Lausunto Uuden Oulun yleis­kaa­va­luon­nok­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

11.4.2014

Oulun kaupunginhallitus
kirjaamo(at)ouka.fi

Viite: OUKA/827/10.02.02/2014

Asia: Lausunto Uuden Oulun yleiskaavaluonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri kiittää lausuntopyynnöstä. Uuden Oulun yleiskaavaluonnos käsittää ison alueen, jolla toimii luonnonsuojelupiirin jäsenyhdistyksistä Oulun luonnonsuojeluyhdistys ry, Kempeleen-Oulunsalon luonnonsuojeluyhdistys ry ja Kiiminkien luonnonsuojeluyhdistys ry. Lausuntopyynnön voi maankäyttöasioissa osoittaa luonnonsuojelupiirin lisäksi myös paikallisyhdistyksille. Niillä on usein hyvä oman alueensa tuntemus, josta maankäytön ohjaus hyötyy. Varsinkin kaavakartan saaminen lausujan käyttöön auttaa osallistumisessa, sillä esimerkiksi nyt tarkasteltavan yleiskaavaluonnoksen kartat oli vaikea tai mahdotonta saada auki omalla päätteellään.

Luonnonsuojelupiiri kiinnittää lausunnossaan huomiota joihinkin teemoihin, joita se on seurannut esimerkiksi hanketasolla pitkään ja joihin se on jo aiemminkin jossain muodossa ottanut kantaa tai ollut mukana aloitteessa.

TUULIVOIMA

Pohjois-Pohjanmaan länsiosa on tuulivoiman keskittymäaluetta. Joulukuussa 2013 maakuntavaltuuston hyväksymässä Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on maa-alueille osoitettu yhteensä 62 tuulivoimaloiden rakentamiseen seudullisesti merkittävää eli 10 voimalan tai sitä suurempien kokonaisuuksien aluevarausta 62 (tv-1 -alue). Kaikki alueet eivät rakennu ainakaan tuulivoimaloista, mutta joka tapauksessa niitä pystytetään maakuntaan aikaa myöten mittava määrä. Se korostaa tarvetta kokonaisuuden hallintaan ja laadukkaaseen toteuttamiseen.

Oulun yleiskaavaluonnoksessa on seudullisten varausten lisäksi osoitettu alueita alle kymmenen voimalan kokonaisuuksille. ’Tuulivoimaloiden paikkaselvitys Oulun alueella’ -yhteenvetoraportin mukaan tehtävänä on ollut kartoittaa parhaiten soveltuvat ja nopeimmin toteutettavissa olevat uusien tuulivoimaloiden sijoittumispaikat Oulun maa- alueille. Selvityksessä on keskitytty valtatie 4:n itäpuolisiin alueisiin, mistä on erotettu 10 tuulivoiman rakentamiseen soveltuvaa aluetta, jotka sijoittuvat Haukiputaalle, Yli-Iihin ja Ylikiiminkiin. Kohdealueille laaditussa alustavassa turbiinisijoittelussa paikka on osoitettu yhteensä 79 tuulivoimalalle. Yksi kohdealueista menee päällekkäin vaihemaakuntakaavan varauksen tv-314 Pahkakoski-Peurasuo kanssa. Haukiputaan kohteet 4 ja 5 sekä 6 ja 7 muodostavat likeisinä käytännössä yhden ison kokonaisuuden.

Alueista on laadittu kohdekortti, mutta nähtävillä olevasta materiaalista kohdekuvaukset kuitenkin puuttuvat. Se kerrotaan, että kullekin kohdealueelle on laadittu tuuliresurssitietoihin, maastomuotoihin, maaperään sekä olemassa olevaan tiestöön perustuva alustava turbiinisijoittelu. Kohdekohtaisen turbiinisijoittelun tehtävänä on osoittaa, kuinka monesta voimalasta muodostuva kokonaisuus kullekin alueelle olisi mahdollista toteuttaa ja mitä reunaehtoja ne synnyttävät suunnittelulle. Varsinaisten tuulipuistojen hankesuunnittelun yhteydessä sijoittelu tarkentuisi valittavan voimalatyypin, tarkempien tuulimittaustietojen sekä muiden lähtökohtien ja selvitysten seurauksena (muun muassa maanomistus, maaperän rakennettavuus ja tarkemmat luonto- ja muut selvitykset). Yhteenvetoraportin sivulla 17 olevassa kartassa (kuva 5) esitetään kohdekorttialueiden sijoittuminen. Siitä sen enempää kuin kaavakartastakaan ei voi päätellä, millaisiin maastoihin aluevarauksia on tehty. Kohdekuvausten puuttuessa kaava-aineistosta ei voi muodostaa omaa näkemystä kohteiden soveltumisesta tuulivoimarakentamiseen. Selvitys on teknistaloudellinen painotukseltaan, vaikkakin kohdevalinnoissa on otettu huomioon myös poissulkevina tekijöinä asutukseen, maisemaan ja luontoarvoihin liittyvät rajoitukset.

Luonnonsuojelupiiri pitää tärkeänä, että tuulivoimaloita ei sijoiteta ojittamattomille soille eikä soiden vesitaloutta muutoinkaan tuulivoimarakentamisella häiritä. Se on tärkeää suoluonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi, mutta kosteikkojen merkitys voi korostua lähivuosikymmeninä muun muassa sade- ja sulamisvesien kerääjinä ja tulvahuippujen tasaajina. Onhan yksi muuttuvan ilmaston piirteitä olla sateisuuden lisääntyminen. Myös alueen erämaisuus tulee ottaa vaikutustarkastelussa huomioon. Tuulivoimala-alueen etäisyys ojittamattomista soista ja eritoten soidensuojelualueista tulee olla riittävä niin, että voimala teknisenä laitteena ei hallitse aavaa luonnontilaista suomaisemaa. Tuulivoimala-alue vaatii myös tiheän tieverkoston sekä rakentamista että huoltoa varten. Ennestään rakentamattomalle alueelle tuulivoimalahankkeen kokonaisvaikutus on iso.

Selvityksessä suositellaan, että tuulivoimapuistojen tulisi olla vähintään 4-6 tuulivoimalasta muodostuvia kokonaisuuksia. Kaavaluonnoksen suunnittelumääräyksen mukaan tuulivoimarakentamista voidaan toteuttaa myös suunnittelutarveratkaisuun perustuen. Suunnittelutarveratkaisu mahdollistaa 1-6 voimalan rakentamisen.

Suunnittelutarveratkaisujen varassa eteneminen on huono toteutustapa. Kaavoitus soveltuu tuulivoiman sijainninohjaukseen paremmin. Paras tapa olisi suunnitella tuulivoimala-alueita isompina kokonaisuuksina ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä ja sen jälkeen määritellä kaavoituksella yksityiskohtaisemmin voimalapaikat tiestöineen. Yleiskaavaluonnoksesta käy ilmi, että myös sen aluevaraukset tuulivoimaa varten ovat laajoja ja lähekkäisiä. Sinänsä on hyvä, että on väljyyttä valita sopivat paikat, mutta se edellyttää koko alueen tarkastelua kaavoituksella, jotta alueelle sopivat voimalapaikat voidaan määrittää. Varsinainen rakentaminen voi tapahtua pienemmissä erissä.

Suunnittelutarveratkaisun turvin etenemisessä nopeuden tai sujuvuuden nimissä on ikävä kaiku. Kaavoitus on hyväksyttävämpi menettely siksikin, että se on vuorovaikutteisempi prosessi kuin suunnittelutarveratkaisuin tehtävä maankäytön ohjaus. Tuulivoiman edistäminen tarvitsee myös sosiaalisen luvan, mikä edellyttää suunnittelulta ja toteutukselta nimenomaan huolellisuutta ja avoimuutta.

Kaavan tuulivoimaa koskevaa suunnittelumääräystä on muutettava. Suunnittelutarveratkaisu ei toteuta toisen suunnittelumääräyksen vaatimuksia vaikutusten riittävästä selvittämisestä ja haitallisten vaikutusten ehkäisemisestä. Suunnittelutarveratkaisuilla tyypillisesti sallitaan yhdestä kolmeen voimalan toteuttaminen ja hetken kuluttua viereen jälleen yhdestä kolmeen voimalaa. Niissä hankkeissa kokonaisuus jää hahmottamatta, tarkemmat selvitykset tekemättä ja osallistumismahdollisuudet vähäisiksi. Suunnittelumääräys tulee muuttaa seuraavasti: tuulivoimaloiden tarkempi suunnittelu toteutetaan tuulivoimarakentamista ohjaavaan (MRL 77 a, b ja c §) (osa)yleiskaavaan perustuen.

LIIKENNE

Liikenne on henkilöautopainotteinen, mitä yleisesti ei pidetä hyvänä. Siihen voi saada muutoksen suosimalla päätöksissä käytännössäkin kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Kevyen liikenteen reittejä tulisi olla kattavasti ja aina asumis- ja palvelu- ja työpaikkakeskittymien välillä. Yleiskaavaselostuksen liitekartta 8 ei ole kovin selkeä eikä yksityiskohdiltaan aivan paikkansapitävä, mutta sen se kertoo, että vaatimaton on reitistö muualla kuin aivan kantakaupungissa. Sielläkin kevyen liikenteen reittejä on hyvin vain kaupunginosien välillä, kun taas keskustassa reitit puuttuvat, mikä aiheuttaa liikenteeseen kaoottisuutta ja vahvistaa piittaamattomuutta liikennesäännöistä.

Pyöräilyolosuhteita suunnitellaan kehitettävän pyöräilyn laatuväylästöllä. Se tarkoittaa lähinnä hyvää huoltoa tärkeillä pääväylillä. Uudelle reitille olisi tarvetta esimerkiksi Oulujoen pohjoispuolella Vaalantiellä ainakin Sanginsuuntielle asti ja Alakyläntiellä Alakylään asti. Nämä kevyenliikenteen väylät ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi maantieyhteys Välikylältä Alakyläntielle. Ylipäänsä kevyenliikenteen väylät tulee toteuttaa samanaikaisesti tie- ja asuinaluerakentamisen kanssa. Pyöräilyreittien kehittäminen ja varsinkin rengasreitit hyödyttävät myös matkailua ja vapaa-ajan pyöräilyä.

Kävelyolosuhteiden kehittämiseksi ei esitetä mitään konkreettista. Kävellen kulku ei kuitenkaan ole mikään pyöräilyn alaviite. Vähintään keskustan alueella tulisi kävelyn turvallisuutta ja viihtyisyyttä parantaa. Maanalaisen pysäköinnin ja pysäköintitalojen avulla autojen kadunvarsipysäköinti tulee keskustan alueella lopettaa ja muuttaa pysäköintipaikat pyöräilykaistoiksi ja eriyttää siten kävely ja pyöräily omille väylilleen. Olosuhteiden miellyttävyys turvallisuuden ohella lisää sekä kävely- että pyöräilymatkoja.

LÄHILUONTO

Uuden Oulun yleiskaavaluonnoksen yhtenä tavoitteena on kaupunkirakenteen tiivistäminen. Sitä pidetään ekologisesti perusteltuna. Ekologisen kestävyyden huomioon ottaminen kuuluu yleiskaavan sisältövaatimuksiinkin. Kaikki täydennysrakentaminen ei kuitenkaan ole ekologista eikä ainakaan lähiluonnon kustannuksella tapahtuva lisärakentaminen. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on vakuuttavasti olemassa tuoreita tutkimuksia ja selvityksiä. Niiden mukaan lyhytkin käynti luonnossa virkistää ja rauhoittaa mitattavissa määrin. Ekologistakin on päästä kävellen ja pyöräillen luontoon tai virkistysalueelle.

Jotta lähiluonto on vaihtelevaa ja ekologisesti toimivaa, se tarvitsee tilaa. Monimuotoiset, eri-ikäisistä lehti-, havu- ja pensaskerroksen puista muodostuvat lähimetsät ja maisemaa pilkuttavat avoimemmat laikut, saavat uutta merkitystä ilmaston lämmetessä. Jo lähivuosikymmeninä oululaiset voivat nimittäin joutua sopeutumaan toistaiseksi lähes tuntemattomaan ilmiöön: keskitalven kaamosta ei hangen valkeus valaise – vähälumiset tai lähes lumettomat talvet yleistyvät.

Hietasaari

Alueelle esitetään matkailupalveluiden keskittymää. Se tarkoittaa alueen varaamista matkailulle ja siihen liittyville monipuolisille toiminnoille, kuten matkailu- ja lomakeskuksille, matkailua palveleville majoitusrakennuksille, asuntovaunu- ja leirintäalueille sekä muille vapaa-ajan palveluille. Osaksi alueella on jo mainittua maankäyttöä, mutta sitä laajennettaisiin ja myös Mustasalmen Hietasaaren puolelle.

Uusia suunnitelmia varten on käynnissä asemakaavoitus, johon luonnonsuojelupiirikin on ottanut kantaa ja vaatinut Hietasaaren kaupunginosan asemakaavaluonnoksesta (kaavatunnus 564 – 1976 ja Dnro 1666/2007) 17.6.2013 antamassaan mielipiteessä, ettei kaavoitusta Holstinsalmentien, Vellamontien ja Nallikarinrannan alueella tule jatkaa esitetyltä pohjalta. Kaava on aivan liian raskas ja tavoitteiltaan ristiriitainen. Yleiskaava noudattaa asemakaavan esitystä ja on siten vaikutusarvioinneiltaankin puutteellinen.

Hietasaari on myös osa Oulujoen suiston kaupunkipuistoa. Aluerajausmerkinnällä osoitetaan suistoalue, jolla on erityisiä maisema-, historia-, kaupunkikuva- ja virkistysarvoja. Aluetta tulee hoitaa ja kehittää sen arvot säilyttäen ja niitä edistäen. Jostain syystä luontoarvoja ei mainita. Kaupunkipuiston rajauksessa oleva osa Hietasaarta on kuitenkin monimuotoisuuskeskittymä. Se käy hyvin ilmi myös Metlan ja Oulun yliopiston Thule-instituutin tekemästä ’Oulun luonnon monimuotoisuus’ -selvityksestä. Siinä mainitaan muun muassa, että ”Hietasaaren itä- ja kaakkoisrannalla sekä Mustasalmen alueella on runsaasti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymiä. Kanta-Oulun kymmenestä runsaslajisimmasta ruudusta viisi sijaitsi aivan keskustan tuntumassa Hietasaaressa, Mustasaaressa, Toppilassa ja Äimärautiolla/Nokelassa ja muut meren tai Oulujoen läheisyydessä. Kaikkein lajirikkain neliökilometriruutu sijaitsi Mustasaaressa, ja siinä oli havaittu peräti 287 lajia. ” Hietasaaren virkistysarvokin paljolti pohjautuu juuri luontoarvoihin. Ne on lisättävä kaavamääräykseen säilytettävinä ja edistettävinä arvoina.

Matkailupalveluiden keskittymä ja Oulujoen suiston kaupunkipuisto ovat tavoitteiltaan toisiaan poissulkevia, joten kaava on tältä osin epätasapainoinen. Luonnonsuojelupiiri esittää, että matkailupalveluiden alueeksi merkitään vain ne alueet, jotka kattavat nykyiset matkailupalvelukorttelit, Pohton ja Nallikarin leirintäalueen.

Oulujoen suiston kaupunkipuistorajaukseen tulee sisällyttää myös Hietasaarentien ja Hartaanselän välinen alue. Nurkkaukseen merkitty kerrostalovaltainen asuntoaluevaraus AK tulee poistaa ja merkitä alue sen sijaan virkistysalueena säilytettäväksi (V).

Hietasaaren eteläisin osa on merkitty luonnonmukaisena säilytettäväksi virkistysalueeksi (V/S). Alueen luontoarvojen säilymiseksi tärkeintä on, että sitä ei mitenkään ”siistitä”, sillä varsinkin rehevät ”ryteiköt”, kuten leppä- ja tuomipöheiköt ovat arvokkaita. Maannousemarantojen ensimmäisen vaiheen metsät koostuvat lajeista, joiden biologinen ikä on lyhyt. Lahoava lehtipuu on näiden metsien luontainen piirre – ja uhanalainen pikkutikka kiittää. Kaikenlainen raivaus ja harventaminen merkitsee luontoarvojen katoamista. Alueen hoitamattomuus tulee taata joko selkeällä suunnittelumääräyksellä, jossa luonnonmukaisena säilyttäminen on määritelty yksiselitteisesti, tai suojelumerkinnällä.

Oulun yliopiston kasvimuseon kääväkässelvitysten mukaan myös Vihreäsaari ja erityisesti sen koilliskulma on lajistoltaan arvokas alue. Kyseinen osa Vihreäsaaresta on merkitty selvitysalueeksi (SE), jonka maankäyttö ratkaistaan myöhemmin erillissuunnitelmalla. Siihen tulee kuulua myös asiantunteva luontoselvitys, joka myös otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa.

Kansallinen kaupunkipuisto

Luonnonsuojelupiiri kannattaa lukuisten muiden järjestöjen lailla kansallisen kaupunkipuiston perustamista Oulujoen suistoon. Siitä jätettiin jo toinen aloite 16.4.2013 Oulun päättäjille. Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi hyvin suiston ja Oulujokivarren luonto- ja kaupunkikuvalliset arvot. Kansallisen kaupunkipuiston status on nykyistä kaupunkipuistoa koskevaa kaavaratkaisua korkeampi ja selkeämpi. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kansallinen kaupunkipuisto (68 §) omalta osaltaan toteuttaisi yleiskaavan sisältövaatimusta rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimisesta.

Kalimenoja

Kalimenoja tai Kalimenjoki on arvokas vesistö (pienvesistö). Sen valuma-alue on yli 200 neliökilometriä, joten se on vesilain (2011/587) määritelmän mukaan joki. Kalimenojan tila on luokiteltu välttäväksi. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan vesienhoitolain hyvän tilan tavoitetta ei saavuteta vielä ainakaan ensimmäisellä vuonna 2015 päättyvällä hoitokaudella. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liiallinen happamuus, mutta myös ravinnepitoisuuksia on pienennettävä. Hydrologisen tilan yksilöitynä tavoitteena on vähintään nykytilan turvaaminen. Morfologinen tila tunnetaan puutteellisesti ja se tulisi selvittää, todetaan toimenpideohjelmassa.

Tavoitteena olevan hyvän tilan saavuttamiseen Kalimenojalla tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 happamuuden takia. Kalimenoja sijaitsee 100 m korkeuskäyrän alapuolella, joten kyseessä on ilmeisesti sulfaattimaasta peräisin oleva happamuuskuormitus. Sen estämiseksi kaikessa maankuivatuksessa tulee ottaa huomioon happaman sulfaattimaan mahdollinen esiintyminen. Lisäksi alue sijaitsee osittain mustaliuskekallioperän alueella, mikä myös tulee ottaa huomioon muun muassa kuivatuksissa ja maa-ainesten otossa happamuus- ja metallikuormituksen riskitekijänä. Kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämisen lisätoimenpiteissä pääpaino on alajuoksulla maatalouden ja ylempänä vesistöalueella metsätalouden ja mahdollisten uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelutoimenpiteissä.

Vesistöt ovat kaavakartoissa huonosti erottuvia. Kalimenoja, joka on Uuden Oulun oma jokivesistö sijoittuessaan kokonaisuudessaan Oulun alueelle, puuttuu yleiskaavakartasta 1 (koko kaupunki) sekä kaavaselostuksen liitteestä 13, vaikka siinä käsitellään luonnonympäristön arvoja. Joki erottuu keskeistä kaupunkialuetta kuvaavasta kaavakartasta 2. Sen mukaan Kalimenojan varrella on muun muassa alueita, joilla on MU-merkintä. Sen kaavamääräyksessä todetaan, että alue on osa kaupungin virkistys- ja vapaa-ajan verkostoa, mikä pitää ottaa huomioon rakentamisessa ja metsänkäsittelyssä. Kalimenojan varrella kaavamääräyksen tulee sisältää myös vaatimus ottaa huomioon vesienhoitolaki ja sen mukainen toimenpideohjelma. Ylipäänsä sitä tulee noudattaa kaikessa vesistön lähialueen maankäytössä, kuten muun muassa teollisuus- ja asuntorakentamisessa. Uoman luonnontilaisuuden säilyminen on varmistettava kaikessa maankäytössä vesilain (2011/587) hengessä. Monimuotoisuuden suojelu ja virkistyskäytön vaaliminen edellyttävät riittävää suojavyöhykettä rakenteiden ja joen väliin. Riittävyys tulee määritellä ekologisin perustein ja kirjata suunnittelumääräykseen, jotta suojavyöhyke tulee otetuksi huomioon maankäytön ohjauksessa ja maanmuokkauksessa.

Sanginjoki

Kaavakartassa osoitetaan suojelualueeksi Sanginjoen ulkometsästä yhdyskuntalautakunnan päätöksen mukainen 1156 hehtaarin yhtenäinen alue. Se on osa virkistyksen kehittämisvyöhykettä. Tätä Hiukkavaara-Sanginjoki -vyöhykettä kehitetään laajana itäpuolisena kokonaisuutena, joka muodostuu Hiukkavaaran läheisistä virkistys- ja järvialueista, Sankivaaran ulkoilu- ja urheilualueesta, Sanginjoen ulkometsäalueesta suojelualueineen, Pilpasuon suojelualueesta sekä näitä yhdistävistä reiteistä.

Ulkometsän suojeltavaksi esitettävä osuus on puolet koko ulkometsän alueesta. Suojeluhehtaarit on määritelty peräti kymmenvuotisen vuorovaikutteisen prosessin tuloksena. Se on kompromissi, mutta kuitenkin hyvä alku ja mahdollisuus kehittää monimuotoisuuden suojelua ja virkistystä metsäluonnossa hyvin saavutettavalla alueella lähellä isoja asutuskeskittymiä. Suojelu ei rajoita sellaisia käyttömuotoja, jotka säilyttävät metsän metsänä. Sen sijaan metsätaloudelliset hakkuut muokkaavat sen verran rajusti ympäristöään, että muut käyttömuodot joutuvat väistymään useiksikin kymmeniksi vuosiksi. Talousmetsä on maisemiltaan ja ominaispiirteiltään myös yksitoikkoisempi kuin luontaisesti kehittyvä metsä. Siksi Hiukkavaara-Sanginjoki -kehittämisvyöhyke ei ole tarkoitustaan vastaava ilman ulkometsän suojelua. Kaupunki on myös linjannut, että ulkometsän aluetta kehitetään kansallispuistotasoiseksi kohteeksi. Se tarkoittaa hakkuiden lopettamista koko 2500 hehtaarin alalla ja keskittymistä metsätalouden jälkien ennallistamiseen sekä virkistyskäytön kehittämiseen.

Yleiskaavan on täytettävä maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset, joihin kuuluvat myös 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, 6) ympäristöhaittojen vähentäminen, 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen ja 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Sisältövaatimusten täyttäminen edellyttää Sanginjoen ulkometsän suojelumerkinnän pysymistä kaavassa.

VAPAA-AJAN ASUMINEN

Vapaa-ajan asumisen kehittämisvyöhykkeenä osoitetaan jokien, järvien ja merenrantavyöhykkeitä. Siinäkään ei ole otettu huomioon sitä monimuotoisuusselvityksenkin kertomaa tietoa, että ”Oulun alueen tärkeimmät monimuotoisuuskeskittymät, jotka määritettiin elinympäristöjen, lajiston ja suojelustatuksen avulla, sijoittuvat rannikkoalueelle, jokisuistoihin ja Kiimingin lettoalueelle.” Vesistöjen varret ovat paitsi monimuotoisia myös arvokkaita virkistykselle. Niiden tulisi olla pääsääntöisesti yleisessä käytössä ja säilyä rakentamattomia.

Erityisen ongelmallinen on Oulunsalon Liminganlahden puoleinen ranta. Siellä on monta toisilleen ristiriitaista kaavamerkintää päällekkäin. Suunnittelumääräyksessä mainitaan mahdollisesta tarpeesta ohjata rakentamista kaavoituksella. Jotta eri maankäyttömuodot, suojelu ja virkistyskäyttö eritoten, tulevat otetuiksi huomioon, kaavoituksen tulee olla perussääntö. Yleiskaavan itsessään tulee perustua riittäviin selvityksiin. Vapaa-ajan asumisen kehittämisvyöhykemerkinnät ovat laajoja ja suurpiirteisiä eivätkä perustune mihinkään selvityksiin eikä kaavavarauksen vaikutuksia ole arvioitu.

Luonnonsuojelupiiri pyytää toimittamaan alussa ilmoittamaansa osoitteeseen vastineet kaavaluonnoksesta saatuun palautteeseen.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri