Lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
23.5.2014
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/5/07.04/2014
Asia: Lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi
Merenhoidon yleisenä ympäristötavoitteena on merenpohjan fyysisestä muokkaamisesta, ihmisen toiminnasta aiheutuvasta vedenalaisesta melusta ja roskaantumisesta aiheutuvien haittavaikutusten estäminen Itämeren luontoympäristölle. Seurantaohjelma laaditaan meriympäristön tilan jatkuvaa arviointia varten. Tarkoitus on voida arvioida tilan kehitystä ja mahdollisuutta saavuttaa hyvä tila. Asetus merenhoidosta edellyttää, että seurantaohjelmassa esitetään ympäristötavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi tarvittavat seurattavat tekijät, seuranta-alueet sekä seurantatiheys. Seurantaohjelmassa tulee olla riittävästi seurattavia tekijöitä sekä seurantapaikkoja tai -alueita, jotta meriympäristön tilaa voidaan arvioida kokonaisuudessaan.
Merialueiden erilaiset luonnontieteelliset ominaispiirteet tulee ottaa huomioon meren tilaa arvioitaessa ja seurantaa järjestettäessä. Perämeren alue eroaa Suomen muista merialueista matalan suolaisuuden ja lyhyen kasvukauden vuoksi. Perämeri on Itämeren arktisin osa. Se on nykyisin ainoa Itämeren osa, joka edelleen ainakin pohjukastaan jäätyy säännönmukaisesti talvikuukausiksi. Merenpohjat ovat pääasiassa hiekkaa ja kivikkoa, paljasta kalliota ei juuri ole näkyvissä. Valuma-alue on soinen. Turvemaiden kuivatusten (pellon raivaus, metsäojitukset ja turpeenkaivuu) vaikutukset näkyvät jokivesien tuomana meressä asti.
Monimuotoisuus
Merenpohjien seurantaohjelma kattaa merialueiden pehmeän pohjan eläinyhteisöt ja lajit ja kovien pohjien levät ja sinisimpukat sekä näihin kohdistuvien paineiden vaikutusten seurannan. Seurantaohjelma jakautuu neljään alaohjelmaan: pehmeiden pohjien (kattaen savi-, muta- ja liejupohjat) eläinyhteisön seurantaan avomerellä ja rannikolla, kovien pohjien seurantaan rannikolla ja merenpohjan fyysisen menetyksen ja vahingoittumisen seurantaan. Kovien pohjien seuranta rajoittuu makrolevä- ja sinisimpukkayhteisöihin.
Vedenalaiset luontotyypit ja kasvillisuus jäävät kokonaan seurannan ulkopuolelle koko Suomessa kaikilla muilla kuin kalliopohjilla. Pehmeiden tai hiekkapohjien eliöyhteisöjä ei seurata. Perämerellä ei esiinny rakkolevää eikä kalliopohjiakaan. Sen sijaan hiekkaiset pohjat ovat tyypillisiä. Seurantaohjelma on puutteellinen, mutta erityisen puutteellinen se on Perämeren osalta. Lajiseurantaa on täydennettävä jollain/joillain alueella esiintyvällä lajilla/lajeilla lajisto. Lisäksi seurantaa on laajennettava hiekkaisille pohjille. Tärkeää on aloittaa myös vedenalaisten luontotyyppien tilan seuranta koko maassa.
Vedenalaisten luontotyyppien monimuotoisuus ja tila ovat huonosti tunnettuja. Tietoa tarvitaan kuitenkin kipeästi, sillä merialueelle kohdistuu paljon paineita. Vedenalaisluonnosta pitää olla hyvä tietämys paineista aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi ja ymmärtämiseksi sekä rajojen asettamiseksi. Uusia paineita Perämerelle kohdistuu muun muassa merituulivoiman rakentamisesta, merihiekan hyödyntämisestä, väyläruoppauksista ja mahdollisen ydinvoimalan tarvitsemista massojen siirroista, louhinnoista, ruoppauksista ja läjityksistä sekä jäähdytysveden otosta ja lauhdeveden purusta mereen.
Perämerelle tyypillisten hiekkapohjaisten matalikkojen merkitys on suuri. Ne ovat yleensä karuja ja vähälajisia, mutta ovat siitä huolimatta erityisen tärkeitä kalojen kutualueina -myös muun muassa äärimmäisen uhanalaiselle meriharjukselle. Samalla ne ovat tärkeitä merilinnuston ruokailualueita. Edellä mainitut ihmistoiminnan aiheuttamat muutospaineet kohdistuvat merkittävässä määrin juuri hiekkapohjaisille alueille. Hankekohtaiset vedenalaisluonnon selvitykset ovat kuitenkin heikkotasoisia tai suorastaan olemattomia sekä vähätteleviä. Kokonaiskuvan saaminen eri paineiden yhteisvaikutuksista on myös mahdotonta, kun taustatieto on hajanaista tai puuttuu kokonaan eikä kokonaisvaikutuksia mikään taho edes arvioi. Sen seurauksena yksittäinen hanke ei ole koskaan kynnyskysymys. Vedenalaisluonto luontotyyppeineen ja eliökantoineen köyhtyy pala palalta huomaamatta.
Seurantaohjelma perustuu pääosin jo toimiville seurannoille. Kuitenkin tarkoitus on tällä merenhoidon ensimmäisellä seurantakaudella paremminkin kerätä tietoa, tutkia ja kartoittaa kuin harjoittaa toiminnallista seurantaa. Tavoitteena on esityksen mukaan havaintojärjestelmä, jonka tuottama tieto on riittävää ja ajantasaista, jotta sillä voidaan tuottaa meriympäristön ominaisuuksia, laatutekijöitä ja siihen kohdistuvia paineita kuvaavat tarvittavat indikaattorit, seurata meriympäristössä ja siihen kohdistuvissa paineissa tapahtuvia muutoksia ja arvioida meren senhetkinen tila suhteessa tavoiteltavaan hyvään tilaan. Vedenalaisten luontotyyppien seurannan edistämisen tulee olla kehittämistyön keskiössä.
Melu
Seurantaohjelma vedenalaisen melun selvittämiseksi on kannatettava uudistus. Ihmisen aiheuttamista vaikutuksista vedenalaiseen äänimaailmaan on vähän tietoa eikä niistä ole kannettu vastuuta. Kun tietoa ei ole, haittojakaan ei edes osata ehkäistä tai lieventää.
Rehevöityminen
Perämeren sisemmän rannikkoveden ekologinen tilaluokka on pääosin tyydyttävä sekä biologisten että fysikaaliskemiallisten muuttujien osalta. Tila ei ole parantunut edellisestä, ensimmäistä vesienhoidon suunnittelukierrosta varten laaditusta arviosta, mutta paikoin se on huonontunut. Ensimmäisellä kierroksella ulappa-alue luokiteltiin hyvään tilaan, mutta Hailuodon pohjoispuolinen Perämeri on uuden luokituksen mukaan vain tyydyttävässä tilassa. Merialueen ulompienkin osien rehevöityminen on myös yleisesti havaittu. Valuma-alueen maankäytön vaikutukset näkyvät Perämeren vesikemiassa ja pohjanlaadussa.
Rantojen roskaantumisen seuranta perustuu kansalaistoimintaan. Kansalaishavaintojen keräämistä voisi soveltaa seurannassa enemmänkin. Esimerkiksi verkkokalastusta harjoittaville kertyy paljon tietoa merialueen tilasta ja sen kehityksestä, kun verkot limoittuvat entistä pahemmin loppukesää kohti ja vuosi vuodelta. Kansalaishavaintojen keruu lisää ympäristötietoisuutta ja tukee vesiensuojelua.
Seuranta on arvokasta työtä, jolle tulee taata riittävät resurssit. Tilakehityksen suunnan pitää olla kattavasti todennettavissa toimenpiteitä varten.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri