Mielipide hakemuksesta rakentaa purkuputki ja johtaa jätevesiä Talvivaaran kaivosalueelta Nuasjärveen

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

19.1.2015

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: Dnro PSAVI/2960/2014

Asia: Mielipide hakemuksesta rakentaa purkuputki ja johtaa jätevesiä Talvivaaran kaivosalueelta Nuasjärveen, Sotkamo

Vaatimus

Lupaa rakentaa purkuputki Talvivaaran kaivosalueen jätevesien johtamiseksi Oulujoen vesistöön siihen kuuluvan Nuasjärven kautta ei tule myöntää. Lupaa johtaa osa käsitellyistä vesistä purkuputkelle haettavasta kuormituskiintiöstä Latosuolta luontaista reittiä Kuusijoen, Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen ei niinikään tule myöntää. Toiminta olisi ympäristönsuojelulain ja vesienhoitolain vastaista, joten hakemus on hylättävä.

Lupaa ei tule myöntää siksikään, että hankkeesta puuttuu lupakäsittelyä edeltävä ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Lisäksi on hylättävä vaatimus aloittaa purkuputken rakentaminen ennen luvan lainvoimaisuutta.

Perustelut täytäntöönpanopyynnön hylkäämiseksi

Ympäristönsuojelulain 199 §:n mukaan lupa toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta on mahdollista perustellusta syystä myöntää, jos täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Tässä mielipiteessä osoitetaan, että menettely johtaa ”puhdistettuja” jätevesiä Nuasjärveen ja sitä kautta edelleen Oulujärveen, Oulujokeen ja lopulta mereen johtaisi lainvastaiseen vesistön pilaamiseen tai sen vaaraan eikä sille tule sen takia myöntää lupaa lainkaan.

Mahdollisuudet puhdistaa jätevedet mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti hyväksi käyttäen olemassa olevia tekniikoita olisi pitänyt selvittää ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä eikä lähteä hakemaan lupaa purkuputkelle, jolla vain laajennetaan pilaantuvaa aluetta. Tiedossa on, että purkuputkelle on vaihtoehtoisia teknistaloudellisia menetelmiä, jotka toteuttavat vesiensuojelun vaateet huomattavasti paremmin kuin hakemuksessa esitettävä malli.

Perustelu vaatia luvan kertakaikkista hylkäämistä on niin vahva, että sen tutkimiseksi muutoksenhaussa on annettava täysi rauha, joten täytäntöönpanoa ennen päätöksen lainvoimaisuutta ei tule sallia.

Lisäksi lain 199 §:ssä todetaan, että vaatimus vakuuden asettamisesta siltä varalta, että lupa muutoksenhaussa hylättäisiin, ei koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai kuntayhtymää. Lupaa purkuputken rakentamiseksi ja jätevesien johtamiseksi hakee Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä ja valtio vastaa yhtiön toiminnasta ja kuluista. Yhtiön toiminnan jatkumisen muoto on avoinna. Jatkuipa kaivoksen toiminta kaivannaisia tuottavana tai jälkihuoltotöinä, vaatimus vesien pilaamisen ehkäisemisestä on joka tapauksessa yhtä velvoittava. Yleisen edun mukaista ei ole aiheuttaa lisää kustannuksia verovaroista maksettaviksi sallimalla ympäristön pilaamisen jatkuminen epäasiallisen menettelyn seurauksena, kun on olemassa toimivampi ja haittoja ennaltaehkäisevä keino.

Perustelut evätä lupa purkuputken rakentamiselta ja jätevesien johtamiselta Nuasjärveen putkea pitkin

Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä hakee ympäristölupaa purkuputken rakentamiseksi kaivosalueelta Nuasjärven Juurikkalahden edustalle. Putkea perustellaan tarpeella päästä eroon kaivosalueelle kertyneistä ”ylimääräisistä” vesistä. Koska kaivoksen lähivedet ovat jo pahoin saastuneet, jätevesille haetaan isompaa vesistöä laimennuskapasiteetin lisäämiseksi.

Hakija katsoo, että tarvittavat rakennelmat ovat vähäisiä eivätkä niistä johtuvat muutokset ole huomattavia. Ympäristön ja yhteiskunnan kannalta hanke on yleisen tarpeen vaatima, jotta kaivosalueella syntyvät vedet saadaan käsiteltyä ympäristön kannalta järkevästi ja mahdollisimman haitattomasti. Hakija myös ilmoittaa, että varannot riittävät ylläpitämään suunnitellulla tuotantotavoitteella tuotantoa kymmeniä vuosia.

Putkessa kulkevat vedet ovat yhtiön ilmoituksen mukaan käsiteltyjä jätevesiä. Käsittelytavat on esitetty epäselvästi, mutta joka tapauksessa annetaan ymmärtää, että käytössä on eri vesijakeille käänteisosmoosikäsittelyä, saostusta ja laskeutusta. Käsittelyjen teho on ilmeisen alhainen, kun hakijan mukaan ”uuden purkuputken rakentaminen mahdollistaa kaivoksen toiminnan jatkamisen. Nykyisillä purkupaikoilla ja luvan mukaisilla kuormitusrajoilla kaivostoiminta ei ole mahdollista. Purkuputken toteutuksella halutaan varmistaa kaivosalueelle varastoitujen vesien hallittu johtaminen ympäristöön ja pienentää merkittävästi todennäköisyyttä vesien hallitsemattomalle purkautumiselle ympäröiviin vesistöihin mahdollisten poikkeustilanteiden aikana.” Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä hakee siten lupaa pilata Nuasjärveä, kun aiemmat purkuvesistöt ovat jo ylikuormittuneet.

Ympäristönsuojelulain 1 §:n mukaan lain tarkoitus on:

1) ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja;

2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta;

3) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia;

4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena; sekä

5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Lain 7 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi.

Jos toiminnasta aiheutuu tai uhkaa välittömästi aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta, toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseksi tai jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on muutoinkin havaittuaan, että toiminta ei täytä sille tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin vaatimusten noudattamiseksi (14 § Pilaantumisen torjuntavelvollisuus).

Talvivaara Sotkamo Oy on aiemmilla toimillaan osoittanut lukuisia kertoja, että se laiminlyö ympäristölupapäätösten noudattamisen ja on myös huolimattomalla ja osaamattomalla sekä piittaamattomalla toiminnalla aiheuttanut ympäristön pilaantumista. Sen puhdistaminen on järjestämättä, mutta maksajia ovat ympäristö ja yhteiskunta ja eritoten paikalliset ihmiset. Yleisen edun ja lain vastaista on antaa mahdollisuus jatkaa ympäristön pilaamista.

Luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole, sillä jätevesien purkaminen aiheuttaisi 49 §:n vastaisia seuraamuksia:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

5 § i momentin 2 kohta

2) ympäristön pilaantumisella sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:

a) terveyshaittaa;

b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille;

c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista;

d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;

e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä;

f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai

g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 140 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista pintavesien laatua, jossa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ei aiheudu terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat pintavesiin sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Tavoitteena on lisäksi, ettei vesihuoltolaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden päästöistä ja huuhtoutumista. Vaarallisiksi aineiksi on yksilöity muun muassa elohopea ja kadmium yhdisteineen ja nikkeli ja nikkeliyhdisteet haitallisiksi aineiksi.

Hakemuksessa myönnetään, että purkualueen lähellä sekoittumisvyöhykkeellä kadmiumin pitoisuudet ylittävät todennäköisesti ympäristönlaatunormin (EQS+tausta 0,1 μg/l) samoin kuin nikkelipitoisuudet vuoden 2015 lopussa voimaan astuvan uuden ympäristönlaatunormin (4 μg/l), joka taustapitoisuudella korjattuna tullee olemaan 5 μg/l. Ympäristönlaatunormien ylityksiä on odotettavissa myös elohopean osalta kaivoksen käsiteltyjen päästövesien purkamisen aloittamisen jälkeen heinäkuussa 2015. Kappaleessa 5.5.4.4 todetaan myös muun muassa, että kupari on itsessään myrkyllinen suurissa pitoisuuksissa ja sitä on käytetty veden varastoaltaissa levien torjuntaan. Jätevedet johdettaisiin Latosuon vesivarastoaltaalta purkuputkeen ja Nuasjärveen. Moni ympäristölle vaarallinen aine jää käsittelemättä -muun muassa siitä syystä, ettei niille ole määritelty raja-arvoja.

Hakemuksessa esitetään, että vesiympäristölle vaarallisille ja haitallisille aineille määritelty ympäristölaatunormien ylitys tulee hyväksyä tietyllä alueella. Purkupaikan lähialueelle on siksi määritettävä sekoittumisvyöhyke. Se on arvioitu päästövesien kadmium-, elohopea- ja nikkelipitoisuuden perusteella. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006). Asetuksen 6b §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä toiminnanharjoittajan hakemuksesta sekoittumisvyöhykkeestä, jolla vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden pitoisuus sallitaan ylittävän ympäristölaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Pykälän toisessa momentissa viitattaan vanhan ympäristönsuojelulain 4 pykälään yleisistä periaatteista sekoittumisvyöhykkeen määrittämisen ehtona.

Sekoittumisvyöhykkeeseen kertyviä aineita ovat kadmiumin, elohopean ja nikkelin lisäksi esimerkiksi arseeni, lyijy, ja uraani. Lisäksi on otettava huomioon, että elohopea muodostaa hapettomissa sulfaattisyvänteissä metyylielohopeaa. Mainittujen haitta-aineiden vaikutukset eivät rajoitu sekoittumisvyöhykkeeseen, vaan ne muun muassa rikastuvat ravintoketjussa ja kulkeutuvat siinä edelleen. Tätä raskasmetallien biosaatavuuspitoisuutta vesistöissä ei ole lyhyellä tai pitkällä aikavälillä hakemuksessa arvioitu, vaikka se tulee olemaan laatunormina.

Kainuun ELY-keskus on hakijan pyynnöstä arvioinut tarvetta soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ennen ympäristöluvan hakemista uudelle jätevesien johtamisratkaisulle. Ennen päätöksentekoa Kainuun ELY-keskus pyysi yhdeksältä viranomaistaholta lausunnon harkinnanvaraisen YVA:n tarpeellisuudesta. Annetuista lausunnoista viisi katsoo YVA:n tarpeelliseksi, kolme esittää alaansa koskevia kommentteja ja varaumia ja ainoastaan yksi, Kainuun kalatalousviranomainen ei pidä YVA-selvitystä kalataloudellisten vaikutusten vuoksi välttämättömänä, koska vastaavat tiedot on joka tapauksessa liitettävä ympäristönsuojelu- ja vesilakien mukaisiin lupahakemuksiin. Lausuntojen selkeästä viestistä huolimatta Kainuun ELY-keskus päätti 2.9.2014, että hankkeessa ei ole tarpeen soveltaa harkinnanvaraista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Yhtenä perusteena on väite, että hankkeen kokoluokka ei edellytä lain mukaista arvioinmenettelyä. Se tarkoittanee muun muassa sitä, että valvova alueviranomainen on rajannut vaikutusalueen vain Nuasjärven eteläosaa koskevaksi hakijan esityksen mukaisesti: Vesistömallilaskelmien perusteella Talvivaara Sotkamo Oy:n päästövesien vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärven eteläosiin (kappale 5.5.4.5). Arvio on virheellinen, sillä virtavesissä, joissa on voimakkaita virtaamien vaihteluita, vaikutukset voivat levitä arvaamattomasti.

Ottaen huomioon Kainuun ELY-keskuksen vaikeudet Talvivaaran ympäristöasioiden valvonnassa on perusteltua syytä epäillä sen sopivuutta ja jäävittömyyttä arvioitaessa purkuputken Nuasjärveen ja joen pääuomaan tuoman kuormituksen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia. ELY-keskuksen päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn sivuuttamisesta on perusteltu täysin Pohjois-Suomen AVI:oon 1.12.2014 jätetyn hakemuksen tiedoin, vaikkakin päätöksenteon jälkeen purkupaikka on vaihtunut Tikkalahdesta Juurikkalahdeksi, koska se on sittenkin osoittautunut ”ympäristövaikutuksiltaan toteuttamiskelpoisemmaksi”.

Sekä sulfaatin että raskasmetallien päästöt purkupaikalla näyttävät olevan niin suuria, että alueelle haetaan useiden neliökilometrien laajuista sekoittumisaluetta, jossa päästöjen raja-arvoja ei tarvitse noudattaa. Kuitenkin kaikki, mitä purkuputki on tuonut vesistöön on edelleen olemassa ja jatkaa vaikutuksiaan Nuasjärvessä ja alempana vesistössä. Tästä Kajaanin kaupunki on omassa lausunnossaan ollut erityisen huolissaan.

Talvivaaran jätevesien purkuputki Nuasjärveen lisää Oulujoen pääuoman kuormitusta ja vaarantaa osaltaan Oulun kaupungin ja sen kantakaupungin yli sadantuhannen asukkaan vesihuoltoa.

Oulujoki muodostaa Oulun kaupungin pääasiallisen raakavesilähteen ja sen vedenlaatu on viime vuosina heikentynyt. Purkuputki toisi Talvivaaran päästöt entistä lähemmäksi Oulujoen pääuomaa ja yhteisvaikutuksena muun lisääntyvän kuormituksen kanssa se edelleen heikentäisi raakaveden laatua. Tällaista vaaraa Kainuun ELY-keskus ei ole tunnistanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarveharkinnassaan. Eihän kappaleen 5.5.6 sanoman mukaan edes Kainuun Voima Oy:n talousveden ottoon arvioida olevan päästöistä haittaa. Tosin arviossa otetaan huomioon vain sulfaatti eikä mainita mitään vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä eikä ylipäänsä pitkäaikaiskertymien vaikutuksista lähivesistöissä tai edempänä Oulujoen vesistössä.

Sen sijaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on huolissaan ja kiirehtii Oulun kaupunkia turvaamaan vesihuoltolain edellyttämän vaihtoehtoisen raakavesilähteen keskeisenä perusteenaan muun muassa Talvivaaran muodostama pilaamisvaara Oulujoelle. Oulun Kaupunginhallitus päätti lokakuussa 2014 teettää varavesijärjestelmästä vielä lisäselvityksiä monitavoitearvioinnin tulosten pohjalta ja päättää asiasta vasta vuoden 2016 loppuun mennessä. ELY-keskus tiedotti 10.12.2014, että sen mielestä kaikista tarkastelussa mukana olleista vaihtoehdoista on tehty riittävät selvitykset eikä ELY-keskuksen käsityksen mukaan ei ole perusteltua syytä siirtää vedenhankinnan varmuusluokan parantamiseksi tarvittavaa ratkaisua vuoden 2016 loppuun. ELY-keskus edellyttää kaupungilta tietoa päätöksestä ja toteutettavista toimenpiteistä sekä arviota toteutusaikataulusta vuoden 2015 toukokuun loppuun mennessä. Mikäli päätöstä ei tehdä, voi ELY antaa määräyksen päätöksen tekemiseksi.

Oulun Vesi hukkasi toista vuosikymmentä Viinivaara-hankkeen ajamiseen ja suorastaan kieltäytynyt vaihtoehtojen selvittämisestä. Lupaa täysimääräiselle vaara-alueen pohjavesien otolle ei kuitenkaan saatu pumppauksesta johtuvien laajamittaisten ja merkittävien haittojen takia. Tosiasia on, että Oulujoki säilyy pääraakavesilähteenä ja korvaava varavesijärjestelmä rakentuu pohjavesilähteiden varaan. Jos tiedonpuutteen vuoksi päädytään supistettuun Viinivaara-vaihtoehtoon, se takaa ainoastaan käyttöveden minimitarpeen kriisiaikoina, muulloin suurin osa käyttövedestä tulisi otettavaksi edelleen Oulujoesta.

Vaikka Oulun kantakaupungissa siirryttäisiin laajamittaisempaan pohjaveden käyttöön Viinivaaran ohella usean muun pohjavesiesiintymän varassa, Oulujoen pintavesi säilyy raakavesilähteenä. Sen painoarvo on Oulujoen vesiensuojelussa suuri ja on myös otettu huomioon Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa. Oulujoen kuormitusta tulee määrätietoisesti pyrkiä vähentämään. Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan ympäristöluvassa on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Yhtiön konkurssin pääasiallinen syy on metallien saannon jääminen käytetyllä bioliuotusmenetelmällä arvioitua paljon pienemmäksi. Toiminnanharjoittaja ei ole myöskään pystynyt arvioimaan ja hallitsemaan syntyviä jätevesimääriä. Kokonaisuutena kaivoshankkeeseen on sisältynyt paljon enemmän uskoa, toivoa ja yritystä kuin ymmärrystä, minkä seurauksena ovat taloudelliset tappiot ja pilatut lähivedet. Koska Talvivaaran kaivoksen toiminta ei missään vaiheessa ole ollut kannattavaa, uutta toimijaa kaivostoiminnan jatkajaksi tuskin löytyy, vaan kaivoksen saattohoito jää Suomen valtion vastuulle. Valtiovallan ensisijainen velvoite Talvivaaran tapauksessa on rajata kaivoksen aiheuttamat vesistövaikutukset mahdollisimman suppeiksi, eikä levittää niitä entistä laajemmalle, mitä purkuputkihanke käytännössä tarkoittaa.

Lupa purkuputken rakentamiseksi kaivoksen jätevesien laimentamiseksi olisi myös ikävä ja haitallinen ennakkopäätös. Valitettavasti Raahen kultakaivokselta on purkuputki mereen, mutta Talvivaaran hakemuksessa samaa ratkaisua suunnitellaan sisämaan vesistöön.

Vesistön käyttäminen viemärinä ja myrkyllisiäkin aineita sisältävien jätevesien laskeutusaltaana ei ole tätä päivää. Purkuputki jätevesien johtamiseksi Nuasjärveen on sitä paitsi tarpeeton toimenpide, kun jätevedet puhdistetaan tehokkaasti ja täysimääräisesti parasta tekniikkaa käyttäen. Kunnollisen vedenpuhdistuksen tekniikoita on saatavilla: esimerkiksi käänteisosmoosi, sparro-tekniikka, ettringite-saostus, biologisen sulfaatin poisto ja muut kaivosteollisuuden standardimenetelmät, jotka poistavat tehokkaasti sulfaattia, metalleja ja arseenia. Kun tekniikat ovat myös taloudellisia -varsinkin jälkikäteiseen puhdistukseen ja pilaamisesta muille elinkeinoille ja yhteisöille sekä ekosysteemeille aiheutuvaan hintaan verrattuna, niiden käyttöönottoon täysimääräisesti ja varovaisuusperiaatetta noudattaen on yhtiö velvoitettava, olipa jätevesien puhdistuksesta mikä taho tahansa vastuussa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely on keino selvittää ja vertailla vaihtoehtoja. Kainuun ELY-keskuksen tehtävä olisi kaivoksen kuvitellun elinkeinopoliittisen tukemisen sijaan ollut ympäristövaikutuksia valvovana viranomaisena huolehtia, että tilaisuus käytetään hyväksi. Lupahakemus on hylättävä ja kehitettävä jätevesien käsittelyä vesiensuojelua tukevin vaihtoehdoin. Koska Kainuun ELY-keskus on menettänyt uskottavuutensa, vesienpuhdistusta koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaiseksi se ei enää sovi.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri