Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
30.4.2015
Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi
Viite: Lausuntopyyntö 20.3.2015
Asia: Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta
Toisen vaihemaakuntakaavan teemoja ovat maaseudun asutusrakenne, kulttuuriympäristöt, virkistys- ja matkailualueet, materiaalikeskus- ja jätteenkäsittelyalueet, ampumaradat ja puolustusvoimien alueet. Luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja sen mukana saamastaan kaava-aineistosta ja kommentoi joitain mainituista aihepiireistä ja niiden kaavallisista esityksistä.
Virkistys- ja matkailualueet
Virkistysverkon kehittämiseksi on selvitetty ja vertailtu kolmea vaihtoehtoa – 1. matkailuvaltit edellä – matkailukeskuspainotus, 2. lähipuistoista soille ja tunturiin – monipuolinen kärkikohdeverkosto sekä 3. virkistyspalveluja kaikille – hajautettu malli. Näistä matkailukeskuspainotus on hylätty. Kaavaluonnokseen on valittu kahden kehittämisvaihtoehdon yhdistelmä. Ratkaisulla korostetaan virkistysverkon monipuolisuutta ja palveluiden alueellista saavutettavuutta. Luonnonsuojelupiirikin piti kommentoidessaan virkistysverkkoselvitysluonnosta tasapainoisimpana ratkaisuna vaihtoehtojen yhdistelmää.
Niiltä osin kuin virkistysverkko perustuu suojelualueisiin, perusperiaatteena tulee olla luonnonsuojelun ehdoilla toimiminen. Varsinkaan linnustollisesti tärkeille kosteikoille ei pidä osoittaa rakenteita tai matkailupalveluja kuin korkeintaan reunoille.
Matkailun vetovoima-alueet / matkailun virkistyksen kehittämisen kohdealueet -otsikon alla mainitaan myös Olvassuo. Alueen virkistyskäyttöä pyritään edelleen kehittämään ja nimenomaan kansallispuistotasoisena. Luonnonsuojelupiiri muistuttaa myös luontojärjestöjen ehdotuksesta kehittää Oulun Sanginjoen ulkometsän alueesta niinikään kansallispuistotasoinen suojelukohde. Se tukisi sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua että luontomatkailun ja luonnossa virkistäytymisen mahdollisuuksia lähellä väestökeskittymää.
Sanginjoen ulkometsän alue on kaavaluonnoksessa merkitty virkistysalueeksi. Kaavamerkinnällä V osoitetaan seudullisesti merkittäviä retkeily-, ulkoilu-, urheilu- ja virkistysalueita. Suunnittelumääräyksellä velvoitetaan ottamaan virkistyskäytön kehittäminen ja ympäristöarvojen säilyminen huomioon maankäytön suunnittelussa.
Sanginjoen ulkometsän alueella on kuitenkin tutkitusti myös suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden suojelulle. Lisäksi alueen laajuus ja yhtenäisyys sekä useat alueelle sijoittuvat muut aluevaraukset, joita ei 2. vaihemaakuntakaavassa ole esitetty, lisäävät kohteen seudullisuutta laajempaa merkitystä. Myös maanomistusolot mahdollistavat isomman kokonaisuuden kehittämisen luonnonsuojelu- ja virkistyskäyttöpainotteisena. Sitä tukisi esimerkiksi Sanginjoen ulkometsän alueen rajaaminen myös luonnon monikäyttöalueeksi. Alueesta itään on Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon kokonaisuus ja Sanginjoki on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Valitettavasti Sanginjoen V-alueen ja suokokonaisuuden välissä on lukuisia turpeenottovarauksia. Tu-1 ja tu-2 -varauksista huolimatta Oulujoen pohjoispuolelle voi kehittää hienon luonto- ja virkistysaluekokonaisuuden reitistöineen. Turpeenotto on väistyvä maankäyttömuoto.
Oulun kaupungin virkistysalueet
Oulun kantakaupungin keskeisin lähiluontokohde on Oulujoen suisto. Sen saarten kokonaisuus onkin merkitty virkistysalueeksi V. Sillä on myös valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö -merkintä ja rm-matkailupalvelujen keskus -merkintä.
Hietasaareen kohdistuu voimakkaita rakentamispaineita, jotka ovat maankäytöllisesti toisilleen ristiriitaisia. Alueidenkäyttötavoitteet ja kaavan sisältövaatimukset, kaavan varaukset ja alueen arvot huomioon ottaen (rakentamis)suunnitelmat ovat ylimitoitettuja ja toisilleen vastakkaisia.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kansallinen kaupunkipuisto -status ohjaisi tasapainoisimmin Oulujoen suiston maankäyttöä ja sen kehittämistä. Nykyisenlaisten matkailupalvelujen ylläpito ei siitä vaarannu, mutta eivät myöskään luonnon monimuotoisuus tai lähiluonnon virkistyskäyttö liiallisesta rakentamisesta. Kansallisen kaupunkipuiston status tuo maankäytön kehittämiseen myös tarpeellista ajallista perspektiiviä ja muutosten huolellisempaa harkintaa ja useammasta näkökulmasta kuin mitä asemakaavoitus pala kerrallaan on osoittanut mahdolliseksi. Vaihemaakuntakaavan merkinnöin tulee pitää yllä mahdollisuutta hakea kansallisen kaupunkipuiston statusta. Niin todetaan myös kaavaselostuksen Tavoitteet-kappaleessa Kulttuuriympäristöt-otsikon alla.
Moottorikelkkareiteistä
Kaavassa on osoitettu moottorikelkkailun tavoitteellinen runkoreitistö olemassa olevan tilanteen ja todettujen yhteysvälitarpeiden pohjalta. Moottorikelkkareitistölle on osoitettu kehittämis- ja lisäämistarpeita ottamatta huomioon, että se kaikista liikkumismuodoista eniten vaarantaa ja heikentää luonnonalueiden ihmiselle tarjoamaa rauhaa ja virkistystä sekä häiritsee etenkin kevättalvisin arkojen erämaalajien lisääntymistä.
Uusien reittien perustamista perustellaan sillä, että niillä saadaan kelkkailun harrastajat ”entistä paremmin luvallisille reiteille ja urille”. Käytännössä tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan reitin lähellä sijaitsevat suojelualueet muodostavat vastustamattoman houkutuksen lyhyempään tai pitempään koukkaukseen luvattomalle alueelle. Täten luvalliset reitit tosiasiassa lisäävät luvatonta kelkkailua. Se näyttää jo karanneen käsistä ainakin harvaanasutuilla seuduilla valtion mailla. Aiheuttamansa häiriön lisäksi moottorikelkkailun kasvihuonekaasupäästöt tulisi jo nykyään ottaa huomioon harrastuksen ympäristöllistä merkitystä arvioitaessa.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet sekä edistettävä hiljaisten alueiden säilymistä. Pohjois-Pohjanmaalla tätä VAT:n määräystä on toteutettu nimeämällä suurimpia suojelualueita erityisiksi luonnonrauha-alueiksi. Luonnon virkistyskäytön kannalta merkittävimpiä Pohjois-Pohjanmaan hiljaisia ja yhtenäisiä luonnonalueita ovat Oulangan ja Syötteen kansallispuistot sekä Olvassuon, Litokairan ja Venenevan soidensuojelualueet. Litokairaa lukuunottamatta luonnonsuojelupiirillä ei ole näiden osalta tarkempia maastohavaintoihin perustuvia tietoja, mutta kaikkien mainittujen alueiden reunoja kiertelee moottorikelkkareittejä tai -uria. Niiden sijaintia ja häiriövaikutusta tulee selvittää tarkemmin ja tarvittaessa muuttaa linjauksia alueiden häiriöttömän luonnonrauhan turvaamiseksi.
Litokairan kohdalla virkistysverkkoselvityksessä on kaksi karttakuvaa kelkkaurasta. Sivulla 31 ura on ohjattu selvästi suojelualueen länsipuolitse, jolloin sen melu- ja muu häiriövaikutus Litokairan luonnonrauhaan heikentyisi oleellisesti nykyisestä. Toisessa kuvassa sivulla 50 ura kulkee pitkän matkaa nykyisellä paikallaan suojelualueen vanhalla rajauksella. Se katkaisee kahdessa kohtaa Metsähallituksen viimeisen Metso-laajennusalueen, joka yltää Honkakosken pohjoispuolella Kivijokeen asti. Kelkkauraa ei voi enää säilyttää entisellä paikallaan.
Metsähallitus on jo vuosia sitten luopunut alueelle suunnitellusta metsäautotiestä, joten koko alue suojelualueen ja Kivijoen välissä lähelle Puutiosuon turvekenttää on jäämässä pääosin erämaiseen tilaan. Suoselvityksen mukaan alueella on paljon ojittamatonta ja monimuotoista suoluontoa ja pienvesiä. Itseasiassa se on osa Litokairan luonnonrauha-aluetta ja sen puskurivyöhykettä. Nämä seikat tulee ottaa huomioon Ranualle menevän moottorikelkkauran suunnittelussa, jota ei kuitenkaan tule jättää kelkkakerhojen tehtäväksi. Suunnittelu pitää tehdä viranomaistyönä, jonka tarkoituksena tulee olla nimenomaan Litokairan luonnonrauha-alueen arvojen turvaaminen.
Virkistysreiteistä
Maakuntakaavaluonnokseen on merkitty joitakin ylikunnallisia ja -maakunnallisia tunnettuja ja/tai paljon käytettyjä reittejä: UKK-reitti, Pudasjärvi-Syöte-Kylmäluoma-Hossa -reitistö, Oulujokilaakson Tervareitistö ja Peuran polku lähireitteineen. Kaavasta on poistettu maakunnan länsiosien kautta kulkenut E6-vaellusreitti yhtenäisenä kokonaisuutena, koska reitille ei ole ollut kysyntää.
Pitkien vaellusreittien ylläpitoon ja kehittämiseen ei ole ollut resursseja eikä kiinnostusta. Matkailussa vallitsee suuruuden ekonomia, isosti rakentaminen ja massojen houkuttelu. Maakuntakaavan maankäytönohjauksessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös trendejä, jotka ovat nousussa. Yksi suosiota lisäävä (luonto)matkailumuoto on nimenomaan pitkien reittien vaeltaminen, jalan mutta Suomessa myös hiihtovaelluksena. Sen ympärille voisi Suomessa luoda paikallista ja pienimuotoista (verkosto)matkailuyrittämistä. Reittien käyttöä ja kehittämistä tukisi niiden sijainti maakuntakaavassa, jossa olisi myös suunnittelumääräyksiä reitistön lähiympäristön käytölle ja käsittelylle. Palvelutarjonnan ja -kysynnän kohdatessa myös reittien ylläpitoon ja kehittämiseen riittäisi nykyistä paremmin resursseja.
Viime vuosina uusia virkistysreittejä on toteutettu hankerahoituksella. Tervareitti on sellaisesta yksi esimerkki, mutta ei ainoa. Vastaava on Raahen kaupunkiin nykyisin kuuluvan entisen Vihannin kunnan alueella puuhattu kylien välinen Vihannin kinttupolkuverkosto -niminen vaellusreitistö, joka on lähes valmis. Reitistö on tehty talkootyönä ja rahat hankkeen toteuttamiseen on saatu Nouseva Rannikkoseutu ry:stä. Reitistön pituus on noin 100 kilometriä ja se käy jonkin verran Haapaveden ja Oulaisten kaupunkien puolella. Jonkin verran tietoa reitistä löytyy Sinkki-Sepot ry:n nettisivuilta: www.kotinet.com/sinkki-sepotry/kinttupolut.htm. Reitistö lähtee Möykkylästä ja jatkuu läpi Vihannin keskustan Myllyperälle, Alpuaan ja Lumijärven kautta Törminperälle ja Lumimetsään. Reitistö kiertää Hirvinevan kautta Ilveskorpeen ja Alpuanharjulle. Samoille seuduille on kaavakarttaan merkitty useita uusia moottorikelkkailun yhteystarvemerkintöjä. Päällekkäisyyksien ja haittojen välttämiseksi moottorikelkkailun sijoittaminen maastoon vaatii asiallisen ja asiantuntevan valmistelun. Se tulisi muun muassa suunnittelumääräyksin varmistaa.
Viheryhteystarve
Merkinnällä osoitetaan kaupunkiseutujen ja jokilaaksovyöhykkeiden sisäisiä ja niitä yhdistäviä tavoitteellisia ulkoilun runkoreitistöjä ja niihin liittyviä pienialaisia virkistysalueita. Merkintään sisältyy olemassa olevia ja kehitettäviä ulkoilu-, pyöräily-, melonta ja ym. reittejä. Merkintä näyttää olevan yleensä pyöräilyyn soveltuvalla tieverkostolla.
Viheryhteystarve -merkinnän sisältö ja käyttötapa eivät vastaa siitä syntyvää mielikuvaa. Virkistysreitistöä tai vapaa-ajan luontoliikunnan reitistöä merkintä paremminkin tarkoittaa kuin viheryhteyttä, joka liittyy tai jonka tulisi liittyä enemmänkin yhtenäiseen yhteyteen luontokohteesta toiseen.
Viheryhteystarvemerkintä ja ulkoilu- tai retkeilyreittimerkintä liittyvät samaan maankäyttömuotoon. Suunnittelumääräyksellä voidaan lisätä reittien ja niiden lähiympäristön säilymistä virkistyskäyttöä palvelevana. Vähintään viheryhteystarve -merkintä olisi paikallaan Sanginjoen virkistysalueen ja Matinsuo-Lääväsuo-Kivisuo -kokonaisuuden väliin. Kaavassa on Oulujoen pohjoispuolinen tie merkitty viheryhteystarve -merkinnällä ja sen lisäksi on merkintä Tervareitistä, mutta niistä ei muodostu yhteyttä Sanginjoen virkistysalueen ja Matinsuo-Lääväsuo-Kivisuon kokonaisuuden välille. Ekologinenkin yhteystarve näiden kahden alueen välillä on ilmeinen.
Ekologinen yhteystarve
Kaavaluonnoksesta on poistettu hirvieläinten liikkumisyhteyksiä osoittavia merkintöjä, koska niillä ei ole ollut tavoiteltua vaikutusta. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ei merkintöjä ole noudatettu. Rannikon ja sisämaan väliin on rakennettu tiivis liikenneväylien pitkittäissuuntainen este. Sinänsä ei ole mahdotonta korjata tilannetta ja rakentaa eläinten ja samalla autoilijoiden turvallista liikkumista edistävä liikkumisyhteys. Ratahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä asiaa myös käsiteltiin, mutta toteutukseen eivät hyvät aikeet ole johtaneet. Etelä-Suomessa eläinten turvalliseen liikkumisyhteyteen on kiinnitetty kovastikin huomiota. Mitään syytä ei ole olla välinpitämätön Pohjois-Pohjanmaallakaan eikä varsinkaan Perämeren rannikolla.
Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevien valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden toteutumisen arvioinnissa todetaan ekologisten yhteyksien säilymisestä suojelualueiden välillä seuraavaa: Luonnon monikäyttöalueiden merkinnällä ja suunnittelumääräyksellä pyritään muun muassa suojelualueiden välisten ekologisten yhteyksien säilymiseen. Osa yhteyksistä sisältyy viheryhteystarpeen merkintään.
Ensinnäkin usein esiintuleva kaavoittajan olettamus pyörätiestä ja sen viereisestä nurmilaikusta viheralueena ja viheryhteytenä on outo. Toisekseen kaavaselostuksessa todetaan, että ekologisia käytäviä käsitellään tarvittaessa 3. vaihemaakuntakaavassa. Siihen on kovastikin tarvetta. Kaavamateriaalista ei synny käsitystä, että ekologisten yhteyksien tarvetta olisi toistaiseksi mietitty. Kaavoitusta ohjaa paremminkin maankäyttö ja sen kehittäminen. Ekologisten vaikutusten huomioon ottaminen on sen keskeinen osa, jotta ei tarvitse todeta luonnon monimuotoisuuden edelleen vain köyhtyvän ja myös viihtyisyyden vähenevän.
Maisema-alueet
Valtakunnallisten ja maakunnallisten maisema-alueiden suunnittelumääräyksiä on tarkistettu. Muun muassa linnuston kerääntymisalueita koskeva määräys on poistettu maisema-arvojen turvaamisen kannalta tarpeettomana: pois ”Limingan lakeuden ja Muhoksen peltoaukeiden tärkeät linnuston kerääntymisalueet tulee turvata”.
Poisto ei vaikuta perustellulta. Selostuksessa kerrotaan, että maisemainventoinnin kohteiden arvioinnissa on kiinnitetty huomiota muun muassa luontoon, luonnonarvoihin ja luonnon monimuotoisuuteen, maiseman ja maankäytön historialliseen kehitykseen ja sen jatkuvuuteen, maisemamaakunnan erityispiirteisiin ja maisemahäiriöihin ja luontoarvoja alentaviin vaurioihin ja uhkatekijöihin.
Suunnittelumääräyksestä esitetään poistettavaksi myös säilytettävien arvojen tarkempi määritys: maisema-, kulttuuri- ja luonnonperintöarvot. Jäljelle jäisi vain velvoite varmistaa maisema-alueiden arvojen säilyminen.
Ympäristöhallinnon sivulla kerrotaan, että valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat maaseutumme edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Maaseutumaisemia uhkaa etenkin maatalouden muutoksista johtuva maisemakuvan muuttuminen ja luonnon köyhtyminen, rakennusten rapistuminen sekä sopimaton uudisrakentaminen. Maisema-alueiden avulla turvataan edustavien ja elinvoimaisten maaseutumaisemien säilyminen sekä pyritään herättämään kiinnostusta maisemanhoitoa kohtaan.
Liminganlahti lähiympäristöineen on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sen lisäksi, että se on kansainvälisesti arvokas kosteikko ja suojelualue. Kosteikko, rantaniityt ja lähiympäristön pellot muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Pellot ovat merkittävä muuttavien lintujen kerääntymisalue. Peltojen säilyminen viljelyksessä pitää yllä asemaa kerääntymisalueena ja toisin päin asema kerääntymisalueena tukee peltojen ja varsinkin rantaniittyjen säilymistä avoimena. Paikan luonne kerääntymisalueena on syytä ottaa huomioon. Se on luonnonperinnön säilyttämistä. Muutoinkin sen tapaiset erityisarvot on tarpeen tuoda esiin, jotta maankäytön ohjauksessa torjutaan uhkia haitalliseksi koetusta maiseman muuttumisesta ja luonnon köyhtymisestä.
Luonnonsuojelupiiri pyytää kaavoittajan palautteen ylläolevaan sähköpostiosoitteeseen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri