Lavasuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Oulu

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

21.3.2016

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois@avi.fi

Dnro: PSAVI/3685/2014

Hakija: Turveruukki Oy

Asia: Lavasuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Oulu

Vaatimus

Hakemus on hylättävä ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena.

Perustelut

Yli-Vuoton kylässä sijaitseva Lavasuo on uusi turpeenkaivuuseen kaavailtu kohde. Hankealueen pinta-ala on 86.2 hehtaaria. Kuivatusvedet suunnitellaan johdettavan pintavalutuskentältä laskuojan kautta Haaraojaan, edelleen Lavaojaan ja Kiiminkijokeen. Välimatkat hankealueelta mainittuihin vesistöihin ovat lyhyitä. Jätevedet päätyvät Haaraojaan pintavalutuskentältä 170 metrin ja Haaraoja yhtyy Lavaojaan noin 400 metrin päässä. Kiiminkijokeen on matkaa noin 1.5 kilometriä.

Lavasuo kuvataan pääosin ojitetuksi. Ojasto on kuitenkin suon keskiosissa harvaa. Suo on mitä ilmeisimmin osoittautunut keskiosiltaan liian vetiseksi ja metsäojitus on jäänyt kesken. Reunoille ja suon poikki kaivetut ojat ovat kuitenkin suota kuivattaneet. Kasvillisuusinventoinnin mukaan suon eteläpuolella on silti vielä pienehkö, lähes luonnontilainen avosuoalue. Sille sijoittuu lohko 5.

Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa suo (Lavasuo Ala-Vuotto) on merkitty turpeenottoon soveltuvaksi (tu-1). Sen kokonaisala on kaavaselostuksen mukaan 266 hehtaaria ja ns. tuotantoala 61 hehtaaria. Perustelu maankäyttövaraukselle on kuivatusten aikaansaama suoluontoarvojen heikentyminen. Tässä tapauksessa olennaisimpia ovat turpeenottohankkeen vaikutukset Kiiminkijoen Natura-alueeseen ja eritoten Lavasuon eteläreunassa virtaavaan Haaraojaan, joka on osa Natura-vesistöä ja kuuluu luontotyyppiin pikkujoet ja purot.

Hankkeen vesiensuojelu perustuu ympärivuotiseen pintavalutukseen. Pintavalutuskenttä on metsäojitettua aluetta, jonka hakija myöntää ainakin aluksi todennäköisesti lisäävän kuormitusta entisestään. Varsinaisesti hakemuksessa ei arvioida kentän toimivuutta pitemmälläkään aikavälillä. Suuret epävarmuudet tiedostaen kuormitukselle haetaan reilua vaihteluväliä. Hakija esittää vesiensuojelurakenteiden läpi virtaavalle vedelle asetettaviksi pitoisuusraja-arvoiksi seuraavia: alueella on saavutettava touko-lokakuussa seuraavat keskiarvot kiintoaineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen osalta: kiintoaine 10 mg/l, kokonaisfosfori 120 mikrogrammaa/l ja kokonaistyppi 2000 mikrogrammaa/l. Raja-arvot on asetettu niin korkeiksi, että sellaisia pitoisuuksia tavataan vain poikkeuksellisen ravinteisilta ojitusalueilta tulevassa vedessä.

Haaraojan vesien pitoisuuksia on tarkkailtu kesinä 2007 ja 2008 ja saatu seuraavanlaisia keskimääräisiä tuloksia: Kiintoaine 2,9 mg/l, kokonaisfosfori 30 mikrogrammaa/l ja kokonaistyppi 807 mikrogrammaa/l. Hakijan esittämät raja-arvot ovat kiintoaineen osalta noin kolminkertaiset, kokonaisfosforin osalta nelinkertaiset ja kokonaistypen osaltakin noin 2.5-kertaiset Haaraojan vesiin verrattuna. Lavasuon ojitusalueilta tulevat vedet eivät missään tapauksessa ilmennä suon turpeiden korkeita ravinnetasoja, vaan pikemminkin ravinteiden niukkuutta. Näiden lukujen valossa hakijan esittämiä korkeita päästöraja-arvoja on mahdotonta ymmärtää, sillä nehän sallisivat moninkertaiset päästöt Lavasuolta nykyisin tuleviin vesiin verrattuna. Senhän ei pitäisi olla mahdollista, mikäli suon vesiensuojelurakenteet toimivat.

Hakemuksen vesistövaikutuslaskelmista puuttuu selvitys lyhytaikaisten virtaamahuippujen kuormituksesta. Tällöin kuormituspiikki osuu hyvin lyhyeen aikaan virtaaman nousuvaiheeseen, eikä sitä juuri koskaan havaita määräajoin otetuissa vesinäytteissä. Puute on aivan oleellinen, sillä useiden selvitysten mukaan pääosa vuotuisesta kiintoainekuormituksesta aiheutuu virtaamahuipuista. Niiden luotettava todentaminen on käytännössä haasteellista, mutta selvitysten laiminlyöminen johtaa turvesoiden vesistöpäästöjen systemaattiseen ja rankkaan aliarvioon.

Kiiminkijoella vesienhoitosuunnitelman toimenpideosassa kiinnitetään erityistä huomiota kiintoaineeseen: peruskuivatuksissa kiintoainekuormitus pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä.

Hakijan näkemys sallittavasta kuormituksesta paljastaa, että olosuhteet eivät selvästikään mahdollista parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön toteuttamista. Vesien pilaamisen vaara on ilmeinen, kun kuormitus kasvaisi merkittävästi ottaen vielä huomioon metsäojien iän ja suon nykytilan kasvipeitteisenä.

Natura-arviointi

Vaihemaakuntakaavassa vaaditaan varmistettavaksi, ettei Lavasuon turpeenkaivuuta suunniteltaessa Haaraojan luonnontilaan aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Vaihemaakuntakaavoituksessa laaditussa selvityksessä ’Kiiminkijoen uuden turvetuotannon vesistövaikutusten arvioinnin täsmentäminen ja Natura-arviointi’ on todettu, että luontotyypin epäsuotuisan suojelutason takia yhdenkään luontotyyppiin kuuluvan kohteen menetys ei ole sallittavaa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus toteaa arvion lausunnossaan oikeaksi (POPELY/491/07.04/2013).

Lavasuon turpeenottohankkeessa on tehty vaadittu Natura-arviointi vaikutuksista Kiiminkijoen vesistöön. Siinä hankkeen vaikutusalueeksi on rajattu pintavalutuskentän alapuolinen osa Haaraojaa ja Lavaoja ojien yhtymäkohdasta Kiiminkijokeen.

Vaikutusten arviointi keskittyy hankkeesta aiheutuvaan kuormitukseen ja perustuu lupahakemuksessa oleviin tietoihin. Kun niissä ei ole otettu huomioon eristysojan kautta tulevaa kuormitusta, sitä ei ole otettu huomioon Natura-arvioinnissakaan. Kuitenkin suunnitelmakartasta käy selvästi ilmi, että lohkon 5 eteläpuolelta tulee eristysoja suoraan Haaraojaan. Sen vesiensuojelurakenteena on eristysojasyvennys, jolla ei ole suurtakaan vesiensuojelullista merkitystä.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2016-2021 ei Haaraojan tilaa ole luokiteltu. Siitä huolimatta vesienhoitolain velvoite vähintään hyvästä ekologisesta tilasta koskee myös Haaraojaa. Turpeenottohankkeen Natura-arvioinnissa tilaa pidetään tyydyttävänä. Itse Kiiminkijoen pääuoma on yläosaltaan erinomaisessa tilassa.

Luonnonsuojelulain 64 a §:n mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Lain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Pelkästään jo kuormitusarvion perusteella hanke olisi merkittävästi haitallinen Haaraojan luonnontilalle. Kun hanke ei ole erittäin tärkeän yleisen edun mukainen, pakottavaa syytä myöntää poikkeuslupa ei ole. Lisäksi hankkeelle on vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Konsultin laatimassa selvityksessä on muun muassa arvioitu vaikutuksia alueen eheyteen ja päädytty luontotyypin pikkujoet ja purot kohdalla siihen, että vaikutukset Lavasuon alueen pienvesiin merkitsevät luontotyyppiin vain 0.3 prosentin heikennyksen, mikä ei edusta merkittävää vaikutusta. Arviossa ei kuitenkaan ole otettu huomioon luontotyypin muita merkittäviä uhkatekijöitä, kuten Viinivaaran vireillä olevaa pohjavesihanketta. Ympäristönsuojelulain mukaanhan tällainen yhteisvaikutus tulisi arvioida.

Natura-arvioinnista puuttuu myös valuma-aluetarkastelu. Haaraojan ympäristö on voimaperäisesti metsäojitettua aluetta, mutta Lavasuon allas, johon hanke sijoittuu eroaa siinä suhteessa ympäristöstään. Turpeenottokenttä pyritään tiheällä ojituksella tehokkaasti kuivattamaan, jotta pohjaveden pinta laskisi voimakkaasti ja veden nousu nostoalueelle estyisi. Natura-selvityksessä on arvioitu jonkin verran pintavesien tulva-aikaista vaikutusta uomaan, mutta ei valuma-alueen muutosten vaikutusta virtaamiin.

Tieto vesieliöstöstä puuttuu niinikään kokonaan, kun sitä ei ole ollut valmiiksi saatavilla. Se ei kuitenkaan riitä syyksi jättää selvitykset tekemättä. Pölystä todetaan, ettei siitä ole haittaa, mutta pölyn leviämistä ja kuormittavaa tai likaavaa vaikutusta ei oikeasti ole selvitetty, kun sitä ei ole tehty hankkeessa muutoinkaan. Natura-arviointi on laadittu jälkikäteen olemassa olevista tiedoista. Pöly ja eristysojan ja laskuojan kautta tuleva kuormitus muuttaa pohjaolosuhteita ja sitä kautta puron lajistoa. Se on merkittävä haitta suojeluohjelmaan sisältyvään luontotyyppiin, jonka suojelutaso on epäsuotuisa.

Uoman ohella ’pikkujoet ja purot’ -luontotyyppiin kuuluu myös vesistön lähiympäristö. Haaraojan rantavyöhykettä ei varsinaisesti kuvata, mutta vuoden 2007 luontoselvityksessä on siitä lyhyt maininta, jonka perusteella on arvioitavissa myös rannan kasvillisuus luonnontilaiseksi. Varsinkin lohkon 5 eteläosa tulee hyvin lähelle Haaraojaa, mistä saattaa seurata pölyn leviämistä rantavyöhykkeelle. Lisäksi eristysojan kaivuu puroon asti rikkoo rantavyöhykettä.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa todetaan, että ”Kiiminkijoen vesistöalueelle ei ole suunniteltu erillisiä turvetuotannon täydentäviä toimenpiteitä, koska lupakäytäntö ohjaa tehokkaasti turvetuotannon vesiensuojelua. Turvetuotannon vesiensuojelu on tehostunut ja tehostuu koko ajan kun vanhoja soita poistuu käytöstä. Uusien ja uusittavien lupien lupaehdoissa on pääsääntöisesti edellytetty pintavalutuskentän käyttöä tai pintavalutuskentän käytön muuttamista ympärivuotiseksi.”

Lavasuon turpeenottolupahakemus osoittaa näkemyksen turhan optimiseksi ja suorastaan paikkansapitämättömäksi. Lavasuo ei selvästikään tarkemmin tutkien sovellu turpeenottoon. Sille sopivampi maankäyttömuoto on ennallistaminen.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri