Lausunto Pyhäjoen Parhalahden tuulipuiston YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
28.2.2014
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/5/07.04/2012
Asia: Lausunto Pyhäjoen Parhalahden tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Pyhäjoen Parhalahden tuulivoimahankkeen toteuttamisvaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat muuttuneet vain vähän ohjelmavaiheesta. Selostuksessa vaihtoehdossa 1 on 17 voimalaa 18 sijaan ja vaihtoehdossa 2 on edelleen 9 voimalaa. Ohjelmasta saadun palautteen perusteella on poistettu voimala numero 18. Selvitysten tuloksena läntisin voimalapaikka numero 11 myös todennäköisesti karsitaan suunnitelmasta.
Jonkin verran voimalapaikkoja on myös muutettu. Hankealueen itäreunalle on sijoitettu VE1:ssä voimalapaikka numero 10. Siinä vaihtoehdossa voimalat 1-10 sijoittuvat hankealueen itäiseen osaan ja numerosta 4 eteenpäin yhdystien kahden puolen. Voimaloiden sijoittamisen suunnitelma vaikuttaa tehokkaalta. Voimaloiden rivit maakaapeleineen olemassa olevan yhdystien varteen sijoitettuina vähentää tarvetta muokata maastoa ja sen seurauksena ympäristövaikutuksia. Niistä länsiosassa hankealuetta korostuvat vaikutukset asutukseen sekä linnustoon, kun taas idän puoleisessa päässä on geologisia ja luonto- ja maisema-arvoja.
Kasvillisuuteen ja geologisiin arvoihin kohdistuvat vaikutukset
Hankkeen vaikutuksia valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen, Kettukaaret-Mörönkalliot, käsitellään kappaleessa 6.5.7 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet. Siinä todetaan, että voimalapaikat on sijoitettu niin, etteivät ne sijoitu arvokkaalle kallioalueelle. Parannettavaa tieosuutta sen sijaan sijoittuu kallioalueille ja tästä aiheutuu lieviä suoria haitallisia vaikutuksia.
Kuvassa 6-39 sivulla 125 esitetään kallioalueet ja muinaisjäännöskohteet, nykyinen yhdystie ja vaihtoehtoiset voimajohtolinjat. Kuvasta puuttuvat voimalapaikkoja ja voimalateitä kaapelilinjoineen osoittavat merkinnät. Kyseisen herkän alueen olisi voinut kuvata selostuksessa suuremmassa mittakaavassa ja sijoittaen kuvaan kaikki keskeinen maankäytöllinen informaatio.
Selostuksesta jää vaikutelma, että arvokkaan kallioalueen säilyttämisvelvoitetta pidetään heikkona. Raporttia ’Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Pohjanmaalla’ (alueelliset ympäristöjulkaisut 203. Suomen ympäristökeskus 2001) ei edelleenkään löydy lähdeluettelosta. Vaatimusta alueen yksityiskohtaisesta maastokuvauksesta ei ole noudatettu, vaikka se olisi tärkeää myös kaavoitusvaihetta varten.
Kappaleessa 6.6 Kasvillisuuteen ja luonnonarvoihin kohdistuvat vaikutukset’ selvitystyö sekä sen tulokset esitetään niukasti ja summittaisesti. Maastotyötä on tehty jossain määrin kasvukauden loppupuolella. Kartoitustyö on rajattu kovin kapeasti metsälain, luonnonsuojelulain ja vesilain tarkoittamiin arvokohteisiin, joita etukäteen arvioiden ei varmasti edes odotettu alueelta löytyvän metsälakikohteita lukuunottamatta. Sen sijaan siellä tiedettiin olevan arvokas kallioalue, joka on melko suuri ja hyvinkin yhtenäinen alue. Se olisi pitänyt kartoittaa lajistoineen kattavasti ja myös reuna-alueineen. Selostuksessa korostuvia metsälakikohteita on myös kallioalueilla, mutta ne ovat niitä pienempiä maaston laikkuja, kuten käy ilmi liitteestä 3 ’Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset’. Tosin isolta osin ne sijoittuvat juuri Kettukaarien alueelle.
Kallioalueet ovat hankealueen tärkeimpiä luonto- ja maisemakohteita. Lähtökohdan pitää olla, että niihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia lainkaan. Sitä edellyttää myös muun muassa 1. vaihemaakuntakaava, jonka sisältö on syytä ottaa hankkeessa huomioon, vaikka kaavaa ei olekaan vielä vahvistettu. Vaihemaakuntakaavan arvokkaita geologisia muodostumia koskeva suunnittelumääräys velvoittaa suunnittelemaan ja toteuttamaan alueen maankäytön siten, ettei maisemakuvaa turmella, luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä tuhota eikä luonnonoloissa aiheuteta huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia. Tuulivoimavaraus tv-1 331 ja ge-1 -merkinnät eivät osu kaavassa päällekkäin, vaan tuulivoima-alue on nimenomaan rajattu geologisen kohteen säästämiseksi. Selostuksesta puuttuu arvio siitä, onko hanke tältä osin kaavan vastainen, mutta selvää on, että tällaisten arvokkaiden kallioalueiden suojelu on ylipäänsä aivan turhaa, jos se katsotaan vain väliaikaiseksi statukseksi, kunnes jokin hanke edellyttää omien tavoitteidensa saavuttamiseksi luonto- ja maisema-arvojen osittaisen tai täydellisen tuhoamisen.
Hanke on toteuttamiskelpoinen vain siten, että geologinen muodostuma säilyy turmeltumattomana. Se voi edellyttää voimalapaikkojen karsimista tai siirtämistä, sillä sivulla 186 kuvatut työlajit ovat hyvin rajuja: pintamaan poistoa, maaleikkauksia, teiden päällystys murskeella. Louhinnan välttäminen ei haittoja vähennä.
Kettukaaret-Mörönkalliot eivät näy etäälle, mutta hankealueen ytimessä ne ovat seesteinen osa muutoin kovin hankalasti kuljettavaa metsäojitusaluetta. Ne myös tasapainottavat tuulimyllyjen ja niiden rakentamisen aiheuttamaa maisemakuvan ja maaston muuttumista, kunhan ne säästetään vaurioitta yhtenäisenä alueena.
Vaihemaakuntakaavaluonnoksessa Parhalahdelle ei osoitettu tuulivoima-aluetta. Siinä oli vain Raahen Piehingin Sarvankankaan varaus. Kaavaehdotuksessa tv-1 numero 331 on täydentynyt Parhalahden puolelta ja on nyt Parhalahti-Piehingin Sarvankangas -varaus. Ilmeisesti Piehingin Ylipään tuulivoimasuunnitelma on karsittu pois, sillä sitä ei enää mainita selostuksessakaan. Piehingin Sarvankankaalla näyttää olevan selostuksen mukaan 20 voimalapaikkaa. Parhalahden 17 tai 9 voimalaa ja Sarvankankaan 20 voimalaa muodostavat aivan yhtenäisen tuulivoimala-alueen. Kokonaisuuden mittavuus tukee tarvetta karsia voimaloita haittojen vähentämiseksi.
Voimajohtolinjat
Merijärvi-Pyhäjoki 110 kV-linja on karsittu suunnitelmasta. Karsinta on hyvä ratkaisu, sillä vaihtoehto oli huono muun muassa linnustovaikutustensa takia. Jäljellä ovat vaihtoehdot VEA kaakon suuntaan ja VEB Soukkahaan sähköasemalle pohjoiseen, jossa on mahdollisuus synergiaetuun Sarvankankaan tuulipuistohankkeen kanssa.
Voimajohtolinjaus VEB ylittää Poikajoen. Linja on massiivinen rakennelma, jota varten avataan noin 30 metrin johtokäytävä, jota myös jatkossa ylläpidetään avoimena. Selostuksessa voimalinja ylityksineen kuvataan epäselvästi. Voimajohdon ylityspaikkoja on inventoitu 200 metriä ylä- ja alavirtaan, mutta selostuksessa ei ole karttaa, mistä ylityksen paikkaa tai paikkoja voisi tarkemmin tarkastella. Ylipäänsä siinä on vain yksi viiva Soukkahaan sähköasemalle hyvin pelkistetyllä karttapohjalla. Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä myös, että ylityspaikka tai -paikat on jo määrätty. Maastossa on käyty vain tekemässä paikan kuvaus. Jokivarresta on löydetty muun muassa erittäin uhanalaista ruohokangaskorpea. Jossain toisessa paikassa jokivarsi mainitaan ihmisvaikutteiseksi. Arviointimenettelyssä voisi ajatella löytyvän se mahdollisimman haitaton ylityspaikka, jos on tarkoitus selvittää parasta toteuttamiskelpoisuutta ja välttää haittoja. Maanomistusolot on otettava huomioon, mutta nyt ei ole tietoa siitä, missä määrin se on vaikuttanut linjaukseen vai onko hankevastaava ensisijassa määritellyt sen.
Poikajoki on luonnontilainen ja sen varren puusto luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista ja jokivarret kasvillisuudeltaan lehtomaisen reheviä – näin ainakin on jossain määrin ja kuvatuista paikoista toisessa. Kappaleessa 6.6.4.2 todetaan, että Poikajoen varsi on määritelty metsälain tarkoittamaksi puroksi. Se vahvistaa joen luonnontilaisuutta, sillä metsäkeskus tulkitsee vesistön uoman tilaa hyvin tiukasti arvioidessaan tarvetta ottaa se huomioon metsälain soveltamisessa. Arviointimenettelyissä korostetaan nykyisin hankkeesta toiseen metsälakikohteita, mikä johtunee tavasta esittää kasvillisuusselvitys metsätyyppikuvauksena, mutta tässä tapauksessa olennainen on myös vesilaki. Kappaleessa 12.6 mainitaankin, että hanke voi edellyttää vesilain mukaisen luvan, jos se vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen tai aiheuttaa muita muutoksia vesistöihin. Kovin niukasti selostuksessa vaikutuksia on kuitenkin arvioitu, vaikka juuri siinä olisi syytä etsiä vastausta luvan tarpeelle. Jälleen jää paljon täydennettävää seuraaviin vaiheisiin, jos niihin edetään.
Vaihemaakuntakaavassa on hankealueen pohjoispuolella luo-merkintöjä. Merkinnällä on osoitettu sellaisia suoalueita, joilla osassa suoaluetta on todettu olevan maakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että varmistetaan alueen luontoarvojen säilyminen. Luo-kohteet jäänevät voimajohtolinjan VEB (lähi)vaikutusalueen ulkopuolelle. Ne olisi siitä huolimatta voinut mainita selostuksessa.
Molempien voimajohtolinjojen alueella kerrotaan kuitenkin olevan suoluontoarvoja. Kun on kysymys intensiivisesti ojitetusta alueesta, ojittamattomina säilyneet suot ovat aina äärimmäisen arvokkaita, olivatpa ne uhanalaista suotyyppiä tai eivät ja useinhan ne sitä ovat. Sitä paitsi Antinneva ja Selkärajanneva muodostavat läheisten luo-alueiden, Houruneva-Pihlajanevan kanssa seudun merkittävän ojittamattomien soiden kokonaisuuden. Esimerkiksi suolinnuston kannankehitykselle on merkityksellistä, ettei suoluonnon tila enää heikkene. Maastokartasta selviää se ikävä tosiasia, että juuri ne alueet, jotka ovat säilyneet ojittamattomina, osuvat voimalinjalle ja myös Sarvankankaan tuulipuiston alle.
Miten VEA:n ja VEB:n linjauksiin on päädytty, ei käy selville eikä sekään, miksi ei ole pienpiirteisiä luontokartoituksia tehty ensin ja niiden pohjalta vasta määritelty voimalinjojen reittejä. Useampia reittisuuntia on esitetty, mutta ei vaihtoehtoja niiden sisällä. Jatkosuunnittelussa olisi pyrittävä välttämään ojittamattomien soiden ja niiden osien vesitalouden häirintää yhtä lailla kuin kallioalueidenkin turmelemista.
Haittojen ehkäisystä
Selostuksen maaston kuvaus on ylimalkaista, kartat suttuisia ja pienimittakaavaisia ja vaikutusten arviointi pilkottu pieniksi, irrallisiksi palasiksi. Toivon mukaan puutteet kuitenkin korjataan jatkotyössä, jotta voimaloiden määrä ja sijoittuminen alueelle olisi paras mahdollinen myös ympäristövaikutuksiltaan.
Eläimistölle valon vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin varjostuksen ja vilkkumisen. Kappaleessa 6.14 todetaan, että ainakin yöllä voi lentoestevalona myös Parhalahden hankkeen kokoluokan voimaloissa käyttää kiinteää punaista valoa. Haittojen ehkäisemiseksi mainitaan myös mahdollisuudesta ottaa sääolot huomioon ja päivälläkin vähentää vilkkuvan valkoisen valon tehoa. Mahdollisuuksia vähentää valosta aiheutuvia haittoja eläimistölle tulee käyttää hyväksi jatkosuunnittelussa.
Seuranta
Selostuksessa suositellaan seurantaa niin muutto- kuin pesimälinnustonkin törmäysriskin selvittämiseksi. Se sopisi hyvin eri tuulivoimayhtiöiden yhteistyöllä toteutettavaksi. Samalla voisi tutkia erilaisten valaistusten vaikutuksia esimerkiksi linnustoon ja saada siten lisätietoa käytäntöjen kehittämiseksi haitattomammiksi. Seurantaa tulisi muutoinkin tehdä määräyksiä ja suosituksia viitseliäämmin -varsinkin niistä asioista, jotka toistuvasti nousevat esille. Osa vaikutuksista koskee linnustoa ja lepakoita ja osa vaikutuksia ihmisiin.
Tuulivoimalahankkeita keskittyy mittava määrä samoille alueille, eritoten Perämeren rannikon läheisyyteen Siikajoen-Raahen-Pyhäjoen-Kalajoen alueelle. Kokemuksia myllyjen keskittymistä alkaa kertyä ja vastustus on kasvanut. Tuulivoiman kehittäminen ja käyttöönotto on kuitenkin lähtökohtaisesti myönteinen asia. Palautteeseen reagointi ajoissa ja asiallisesti on tuulivoiman rakentamisessa avuksi.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri