Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan tur­peen­kai­vuu­hank­keen yva-se­los­tuk­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

14.12.2015
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
PL 86
90101 Oulu
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: Dnro POPELY/18/07.04/2010
Asia: Lausunto Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan turpeenkaivuuhankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä)

Yhteysviranomaisen lausunto hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta on valmistunut 18.12.2009. Selostus on saapunut yhteysviranomaiselle 19.7.2015. Jonkin verran sisällössä on ajantasaistamista tehty, mutta pääosin vaikuttaa siltä, että selostus on odottanut hyllyssä julkaisemista. Kuluneiden viiden vuoden aikana on kuitenkin käsitelty paljon soiden tilaa ja suojelutarpeita ja todettu, että soiden käyttöön tarvitaan muutoksia. Lisäksi vesiensuojeluvaateet ovat kiristyneet.

Vaihtoehdoista

Arvioitavat vaihtoehdot ovat toteuttamatta jättäminen VE0 ja toteuttaminen koko 402 hehtaarin pinta-alalla. Vaihtoehdossa 1 jätevesienkäsittely on ympärivuotinen pintavalutus ja vaihtoehdossa 2 se on sulanmaan aikainen kemikalointi ja talvella ja keväällä pintavalutus. Hanke sijoittuu kolmelle suolle, jotka on jaettu 10 lohkoksi. Pintavalutuskenttiä on kolme. Kemikalointiaseman / -asemien paikka ei ole tiedossa.

Luonnonsuojelupiiri esitti ohjelmasta antamassaan lausunnossa lisävaihtoehtona Pienen Hangasnevan poistamista hankealueiden joukosta sen luonnontilaisuuden takia. Myös yhteysviranomaisen lausunnossa esitettiin sama vaatimus. Selostuksen taulukossa 1 käsitellään otsikon mukaan yhteysviranomaisen lausunnon huomioon ottamista, mutta siinä vain luetellaan lausunnon sisältöä eikä vastata mitään lausunnossa esitettyihin vaatimuksiin. Selostuksessa ei olekaan vaihtoehtoa, jossa hankepinta-alaa olisi pienennetty jättämällä Pieni Hangasneva pois.

Vaihtoehdon poisjäämistä ei voi selittää sillä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkoituksenmukaista selvittää hankkeen maksimivaikutukset. Vuohtosuon ja Kiikkunevan kuivatuksen ja turpeiden kaivuun toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa keskeisiä tekijöitä ovat vesistövaikutukset ja asutuksen läheisyys, kun taas Pienen Hangasnevan olennaisin piirre on suon ojittamattomuus.

Nevalla ei ole Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa turpeenottovarausta tu-1 tai tu-2 (turpeenottoon soveltuvat suot). Alue on jätetty valkoiseksi. Selostuksessa siitä todetaan, että kyseisessä kaavassa ei ole suon kohdalla mitään varausta. Kaavan tarkoitus on nimenomaan ohjata soiden käyttöä ja siten toteuttaa valtioneuvoston periaatepäätöstä soiden kestävästä käytöstä. Valkoinen alue kartassa tarkoittaa sitä, että kyseistä suota ei ohjata turpeenottoon. Sen sijaan kaavassa on lukematon määrä uusia turvesuovarauksia, myös Vuohtosuolla ja Kiikkunevalla.

Selostuksen kappaleessa 6.13 maankäytöstä ja kaavoituksesta käsitellään valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, mutta siinä ei mainita kansallista suostrategiaa tai valtioneuvoston periaatepäätöstä. Siinä kuitenkin viitataan luonnontila-asteikkoon, mutta sivuutetaan sen merkitys. Olipa luokka 2 oikein tai ei, on seudun suoluonnon tila otettava huomioon suon soveltuvuutta turpeenottoon arvioitaessa. Sitä harkintaa edustaa suon jääminen kaavassa ilman varausmerkintää. Lisäksi pitää ottaa huomioon turvealan omat lupaukset ja julistukset luopumisesta luonnontilaisten soiden kuivatuksesta turpeenottoon.

Luontoarvoista

Valtioneuvoston periaatepäätöksen yleissuosituksen mukaan turpeenkaivuu kohdennetaan luokkien 1 ja 0 soille. Luokan 2 soille sitä voidaan suunnata silloin, kun suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eikä kohteella ole merkittäviä erityisiä luonnonarvoja.

Selostuksessa viitataan GTK:n turvevarojen tilinpitoon, jonka mukaan suon luokka luonnontila-asteikolla on 2. Pieneltä Hangasnevalta vuonna 2007 tehdyssä selvityksessä suo kuvataan luonnontilaiseksi neva-alueeksi, jota ympäröivät ojituksen muuttamat rämeet ja turvekankaat. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat mesotrofista, luhtavaikutteista rimpinevaa. Neva-alueen reunamilla on mesotrofisen väli- ja rimpipinnan muodostamaa mosaiikkia ja sararämeitä, mesotrofista rimpinevarämettä ja rämekasvillisuutta.

Vaikka suo on ilmakuvan perusteella ojitusten ympäröimä, suon keskiosien vesitalous on ilmeisen hyvin säilynyt. Pienellä Hangasnevalla on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suotyyppejä. Suosta todetaan myös, että se on linnustollisesti maakunnallisesti arvokas. Lisäksi seutukunnan ojitusaste on korkea. Jos alueen soiden monimuotoisuuden tilaa halutaan kohentaa, suojelumahdollisuudet sijaitsevat ojitusten ympäröimillä ns. 2-luokan soilla, joilla keskiosa on säilyttänyt luonnontilansa.

Näin ollen selostuksen johtopäätös, että hankkeen toteuttaminen mukaan lukien Pieni Hangasneva ei vaaranna hankealueilla tavattujen suotyyppien ja lajiston säilymistä Etelä-Suomessa, on virheellinen. Johtopäätöstä perustellaan joidenkin lähialueilla sijaitsevien soidensuojelualueiden tarjoamalla elintilalla. Selostuksessa todetaan myös, että hankealueiden ympäristössä on korvaavia elinympäristöjä hankealueiden eläimille.

Jos väitetään, että luontoselvitykset ovat asiantuntijatyötä, pitäisi asiantuntijuus ulottaa myös johtopäätösten tekoon. Elinympäristöjen väheneminen on uhanalaistumisen syy. Luontotyyppien pinta-ala supistuu ja eliölajien kannat taantuvat. Selostuksessa ei ole arviota seudun suoluonnon tilasta tai lisäsuojelun tarpeesta. Nollavaihtoehdon vaikutuksiin kuuluu arvio suon merkityksestä seudun monimuotoisuuden säilyttämisessä ja jopa lisäämisessä sen köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Vaihemaakuntakaavassa on myös uusi suojeluvaraus SL-1 Ison Hangasnevan kohdalla. Selostuksessa se on jätetty huomiotta, vaikka viereisen suon suojelu entisestään lisää Pienen Hangassuon luonnonsuojelubiologista merkitystä.

Vuohtojärvi-Likolahti mainitaan osittain luonnontilaiseksi lampien ja luhtien sokkeloksi. Likolahdella on pieniä luhtien ympäröimiä lampia, jotka ovat luontoselvityksen mukaan vesilain suojaamia luontotyyppejä. Ehkä alue on alunperin ollut järvi, jota on yritetty kuivattaa, mutta nykyisin se on kosteikko. Kuivatusvedet suunnitellaan johdettavan Vuohtojärven kautta Vuohtojokeen, mutta sen vaikutuksia ei selvitetä. Epäselväksi jää esimerkiksi, vaatiiko vesienjohtaminen kaivuita, joilla olisi kosteikon vesitalouteen vaikutusta.

Luontodirektiivin liitteen IV a lajeista on Vuohtojärven-Likolahden kosteikolla tavattu viitasammakkoa. Lisäksi lajin elinympäristöä voi olla myös Pienellä Hangassuolla, mutta maastoselvityksiä ei siellä ole tehty. Turpeenottohankkeissa maastoselvitykset kuitenkin aina vaaditaan, kun viitasammakon esiintyminen alueella on mahdollista.

Selostuksessa luetellaan useita muitakin direktiivin liitteen IV a lajeja, mutta oletetaan, että niiden esiintymisestä ei tarvitse tehdä maastoselvityksiä. Mainittujen lajien elinympäristöjen hävittäminen ja myös heikentäminen on kuitenkin kielletty luonnonsuojelulain nojalla. Selostuksessa esitetty näkemys vastaavien elinympäristöjen löytymisestä muualta perusteluna selvittämättä jättämiselle ja elinympäristöjen suojelun tarpeettomuudelle on säädöksen vastainen. Poikkeuslupa edellyttää erityisiä syitä. Varsinkaan Pienen Hangasnevan osalta niitä tuskin löytyy.

Vesistövaikutukset

Vesistökuormituksen arvioinnissa on käytetty Pöyryn ominaiskuormituslukujen keskiarvoja. Selostuksessa todetaan vuorokautta kohden lasketun kuormituksen olevan suurinta keväällä ylivirtaamien aikana. Kuormituksesta pääosa tulee ylivalumien mukana, mutta sen suuruus ei käy ilmi Pöyryn kuormitusluvuista, mitä ei selostuksessa kuitenkaan tuoda esiin. Siinä ei kerrota esimerkiksi näytteenotosta mitään. Lupaharkinnassa kuitenkin jo vaaditaan tiedot kokonaiskuormituksesta, mikä tarkoittaa myös ylivirtaamatilanteissa alapuoliseen vesistöön pääsevän kuormituksen arviointia sekä ylivalumien hallintaa.

Kuivatusvedet johdettaisiin Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja edelleen Vuohtojokeen, Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Sekä Kärsämäenjoki että Vuohtojoki ovat olleet vuonna 2013 välttävässä tilassa ja ovat sitä myös vuonna 2015. Tyydyttävä tila pitäisi saavuttaa uuden hoitokauden päätteeksi eli vuonna 2021 ja hyvä tila viimeisen kauden päätteeksi 2027. Molemmissa vesistöissä tulee erityisesti vähentää ravinnekuormitusta.

Jätevedet johdetaan nostokentältä joko ympärivuotisesti pintavalutuskentille tai sulanmaan aikana kemikalointikäsittelyn kautta alapuoliseen vesistöön.

Vuohtosuon ja Kiikkunevan pintavalutuskentät ovat metsäojitettuja turvemaita. Niiden ominaispiirteistä kerrotaan vain pinta-ala, valumamatka, turvekerroksen paksuus ja kaltevuus. Selostuksessa sanotaan toisaalla jälleen Pöyryn selvitykseen viitaten, että ojittamattoman ja ojitetun pintavalutuskentän toimivuus on samantasoista, kunhan metsäojat on tukittu. Toisaalla taas todetaan, että eroja on samaisen selvityksen mukaan havaittu. Pintavalutusmenetelmä perustuu ojittamattoman suon turvekerrosten läpi tapahtuvaan hitaaseen virtaamaan. Tutkimusten valossa ojitetulle suolle perustettu kenttä toimii enemmän tai vähemmän huonosti ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lisäkuormitusta. Paljon epävarmuutta menetelmään sisältyy, vaikka kenttä olisi ojittamatonkin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa pitää pintavalutuskenttien mahdollinen puhdistusteho arvioida suurin piirtein oikein. Siihen tarvitaan tietoja kentiksi suunniteltujen alojen ominaispiirteistä.

Kemikaloinnista kerrotaan niukasti. Puhdistus- tai saostuskemikaalien jäämistä alapuoliseen vesistöön virtaavassa kuivatusvedessä ei mainita mitään eikä niiden ympäristövaikutuksista. Saostettujen lietteiden mahdollisuutta huuhtoutua jälkiselkeytysaltaista eteenpäin ylivalumatilanteissa ei myöskään arvioida.

Vesistökuormituksen arvioinnissa otetaan huomioon vain varsinaiselta nostoalalta tuleva ja mitattu kuormitus. Ympärysojien ja pölyn aiheuttaman kuormituksen jättäminen huomiotta lisää kuormitusarvioiden epävarmuuksia.

Lopuksi

Selostuksessa esitetään, että yksittäisen suon kasvihuonekaasupäästöt ovat merkityksettömiä turpeen käytön kokonaispäästöissä. Ne kertyvät kuitenkin jokaisesta turpeenkaivuualueesta ja niistä kaivetusta turpeesta, joka poltetaan jossain voimalaitoksessa. Hankealueen turpeiden käyttökohteiksi ilmoitetaan Haapaveden ja Oulun voimalaitokset. Haapaveden turvelauhdelaitos on nykyisin tehoreservissä. Ottaen huomioon ilmastonmuutoksen torjuntaan ja hillintään liittyvät kansainväliset velvoitteet saattaa olla, ettei Haapaveden lauhdelaitos enää käynnisty. Turvetta ei myöskään voi varastoida pitkiä aikoja. Uusien turvesoiden avaaminen ei ole enää perusteltua. Siihen käsitykseen ovat tulleet myös paikalliset sosiaalisten vaikutusten arvioinnin mukaan.

Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri