Lausunto Iin Palokankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry (nimenmuutos vahvistettu 6.5.2016)
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
16.6.2016
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/3676/2015
Asia: Lausunto Iin Palokankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Palokankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan yhtä enintään 12 voimalan hankevaihtoehtoa (VE1). Toteuttamatta jättämistä käsittelevässä vaihtoehdossa (VE0) vertaillaan hankkeen toteuttamista muihin tapoihin tuottaa vastaava määrä sähköä. Voimala-alueen sisäistä sähkönsiirtoa käsitellään vaihtoehdossa A. Sähkönsiirto valtakunnan verkkoon on keskeneräinen asia. Teholtaan voimalat ovat 3-8 MW ja niiden kokonaiskorkeus on 250 metriä. Hankkeesta vastaava on TuuliWatti Oy.
Ohjelmassa ei vaihtoehdosta 0 ole nimeämisen ohella muuta mainintaa. Sitä tulisi arvioida, mutta ei niinkään johonkin muuhun tapaan tuottaa sähköä, vaan tuulivoiman tuottamisena jossain muussa paikassa. Selostuksen vertailutaulukossa todennäköisesti VE0 tarkoittaa vain haittojen sekä taloudellisen hyödyn jäämistä toteutumatta. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on kuitenkin runsaasti varauksia tuulivoimarakentamista varten. Maanomistusolot eivät ole määräävä sijainninohjauskeino, vaikka yritys siihen suuntaan on kova. Kyseisessä tapauksessa nimenomaan sijainti eikä vain yksittäisten voimaloiden vaan koko puiston sijainti on kynnyskysymys.
Iin Olhavaan on rakennettu ohjelman mukaan 8+3+8 voimalaa ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sekä Myllykankaan 19 voimalan puisto, jossa menettely toteutettiin. Ilmeisesti osa Nybyn ja Olhavan voimaloista on pystytetty jopa pelkän suunnittelutarveratkaisun perusteella. Mainitut rakennetut voimalat sekä nyt arvioitava uusi enintään 12 voimalan hanke muodostavat kuitenkin yhtenäisen alueen.
Ympäristöministeriö jätti päätöksessään 23.11.2015 vahvistamatta 1. vaihemaakuntakaavasta tuulivoima-aluemerkinnän (tv-1) Olhava-Myllykangas (310). Perusteluna oli alueen sijoittuminen linnuston muuton pullonkaula-alueelle. Ympäristöministeriö katsoi, että osoitettaessa tuulivoima-alueita maakuntakaavassa linnuston muuton pullonkaula-alueille ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen linnuston osalta, joten kaava oli siltä osin maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n vastainen. Vaikka Myllykankaan tuulivoimalapuisto on jo rakennettu eikä sitä mitä ilmeisimmin pureta -ainakaan toistaiseksi, päätös tarkoittaa, ettei samaa virheellistä maankäyttöä voi alueella jatkaa.
Ohjelmassa vahvistamatta jättäminen mainitaan, mutta sen ei koeta olevan ristiriidassa hankkeen kanssa. Vahvistamatta jättäminen liittyy kuitenkin kaavan sisältövaatimuksiin eikä puutteellisiin selvityksiin tai arvioon törmäysriskin pienuudesta, joten selostuksessa on perusteltava, miten vahvistamatta jättäminen vaikuttaa hankkeen vaatimaan yleiskaavoitukseen ja rakennusluvan saantiin sen perusteella eli toteuttamiskelpoisuuteen. Vahvistetussa vaihemaakuntakaavassahan ei tuulivoimalle ole enää varausta lainkaan Olhavan ja Kuivaniemen välisellä rannikkoalueella.
Jo rakennetut voimalat ovat teholtaan enintään 3 megawattia ja kokonaiskorkeudeltaan 210 metriä. Palokankaan 12 voimalaa sijoittuvat suunnitelmassa Nybyn ja Olhavan nykyisten voimaloiden itäpuolelle. Niiden tehoksi ilmoitetaan 3-8 megawattia. Tähän asti suurimmaksi tehoksi on ilmoitettu 5 megawattia. Selostuksessa on syytä arvioida yksittäisen voimalan tehon merkittävän lisäyksen vaikutuksia. Selostuksessahan yleensä arvioidaan maksimia edustavan vaihtoehdon vaikutuksia, joten tässä tapauksessa arviointi tehdään 8 megawatin tehon voimaloista. Myös voimaloiden kokonaiskorkeuden ja mahdollinen siipien pituuden kasvu ovat tekijöitä, joilla saattaa olla erilaisia vaikutuksia aiempiin pienempiin voimaloihin verrattuna. Esimerkiksi kokonaiskorkeuden nousu 250 metriin voi olla lisävaaratekijä tuulipuistoaluetta ylittävälle linnustolle ainakin huonoissa näkyvyysoloissa. Siitäkään ei liene vielä tietoa, missä määrin pesimälinnusto tottuu tiettyihin rakennelmiin, mikä saattaa vähentää törmäysriskiä ja toisaalta muutokset voivat puolestaan lisätä sitä uudelleen.
Vaikutuksista luontotyyppeihin
Hankealueeksi mainitaan 690 hehtaaria, josta rakentamiseen tarvittava pinta-ala olisi 7.2 hehtaaria. Ohjelman mukaan ala sisältää myös huoltotiestön. Sivulla 71 ilmoitetaan yleisluonteisesti, että tuulivoimaloiden, tiestön ja sähkönsiirtoverkoston rakentamisen maaperävaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä. Kuvaus tarvittavasta maa-alasta ja maanmuokkauksen vaikutuksista on harhaanjohtavaa, vähättelevää sekä ennenaikaista.
Ohjelmassa kerrotaan, että hankealueesta on tehty kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus maastokaudella 2015 ja että tulokset raportoidaan erillisessä luonto- ja linnustoselvityksessä. Ohjelmassa sitä ei ole liitteenä. Siinä ei myöskään kerrota, mitä ja miten on selvitetty niinä kolmena maastopäivänä, jotka kartoitukseen on käytetty.
Lähdeluettelossa ei mainita Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisemaa ja suotutkija Jarmo Laitisen tekemää selvitystä Nybyn-Iso Heposuon aapakehityssarjasta (2013). Selvitys on 1. vaihemaakuntakaavan tausta-aineistoa. Sen pohjalta kaavassa on ask-rajausmerkintä, joka tarkoittaa arvokasta suokehityssarjan aluetta. Merkinnällä on osoitettu Iin Nybyn – Iso Heposuon ja Ryöskärin moreenipohjan suokehityssarjat, joiden säilyminen perustuu vesien luontaiseen liikkumiseen alueen soilla. Suunnittelumääräyksen mukaan alueelle tieyhteyksiä tai muuta käyttöä suunniteltaessa on huolehdittava siitä, ettei ojittamattomien soiden vesitaloudelle aiheudu merkittäviä muutoksia.
Merkintä sinällään ei tarkoita luonnonsuojelulain mukaista suojaa, vaan suoluonnon vesitalouden turvaamista. Kuitenkin rajaukseen kuuluvia soita on nyttemmin myös suojeltu yksityisenä suojelualueena (Takametsän suot YSA234175). Siitä on ohjelmassakin maininta. Sen mukaan hankkeessa on jo siten otettu suojelu huomioon ja sijoitettu voimalat haitattomasti. Nybyn-Iso Heposuon alue kuuluu kuitenkin myös 11.12.2015 hyväksyttyyn soidensuojelun täydennysohjelmaan, mikä korottaa sen suojeluarvoa. Koko alueen pinta-ala on 1345 hehtaaria, josta 741 hehtaaria on valtionmaata. Kartoissa nyt suojelluiksi merkityt suot ovat vain pieni osa alueesta. Metsähallituksen hallinnassa olevista maista on jo suojelupäätöskin tehty, joka tulee ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa.
Kun luontotyyppien kartoituksesta ei ole tietoa, ei voi myöskään arvioida, onko se ollut riittävää niin, että rakentamisen ja kaivuiden haitattomuus voidaan luotettavasti päätellä. Mainitussa julkaisussa suokehityssarjasta todetaan kappaleessa 10 muun muassa, että alueen pikkusoiden säilyminen edellyttää ennen muuta vesitalouden säilyttämistä. Perusperiaatteena on, että suot tulee suojata sekä kuivatukselta että lisävesien johtamiselta soille. Tuulivoimarakentaminen mainitaan erikseen vakavana uhkana ja nimenomaan vesienjohtamisongelmana.
Hankkeen vaatiman maanmuokkauksen vaikutukset ulottuisivat vääjäämättä koko alueelle ja vieläpä erittäin voimaperäisesti. Sen voi todeta myös Nybyn ja Olhavan toteutuneista hankkeista. Ohjelman toteamus kasvillisuuden palautumisesta on lähinnä toiveajattelua ja myös vastuun pakoilua. Maisema on erämainen kalliopaljastumien ja soiden mosaiikki, joka vielä edustaa äärimmäisen uhanalaista luontotyyppiä maankohoamisrannikon soiden kehityssarja. Teollinen rakentaminen ei siihen istu, vaikka siitä ei vesitalouden häiriöitä aiheutuisikaan.
Pintavesistä ohjelmassa mainitaan vain Ylimmäinen Pihlajajärvi ja Pyöriälammi. Hankealueella näyttää kartan mukaan olevan jonkin verran ojitusta ja/tai muokattuja pienvesiä. Ylimmäisestä Pihlajajärvestä lähtee puro, jonka tilasta ei ole kuvausta. Uusi tieyhteys kaapelikaivantoineen sivuaa vesistöä hyvin läheltä kohdassa, jossa on kierretty suojelurajausta. Teiden ja voimalapaikkojen merkitseminen selostuksessa Takametsän suot -suojelualuepäätöksessä olevaan karttaan selventäisi suojeltujen alueiden ja hankkeen rakenteiden keskinäistä sijoittumista. Joka tapauksessa muun muassa Ylimmäisestä Pihlajajärvestä lähtevä vesistö uomineen ja rantavyöhykkeineen on kartoitettava ja arvioitava hankkeen vaikutuksia siihen kuten myös muihin alueen pienvesiin.
Palokankaan hanke on huonosti harkittu. Luonnonsuojelupiiri katsoo, että siitä olisi järkevintä luopua. Tosiasioihin pohjaava arviointiselostus tulee joka tapauksessa vahvistamaan käsityksen hankkeen toteuttamiskelvottomuudesta.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri