Vastaselitys Oulun kaupungin vastineeseen koskien luontojärjestöjen valitusta Oulun Sanginjoen ulkometsän suojelu- ja hoitopäätöksestä
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Oulun luonnonsuojeluyhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)
Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry
21.9.2016
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Vastaselityspyyntö: 5.9.2016
Viite: Dnro 2400/3/16
Asia: Vastaselitys Oulun kaupungin vastineeseen koskien luontojärjestöjen valitusta Oulun Sanginjoen ulkometsän suojelu- ja hoitopäätöksestä
Luontojärjestöjen valituksessa on seikkaperäisesti selvitetty se, ettei kaupunginvaltuuston päätökseen liittynyt hallintolain 45 §:n tarkoittamia perusteluja. Valtuuston päätökseksi tuli erinäisten vaiheiden jälkeen, että ”Sanginjoen aluetta kehitetään ulkoilu- ja virkistysalueena. Suojelu pysyy nykyisen kaltaisena ja laajuisena ja metsänhoidollisia toimenpiteitä tehdään kansallisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti huomioiden luontoarvot ja kestävä kehitys. Jos alueella on uhanalaisia lajeja tai muuten erityisiä luontoarvoja, voidaan niistä tehdä erillinen tarkastelu ja suojelupäätös.”
Oulun kaupungin vastineessa vedotaan siihen, että poliittisilla päätöksentekoelimillä on oikeus sivuuttaa asian valmisteluaineisto ja päättää toisin. Hallintolain 45 §:n mukaan perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Ne puuttuvat valtuuston päätöksestä. Luontojärjestöt ovat muun muassa lukuisin selvityksin osoittaneet alueen luontoarvot suuriksi ja uhanalaisten lajien määrän merkittäväksi. Sama on todettu myös kaupungin tilaamassa Oulun luonnon monimuotoisuutta koskevassa selvityksessä (liite 1). Viimemainitussa raportissa Isokankaan alue (sivut 32-33) todetaan yhdeksi monimuotoisuuskeskittymäksi. Siitä sanotaan, että alueen itäosa on suojeltu yksityisenä suojelualueena (kaupunki) ja se sisältää harvinaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymiä (kuvat 14 ja 15). Raportin mukaan ”suojelualueen ulkopuolelle jää metsälakikohteita, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi määritettyjä alueita sekä uhanalaisen lajin esiintymä ja harvinaisten lajien esiintymiä.”
Kaupunginhallituksen päätösesitys on tukeutunut kaikkiin mainittuihin kartoituksiin sekä yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Valtuusto on sen sijaan kokonaan sivuuttanut päätöksessään monimuotoisuustiedon. Siihen kuitenkin perustuvat alueen ulkoilu- ja virkistyskäyttöarvotkin, kun taas metsätalouskäytöstä aiheutuisi luonnon köyhtymistä ja virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymistä. Monimuotoisuudesta kertyy jatkuvasti uutta tietoa ja varsinkin heikosti selvitetyistä eliöryhmistä. Esimerkiksi helttasienet ja kääväkkäät on edelleenkin puutteellisesti inventoitu ulkometsän alueelta. Uutena lajina ulkometsästä löytyi vuonna 2014 salohapero, Russula graminea. Tämä silmälläpidettävä laji kasvaa tyypillisesti vanhoissa kuusikoissa.
Jo aiemmin paremmin tunnetun linnuston osalta on kertynyt huomattavasti uutta tietoa (liite 2 ).
Ulkometsässä tehtyjen linjalaskentojen mukaan punaisten listan lajien eli uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien paritiheydet kasvoivat vuodesta 2006 vuoteen 2016. Niin ikään kasvoivat vanhan metsän lajien paritiheydet. Linjalaskenta‐aineiston analyysin lisäksi tarkasteltiin lintuharrastajien ulkometsän alueelta tekemiä hajahavaintoja (nk. faunistinen aineisto) sellaisista lajeista, jotka parhaimmin indikoivat vanhan metsän rakennepiirteitä Oulun leveysasteella. Näiden neljän lajin havainnot lisääntyivät vuosina 2000–2016. Aivan viime vuosina alueen lajistoon on tullut uusia vaateliaita lajeja. Mikään ulkometsästä kerätty havaintoaineisto ei näin ollen tue Oulun kaupunginvaltuuston päätöstä – alueen luontoarvot ovat jatkaneet kasvamistaan.
Korkeimmalle hallinto‐oikeudelle 13.7.2016 toimittamassamme valituksessa viittasimme YK:n biodiversiteettisopimuksen Nagoyan osapuolikokouksessa asetettuun tavoitteeseen, jonka mukaan 17 % maapallon maa‐aluista tulisi kuulua vuoteen 2020 mennessä ”tehokkaasti ja yhdenvertaisesti hoidettuun, ekologisesti edustavaan ja hyvin kytkeytyneeseen suojelualueverkostoon”. Tavoite on yksi kahdestakymmenestä kokouksessa sovitusta niin kutsutusta Aichi‐tavoitteesta (ks.
http://www.luonnontila.fi/toimintaohjelma/biodiversiteettisopimus/aichi‐tavoitteet; suojelualueita koskeva tavoite on järjestysnumeroltaan 11:s ), joiden tavoitteena on maapallon biodiversiteettikadon pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä.
Oulun kaupunki kirjoittaa vastineessaan: ”Joka tapauksessa kyseinen Nagoyan pöytäkirja tulee Suomen osalta sitovasti voimaan vasta 1.9.2016. Näin ollen valtuuston päätös ei ole ollut edes teoriassa lain tai biodiversiteettisopimuksen vastainen.”
Oulun kaupunki on kuitenkin sekoittanut Nagoyassa sovitut Aichi‐tavoitteet ja niin kutsutun Nagoyan pöytäkirjan, joka on osa yhden Aichi‐tavoitteen, geenivarojen saatavuutta ja geenivaroista saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakoa koskevan tavoitteen 16, toteutusta eikä liity millään tavalla suojelualueiden kattavuustavoitteeseen. Nagoyan pöytäkirja ja sitä vastaava kansallinen lainsäädäntö tuli todellakin voimaan Suomessa 1.9.2016, mutta Aichi‐tavoitteet ovat sen sijaan olleet voimassa vuodesta 2010 saakka. Kaupungin väite osoittaa sitä samaa heikkoa asiantuntemusta ja asioiden sekoittamista, joka on ollut leimallista koko Sanginjokea koskevalle päätöksenteolle.
Oulun kaupunki väittää lisäksi, etteivät valittajat ole ymmärtäneet oikein kansainvälisten sopimusten eli tässä tapauksessa biodiversiteettisopimuksen velvoittavuutta. Valittajien näkemyksen mukaan asia on päinvastoin. On totta, ettei 17 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi ole asetettu tarkempia maanosa‐, valtio‐ tai aluekohtaisia tavoitteita eli niin kutsuttua taakanjakoa ei ole tehty. On kuitenkin itsestään selvää, ettei tavoitetta voida saavuttaa, mikäli siihen ei sitouduta kaikilla asianmukaisilla tasoilla. Ääritapauksessa 17 prosentin tavoite voitaisiin saavuttaa lähes kokonaan suojelemalla esimerkiksi koko Venäjän ja Kanadan valtioiden alue. Tämä ei kuitenkaan olisi liioin poliittisesti mahdollista eikä ekologisesti perusteltua. Valittajat haluavat kiinnittää huomiota Aichi‐tavoitteen 11 sanamuotoon ”ekologisesti edustavaan”, jolla tarkoitetaan juuri suojelualueverkoston maantieteellistä ja ekologista kattavuutta.
Valittajat haluavat muistuttaa siitä jo alkuperäisessä valituksessa esille nostamastaan seikasta, että Oulun kaupunginvaltuuston päätöksen taustalla oli myös täysin virheellisiä tietoja, joista räikeimpänä esimerkkinä on valtuutettu Outi Ervastin käyttämä puheenvuoro, jossa hän yliarvioi suojelusta koituvat puunhakkuutulojen menetykset moninkertaisesti (valituksen liite 3).
Valtuusto on yhden äänen enemmistöllä – mikä syntyi sekavassa äänestystilanteessa yhden valtuutetun jouduttua häirinnän kohteeksi kesken äänestyksen – mitätöinyt kaiken valmistelutyön ja tehnyt epämääräisen ja ristiriitaisen päätöksen. Se on huonoa hallintoa, mutta se on myös vastoin lakia, sillä kunnan velvoitteisiin kuuluu myös huolehtia luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta sekä kuntalaisten perustuslaillisesta oikeudesta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon ja vastuunkantoon luonnosta (20 §).
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Oulun luonnonsuojeluyhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry
[Ei liitteitä tässä]
Liite 1: Katja Kangas, Anne Tolvanen, Mari Keränen ja Jenni Moilanen: Oulun luonnon monimuotoisuus. 27.11.2013. Metsäntutkimuslaitos (nyttemmin LUKE) ja Oulun yliopisto.
Liite 2: Ari Rajasärkkä, Ari‐Pekka Auvinen ja Juha Markkola. Sanginjoen metsälinnuston kehitys 1997–2016. 21.9.2016. Pohjois‐Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys.