Vastine Suomen riistakeskuksen lausuntoon koskien variksen ja harakan pyyntiä poikkeuslupapäätöksellä
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
12.9.2014
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
pohjois-suomi.hao(at)oikeus.fi
Viite: Dnro 164/4/2014 2.5.2014
Asia: Vastine Suomen riistakeskuksen lausuntoon koskien variksen ja harakan pyyntiä poikkeuslupapäätöksellä
Tässä vastineessa varislinnuilla tarkoitamme variksia ja harakoita.
Suomen Riistakeskus kertoo noudattavansa poikkeuslupien myöntämisessä varovaisuusperiaatetta. Toisin sanoen Riistakeskus myöntää poikkeuslupia ilman selvää näyttöä vahingoista, jos vain on mahdollista, että poikkeusluvilla voidaan ehkäistä vahinkoja. Varovaisuusperiaate voidaan kuitenkin tulkita myös toisin päin. Pesimäaikaisessa lintujen ampumisessa varovaisuusperiaatteen noudattaminen on hyvin tärkeää, sillä pesimäaikainen ampuminen häiritsee kaikkia ampumapaikan läheisyydessä pesiviä lintuja. Niinpä pesimäaikaisten poikkeuslupien myöntämisessä tulisi olla erityisen varovainen eli myöntää lupia vain, kun ne ovat todella tarpeellisia. Ennaltaehkäisevistä perusteettomista ampumaluvista on pääsääntöisesti paljon haittaa riistaeläimille ja rahoitetuille eläimille, mutta usein ei lainkaan varsinaista hyötyä.
Suomen Riistakeskus toteaa ulkomaisiin lähteisiin perustuen olevan selvää, että poikkeusluvalla tapahtuvasta varisten ja harakoiden pyynnistä olisi positiivista vaikutusta hakemusalueella pesiviin lintulajeihin. On totta, että muiden lintujen munat ja poikaset kuuluvat varisten ja harakoiden luontaiseen ravintoon. Variksia ja harakoita on ollut luonnossa aina ja ne osaltaan huolehtivat sairaiden ja heikkojen lintuyksilöiden poistamisesta populaatioista ja kuolleiden eläinten hävittämisestä, mikä auttaa pitämään yllä terveitä ja elinvoimaisia lintukantoja. Petoeläinten pyynnillä voidaan parantaa riistaeläinkantoja tai saada kannat kasvamaan jopa yli luonnon kantokyvyn. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on kuitenkin se, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.
Poikkeuslupa voidaan myöntää myös eläimistön suojelemiseksi. Riistakeskus ei perusteluissaan osoita millään tavalla, miksi juuri Kellon metsästysseuran alueen eläimistöä tarvitsee suojella varisten ja harakoiden luontaiselta saalistukselta. Alueen varislintukanta on hyvin harva, kuten 9.4.2014 tehdystä maastokatselmuksesta ja lintulaskennasta käy ilmi. Kellon pelloilla myös rengastetaan peltolintujen poikasia eikä rengastuksen yhteydessä ole havaittu mitään merkkejä varislintujen aiheuttamista pesä- tai poikastuhoista. Harakoita ja variksia seurataan Kellon pelloilla ympäri vuoden ja maastohavaintojen perusteella niiden voidaan todeta ruokailevan pääosin pelloilla ja pihoissa kasvinosia ja selkärangattomia eläimiä etsien. Havaintoja esimerkiksi variksia pois pesiensä luota hätistävistä tai varisten ympärillä varoittelevista linnuista ei ole. Varikset ja harakat eivät siten hakemusalueella aiheuta muille linnuille sellaista haittaa, että poikkeuslupa pesimäaikaiseen tappamiseen olisi tarpeen.
Riistakeskuksen vastineessa mainitaan erikseen varisten ja harakoiden olevan peltopyiden tehokkaimpia munarosvoja (Potts 1986). Tätä Englannissa tehtyä tutkimusta ei kuitenkaan voi sellaisenaan soveltaa Suomeen, sillä Suomessa sekä peltopyyt että varikset ovat eri alalajia kuin Englannissa ja myös ympäristö ja muu eläimistö on hyvin erilainen.
BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmässä ei ole hakemusalueelta lainkaan näkö- tai äänihavaintoja peltopyistä vuodelta 2014, vaikka lintuharrastajat retkeilevät alueella säännöllisesti ympäri vuoden tehden tuhansia lintuhavaintoja muista lajeista. Alueella kuitenkin esiintyy pieni peltopyykanta, sillä 29.1.2014 Hietalanmäen pelloilla oli pienen 4-6 yksilön peltopyyparven jäljet. Maastohavaintojen perusteella peltopyiden suurin uhka ei käsityksemme mukaan silti suinkaan ole alueen vähäinen varislintukanta, vaan peltojen reunamilla runsaana esiintyvät vapaana kulkevat kissat.
Näkemyksemme mukaan poikkeuslupa varislintujen pesimäaikaiseen pyyntiin eläimistön suojelemiseksi voitaisiin myöntää, mikäli olisi osoitettavissa että juuri kyseisellä alueella on erityisen paljon riistalintujen pesiä hävittäviä varislintuja tai että alueen riistalintukanta muutoin vaatii erityisesti suojelua varislinnuilta. Riistakeskuksen käyttämillä ylimalkaisilla perusteluilla vastaava poikkeuslupa voitaisiin myöntää mihin tahansa Suomessa ilman mitään tarkempia perusteluita tai selvityksiä. Poikkeuslupa ei tällöin ole poikkeus vaan sääntö, ja pesimäaikainen rauhoitus menettää kokonaan merkityksensä.
Poikkeusluvan perusteluna on käytetty sitä, että keväinen varislintujen pyynti on tehokkainta, koska silloin niiden kanta on pienimmillään. Aikaisin keväällä pyynti kohdistuisi muuttaviin yksilöihin eikä siten vaikuttaisi pesimäkantaan alueella.
Varislintuja on laskettu Kellonkartanon-Hietalanmäen-Teponperän peltoalueella säännöllisesti myös keväällä 2014 Esa Aallon toimesta. Vuoden 2014 varislintumäärät eivät oleellisesti poikkea aikaisempien vuosien määristä, joten hakija olisi voinut olla perillä varislintujen esiintymisestä lupa-alueella ja luvan myöntänyt Suomen riistakeskus olisi voinut selvittää asian poikkeuslupaa harkitessaan. Kuvan 1 perusteella voidaan todeta varisten kevätmuuton olevan huhtikuun puolenvälin paikkeilla, jonka jälkeen paikalla ovat olleet enää pesivät varikset. Varisten pyynnin kohdistaminen pesiviin lintuihin olisi siten ollut mahdollista jo noin 23.4. alkaen, kun pesimäaikainen rauhoitus ei vielä ollut alkanut. Harakka on paikkalintu, jolla ei ole varsinaista kevätmuuttoa, joten niidenkin pesimäkantaa voidaan tarvittaessa vähentää ennen pesimäaikaista rauhoitusta.
Mikäli varislintujen pyynti on tarpeen vahinkojen estämiseksi, voitaisiin se tehdä yhtä tehokkaasti ennen pesimäaikaista rauhoitusta. Tällaisesta pesimäaikaa edeltävästä varislintujen metsästyksestä Kellossa ei kuitenkaan ole mitään merkkejä laajasta maastohavainnoinnista huolimatta. Varislintujen metsästäjiä ei ole havaittu liikkeellä ennen pesimäaikaista rauhoitusta, laukausten ääniä ei ole kuultu eikä maastossa ole havaittu jälkiä, hylsyjä, varislintujen höyheniä tai muita merkkejä niiden pyynnistä. Muu tyydyttävä ratkaisu mahdollisten vahinkojen estämiseksi olisi siis pyynti huhtikuun lopussa, jota ei ainakaan suuremmassa määrin ole edes yritetty.
Kuva 1. Varisten havaittu lukumäärä Kellonkartanon-Hietalanmäen-Teponperän pelloilla keväällä 2014.
Varislintujen pesimäaikaisella pyynnillä voi olla myös varisten määrää lisäävä vaikutus. Tämä johtuu siitä, että pesivät varikset pitävät pesimättömät lajitoverinsa loitolla reviireiltään. Kun pesivä varis ammutaan, pääsevät lähiseudun pesimättömät parvet vapaasti tulemaan reviirille. Kuvan 1. perusteella tällainen on ollut mahdollista variksen osalta. Variksia ammuttiin alueella 6.5.2014, jolloin mahdollisesti pesiviä lintuja on joutunut saaliiksi. Tämän jälkeen varisten määrä ei suinkaan vähentynyt, vaan pari viikkoa myöhemmin 20.5. variksia oli pelloilla enemmän kuin koko keväänä. Poikkeusluvalla tapahtuva pyynti ei siten ainakaan vähennä varisten määrää ja niiden mahdollisesti muihin lintuihin kohdistamaa saalistuspainetta tällä paikalla. Näin ollen Suomen riistakeskuksen oletus, että keväällä ammuttujen varisten tilalle tulevien lintujen määrä olisi mahdollisimman pieni, ei pidä paikkaansa. Myönnetyn kaltaiselle poikkeusluvalle ei näin ollen ole perusteita.
Varislintujen pesimäaikaisen pyynnin häiriövaikutus läheisellä Perämeren saaret -nimisellä Natura 2000 -alueella pesivään linnustoon on selvä. Suomen riistakeskus viittaa vastineessaan jälleen muilta alueilta ja muista lajeista tehtyihin havaintoihin, jotka eivät ole sovellettavissa tässä nimenomaisessa tapauksessa. Varislintujen metsästäjän ollessa pelloilla 6.5. merihanhiparvi, joka muulloin ruokaili peltoalueen keskellä (ks. kuva erillisessä selostuksessa ammuntapaikoista), oli paennut häiriötä pellon äärimmäiseen itäreunaan. Hanhet, 94 yksilöä, olivat tiiviinä parvena helposti laskettavissa. Valtaosa kyseisistä hanhista pesii Perämeren saaret Natura-alueen Kraaseli-nimisessä saaressa ja sen lähiympäristössä. Tässä tapauksessa metrimääräinen etäisyys ampumapaikan ja Natura-alueen välillä ei ole merkitsevä, sillä hanhet saapuvat pelloille lentämällä. Hanhien ruokailulennot saaristosta pelloille ja takaisin ovat havaittavissa joka aamu ja ilta. Jatkuvasti pesimäajan kriittisimmässä vaiheessa hanhien ruokailupaikalla toistuvalla häirinnällä on haitallinen vaikutus Natura-alueen hanhien pesintään.
Suomen riistakeskus väittää vastineessaan, että muut linnut eivät poistuisi pesältään varislintujen ampumisen vuoksi. Esa Aalto seurasi varislintujen ampumista 6.5.2014 klo 5:50–6:47, jona aikana tuulihaukkaemo oli jatkuvasti pois peltojen keskellä ampumapaikan välittömässä läheisyydessä olevalta pesältään. Tätä ennen tuulihaukka oli ollut pesällään joka aamu, joten pesintä oli todennäköisesti käynnissä. Aamulla 6.5. oli 2 astetta pakkasta, joten tuulihaukan munien paleltumisvaara oli ilmeinen. Varislintujen metsästäjä ei toiminut täsmällisesti karttaan merkityllä ampumapaikalla, mutta sillä ei ole tuulihaukan kannalta merkitystä, sillä karttaan merkitty ampumapaikka on yhtä lähellä tuulihaukan pesää kuin toteutunut paikka. Sama pätee myös merihanhiin kohdistuneeseen häiriöön.
Suomen riistakeskus korostaa, että poikkeusluvassa mitoitettua yksilömäärää ei ammuta pelkästään Kellonkartanon-Teponperän-Hietalanmäen pelloilla Perämeren saaret -Natura-alueen läheisyydessä. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että poikkeusluvan mitoitettu yksilömäärä on erittäin suuri suhteessa alueen vähäiseen variskantaan. Perämeren saaret -Natura-alueen läheisyydessä sijaitseva ampumapaikka on Hämeenjärven Eerolan ohella ainoa, jonka läheisyydessä esiintyy säännöllisesti variksia. Hämeenjärven Eerolan (Tuulensuo) pelloilla varikset ovat vieläkin vähälukuisempia kuin Kellonkartanon-Teponperän-Hietalanmäen pelloilla. 50 variksen ja 20 harakan pyytämiseksi pyynnin tulisi olla hyvin aktiivista myös Natura-aluetta lähinnä olevalla ampumapaikalla, mikä väistämättä aiheuttaisi merkittävää häiriötä pelloilla ruokaileville Natura-alueella pesiville linnuille. On huomattavaa, että Riistakeskus myöntää Perämeren saaret Natura-alueen jääneen kirjaamatta päätökseen, mikä viittaa siihen, että edellä kuvattuja vaikutuksia ei ole lupaa myönnettäessä arvioitu lainkaan.
Havaintojemme ja BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelun tietojen mukaan Kellon pelto- ja metsäalueella on havaittu vuonna 2014 pesiviä variksia 22 yksilöä. Kaikkia pesiviä varispareja ei kattavasta havainnoinnista huolimatta missään tapauksessa ole löydetty, mutta vaikka kanta olisi yli kaksinkertainen havaittuun verrattuna, tulisivat kaikki pesivät varikset ammuttua jo yhden poikkeuslupavuoden kiintiöllä. Tämän lisäksi variksia ja harakoita saa ampua vapaasti poikkeuslupakauden ulkopuolella. Poikkeusluvan tavoitteena ei pidä missään tapauksessa olla luontoon kuuluvien lajien täydellinen hävittäminen alueen pesimälinnustosta, mihin kiintiön mukainen saalis väistämättä johtaisi. Mahdolliset poikkeusluvat tulisi sen sijaan kohdistaa vain vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin, joiden vahingot ovat selvästi todennettavissa. Kellon taajamassa, Kiviniemen satamassa ja meren rannikolla sekä saarissa varikset ovat jonkin verran runsaslukuisempia, mutta näihin lintuihin poikkeuslupapyynti ei kohdistu.
Suomen riistakeskuksen mukaan käsityksemme varislintujen maataloudelle aiheuttamista vahingoista olisi puutteellinen ja asenteellinen. Haluamme huomauttaa, että käsityksemme varislinnuista on neutraali ja niiden aiheuttamien vahinkojen osalta tukeudumme vain todellisiin havaintoihin. Toivoisimme Suomen riistakeskukselta myös asenteetonta suhtautumista varislintuihin. Pelkästään lajien rauhoittamattomuus ja mahdollisuus myöntää poikkeuslupia niiden ampumiseen pesimäaikana teoreettisen vahinkomahdollisuuden perusteella eivät mielestämme täytä lain määritelmää vakavien vahinkojen estämisestä. Hakija tai Suomen riistakeskus eivät esitä konkreettisesti niitä tiloja ja peltoja, joilla varikset aiheuttavat vahinkoa rehupaaleja nokkimalla. Suomen riistakeskus ei myöskään esitä vastineessaan mainitun 395 rehupaalin sijaintia Kellon metsästysseuran alueella. Laajan maastohavainnointimme mukaan paaleja ei ole ampumapaikkojen läheisyydessä tarkoittaen samaa tai läheisiä peltoalueita muualla kuin Hämeenjärven Eerolassa. Kellon metsästysseuran alue on hyvin laaja eikä ole syytä epäillä, etteikö alueella voisi olla vielä keväälläkin 395 rehupaalia, mutta valtaosa niistä on joko suojissa tai hyvin kaukana ampumapaikoista ja siten poikkeusluvalla ammuttavien varisten reviirien ulkopuolella.
Varislintuja ja niiden aiheuttamia vahinkoja on erikseen pyritty etsimään ampumapaikkojen läheisyydestä 9.4. (jolloin hakijan ja luvan myöntäjän edustajia pyydettiin mukaan katselmukseen, mutta he eivät vastanneet pyyntöön) ja osalla ampumapaikoista vielä uudelleen heinänkorjuun aikaan 8.7. ja 14.7. Kummallakaan kerralla mistään maataloudelle tai riistalle aiheutuneista vahingoista ei havaittu mitään merkkejä. Ensimmäisestä laskennasta on erillinen raportti. Jälkimmäisestä laskennassa Hietalanmäessä havaittiin 2 varista ja 4 harakkaa ja Hämeenjärven Eerolassa 1 varis ja 3 harakkaa. Muilla paikoilla varislintuja ei ollut.
Käsityksemme poikkeuslupien tarkoituksesta ehkäistä vakavia vahinkoja on yhtenevä Suomen riistakeskuksen kanssa. Vakavien vahinkojen ehkäisemiseksi tulisi kuitenkin ensin olla edes jotain merkkejä lievistä vahingoista. Poikkeusluvan hakijan tulisi osoittaa paikat, joilla varislinnut aiheuttavat vahinkoa rehupaaleille ja että nämä paikat ovat hankalasti suojattavia eikä varislintujen pyynti poikkeuslupakauden ulkopuolella auta ongelmaan. Tällöin mahdollinen poikkeuslupa voitaisiin kohdistaa nimenomaan vahinkoa aiheuttavien lintujen poistamiseen vakavien vahinkojen estämiseksi. Valituksen alaisessa tapauksessa yksikään edellä mainituista ehdoista ei täyty, vaan poikkeusluvan perusteena käytetään sitä, että metsästysseuran alueella esiintyy rehupaaleja ja varislintuja ja varislintujen tiedetään joskus jossain toisaalla aiheuttaneen vahinkoa rehupaaleille.
Havaintojemme mukaan varislintuja esiintyy Hämeenjärven Eerolassa myös rehupaalien välittömässä läheisyydessä, mutta ne eivät aiheuta siellä, eivätkä missään muuallakaan Kellon alueella mitään vahinkoa rehupaaleille. Vakavien vahinkojen syntymistä ei siten mitenkään voida pitää erittäin todennäköisenä eikä varislintujen ampumista pesimäaikana voi pitää vakavien vahinkojen ehkäisemisenä, sillä vahinkoja ei esiinny muutenkaan.
Suomessa rehupaaleja esiintyy lähes jokaisen metsästysseuran alueella, joten tätäkin perustelua pesimäaikaisesta rauhoituksesta poikkeamiseen voisi yhtä hyvin käyttää millä tahansa alueella Suomessa, jolloin kyse ei ole poikkeuksesta vaan säännöstä, mikä ei ole voi olla lain määrittelemän poikkeuksen tarkoitus.
Suomen riistakeskus toteaa poikkeusluvan myönnetyn viideksi vuodeksi nimenomaan eläimistön suojelemisen perusteella. Lausunnossaan riistakeskus ei edelleenkään esitä perusteluita sille, että poikkeusluvassa annetun kiintiön mukainen varislintujen pyynti nimenomaan pesimäaikana olisi tarpeellinen viiden vuoden ajan.
Loppupäätelmä
Hakija ja Suomen riistakeskus eivät ole esittäneet varisten ja harakoiden aiheuttamia vahinkoja, joiden torjumiseksi näiden lajien pesimäaikainen pyynti poikkeusluvalla olisi tarpeen. Mahdollisten vahinkojen ehkäisemiseksi varisten pyynti kannan ollessa pienimmillään kevätmuuton ja pesimäkauden välissä olisi mahdollista myös rauhoitusajan ulkopuolella huhtikuun lopussa, mitä voidaan pitää muuna tyydyttävänä ratkaisuna. Näin ollen myönnetty poikkeuslupa tulee kaikilta osin kumota aiheettomana.
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Esa Aalto
puheenjohtaja
Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri