Lausunto Utajärven Maaselän ja Hepoharjun tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
27.10.2016
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa/at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/1343/2015
Asia: Lausunto Utajärven Maaselän ja Hepoharjun tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Vaihtoehdot
Maaselän ja Hepoharjun tuulivoimalahankkeen vaihtoehtoja ovat 39 voimalan kokonaisuus (VE1) sekä 20 voimalaa vain Maaselän alueelle (VE2) tai 19 voimalaa vain Hepoharjun alueelle. Nimellisteho on kaikissa vaihtoehdoissa sama 4.5 MW ja napakorkeus 167 metriä ja kokonaiskorkeus 235 metriä. Ohjelmavaiheesta hanke on kasvanut kahdella voimalapaikalla, jotka on sijoitettu Maaselän alueelle. Hankevastaava on Maaselän tuulipuisto Oy, jonka omistavat puoliksi Tornator Oyj ja NV NordiskVindkraft Oy.
Sähkönsiirtoa varten esitetään kaksi vaihtoehtoa. Uutena vaihtoehtona esitetään pääjohtoreittiä A, jota pitkin sähkö ohjattaisiin Maaselän alueelta länteen Pällin sähköasemalle. Reitti on merkitty kulkevaksi isolta osin Ison Matinsuon-Räkäsuon-Lääväsuon-Kivisuon ojittamattomien soiden kokonaisuuden kautta. Uuden 110 kilovoltin voimajohtokäytävän pituus olisi noin 30 kilometriä. Reittivaihtoehdossa B sähkö siirrettäisiin Hepoharjusta Oulujoen yli ja joen eteläpuolelta edelleen Pyhäkosken tai Pyhäselän sähköasemalle Muhokselle. Liittyminen Muhoksella olevaan sähköasemaan edellyttää rakennettavaksi uutta, mutta osittain olemassa olevan viereen sijoittuvaa voimajohtokäytävää noin 40 kilometriä (Pyhäkoskelle 110 kV:n ja Pyhäselkään 400 kV:n voimajohdolla).
Lisäksi vertailussa on mukana vaihtoehto 0. Vaihtoehdossa vastaava sähkömäärä oletetaan tuotettavan joillain muilla sähköntuotantomenetelmillä, joiden ympäristövaikutuksiin tuulivoimavaihtoehtoja vertaillaan. Käytännössä niin ei kuitenkaan tehdä, vaan VE0 on vain vaihtoehto, jossa tuulivoimarakentamisen vaikutukset, niin hyödyt kuin haitatkin, jäävät Maaselän ja Hepoharjun alueilla toteutumatta. Paikallaan olisi vertailla toteuttamatta jättämistä tuulivoiman tuottamiseen jollain toisella, maakuntakaavassa siihen tarkoitukseen varatulla alueella. Tällöin vertailtaisiin hankealueiden soveltuvuutta. Se ei kuitenkaan toteudu yksittäisissä hankkeissa, kun tuulipuistojen sijoituspaikkoja ei ole ”pisteytetty” maakuntakaavoituksessakaan, vaan maankäytölle on vain osoitettu runsaasti varauksia.
Vaikutukset pintavesiin
Viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota tierumpuihin vaellusesteinä. Siihen viitaten selostuksessa todetaan, että Hepoharjun alueella suunnitellun Pörskiönojan ylittävän huoltotien vaatima tierumpu mahdollistaa vesieliöiden kulun rummun läpi myös vähäisen virtaaman aikana. Tierummun toteutustavasta ei kuitenkaan anneta mitään tietoja, todetaan vain, että tierummut määritellään vesiluvassa. Jos vaikutusten arvioinnissa kuitenkin ilmoitetaan, että ongelmaa ei koidu, olisi syytä selvittää tarkemmin, mihin arvio perustuu. Esimerkiksi kappaleessa 3.4.4 ei mainita mitään vesistöjen ylityksistä eikä muutoinkaan siitä, miten ympäristövaurioita uusien teiden tekemisessä ja olemassa olevien kunnostuksissa vältetään. Kuvaus on minimaalista ja kertoo lähinnä vain hankkeeseen liittyvistä välttämättömyyksistä.
Tierummun merkitys vaellusesteenä on syytä ottaa huomioon kaikissa vesistön ylityksissä, myös vahvistettaessa olemassa olevia Utosjoen ylityspaikkoja tuulivoimaloiden rakentamista ja huoltoa varten. Siinä yhteydessä on mahdollisuus tarvittaessa korjata aiempiakin virheitä.
Teistä ja kosteikkojen vesitaloudesta
Vesistöjen ohella kosteikkojen kautta teitä rakennettaessa tai vanhoja tiepohjia kunnostettaessa on tilaisuus varmistaa vesitalouden toimivuus. Muun muassa Hepoharjun hankealueella Rahkasuon ja sen jatkeen, Koivuniemensuon välissä on tie, joka on hankkeen yhteydessä tarkoitus kunnostaa. Koivuniemen itäpuolinen suo vaikuttaa olevan hyvin märkä. Vaikutusten arvioinnissa ei ole selvitetty mainittujen suon osien vesitaloudellista yhteyttä eikä vesien virtaussuuntia ylipäänsä. Jonkinlainen luontokohde suoalue joka tapauksessa on. Aitoa vaikutusten arviointia olisi ollut selvittää, miten tien kunnostus ja rakentaminen kohteen vesitalouteen vaikuttaa ja miten mahdollisia, vaikka jo aiemminkin syntyneitä vaurioita voisi hankkeen yhteydessä korjata soiden luonnontilan parantamiseksi tai turvaamiseksi.
Maaselän hankealueella yksi luontokohteista on Hanhilampi alueen pohjoisreunalla. Metsäautotien pisto ulottuu lammen eteläpuolelle voimalan T3 paikkeille. Sille kuten voimalapaikalle T2 osoitetaan kuitenkin uusi tieyhteys lammen eteläreunaa pitkin. T2 on poistettava suunnitelmasta. Selostuksessa ei vaikutuksia lampeen ja lammen ympäristöön ole arvioitu, mutta ottaen huomion muun muassa kohteen linnustollisen arvon, on selvää, että haittojen vähentämiseksi on kohtuullista voimalapaikka karsia.
Vaikutukset luontotyyppeihin
Luontotyyppiselvitys on ylimalkainen. Siksi on katsottu riittävän kuvat voimalapaikoista, sijoittuvathan ne rankasti käsiteltyihin talousmetsiin. Todellista vaikutusten arviointia ei ole tehty. Selostuksessa kyllä mainitaan arvokohteina jäljellä olevat ojittamattomat soiden keskiosat, mutta hankkeen vaikutuksia niihin ei ole tunnistettu. Se tulee ilmi myös siitä, että herkkyystason määritelmistä puuttuvat luonnontilaiset suokuviot. Vaikka rakentaminen ei suoraan kohdistuisikaan soille, ne ovat vaikutusalueella. Jos vaikutuksia kohdistuu soiden vesitalouteen, ne ovat yleensä suuria ja palautumattomia.
Kulku Hepoharjun hankealueelle on suunniteltu tapahtuvaksi itäpuolelta, voimalapaikan T22 vierestä. Se edellyttää mainitun Pörskiönojan ylityksen. Uoman välitön lähiympäristö on merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi. Sen kasvillisuutta on jonkin verran kuvattu kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksessä. Puro mainitaan myös jyrkkärantaiseksi. Varsinainen vaikutusten arviointi jälleen puuttuu. Se on kuitenkin tarpeen, jos ja kun tieyhteydelle haetaan vesilupaa. Jo arviointimenettelyssä olisi tärkeää esittää olennaiset tiedot ja arvioida vaikutuksia. Nyt selvitys jää kuvailun tasolle.
Pääjohtoreitin A vaikutusten arviointi suoluontoon on epäonnistunut. Selostuksessa todetaan vähättelevästi muun muassa: ”Pääjohtoreitillä A voimajohdon sijoittuminen suurelta osin puuttomille ja vähäpuustoisille suoalueille vähentää kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutuksia.” ”Arvokkaisiin puuttomiin soihin vaikutuksia syntyy vain, mikäli kohteelle rakennetaan pylväspaikka ja tällöinkin vaikutukset jäävät hyvin pienialaisiksi ja paikallisiksi.” Sivulla 70 sähkönsiirron vaikutuksista pohjaveteen kirjoitetaan: ”Pehmeiköillä perustukset paalutetaan kantavaan maahan saakka tai vaihtamalla turve kantavaan, puhtaaseen maa-ainekseen.” Haitalliset vaikutukset linnustoon poistuvat asentamalla suoaukeilla huomiopallot sähkölankoihin.
Oulun ja Utajärven tuulivoimahankkeiden liityntävoimajohtojen luontotyyppiselvityksessä (liite 3) mainitaan muutama suotyyppi, mutta minään suoluontotyyppien kartoituksena sitä ei voi pitää. Sähkönsiirtoreitti A:n johtokäytävän varrelle sijoittuvasta suoluonnosta on olemassa asiantuntevaakin selvitysaineistoa. Jostain syystä Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma –hankkeen raporttia ’Iso Matinsuo – Lääväsuo – Kivisuo –suoalueen luonnonarvot ja käyttömahdollisuudet’ ei ole hyödynnetty. Virheet ja laiminlyönnit selvityksissä johtavat harhaan ja haittaavat hankkeen jatkotyöstämistä, ellei sähkönsiirtoreitistä ajoissa luovuta. Ilmiselvien vaikutusten sivuuttaminen on myös harmillista, sillä siten rapautetaan entisestään vaikutustenarviointimenettelyä.
Kaavallinen tarkastelu
Nykyiseen ja suunniteltuun maankäyttöön kohdistuvien vaikutusten suuruus on hankevaihtoehdoissa arvioitu väärin. Seudullisen tuulivoimapuiston toteuttaminen edellyttää varausta maakuntakaavassa. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa ei ole varausta seudulliselle tuulivoimala-alueelle Maaselässä eikä Hepoharjussa. Vireillä olevassa 3. vaihemaakuntakaavoituksessa aihetta käsitellään, mutta vielä ei ole varmaa, merkitäänkö varaus kaavakarttaan ja missä muodossa.
Toiseksi sähkönsiirtoreitti A toisin kuin arviointiselostuksessa todetaan on ristiriidassa 1. vaihemaakuntakaavan aluevarausten ja kaavamääräysten kanssa. Reittivaraus on uusi, joten maakuntakaavoittaja ei siitä huomauttanut lausunnossaan arviointiohjelmasta. Luonnonsuojelupiiri mainitsi suokokonaisuuden ja yhteysviranomainen totesi, että luonnon monikäyttöalue on syytä huomioida ympäristövaikutusten arvioinnissa.
Suotyyppien kartoituksessa ilmenneiden puutteiden ohella Ison Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon-Kontiosuon ojittamattomien soiden kokonaisuutta ei ole otettu huomioon arvokkaana yhtenäisenä suoalueena eikä myöskään kaavan suunnittelumääräyksen edellyttämiä arvioita ole tehty. Luonnon monikäyttöalue -merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota arvokkaiden luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Matinsuo – Lääväsuo – Kivisuon aluekokonaisuuden maankäytön suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota arkojen eläinlajien elinmahdollisuuksien säilymiseen. Lisäksi on otettava huomioon, että yhtenäiseen ojittamattomaan suoluontoalueeseen kuuluvat saumattomasti siihen liittyvät jo suojeltu Räkäsuo ja Vehkasuo-Oisavansuo, joilla on suojeluvaraus 1. vaihemaakuntakaavassa.
Asiantuntevan arvion puute on selvä virhe. Sillä on suora vaikutus hankkeen edellyttämään yleiskaavoitukseen ja sitä edeltävään 3. vaihemaakuntakaavoitukseen, johon varaukset tuulivoimaa varten pitäisi sisällyttää, jos hanketta aiotaan jatkaa. On selvää, että myös uudet 110 ja 400 kilovoltin sähkönsiirtoreitit on mainitussa 3. vaihemaakuntakaavoituksessa otettava huomioon, vaikka yksittäisten tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtoreitit on hankkeisiin liittyvissä osayleiskaavoituksissa ulkoistettu ja kaavoitettu vain voimalat sisältävä hankealue. Ympäristöministeriön päivitetyssä oppaassa tuulivoimarakentamisen suunnittelusta todetaan voimajohtojen osoittamisesta kaavoituksessa muun muassa seuraavaa: Maakuntakaavassa osoitetaan vähintään 110 kilovoltin suurjännitevoimajohdot. Jos voimajohdon linjaus ei ole tiedossa, mutta tuulivoima-alueesta on tehty verkkoselvitys ja liityntäpiste sähköverkkoon on tiedossa, merkitään liityntäjohto maakuntakaavaan yhteystarvetta osoittavalla merkinnällä.
Epävarmuuksista
Olennaiset tiedot toteuttamiskelpoisuuden arvioimiseksi pitäisi olla arviointimenettelyssä käytettävissä. Kyseisessä hankkeessa muun muassa säätutkan sijainti aiheuttaa epävarmuutta sen toteuttamiselle. Ilmatieteenlaitos lausui ohjelmavaiheessa, että häiriöt tutkamittauksiin voivat olla suuria voimaloiden ja tutkan lyhyen välimatkan vuoksi ja että arviointi on siksi välttämätöntä. Selostuksessa ilmoitetaan kuitenkin, että vaikutukset säätutkan toimintaan selvitetään hankkeen osayleiskaavoituksen yhteydessä.
Selostuksessa kerrotaan, että Utajärven kunta on käynnistänyt osayleiskaavan laadinnan alueilla keväällä 2015, mutta mitään tarkempaa tietoa siitä ei löydy. Arviointiselostuksen aikataulusta (kuva 5-1) päätellen vasta yhteysviranomaisen lausunnon jälkeen kaavoitus etenee. Tässä tapauksessa sitä hidastanee 3. vaihemaakuntakaavoitus, johon varaus tuulivoimala-alueille Maaselkään ja Hepokankaalle on ensin saatava. Ehkä siten tällä kertaa kaavaluonnos ei ole yhtä aikaa arviointiselostuksen kanssa valmis. Vaihemaakuntakaavoituksen takia vaikutukset säätutkan toimintaan ovat ratkaisevan tärkeitä ja siksi selvitys kuuluisi tehdä arviointimenettelyssä. Vasta osayleiskaavoitus ei ole oikea vaihe tehdä selvitys.
Myös Natura-arviointiraportin puuttuminen selostuksen liitteistä ihmetyttää. Sen mainitaan olevan vain viranomaiskäyttöön. Kunnan verkkosivulta julkinen raportti sen sijaan löytyy kunnan kuuluttamana. Siitä on vain muutama tieto jätetty vain viranomaiskäyttöön. Vaikka virallisesti luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan lausunto pitää pyytää siltä, jonka hallinnassa suojelualue on, Natura-selvitykset kuuluvat myös osaksi arviointimenettelyä niin, että niiden riittävyyttä ja johtopäätöksiä voi halutessaan arvioida ja peilata toteuttamiskelpoisuuteen.
Johtopäätökset
Hankkeiden vaatimat uudet, pitkät sähkönsiirtolinjat ovat merkittävä tuulivoiman hyödyntämisen mielekkyyttä vähentävä tekijä. Erityisesti sähkönsiirtoreitti A on toteuttamiskelvoton. Jos hanketta viedään eteenpäin, siitä on luovuttava.
Lisäksi joitain voimalapaikkoja ja tieyhteyksiä on syytä karsia. Esimerkiksi tieyhteys voimalapaikalta T27 voimalapaikalle T26 vaikuttaa turhalta, vaikka kyse olisi kunnostettavasta tiestä. Sen sijaan kyseisellä välillä voisi kosteikkojen vesitaloutta ennallistaa. Hepoharjun T24 ja T25 sijaitsevat Rahkasuon reunassa ja sen ja Kumpusuon välisellä alueella. Vähintään voimalapaikan T25 poistaminen T27 ohella tukisi suoluonnon arvojen säilymistä.
Pörskiönojan ylitykseltä vältyttäisiin, jos tieyhteys Hepoharjun hankealueelle suunnitellaan uudelleen ja luovutaan voimalapaikasta T22. Maaselän alueelta on tärkeää karsia ainakin T2 ja myös T1 Hanhilammen ja sen lähiympäristön luontoarvojen sekä ekologisten yhteyksien turvaamiseksi.
Järvenpäänsuon laidalle merkitty varaus T15 sijaitsee metsäojitetulla turvemaalla. Sen poistaminen vähentäisi maisemavaikutuksia Sanginjärvelle. Järvenpääsuon linnustoa tai sen ja Sanginjärven merkitystä lintujen ruokailualueina ei ole selvitetty, joten selvitysten puutteidenkin takia voimalapaikan karsinta on perusteltua.
Tuulivoiman hyödyntämisen kehittäminen on periaatteessa positiivista ja kannatettavaa. Muun muassa asutuksen paineista johtuva suuntaus jalostaa etäisiä ja asumattomia, pääosin metsätalouskäytössä olevia alueita tuulivoimalapuistoiksi on ongelmallinen eikä vain tarvittavien pitkien siirtoyhteyksien takia. Voimalatihentymien ja niiden tarvitsemien teiden verkostojen rakentaminen pirstoo entisestään luontoalueita, heikentää eläimistön elinympäristöjä ja myös maiseman erämaisuutta. Pohjois-Pohjanmaan suuri tuulivoimapuistohankkeiden ja niitä koskevien suunnitelmien määrä edellyttää asiantuntevaa ja monipuolista selvitystyötä todellisten vaikutusten esille saamiseksi. Tietoa tarvitaan myös kohtuullisen alueellisen tuulivoimakapasiteetin mitoittamiseksi. Selvitysten ja yhteisvaikutusten arvioinnin laatua on parannettava. Siihen pääsemiseksi on arviointimenettely resurssoitava paremmin ja nostettava vaatimustasoa jättämällä hyväksymättä pintapuolisia selvityksiä.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri