Lausunto Oulun meriväylän syventämisen YVA-ohjelmasta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

5.2.2016

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: POPELY/4038/2015

Asia: Lausunto Oulun meriväylän syventämisen YVA-ohjelmasta

Liikennevirasto suunnittelee Oulun meriväylän syventämistä nykyisestä 10,0 metrin kulkusyvyydestä 12,0 metrin kulkusyvyyteen. Meriväylän syventämiseen liittyy myös Oulun sataman tuloväylän ja satama-altaan syventäminen. YVA-menettelyssä tarkastellaan meriväylän syventämistä nykyisellä väylälinjauksella (vaihtoehto VE1), osittain uudella väylälinjauksella (VE2) sekä väylän syventämättä jättämistä (nollavaihtoehto VE0). Sataman ruoppaukselle on yksi toteutusvaihtoehto, johon sisältyvät satamaan rakennettavat uudet ruoppausmassojen läjitys- ja selkeytysaltaat satama-alueen merenpuoleiseen kärkeen.

Nykyisen meriväylän syventäminen (VE1) edellyttäisi melko suurta ruoppausmäärää useissa ruoppauskohteissa pitkin väylää. Niin ikään nykyinen syväväylä on mutkainen ja liikkuvien massojen vuoksi herkästi mataloituva. Vaihtoehtoisena suunnitelmana FCG Finnish Consulting Group Oy on tutkinut ’Oulun 12 M yleissuunnitelma’ -suunnitelmaselostuksessa nykyisen väylän pohjoispuolelle uutta väylälinjausta (VE2), joka kulkee pääosin luonnonsyvällä alueella ja jossa kokonaan uutta linjausta on noin 55 kilometriä.

Kuten arviointiohjelmassa todetaan, hankealueen läheisyydessä rannikolla sijaitsee useita Natura 2000 -alueita ja muita luonnonsuojelukohteita. Oulun edusta myös kuuluu linnuston kannalta tärkeään Oulun seudun kerääntymisalueeseen (IBA, FINIBA) ja alueella sekä pesii että ruokailee runsaasti lintuja. Tämä koskee sekä VE1- että VE2-vaihtoehtoa. Natura-alueet sijaitsevat lähimmillään 400-500 metrin etäisyydellä kummastakin väylävaihtoehdosta. Mielipiteen esittäjä haluaa korostaa Natura-arvioinnin tarpeen huolellista puntarointia.

VE2-vaihtoehdon ruoppaus- ja läjityspisteet on esitetty liitteenä olevassa Oulun 12 M meriväylän yleissuunnitelman kartassa. Luontovaikutuksia tulee arviointiselostuksessa havainnollistaa yhdistämällä väylien muokkaus- ja luontotieto samaan karttaan. VE2:ssa varsinainen ruoppaus ja läjitys tapahtuu syvän veden alueella, mutta niistä voi koitua vaikutuksia, kuten kiintoaineen leviämistä ja muuta vastaavaa lähialueen matalan veden vedenalaisille ja muille kasviyhdyskunnille.

Itämereen on kulkeutunut vuosikymmenien mittaan ja kulkeutuu edelleen monia haitallisia aineita, jotka kertyvät pohjan sedimentteihin ja eliöihin. Tällaisia ovat muun muassa DDT, PCB, kadmium, lyijy ja elohopea. Suurimmat raskasmetallimäärät on mitattu Perämeren sedimenteistä. Korkeita pitoisuuksia todetaan myös Suomenlahden itäosissa. Myös Oulun edustan merialueen sedimentit saattavat sisältää korkeita raskasmetallipitoisuuksia, josta antaa viitteitä ohjelman sivun 40 taulukko 5-1 (Sedimentin laatu sataman ja väylän alueella . . .).

Erityinen huomio pitää kiinnittää elohopean esiintymiseen. Takavuosikymmeninä Oulussa joutui suuria määriä elohopeaa suoraan vesistöihin puunjalostusteollisuuden (Toppilan tehdas ja Oulu Oy) käyttämien orgaanisten elohopeayhdisteiden ja kloorialkalitehtaan (Oulu Oy, myöh. muun muassa Arizona Chemical Oy) alkuaine-elohopeapäästöjen mukana. Alkuaineena nestemäinen, mutta ilmakehään haihtuvana se voi kulkeutua pitkiä matkoja. Ihmisen toiminnan tuloksena ja luonnollisista lähteistä (tulivuoritoiminta, metsäpalot) vapautunutta elohopeaa on varastoitunut suuria määriä orgaaniseen maahan, humukseen ja turpeeseen. Elohopea ja eräät muut raskasmetallit voivat mobilisoitua maaperän fysikaalis-kemiallisen käsittelyn yhteydessä, kuten metsämaan muokkaus, vettyneiden maiden ojitus, pellonraivaus, vesistöjärjestelyt, tekoaltaiden rakentaminen, energiaturpeen kaivuu. Jotakin edellä luetellusta on tapahtunut Pohjois-Suomen jokaisella neliökilometrillä vaihtelevassa määrin pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Osa mobilisoituneesta elohopeasta päätyy ja varastoituu Perämeren sedimentteihin. Kuinka paljon mahdollisesti ruopattavat massat sisältävät raskasmetalleja, ylittyykö se kynnys, että massat ovat meriläjitykseen soveltumattomia, ohjelma ei anna riittävää kuvaa.

Satama-alueen altaisiin läjitettävien ruoppausmassojen laatu ja pitoisuudet on erityisen huolellisesti selvitettävä. Selostuksessa on myös arvioitava läjitysaltaasta laskettavan veden laatu ja kuormitus muutoinkin kuin vain kiintoaineena. Lisäksi on selvitettävä mahdollisen selkeytymistä tehostavan kemikaloinnin vaikutuksia alapuoliseen veteen. Laskeutus- ja selkeytysaltaiden massojen ja veden pitoisuudet ovat siksikin tärkeitä, että ne ovat linnustolle avoimia ja houkuttelevia ympäristöjä, mikä todetaan ohjelmassakin (>läjitysmassoista voi syntyä uusia pesimäkenttiä).

Mielipiteen esittäjä on saanut suullisen tiedonannon, että Syke ja Luke (sen entinen RKTL) ovat saamassa julkaisuvaiheeseen selvityksen Suomen merialueiden eräiden kalalajien tärkeimmistä kutualueista. Tästä varmaankin on saatavissa kollegiaalista tietoa YVA-selostukseen. Meren pohjan eliöyhteisöt, suuri Terra incognita on saanut viimeinkin VELMU-hankkeen myötä valaistusta, joka on syytä hyödyntää arviointiselostuksessa.

Elinkeinoihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon hankkeen tarpeellisuus. Liikenneviraston edustaja totesi yhteistyöryhmän kokouksessa varsin selkeästi, että nykyiset liikennemäärät eivät anna edellytyksiä hankkeen toteuttamiselle. Ohjelmassa hankkeen perusteluksi esitetään kasvuodotukset, joita kohdistuu muun muassa energia- ja kaivosteollisuuteen ja biotalouden nousuun. Meriväylähankkeella ei ole mitään rahoitusohjelmaa tai suunnitelmaa, vaan ympäristövaikutustenarviointimenettely on vain varautumista siihen, että JOS edellytyksiä ilmaantuu, niin hanketta voidaan nopeammin edistää. Toisaalta ruoppaamaan joudutaan ennemmin tai myöhemmin (parinkymmenen vuoden välein?) nykyisen syväväylän madaltuessa meren tuomista massoista. Silläkin on oma merkityksensä niin ympäristölle kuin taloudelle.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

[Liitteitä ei tässä]

Liite 1: Viitteitä selvityksiin sedimentteihin kerääntyneistä raskasmetalleista

Jonkin verran kohonneita elohopeapitoisuuksia on mitattu paperi- ja sellutehtaiden sekä rannikon kloorialkalitehtaiden edustalta.
* Lähde: MORENIA OY: Perämeren merihiekan nosto. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS. 2936-C8787

Oulun ympäristön vesistöjen kalojen elohopeapitoisuuden seuranta vuosina 1995-96 ja yhteenveto Oulun ympäristöstä pyydettyjen ja Oulussa kaupan pidettyjen petokalojen elohopeapitoisuuksista vuosina 1985-96.

www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/raskasmetalli/kartta-elohopea.htm

http://www.avi.fi/documents/10191/56818/esavi_paatos_243_2011_4-2011-11-23.pdf

Hauen (Esox lucius L.) elohopeapitoisuuteen ja –pitoisuuden muutokseen vaikuttavat ympäristötekijät. PRO GRADU -tutkielma Anna Paloheimo Helsingin yliopisto Biotieteellinen tiedekunta. Bio- ja ympäristötieteiden laitos / limnologia 2005.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/18914/haueneso.pdf?sequence=1
Merkittävään pitoisuuden laskuun on vaikuttanut tutkimusajankohtien välillä merkittävästi pienentynyt ilmaperäinen kuormitus. Kuitenkin tutkimus todistaa, että etenkin orgaaniseen maahan on kerääntynyt suuret elohopean varastot, jotka voivat vaikuttaa pitoisuuksia nostavasti vaikka ilmakuormitus onkin pienentynyt.

Ympäristön vaikutus pohjasedimenttien kemialliseen koostumukseen ja piilevälajistoon mustaliuske- ja granitoidialueilla Kainuussa. Pro gradu -tutkielma. Kaivannaisalan tiedekunta. Oulun yliopisto. Tilda Rantataro 2015.
http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201507161901.pdf
Maaperässä olevat metallit mobilisoituvat, kun maa muokkautuu esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä.