennuksesta. Paljon puhuva on sitaatti lupapäätöksestä ”GTK:n kaivoksen sulkemista koskevaan seuraavaan lausuntokohtaan ”mikäli sivukivikasojen peittorakenne ei ole kivien kemiallista rapautumista hidastava, tulee jätekasojen valumavedet, pinta- ja mahdolliset pilaantuneet pohjavedet ohjata puhdistukseen ennen niiden johtamista luonnon vesistöihin.” Luvan hakija vastaa, että sivukivikasat ovat olleet peittämättä jo kymmeniä vuosia valumavesien ohjautuessa suurimmilta osin kaivoksen kuivanapitoveden selkeytysaltaille, joiden reunoille on muodostunut kosteikkoalueita. Selkeytysaltailta vedet ohjataan Kalajokeen. ”
YVA-ohjelma on päivätty13.2.2013. Mainittua lupahakemusta on täydennetty vuoden 2012 lopussa useilla toiminnan muutosta koskevilla vaikutusarvioinneilla ja hakemusta on myös yhdenmukaistettu hakijan muiden yhtä aikaa vireillä olevien Hituran kaivosta koskevien hakemusasiakirjojen kanssa niin, etteivät hakemukset ole ristiriidassa keskenään. Vielä 17.4.2013 on hakemusta täydennetty 21.3.2013 pidetyssä tarkastuksessa todettujen asioiden ja maastossa havaittujen seikkojen osalta. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassakin olisi ollut hyvä selvittää, mitä kaikkea muuta kaivoksen osalta on vireillä.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä olevassa hankkeessa rikastamolle syötettävän malmin tuotantokapasiteetin määrä nostettaisiin laajennushankkeessa 750 000 tonniin vuodessa. Suurin piirtein saman verran kasvaisi kapasiteetin toteutuessa myös rikastushiekan määrä (enintään 720 000 tonniin vuodessa). Tekstin selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi kokonaislouhinnan ja sivukivien määrän olisi voinut kertoa samassa yhteydessä, varsinkin kun hankkeen vaihtoehdoissa varioidaan sivukivien läjitystä.
Vaihtoehdot
Käytössä oleva läjitys on kaksijakoinen. Kaivoksella on erikseen kiillegneissin läjitysalue ja serpentiniittikiven läjitysalue. Suunnitellussa avolouhinnassa sivukiveä muodostuu yhteensä noin 2 miljoonaa tonnia, josta 80 prosenttia on serpentiniittiä. Läjityksen vaihtoehtoja ovat avolouhos (VE1), avolouhos ja kiillegneissin läjitysalue (VE2) sekä kaikkien sivukivien sijoittaminen nykyisten sivukivien läjitysalueille niitä laajentaen (VE3).
Kuormituslähteitä
Kuten Talvivaaran tapauksesta on opittu, kaivoksen vesitase on olennainen asia. Ohjelmassa vesitasetta ei esitetä, ei edes olemassa olevan toiminnan osalta. Pelkät laajennushankkeen tiedot eivät ole riittäviä, vaan selostuksessa tulee esittää koko kaivoksen toiminnan vesitase.
Vaikutuksia alapuoliseen vesistöön syntyy kuivatuksesta, prosessista ja ympäristöön leviävästä pölystä. Räjäytysten typpikuormitus on merkittävää. Typpi kuormittaa louhokseen kertyvää ja sieltä poispumpattavaa vettä. Rikastusprosessi on taas melkoinen kemikaalikoktail. Ohjelmassa on rikastusprosessista kaavio. Sitä voisi täydentää tiedoilla prosessin eri vaiheissa käytettävistä aineista ja niiden määristä.
Rikastamolta putkia pitkin läjitykseen johdettavat rikastushiekat ovat lievästi hapanta lietettä. Rikastushiekka-altaaseen siirtyvän lietteen sisältö on olennaista tietoa, kuin myös alapuoliseen vesistöön johdettavan veden määrä ja pitoisuudet.
Vesien johtaminen
Ympäristön vesien pääsy alueelle on pyritty estämään pengerryksin. Suojapadon päällä kulkee myös tie. Ulkopuolisten vesien johtamista ei paljon valaista, mutta kaivoksen kuivatustoimilla on ollut voimakas vaikutus alueen pohjavesiin. Pohjaveden pinta on alentunut ja pohjavesien virtaus muuttunut. Ne ovat myös pilaantuneet kaivoksen vaikutuksesta.
Kaivosalueelle kertyviä pohja- ja sadevesiä pumpataan suoraan tai selkeytysaltaiden kautta rikastamolle prosessivedeksi ja loput selkeytysaltaan kautta purkuojaan, joka laskee tulvapengerojan kautta Kalajokeen. Kuten todettua siinä vedessä on paljon typpeä ja muutakin louhoksesta mukaan lähtevää. Selkeytysallas ei ole kovin tehokas vesienpuhdistusmenetelmä ravinteikkaalle vedelle.
Avolouhoksen laajennushankkeessa on tarkoitus rakentaa myös uusi selkeytysallas, joka tulisi kiillegneissikasan ja avolouhoksen väliin. Sillekin on kuitenkin jo lupa. Uuteen altaaseen pumpattaisiin kuivanapitovesi laajennusosasta. Missään kuvassa ei esitetä selkeytysaltaan paikkaa. Vanhankaan selkeytysaltaan sijaintia ei tosin esitetä. Tiedot pitää katsoa vuoden 2007 selostuksesta.
Kiillegneissin läjityskasassa on mahdollisesti hapon muodostusta. Sivukivialueiden suotovedet johdetaan käsiteltyinä vesistöihin, ohjelmassa todetaan, mutta kiinnostavaa olisi tietää, miten vedet käsitellään ja mikä on tieto käsitellyn veden pitoisuuksista.
Kaivoksen jätevedet ja rikastushiekka-alueen suotovedet ja mahdolliset juoksutusvedet ohjataan Ainasojaan ja edelleen Kalajokeen. Ainasoja löytyy ohjelman lopun kartoista, mutta hankkeen ympäristövaikutuksista keskeinen vesienjohtaminen olisi voitu tarkemminkin esittää – vesienpuhdistuksesta puhumattakaan. Ohjelmassa ei itse asiassa ole mitään tietoa nykyisistä käytössä olevista puhdistusmenetelmistä. Ohjelmassa selostetaan pitkästi vesistöjen vedenlaatua, mutta yhtä lailla tärkeitä tietoja ovat päästöjen lähtöpitoisuudet. Niistä saa tietoa vain kautta rantain. Esimerkiksi korkeita sulfaattipitoisuuksia on mitattu joistain lähivesistöistä. Lupapäätöksen mukaan vesi valuu ylivaluntana selkeytysaltaista alapuoliseen vesistöön. Onko siis laskeutus ainoa vesienpuhdistusmenetelmä?
Luonto
Kappaleessa 9.10 Suojelualueet mainitaan, että kolme yksityistä suojelualuetta sijaitsee kaivoksen lähialueella. Ne tulee esittää kartalla ja kuvata myös niiden luontotyypit ja arvioida vaikutukset suojelualueiden luontoarvoihin.
Lupapäätöksessä oleva tieto selkeytysaltaiden reunojen kosteikoista on mielenkiintoinen. Millaisista kosteikoista on kyse on mikä on niiden ”terveysvaikutus” eliöstöön, kuten lintuihin?
Seuranta
Seurannasta saa kuvan, että näytteenottoverkko on harva ja näytteiden otto satunnaista ja että kaivoksen seurantavelvoite on vaatimaton. Moni seuranta on muiden tahojen toteuttamaa. Onko tässä vaiheessa asiaintilan parantamiseksi jotain tehtävissä ja olisiko sille tarvetta, sitä voisi selostuksessa valottaa.
Kaivos sijaitsee maanviljelysalueella ja peltoja on aivan louhoksen ja rikastushiekka-altaiden vieressä. Vaikka lääkintöhallitus on joskus 1990 todennut, että ei tarvitse seurata, niin tiedot voisi päivittää. Mitä mahdetaan tarkoittaa toteamuksella, että kohonneita pitoisuuksia esiintyi elintarvikkeissa luonnostaankin? Huomiota kiinnittää myös alueen oma ympäristöterveysohjelma, joka sekin tosin on jo kymmenen vuoden päästä. Selvityksessä jätettiin juuri kuparin ja nikkelin pitoisuudet selvittämättä.
Kaivoksen sulkemissuunnitelma
Kaivoksen jälkityöt ovat kohta edessä. Niihinkin tuntuu liittyvän paljon epävarmuuksia ja vaikeuksiakin aiempien laiminlyöntien ja ”alan tavan” takia. GTK on lausunut tuoreen lupapäätöksen mukaan, että sivukiven läjitys louhokseen saattaa vaikuttaa kaivoksen sulkemistapaan. Siihenkin vastattiin, että suunnitelma on jo hyväksytty. Kun YVA-menettelyssä kuitenkin arvioidaan läjitysvaihtoehtoja, asiaan on syytä paneutua selostuksessa.
Ohjelman mukaan hankkeen toteuttaminen eli avolouhoksen laajentaminen mahdollistaisi kaivostoiminnan jatkumisen vuoteen 2017 saakka. Jäljellä malmia arvioidaan olevan noin miljoona tonnia, jonka louhinta kestää nelisen vuotta. Jatkoaika olisi siten kovin lyhyt. Se tulee ottaa huomioon arvioitaessa laajennuksesta aiheutuvaa lisäkuormaa ympäristölle.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri