Valitus Pyhännän Ison Pajusuon lupapäätöksestä KHO:een
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
23.12.2013
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Dnro 13/0336/1
Asia Valitus Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä pitää Pyhännän Ison Pajusuon turvetuotantoalueen ympäristölupa voimassa (liite 1)
Vaatimus
Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja palautettava asia Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, jos luvanhakija niin haluaa.
Lupahakemuksen asiakirjat eivät anna oikeaa kuvaa hankkeen ympäristövaikutuksista. Hakemus olisi pitänyt hylätä ympäristönsuojelulain §§:n 4, 6, 35, 41 ja 42 sekä 50 ja luonnonsuojelulain §§:n 65 ja 66 vastaisena.
Perustelut
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi 19.9.2012 äänestyspäätöksellä 2-1 Vapo Oy:lle luvan kuivattamiseen ja turpeenoton aloittamiseen Pyhännällä sijaitsevalla luonnontilaisella Isolla Pajusuolla. Luvasta valittivat Kainuun ELY-keskus, Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristölautakunta, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry sekä yksityishenkilö Arto Mulari.
Asiassa esitettyjen selvitysten riittävyys
Valituksissa on perustellusti tuotu esiin se, että luonnontilainen Iso Pajusuo ei sovellu turvetuotantoalueeksi erityisten luontoarvojensa sekä odotettavissa olevien vesistövaikutustensa takia ja vaadittu myönnetyn ympäristöluvan kumoamista. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset ja piti 29.11.2013 antamallaan päätöksellä luvan voimassa, koska sen mielestä ympäristönsuojelulain 42 §:n edellytykset Ison Pajusuon turvetuotannolle olivat lupahakemuksen perusteella täyttyneet.
Luonnonsuojelupiirin ja muidenkin valittajien perusteluissa luontoarvojen lisäksi korostuivat hankkeen mahdolliset vesistövaikutukset ja niiden arvioinnin puutteellisuudet. Kuivatusvedet vastaanottava vesistö on lintuvesi- ja Natura-ohjelmassa suojeltu Rahajärvi-Kontteroinen (Fl0600054). Vesistö sisältyy lintuvesiohjelmaan ja se on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla. Natura-lomakkeella vesistöä kuvataan erämaiseksi ja maisemallisesti korkeatasoiseksi lintujärveksi.
Rahajärvi on kemialliselta tilaltaan vain välttävä ja siinä on jo aikaisemmin todettu happikatoja. Iso Pajusuo on taas luonnontilainen suo, jollaisen kuivatuksen tiedetään kokemuksesta aiheuttavan huomattavasti suuremman vesistökuormituksen kuin jo ennestään ojitettujen turvemaiden. Lisääntyvä eloperäinen kiintoaine- ja humuskuorma tulee ennestään pahentamaan Rahajärven happikatoja, mikä taas aiheuttaa sisäistä kuormitusta ja heikentää edelleen järven vedenlaatua.
Rehevyys ja ravinteikkuus kuuluvat hyvän lintuveden ominaisuuksiin, mutta on olemassa tutkimustietoa siitä, että jossain vaiheessa liiat ravinteet käyvät linnustolle haitallisiksi, kuten luonnonsuojelupiiri on esittänyt valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle (liite 2). Tällaisessa tilanteessa pilaantumisen mahdollisuus on niin suuri, että hallinto-oikeuden olisi tullut soveltaa ratkaisussaan varovaisuusperiaatetta, etenkin kun kysymyksessä on Natura-statuksen omaava vesistö. Rahajärven pilaantumisen vaara kohoaa varmasti, mikäli Ison Pajusuon kuivattamiselle ja turpeennostolle annetaan lupa.
Hankkeen vesistövaikutuksia arvioidessaan hallinto-oikeus vakuuttaa useampaan kertaan, että hankkeesta ei aiheudu vesistön pilaantumista ja Natura-alueen luontoarvojen merkittävää heikkenemistä. Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksensä perusteluissa huomioon, että ympäristönsuojelulain mukaan hankkeesta ei saa aiheutua edes merkittävää pilaantumisen vaaraa.
Luonnonsuojelupiiri kritisoi valituksessaan ja myöhemmässä vastaselityksessään myös hankkeen kuormitusarvioinnin pohjana käytettyjä ominaiskuormituslukuja siitä, että menetelmä ei kykene selvittämään virtaamahuippujen ja etenkään kevättulvien päästöjä, vaikka paikallinen kokemus ja muutamat tutkimustuloksetkin osoittava, että pääosa turvesoiden vuosikuormituksesta tapahtuu juuri virtaamahuippujen aikana. Väitteen tueksi luonnonsuojelupiiri esitti DI Jaakko Koppisen laatiman kriittisen analyysin nykyisenkaltaisen turvesoiden kuormitusarvioinnin heikkouksista ja puutteista (liite 3).
Omassa vastineessaan Vapo Oy ilmoitti ylivirtaamatilanteiden kuormituksen olevan kaksinkertaista normaalitilanteisiin verrattuna ja käytettyjen vesiensuojelurakenteiden estävän suuremmat päästöt kaikissa tilanteissa. Vesistöjen äärellä turpeennoston vesistövaikutuksista ollaan jyrkästi toista mieltä ja syystä, koska havainnot tukevat näkemyksiä ylivalumatilanteiden hallitsemattomuudesta ja niiden aiheuttamien kuormituspiikkien merkittävästä vaikutuksesta alapuolisessa vesistössä.
Sen havainnollistamiseksi tämän valituksen liitteenä on kolme keväällä 2012 otettua kuvaa Iin Kuivaniemen Kuurtosuolta. Kuva ’Kuurtosuon pv-kentän alaosaa’ (liite 4) on otettu aivan mittapadon ojan vierestä ja siitä saa hyvän käsityksen, mitä on muutamia päiviä aikaisemmin ollut liikkeellä. Toinen kuva ’Kuurtosuon mittapadon oja’ (liite 5) on otettu samalta paikalta ojan suuntaisesti ja osoittaa, että kaikki ei suinkaan ole pysähtynyt pintavalutuskentälle. Kolmas kuva ’Kuurtosuon ympärysoja’ (liite 6) todistaa, että mikään ei pidättele turvesuon päästöjä silloin, kun lumet sulavat nopeasti. Suuri vesimäärä etsii varmasti tien vesistöön ja irtain turveliete seuraa mukana.
Luonnonsuojelupiirin enempää kuin muidenkaan valittajien näkemykset eivät ole vakuuttaneet Vaasan hallinto-oikeutta. Oikeastaan valittajien tuottamaa aineistoa ei ole edes tutkittu, sillä pääasiaratkaisua virasto perustelee näin: ”Hakemusasiakirjoissa on tavanomaisella tarkkuudella ja yleisesti käytetyin menetelmin tehty selvitys toiminnasta odotettavissa olevista päästöistä ja niiden aiheuttamasta kuormituksesta vesistöön. Esitettyä arviota turvetuotannon vesistövaikutuksista on pidettävä lupaharkinnan kannalta riittävänä. Myös selvityksiä turvetuotannon muista päästövaikutuksista sekä Ison Pajusuon luonnonoloista on pidettävä riittävinä.”
Turvetuotannon vesistövaikutuksista vallitsee sovittamaton ristiriita. Luonnonsuojelupiirin käsityksen mukaan vesistökuormitus on selvästi aliarvioitu. Lyhytaikaisten kuormituspiikkien aikana voi kertyä valtaosa turvesuon kiintoainepäästöistä, jotka nykyisen ominaiskuormituslukuihin ja ennalta määrättyihin näytteenottopäiviin perustuvassa päästölaskennassa jäävät huomioon ottamatta. Kun kuormituksesta on esitetty toinen perusteltu laskelma ja osoitettu myös maastohavainnoin, että hakemusasiakirjoissa esitetty laskelma on vähintään puutteellinen, korkeimman hallinto-oikeuden on otettava valittajan esittämä todistusaineisto huomioon arvioidessaan asiakirjojen riittävyyttä ja oikeellisuutta. Kyse voi olla päästöjen moninkertaisesta aliarviosta, minkä käyttö turvesoiden ympäristöluvituksessa vaarantaa oikeusturvan sekä yksityiseltä (vesialueen ja rannanomistajat) että yleiseltä (luonnonsuojelu, vesistöjen virkistyskäyttö, kalatalous) kannalta.
Hankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkostoon kuuluviin alueisiin
Vaasan hallinto-oikeus toteaa, että hankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen alueiden luonnonoloihin arvioidaan lupaharkinnan yhteydessä, joten erillistä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia ei ole tarpeen panna toimeen. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että turvetuotantohankkeen vaikutukset Natura-kohteen valintaperusteina olleisiin luontoarvoihin olisi ollut arvioitava luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyllä tavalla ennen ympäristöluvan myöntämistä (KHO 7.10.2008 taltio 2480), kun ei ollut ennalta objektiivisesti arvioiden pois suljettua, että suunniteltu tuotanto merkittävästi heikentäisi kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja. Luonnonsuojelupiiri vaati sitä lupahakemuksesta esittämässään mielipiteessä 5.10.2009, koska hankkeessa ei ole esitetty sellaista tietoa, jonka perusteella lupaviranomainen voisi harkita vaikutuksien merkittävyyttä.
Vapo Oy ei hakemuksessaan eikä täydentävässä selvityksessään ole ottanut huomioon Rahajärven suojelustatusta. Yhtiö viittaa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan, jonka mukaan Rahajärvi on hyvässä tilassa. Suunnitelmassa ei Vapon mukaan esitetä Ison Pajusuon alapuolisille vesistöille lisätoimenpiteitä, vaan hyvä tila säilytetään nykykäytännön mukaisin toimenpitein.
Selvityksen tarpeettomuutta on perusteltu järven ja hankealueen välimatkalla. Rahajärven valuma-alueella ei ole toistaiseksi turpeenottoa, joten se olisi uusi kuormituslähde ja sellaisena todennäköisesti merkittävä. Ottaen huomioon kuormituslaskelman aliarvion hankkeen vesienpuhdistuksen teho on entistä epävarmempi. Parhaassakin tapauksessa se on kuitenkin vain joitain kymmeniä prosentteja. Kuormitusarvio olisi tehtävä uusilla todenmukaisemmilla kuormitusluvuilla ja niiden pohjalta selvitettävä vesienpuhdistuksen teho ja ottaen huomioon Rahajärven erityisarvon ja sitten vasta päätellä haittojen suuruus.
Toinen Natura-alue, Mäykänaho (Fl1104406), sijaitsee vajaan puolen kilometrin päässä hankealueesta. Hallinto-oikeus on jälleen ollut sitä mieltä, että etäisyys on riittävä haittojen estymiseksi. Mitään selvitystä asiasta ei ole kuitenkaan missään vaiheessa esitetty. Perustellumpaa on arvioida, että melu ja pöly sekä raskas liikenne vaikuttaisivat todennäköisesti haitallisesti tähän vanhan metsän suojelualueeseen ja sen lajistoon.
Allekirjoittaneet tutustuivat Isoon Pajusuohon ja Mäykänahoon 29.6.2011, jolloin Mäykänahossa havaittiin muun muassa kuukkeli. Kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme. Se on viimeisimmän uhanalaistarkastelun mukaan silmälläpidettävä laji. Se tarkoittaa, että uhanalaiskriteerit eivät täyty, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Lapissa laji on yhä elinvoimainen ja jopa yleinen, mutta etelässä kuukkelit vähenevät ja lajin elinalue on supistunut voimakkaasti. Tällä hetkellä kuukkelikannan eteläraja on ns. Väli-Suomessa, suunnilleen Kristiinankaupungista Jyväskylän kautta koukaten Parikkalaan kiertävän kaaren tienoilla. Yksittäisiä pareja on hieman etelämpänäkin, mutta yhtenäisempi levinneisyysalue alkaa vasta selvästi pohjoisempana. Pyhännän reviirit ovat tärkeitä Keski-Suomen kannan säilymiseksi ja samalla niillä on merkitystä muutoinkin luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa.
Vaikka lajistoa ei olekaan mainittu Mäykänahon Natura-tietolomakkeella, se on olennainen osa luonnonsuojelulailla suojellun luontokohteen erityisarvoa ja tulee ottaa vaikutusten arvioinnissa huomioon. Kuukkeli esimerkiksi on selkeä metsäluonnon indikaattorilaji, joka kertoo alueen metsärakenteen mahdollistavan myös monipuolisen muun vaativan metsälajiston säilymisen alueella. Kuukkelille ja muille alueen vanhan metsän lajeille Mäykänahon ydinreviirin lisäksi tärkeää elinympäristöä ovat lähialueen suonlaiteet, korvet ja puronvarret.
Hankealueen ja sen vaikutusalueen luonnonarvojen huomioon ottaminen lupaharkinnassa
Luontoselvitykset ovat olleet puutteellisia. Ne on rajattu suppeasti suunnitellulle, eristysojien ympäröimälle nostoalalle. Iso Pajusuo on kivinen ja saarekkeinen suo, mistä turpeenottosuunnitelman muoto omalta osaltaan on todiste. Vaikutusalueella, varsinkin sen länsipuolisessa reunassa kivennäismaan ja turvemaan vaihtelu on hyvin voimakasta, josta maalinnuston runsaus on hyvä esimerkki. Metso, teeri, riekko, pyy hyötyvät reunavyöhykkeisyydestä ja kosteusolosuhteiden vaihtelusta.
Linnusto (liite 7)
Ornitologien Juha Lindyn ja Jaakko Pajun 25.-26.5.2011 klo 8:50–21:00 ja 4:50–9:00 tehty Ison Pajusuon linnustokartoitus osoittaa, että huolellinen ja asiantunteva luontoinventointi on tuottanut jo yhdellä käyntikerralla huomattavan paljon havaintotietoa. Sen mukaan linnusto on huomattavasti monipuolisempi kuin hakijan aineiston perusteella voisi päätellä.
Luontotyyppien moninaisuus selittää myös lajistollista monimuotoisuutta. Jaakko Pajun ja Juha Lindyn mukaan Isolla Pajusuolla korostuvat maisemakokonaisuusarvot, jossa yhdistyy Pajusuon kuiva aapasuokompleksi, Mäykänahon vanhan metsän suojelualue ja siitä länteen sijaitseva harju- ja lampimaisema. Pohjoisessa alkaa vaaramaisema (Itämäki), jollaista ei esiinny kohteesta länteen Pohjanmaan tasangolla. Linnusto on puustoisuuden ja vähävetisyyden vuoksi maalintuvaltaista.
Ison Pajusuon keskustaa kirjovat useat eri metsätyyppejä edustavat luonnontilaiset kangassaarekkeet. Näiden reunat ovat osin hienoa järeäpuustoista isovarpurämettä ja muita metsäisiä suotyyppejä (esimerkiksi luhtaista korpea). Laajemmat avosuoalueet ovat enimmäkseen karunoloista lyhytkorsinevaa. Avosuot lounaassa ovat hieman pienialaisempia ja ravinteikkaampia. Suon keskellä on märempi suursarainen alue. Lisäksi suolla on kohtia, joissa räme on muuttumassa nevaksi: useita kelojen puistikoita oli havaittavissa. Länsipuolelle rajautuva Mäykänaho on pääosin kuusikkoa ja myös muun muassa hyvin järeäpuustoista korpirämettä, jonka vesitalouteen kuitenkin tehty ojitus saattaa hieman vaikuttaa.
Suon reunoilla on ollut paljon sen luonnetta muuttanutta toimintaa: hakkuita ja ojituksia. Ojat ovat tosin koillisessa pääosin kasvamassa umpeen. Lounaisen avosuosaarekkeen ja Ison Pajusuon väli on luhtaista korpea, jonka ojat eivät myöskään enää vedä. Itäosan Pienen Pajusuon saari on ojitettua rämettä, jossa on myös kivisiä kangasmaakaistaleita. Pohjoisosan Pajusuonsaari on hakattua kangasmetsää, jolla on paikoin laaja korpireunus. Lounaisen avosuosaarekkeen ja Ison Pajusuon väli on luhtaista korpea, jonka ojat eivät enää vetäneet.
Ojituksesta syntyneen vaikutelman perusteella Pajusuonsaarien ja muidenkin avosuon laajaa keskusta lähellä olevien metsäisten suoalueiden ojitus ei ole ainakaan vielä heikentänyt suon tilaa. Pohjaveden pinnan laskun pitempiaikaisia vaikutuksia on havaittavissa aivan koillis- ja lounaisnurkissa. Kuivattava vaikutus lienee paikoin etenemässä, paikoin loppunut.
Suolinnuston osalta suo on paikallisesti arvokas, mutta koko linnuston osalta maakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Erityisen edustava on kanalintujen (pyy, metso, riekko, teeri) ja petolintujen esiintyminen (varpuspöllö, varpushaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, nuolihaukka). Kahlaajalajistossa erottuvat kangassaarekkeita ja kuivahkoja soita kelpuuttavat lajit: kapustarinta, pikkukuovi ja valkoviklo. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pohjansirkulle ja 2 reviiriä löydettiinkin. Yleislajeista runsaita ovat suon ja kankaan mosaiikin tyyppilajit kuten käki, kulorastas, pajulintu, metsäkirvinen, leppälintu ja järripeippo. Korpisuuden ilmentäjiä ovat alueella tavatut lajit, metsäviklo ja hömötiainen.
Isolla Pajusuolla 25.–26.5.2011 suoritetun laskennan parimäärät: riekko 1, metso 3, teeri 5, pyy 5, kurki 2, laulujoutsen 2, kapustarinta 8 (paljon!), pikkukuovi 5, kalalokki 1, liro 4, valkoviklo 4, metsäviklo 1, nuolihaukka 1, keltavästäräkki 3, niittykirvinen 5, pensastasku 2, pohjansirkku 2.
Metsäpeura
Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että lupavirasto on voinut myöntää luvan luontoarvojen estämättä eikä satunnaishavainto metsäpeuran esiintymisestä alueella anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Kyse ei kuitenkaan ole satunnaishavainnosta, vaan metsäpeuran kolmannesta populaatiokeskittymästä, joka on syntymässä Pyhännän-Vieremän-Kajaanin-Vaalan seudulle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta saadun tiedon (sähköpostiviesti 9.12.2013: tutkija Antti Paasivaara) mukaan ”Pyhännän seudun suot muodostavat kokonaisuuden, josta erityisesti kasvillisuudeltaan rehevät ja metsäsaarekkeiden pirstomat suot ja niiden reunametsät ovat potentiaalista metsäpeuran vasomiselinympäristöä. Alueelle on kehittymässä oma vakituinen metsäpeurakanta, jonka arvioidaan olevan nykyään noin 40 – 50 yksilöä. Lukumäärä on ollut aivan viime aikoina kasvussa, vaikka muu populaatio pysyy vakaana. Mutta peuroja on kuitenkin alueella sen verran vähän, että jokaisella potentiaalisella peurasuolla tuskin on vasovia yksilöitä, vaikka alue olisi muuten sopiva. Lisäksi alueen hyvä suurpetokanta vaikuttaa todennäköisesti peurojen tilankäyttöön.
Pyhäntä on myös yksi potentiaalisista metsäpeuran palautusistutusalueista, koska siellä on metsäpeuran lisääntymiselinympäristöjä tarjolla alueellisena kokonaisuutena. Samanlaisia potentiaalisia palautusistutusalueita ovat Ruunaan seutu ja Kauhajoen eteläpuoliset kansallispuistoalueet. Myös tämä hanke on Metsähallituksen aloittama ja koordinoima, mutta sen jatko on vielä auki, koska jatkorahoitusta ei ole saatu. Alueen asukkaat suhtautuvat kesällä pidetyn arviointitilaisuuden perusteella erittäin myötämielisesti metsäpeuran paluuseen. Kuitenkin edellytyksenä suuremmalle peurakannalle on, että alueella on tarjolla sopivia lisääntymisalueita. Jos metsäpeuran esiintymistä ja erityisesti runsastumista alueella halutaan tukea, niin nykyiset elinympäristöt pitäisi säilyttää.
Iso Pajusuo on karttatiedustelun perusteella potentiaalinen vasomisalue, koska sitä pirstovat metsäsaarekkeet. Jos suokokonaisuuteen sisältyy reheviä ruohojen, heinien tai sarojen valtaamia aloja, niin tällaiset ovat metsäpeuran perinteistä laidun- ja lisääntymisympäristöä kesällä.
Alueella ei ole vakituista talvikantaa, vaan peurat vaeltavat sieltä noin sadan kilometrin päähän Lappajärven suuntaan, joka on normaalia vuosikiertoa ja ei vähennä Pyhännän alueen merkitystä tulevaisuuden lisääntymisalueena ja sitä kautta peurakannan kasvuun ja elinkyvyn parantamiseen.”
Suometsämosaiikki lajistoineen ja luontotyyppeineen on ympäristönsuojelulain 42 §:n tarkoittama erityinen luonnonolosuhde toiminnan vaikutusalueella, jonka pilaaminen olisi lain vastaista. Kuivatus muuttaisi koko suon vesi- ja lämpötaloutta ja nostotoiminta ja kuljetukset aiheuttaisivat pölyämistä ja melua ja häiriötä erämaisella alueella.
Sijaintipaikka ei ole sopiva turpeenottoon
Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä esitetään, että hakemusta ei voida hylätä pelkästään sillä perusteella, että muualla olisi tarjolla ympäristön kannalta haitattomampi toiminnan sijoituspaikka, koska tällöin hanke muuttuisi toiseksi. Ympäristönsuojelulain 6 §:ssä tarkoitettaisiin hallinto-oikeuden mielestä vain saman sijoituspaikan sisällä olevia vaihtoehtoja.
Tulkinnan mukaan pykälä ei siten koskisi lainkaan turpeenottohankkeita. Niillä on kuitenkin erityisesti vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja,jotka nimenomaan ovat muita soita ja joita maakuntakaavoituksessa tavalla tai toisella esitetään osana maankäytön ohjausta. Maakuntakaavoissa myös korostetusti varataan ylimäärin soita turpeenhankintaa varten, jotta on vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja.
Toimintaa sijoitettaessa tulee ottaa huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys. Toiminnan luonteella on merkitystä sijoituspaikan valinnassa erityisesti niissä tilanteissa, joissa sijoittamisella voidaan ehkäistä ympäristöhaittoja. Erityisesti turpeenkaivuu on luonteeltaan sellaista, jossa sijoituspaikan vallinnalla on suuri merkitys haittojen ehkäisemiseksi. Siitä on kyse valtakunnallisessa alueidenkäyttötavoitteessa, joka ohjaa turpeenkaivuuta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Pyhännän itäosa on varattu laajasti luonnon monikäyttöalueeksi, jolla osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Monikäyttöalueen rajaus on yleispiirteinen. Iso Pajusuo luonnontilaisena ja helppokulkuisena suona ja erämaisena maisemana sopii erityisen hyvin virkistyskäyttöön ja siten suon säilyminen nykytilassaan on maakuntakaavan osoittama maankäyttömuoto.
Pohjois-Pohjanmaan voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Sekä asiallinen luontoarvojen inventointi että suon monipuolinen virkistyskäyttö osoittavat suon vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi ja ainakin metsäpeuran elinympäristönä sitä voi pitää myös valtakunnallisesti arvokkaana suona.
Ympäristöylitarkastaja Satu Kouvalainen ilmoittaa johtopäätöksenään lupapäätöksen eriävässä lausunnossaan seuraavaa: ”Hakija on vuokrannut suunnitellun tuotantoalueen Metsähallitukselta. Arvioin, että hakijalla mitä ilmeisimmin olisi mahdollisuus vaihtaa alue muuhun Oulun Energian Toppilan voimalaitoksen toimitusalueella sijaitsevaan, Metsähallituksen omistamaan suoalueeseen, joka vastaa turvevaroiltaan vähintään suunniteltua Ison Pajusuon tuotantoaluetta ja joka soveltuu paremmin turvetuotannon sijoituspaikaksi. Tällä perusteella katson, että hakemus on hylättävä myös ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin perusteella.”
Iso Pajusuo on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan päivitystä ja uudistamista koskeneessa taustaselvityksessä noteerattu suojelun arvoiseksi. Suo on luokiteltu luonnontilaltaan luokkaan 3. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihemaakuntakaava on hyväksytty 5.12.2013 maakuntavaltuustossa (liite 8). Kaavaehdotuksen selostuksen mukaan kaavan turvesuovarauksiin ei sisälly luonnontilaluokan 3 suota kokonaisuutena, ja ainoastaan kolmessa tapauksessa luonnontilaluokan 3 suon sellainen muuttunut osa, jonka tuotanto ei vaaranna jäljelle jääneen osan luonnonarvoja. Kokonaisten luonnontilaluokan 3 soiden tuotantoon varaamisen edellytykset eivät täyty Pohjois-Pohjanmaalla, koska kaikkien alueellisesti merkittävien laitosten ja hankkeiden turveraaka-aine voidaan hoitaa alempien luokkien soilla (kaavaselostuksen sivu 20). Jos jo tuottajan hallussa olevasta 3-luokan suosta ei päästy neuvotteluin yksimielisyyteen, kaava jätettiin suon osalta ilman maankäyttöä ohjaavaa merkintää. Iso Pajusuo on tällainen tapaus. Vaikka soiden luonnontilaluokitus vaikuttaa vasta uuteen kaavaan, luokka todistaa suon nykytilasta ja maankäytöllisestä sopimattomuudesta turpeenottoon, jolloin lupa tulee hylätä ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla.
Viittaamme myös päätökseen 14.5.2010/1129 KHO:2010:32: Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristölupa-asiassa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät. Hirvisuon alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle.
Hakemuksessa tarkoitettu turvetuotanto Hirvisuolla merkitsee toiminta-alueen fyysistä muuttamista tavalla, joka voi vaikuttaa alueen luonnonarvoihin. Tällaiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta, eivätkä ne siten ole seurausta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Sanottuja vaikutuksia ei näin ollen voida ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin tai 43 §:n nojalla ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai sen lupamääräyksiä asetettaessa. Lupahakemuksessa tarkoitetusta turvetuotantotoiminnasta ei toiminta-alueen mainitun fyysisen muuttumisen osalta näin ollen myöskään aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja, luvan myöntämisen estettä merkitseviä seurauksia.
Sen sijaan edellä mainitut vaikutukset luonnonarvoihin on osaltaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti, vaikka sinänsä kysymys onkin pilaantumisen ehkäisemisestä. Luonnonarvojen merkitys voi korostua sijoitusvaihtoehtojen harkinnassa.
Kaiken edellä esitetyn aineiston perusteella arvioiden luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, joten Isolle Pajusuolle myönnetty lupa on kumottava.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liitteet: [Ei liitteitä tässä]
Liite 1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 13/0336/1
Liite 2. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto: Tiedote 12.10.2012: Kosteikkojen vesilinnut vähenevät (http://www.luomus.fi/info/tiedotteet/?p=2026)
Kosteikkojen vesilinnut vähenevät
Maamme sisävesien pesivät vesilintukannat ovat taantuneet voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Rehevien kosteikkojen lajit ovat vähentyneet voimakkaammin kuin karujen vesien lajit.
Tärkein selittävä tekijä lajin kannankehitykselle oli vasta valmistuneen tutkimuksen mukaan elinympäristö. Rehevien kosteikkojen lajit olivat taantuneet voimakkaammin kuin karujen vesistöjen lajit.
– Kosteikkolajien heikon tilan syitä ei yksiselitteisesti tunneta. Ne liittynevät sekä vesistöjen liikarehevöitymiseen, joka voi heikentää sorsien ravintotilannetta, että lisääntyneisiin pienpetokantoihin, mikä saattaa alentaa vesilintujen poikastuottoa, pohtii intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Kosteikkolintuja voidaan auttaa erilaisin hoitotoimenpitein. Elinympäristön laatua voidaan parantaa muun muassa vähentämällä kasvillisuutta ja poistamalla vesilintujen kanssa samasta ravinnosta kilpailevia särkikaloja. Pienpetojen, erityisesti vieraslajeihin kuuluvien minkin ja supikoiran tehokas pyynti puolestaan auttaa alentamaan pesätappioita.
– Tutkimuksessa selvitettiin metsästyksen ja elinympäristön vaikutusta kantojen kehityksiin. Lajikohtaiset metsästyspaineet sen enempää Suomessa kuin Euroopassakaan eivät selitä viimeaikaista vesilintujen voimakasta taantumista, kertoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.
Metsästyksellä on kuitenkin saattanut olla aiemmin vaikutusta, sillä vuosien 1986–1996 välillä lajien kannankehitykset olivat yhteydessä lajikohtaisiin metsästyspaineisiin.
– Suomessa lyijyhaulien käyttö kiellettiin sorsanmetsästyksessä vuonna 1996, mikä laski saalismääriä noin neljänneksen. Tästä huolimatta monen metsästettävän lajin kanta on taantunut voimakkaasti. Lisäksi taantuneiden joukossa on myös suojeltuja lajeja, kuten uikkuja, Hannu Pöysä tiivistää.
Pöysä, H., Rintala, J., Lehikoinen, A. & Väisänen, R. 2012: The importance of hunting pressure, habitat preference and life hsitory for population trends of breeding waterbirds in Finland. Eur J Wildl Res (original paper).
Liite 3. DI Jaakko Koppinen: Analyysi Ison Pajusuon kiintoainekuormituksen laskemisesta 5.10.2012 (pdf)
Liite 4. Kuurtosuon pv-kentän alaosaa2.jpg
Liite 5. Kuurtosuon mittapadon oja1.jpg
Liite 6. Kuurtosuon ympärysoja3.jpg
Liite 7. Ellermaa, M., Lindy, J., Meller, K. & Paju, J. 2011: Pyhännän suot: keitaita kaikissa merkityksissä. Aureola vsk 31, s 219-233 (pdf).
Liite 8. http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/maakunnan_suunnittelu_ja_kehittaminen > maakuntakaavoitus > vireillä olevat maakuntakaavat > /1. vaihemaakuntakaava