Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Valitus variksen ja harakan pyyntiä koskevasta poik­keus­lu­pa­pää­tök­ses­tä

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

31.3.2014

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta
valituslautakunta(at)valituslautakunta.fi

Viite: Suomen riistakeskuksen (Oulu) päätös 2014/00016 5.3.2014 (liite 1)

Asia: Valitus variksen ja harakan pyyntiä koskevasta poikkeuslupapäätöksestä

Vaatimus

Poikkeuslupapäätös on lainvastaisena kumottava.

Perustelut

Suomen Riistakeskus Oulu on Kellon Metsästysseuran hakemuksesta myöntänyt viideksi vuodeksi (2014-2018) luvan variksen ja harakan pyyntiin rauhoitusaikana seuraavasti: varis kunakin vuonna 50 kpl 1.5.-12.5. ja harakka 20 kpl 13.4.2014-6.5.2014 ja 10.4.-6.5. 2015-2018 metsästysseuran toiminta-alueelle karttaan merkityillä paikoilla (liite 2-4).

Lupapäätöksen perusteluna on viljelmille koituvan vakavan vahingon estäminen (metsästyslain 41 § 1 mom 3 kohta) ja eläimistön suojelu (metsästyslain 41 § b 1 mom 4 kohta). Hakijan perustelu oli eläimistön suojelu. Luvanhakijan mukaan varikset ja harakat aiheuttavat merkittävää tuhoa hakemusalueella vesilintujen ja fasaanin pesinnälle syömällä munia ja poikasia. Hakemusperusteita on vielä täydennetty tiedolla, jonka mukaan varikset ja harakat aiheuttavat vahinkoa myös alueen vesilinnuille ja fasaanikannoille.

Varis ja harakka ovat metsästyslain 5 §:ssä mainittuja rauhoittamattomia lajeja. Rauhoittamaton eläin on lain 48 §:n mukaan oikeus pyydystää tai tappaa. Metsästysasetuksen mukaan

rauhoittamattomat linnut ovat kuitenkin rauhoitettuja seuraavasti: 1) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.—31.7, 2) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 10.4.—31.7.

Eläinsuojelullinen syy on perustelematon. Poikkeusluvilla aiheutetaan rauhoitusaikana häiriötä tärkeille muuttaville ja alueella pesiville lajeille, joista moni on myös riistalaji. Metsästyslain 41 §:n mukaan luvan myöntämisen edellytys eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin on, että luvassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonvaraisille riistaeläinkannoille. Metsästysasetuksessa luetelluista riistaeläimistä ovat 1.1.-20.8. kello 12.00 saakka rauhoitettuja muun muassa kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, lehtokurppa sekä naarashaahka ja sen saman vuoden poikanen sekä alli, tukkakoskelo ja isokoskelo 1.1.—31.8. Riistaeläintä ei saa rauhoitusaikana metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä (metsästyslaki 37 §).

Suomen Riistakeskus Oulu viittaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin, joiden mukaan ajallisesti ja alueellisesti rajatusti voi poikkeusluvan nojalla tappaa variksia, harakoita ja harmaa- ja merilokkeja eläimistön suojelutarkoituksissa. Luvanmyöntäjän mukaan kyseinen päätös noudattaa vallitsevaa käytäntöä. Hakemuksen ja päätöksen perustelut ovat kuitenkin yksilöimättömiä eivätkä päätökset sisällä mitään aluekohtaista selvitystietoa standardinomaisten perustelujen tueksi. Päätöksessä tosin vedotaan luvanhakijan tuottamiin selvityksiin, joiden mukaan on riittävän yksityiskohtaisesti todennettu, että lintujen tappaminen ampumalla on hakemuksessa tarkoitetuilla alueilla ainoa tyydyttävä ratkaisu muiden eläinlajien pesien ja poikasten suojelemiseksi (metsästyslain 41 b §:n kohta 4), mutta mitään paikkakohtaisia selvityksiä ei ole esitetty.

Päätöksessä KHO:2013:185 sitä paitsi todetaan, että unionin oikeuskäytännön mukaan todistustaakka poikkeusluvan edellytysten olemassaolosta on valtiolla. Se tarkoittaa, että poikkeusluvan edellytysten täyttyminen on asianomaisen viranomaisen selvitettävä ja osoitettava. Luvan hakijan tai muun asianosaisen ilmoitukselle tosiseikoista tai näiden käsityksille poikkeamisedellytysten soveltamisesta ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, kun edellytysten täyttymistä arvioidaan. Myös päätöksessä KHO 2014:44 viitataan viranomaisen toteennäyttämisen velvollisuuteen.

Päätöksessä KHO:2014:286 siteerataan Euroopan komission luonnonvaraisten lintujen metsästystä koskevaa ohjeasiakirjaa (Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY ”lintudirektiivin” mukaisesti harjoitettavaa metsästystä koskevan ohjeasiakirja).

Siinäkin todetaan muun muassa, että ”Jokaista tapausta on harkittava perusteellisesti ja päätös on tehtävä suojeluviranomaisten kuulemisen pohjalta. Päätökset on tehtävä parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon pohjalta. Voidaan esittää seuraavanlaiset kysymykset: Onko kyseessä uhanalainen, harvinainen tai muu luonnonvarainen laji, jonka suojelun tila on epäsuotuisa? Onko kyseessä olevan ”kasviston ja eläimistön” suojelun tila huonompi kuin sen lajin, jota koskevaa poikkeusta haetaan? Onko asiassa muita merkittäviä biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä näkökohtia? Onko saatavilla kunnollisia tieteellisiä todisteita pitkän aikavälin vaikutuksista kyseessä olevaan kantaan kyseessä oleviin kantoihin? Onko niin, ettei ”muita tyydyttäviä ratkaisuja” ole, jolloin kannan sääntely on välttämätöntä ”ekologisen vahingon” tehokkaaksi vähentämiseksi tai estämiseksi? Mitä tulee ”muihin tyydyttäviin ratkaisuihin”, on harkittava, miten selvä yhteys petolinnuilla (tässä tapauksessa variksilla ja harakoilla) on elinympäristön tuhoutumiseen, vahingoittumiseen tai muuttumiseen tai muihin ympäristötekijöihin. Jos suora yhteys on, saattaa olla asianmukaista harkita petolintujen sääntelyä yhdistettynä elinympäristön kunnostamiseen tai ihmisen toiminnan hallinnan kehittämiseen. (—) Tapauksissa, joissa suojeluun liittyy pakottavia tekijöitä, voidaan harkita sääntelyä (johon voi sisältyä metsästys). Siksi vaikuttaa siltä, että lintujen sääntely voi olla asianmukainen hallintatoimi, jolla vähennetään tehokkaasti tiettyjen lintulajien kielteisiä vaikutuksia haavoittuvaan kasvistoon ja eläimistöön, ainoastaan suojeluviranomaisten tai heidän edustajiensa määrittelemissä erityistilanteissa ja asianmukaisella maantieteellisellä tasolla toteutettuna.”

Lintudirektiivin ohjeasiakirjassa ei aseteta riistalajien suojelua etusijalle eikä myöskään metsästyslain 41 §:ssä mainita riistanhoitoa eläinsuojelullisena perusteena. Hakemuksessa ja päätöksessä 2014/00016 poikkeusluvan ehtoa on kuitenkin niin tulkittu, mutta siinäkin tapauksessa on toimittu ristiriitaisesti.

Lähinnä merta liitteessä 3 oleva ampumapaikka sijaitsee Oulun seudun kerääntymisalueella, joka on valittu PPLY:n kartoitusten perusteella yhdeksi Pohjois‐Pohjanmaan tärkeäksi lintualueeksi (nk. MAALI‐hanke, ks. www.birdlife.fi/suojelu/paikat/maali/index.shtml). Valituksen liitteessä 5 on esitetty MAALI-alueen rajauskartat. Pyydettäessä PPLY voi toimittaa rajauksen paikkatietotiedostona sekä aineiston tarkemmat tiedot. Kellonkartanon peltona tunnettu alue on muuttavien ja seudulla pesivien lintujen levähdys- ja ruokailualuetta. Muutonaikana pellolla levähtää esimerkiksi kurkia, joutsenia ja metsähanhia sekä monia harvinaisempia lajeja. Merihanhelle ja monille muille sorsalinnuille sekä sepelkyyhkylle pelto on sekä muutonaikainen levähdys- että pesintäajan ruokailualue. Riistanhoitoa ei voi olla pesintään valmistautuvan riistan ajaminen lentoon käytännössä koko kevään toukokuun 12. päivään asti eikä varsinkaan automaattisesti seuraavat 5 vuotta. Lisäksi on otettava huomioon muun kuin riistalajien suojelu. Esimerkiksi tuulihaukka pesii pellon keskellä saarekkeessa.

Häirinnän vaikutus ulottuisi myös välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Perämeren saaret -Natura-alueeseen (FI1300302). Natura-alueelle, jolla suurin osa Kellonkartanon pelloilla ruokailevista hanhista ja sorsista pesii, on matkaa Kellonkartanon peltojen ampumapaikalta noin kilometri. Perämeren saaret Natura-alue on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla. Kyseistä Natura-suojelualuetta ei päätöksessä mainita, joten sen päätelmää Natura-arvioinnin tarpeettomuudesta on pidettävä virheellisenä.

Päätöksessä KHO:2014:286 todetaan, että ”Koska osa hakemuksen mukaisista ampuma-alueista sijaitsee lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn Vanjärven välittömässä läheisyydessä, Suomen riistakeskus olisi viranomaiselle kuuluvan yleisen selvitysvelvollisuutensa perusteella voinut hankkia luonnonsuojeluviranomaisena toimivaltaiselta Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta lausunnon hakemuksesta. Lausunnon puuttumista ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan pidettävä menettelyvirheenä, jonka vuoksi asiaa olisi tullut arvioida toisin kuin mitä Suomen riistakeskus on tehnyt.” Kun asiasta on kuitenkin huomautettu, ei ole hyvän hallintotavan mukaista toistaa virhettä jokaisessa vastaavassa lupapäätöksessä. Lisäksi valituksenalaisessa päätöksessä 2014/00016 on se virhe, että siitä puuttuu sekä arvio että luonnonsuojeluviranomaisen lausunto vaikutuksista Perämeren saaret -Natura-alueeseen.

Hakemuksen perusteluihin on lisätty myös haitta maanviljelykselle. Sen mukaan varikset ja harakat aiheuttavat vakavaa vahinkoa nokkimalla rikki rehupaalien muoveja, jonka seurauksena paalien rehu pilaantuu käyttökelvottomaksi. Kellon Metsästysseuran alue, jolle luvat on myönnetty, ei kuitenkaan täytä kriteeriä, jonka mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää metsästyslain 41 b §:n kohdan 3 nojalla. Rehupaaleja alueella on ainoastaan Hämeenjärven Eerolassa, minkä voi maastohavainnoin todeta. Toisekseen rehupaaleja hajottavat esimerkiksi jänikset ja metsäkauriit. Varis esimerkiksi voi rikkoa rehupaalin muovin nokallaan, mutta se voi lajina olla toissijainen kyseisen haitan aiheuttajana. Keväällä myöskään hygieniahaitta ei ole relevantti syy, sillä rehu on jäässä.

Poikkeuslupa-aika

Lupa on myönnetty vuosiksi 2014-2018 ja kullekin vuodelle erikseen. Luvan myöntäminen viideksi vuodeksi kerrallaan tuli mahdolliseksi 24.6.2013 alkaen valtioneuvoston asetuksella metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista (19.6.2013/452). Asetuksen 5 §:n toisen momentin mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Mikään luetelluista perusteista ei sovellu kyseiseen tapaukseen.

Asetuksen 2 §:ssä todetaan, että poikkeusluvan edellytyksiä arvioitaessa on selvitettävä 3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen sekä 4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Kuten edellä on todettu hakemuksessa ei ole tietoja hakuperusteiden tueksi eikä päätökseen ole liitetty 2 §:ssä mainittuja lausuntoja.

Variksen ja harakan rauhoituksesta poikkeamisesta todetaan, ettei kohtuudella ole käytettävissä muita riittävän tehokkaita keinoja kuin niiden paikallisen kannan säätely, olipa kyse vesilintujen ja muiden riistalintujen tai rehupaalien suojaamisesta. Kannan säätelyyn on kuitenkin todennäköisesti olemassa muita ja tehokkaampia sekä haitattomampia keinoja kuin ampuminen kevätmuuton aikaan ja pesintäkauden alussa. Harakka on paikkalintu, mutta varis pääosin maaseudulla muuttolintu. Sen talvehtiminen asutuskeskuksissa on kuitenkin yleistä. Talvehtivan variskannan vahvuuteen vaikuttanee merkittävällä tavalla orgaanisen aineksen jätehuolto, johon on tulossa muutoksia. Vuodesta 2016 kaatopaikoille ei ole enää sallittua kasata biologista jätettä.

Poikkeusluvan myöntäminen vuodeksi kerrallaan on perustellumpaa myös muun muassa siksi, että vain siten voi todentaa poikkeusluvasta aiheutuvia seurauksia ja päätellä, onko tarvetta uudelle poikkeusluvalle. Automaattinen poikkeuslupa vuodesta toiseen ei tue tarkoitusta poiketa normista erillisellä harkinnalla eikä myöskään perustetta riistanhoidollisista tarpeista, joka ei edes ole sama aasia kuin eläimistön suojelu. Varisten ja harakoiden ampumisessa on ennemminkin kyse kevätmetsästyksestä ja ampumaharrastuksesta elävään maaliin varsinaisen metsästysajan ulkopuolella. Sillä on pitkät perinteet, jotka liittyvät mainittujen lajien luokitteluun ns. haittaeläimiksi. Ampuminen muuttoaikana ja pesintäkauden alkuvaiheessa voi kuitenkin olla yleisesti linnustolle haitallista.

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Esa Aalto
puheenjohtaja

Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

[ei liitettä tässä]

Liite 5. Oulunseudun kerääntymisalue -nimisen MAALI‐alueen rajaus (ensin yleiskartta koko alueesta ja toisena tarkempi kartta valitusalueesta). MAALI-alue on merkitty kartoille punaisella vinoviivoituksella.